Ripariasiaa SRK:n leireiltä

Uusimmassa Kotimaa-lehdessä oli kirjoitus kirkonalaisista rippikouluista, joita eri järjestöt, mm. vl-liikekin järjestää. Lehdessä haastatellaan SRK:n rippikouluvastaavaa Pekka Kainuaa, joka toteaa, että "omilla rippikouluilla on suuri merkitys".

- Vanhemmat ja nuoret toivovat omia rippikouluja. Nuoret tutustuvat niissä toisiin vanhoillislestadiolaisiin. Kodin ja nuoren näkökulmasta opetus on tuttua, samaa kuin kodeissa ja seuroissa on totuttu kuulemaan.

...Vanhoillislestadiolaisuus on tunnettu seurakuntaopistaan: oikein uskovia on vain vanhoillislestadiolaisten joukossa. Kainuan mukaan tätä ei korosteta liikkeen omissa rippikouluissa.

- Ei niissä opeteta, että SRK tai tämäherätysliike olisi hengellinen seurakunta, mutta puhutaan kylä seurakunnasta, uskovaisten joukosta, Jumalan lasten joukosta täällä maan päällä. Tämä ei tarkoita paikallisseurakuntaa, vaan niitä ihmisiä, joilla on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.

Hänen mielestään liikkeen opetus mahtuu hyvin luterilaiseen tunnustukseen.

- Rohkaisemme nuoriamme myös osallistumaan luterilaisen seurakunnan toimintaan.

Kerrotaanko nuorille, että luterilaisen kotiseurakunnan ei-lestadiolaiselle papille voi ripittäytyä?

- Jos rippikoululainen minulta näin kysyy, vastaan että sillä, jolla on Pyhä Henki, on valta julistaa synninpäästö.

Loppuartikkelissa Johannes Alaranta ja Topi Linjama antavat asiasta hieman erilaisen kuvan.

Nyt kirjoitan kuulemistani käytänteistä SRK:n rippileirien osalta, sekä omista ja ystävieni/tuttujeni rippikoulukokemuksista.

Ykkösasiaksi nostaisin nyt heti alkuunsa sen, ettei suinkaan kaikkia kirkon vl-pappeja kelpuuteta opettajiksi SRK:n rippileireille. Jos joku haluaa esittää asiasta vastaväitteen, tulkoon sitten faktan kanssa keskustelemaan. Joitakin vl-pappeja pidetään väärähenkisinä tai heidän katsotaan opettavan liian kirkollista opetusta. Näiden pappien kohdalla voi jokainen sitten pienessä mielessään miettiä, että kuinka tällaiset papit sitten voivat laittaa omia lapsiaan SRK:n leireille, jos heitä itseään ei kelpuuteta opettamaa siellä ;)

Vl-seurakuntaopista, jota ihan varmasti leireillä opetetaan. Kainua tuossa haastattelussa ei kiellä sen olemassaoloa, mutta kieltää ripareilla korostettavan asiaa. Niin, se voi olla tottakin. Niin kuin Topi Linjama artikkelissa myöhemmin mainitsee, ei ripareilla tarvitsekaan asiaa korostaa, koska se on siinä vaiheessa jokaisella vl-nuorella selkäytimessä. Eli kun ripareilla puhutaan noista Kainuan mainitsemista "seurakunnasta" ja "uskovaisten joukosta", jokikisellä riparilaisella on tasan tarkkaan selvillä, keitä heillä tarkoitetaan.

Tuossa ripittäytymisasiassa Kainua kiemurtelee. Mun aikaan on aina vl-liikkeessä opetettu, että vain vl-liikkeeseen kuuluva sydämenkristitty on pätevä julistamaan synninpäästöä. Sitten usein mainitaan perään, että jotkut ovat omineet saman synninpäästön myös itselleen, mutta että se ei ole pätevä, koska heiltä puuttuu Pyhä Henki. Nykyään sitten saattaa välillä kuulla sellaistakin, ettei sen sanamuodon kanssa nyt ole niin tarkkaa, kunhan vain uskovainen sen saarnaa. Ja uskovainen ei voi olla kukaan muu kuin vl-liikkeeseen kuuluva sydämenkristitty (mätiä kalojakin on nääs!;))

Seuraavaksi haluan nostaa sellaisen asian esille, että jos joku nuori haluaakin käydä kirkon/seurakunnan rippikoulun, se aiheuttaa suurta paheksuntaa ja surua vl-ihmisissä. Sen koetaan tarkoittavan sitä, että nuori on joutunut uskostaan epäuskon tilaan.

Jos joku rohkelikko ei-lestadiolainen uskaltautuu SRK:n järjestämälle riparille, hän joutuu melko varmasti jossakin vaiheessa puhutteluun epäuskosta. Tästä mulla on myös ihan omakohtainen kokemus, sillä minä itse olen puhutellut yhtä riparikaveriani hänen "epäuskostaan" ja kehoittanut hirmuisten itkunpyrskähdysten säestyksellä tekemään parannuksen, ennen kuin maailmanloppu koittaa. Siihen aikaan kun vl-saarnoissa peloteltiin niin hirmuisesti maailmanlopulla ja itsestäkin tuntui, että se on kiinni enää korkeintaan muutamista vuosista. Näitä tällaisia ripareilla "epäuskosille" tapahtuneita puhutteluita olen kuullut tapahtuneen paljonkin. Eli en ole ollut ainoa tässä asiassa ;) dramaattisuudessa olen voinut hyvinkin olla :)

Vl-ripareilla nuoret ovat joutuneet ripittäytymään milloin mitäkin asioista. Osa on joutunut tekemään jopa julkirippiä jostakin asiasta, kuten eräs tuttavani, kun hän isosena leirillä ollessaan käytti puuteria ja joku ilmoitti siitä ylemmälle taholle. Samaisella lerillä joku tyttö joutui tekemään julkirippiä liian pitkistä kynsistä.

Eräällä riparilla oli kielletty "Lentävä hollantilainen" -leikki, koska tytöt ja pojat olivat juosseet leikissä käsi kädessä.

Ainakin joillakin leireillä sääntönä oppitunneilla on ollut se, että tytöt ja pojat istuvat eri puolilla salia, käytävä turvallisesti välissä :)

SRK:n ripareilla on kysymyslaatikko, johon voi tipauttaa kysymyslappusia asioista, jotka mietityttävät. Satoa sieltä:

- Saako uskovainen käyttää peitepuikkoa?

- Onko stringit syntiä?

- Onko itsetyydytys syntiä?

- Miksi meikkaaminen, hiusten värjääminen ja korvakorut ovat syntiä?

- Miksi kaikenlainen musiikki ei ole sallittua? (Vastaus: "sellaista peitepuikkoa saa käyttää, joka hoitaa samalla finnejä, mutta sellaista ei, joka ei hoida finnejä.")

Näihin kysymyksiin sitten isäntä ja isoset vastailevat, kuka mitenki, jotkut suoraan ja jotkut ympäripyöreästi liirumlaarumilla. Itsetyydytys julistetaan yleensä suoraan synniksi, mutta esimerkiksi musiikkiasian kanssa saatetaan kiemurrella: "me ollaan näin hyväksi nähty..." tai vastaavaa.

Eräällä riparilla eräs opettaja oli sanonut oppituntinsa alussa, että hänellä on sitten pelkkä tytöille jotain asiaa myöhemmin. Sitten kun se "myöhemmin" koitti, tuo opettaja oli kehoittanut tyttöjä olemaan tulematta oppitunneille liian paljastavissa vaatteissa, koska "se herättää miehissä lihanhimoja". Tuo opettaja oli ollut miesopettaja. En tiedä, miten yleistä tämmöinen opetus on SRK:n ripareilla.

SRK:n ripareilla on myös sellainen käytäntö, että jokainen vuorollaan käy kahdenkeskisen keskustelun leirin isännän kanssa. Asian tarkoitusperää en tarkkaan tiedä, mutta eräs henkilö arveli sen olevan nuorelle mahdollisuuden keskustella asioista. Keskustelussa kuulema kysytään mm.: "oletko uskomassa?".

Eräs tuttavani tuskaili aikoinaan omien rippikoulumuistojen kanssa, kun siellä oli kuulema ollut joka päivän päättyessä "nikkisilta", jossa puhuteltiin tupakoitsijat, ja joilta vaadittiin asiasta ripittäytymistä. Tälle tuttavalleni oli jäänyt koko riparileiristä päällimmäisenä mieleen tämä asia. Joo, vl-nuorten keskuudessa ei ole mitenkään harvinaista tuo tupakanpoltto. Yhteen aikaan vanhemmilta vaadittiin lupalappu nuoren riparitupakointiin ja asia koettiin tosi hankalaksi, koska koko homma on lainvastaista. Tiedä sitten, mikä on nykykäytäntö.

Useilla SRK:n ripareilla on viimeisenä iltana nk. itkuilta. Tarkoittaa sitä, että nuoret itkien ja kaulaillen pyytelevät toisiltaan syntejään anteeksi. Jotkut kokevat asian ihanana, mutta osa tosi ahdistavana. Siinähän joutuu usein ihan oudoiltakin ihmisiltä pyytämään kaulasta pitäen anteeksi, kun eihän niin lyhyessä ajassa ehdi kovin hyvin kaikkiin tutustumaan.

Kaikkia näistä kirjoittamistani asioista ei voi yleistää kaikilla ripareilla tapahtuneiksi tai tapahtuvaksi. Niin meitä, teitä kuin heitäkin on niin moneen junaan ja mikä kelläkin isännällä, papilla ja isosella on se mieliaihe tai jopa oma helmasynti, niin se asia voipi sitten myös opetuksessa korostua. Ja eihän näitä oppitunteja, niin kuin ei missään muuallakaan oppitunteja valvota, ne vaan paljastuvat oppilaiden puheiden kautta.

Suurin osa SRK:n riparin käyneistä on kuitenkin minun kanssani kokenut riparinsa todella ihanaksi ja antoisaksi, sillä siellähän on ollut juuri sitä tuttua opetusta, jota on tottunut aina kuulemaan, eikä siinä mitään outoa. Oudompaa olisi ja perin huolestuttavaa, jos leirit eivät olisi sellaisia kuin ne ovat. Nyt en tosin haluaisi mistään hinnasta laittaa omaa lastani SRK:n rippileirille, kun en enää allekirjoita siellä opetettavaa opetusta. Mutta ripariaikaani allekirjoitin ja tykkäsin todella riparistani, siellä oli paljon myös huumoria mukana :) Itse  taisin olla oman riparini pahistelija, kun puhuttelin sen kaverini niin hyväksi siellä. Voi minua! :(

Tämä mun oma osioni tässä kirjoituksessa ei ole kovin laaja otanta SRK:n riparikokemuksista. Jos olisin malttanut paneutua vähän syvemmin aiheeseen ja haastatella useampia ihmisiä aiheesta, tarinaa olisi riittänyt. Mutta kommentteihinhan voi sitten tehdä lisäyksiä. Ja puuttuuhan tästä kokonas se arvokkain anti, mitä SRK:nkin ripareilla saadaan, mutta lähinnä kerroinkin niistä asioista, mitkä melko varmasti poikkeavat kirkon opetuksesta.

46 kommenttia

  • Vuokko Ilola sanoo:

    Sain kuulla, että itkuiltoja ei enää suositella pidettäväksi SK:n leireillä ja tilalle pyritään järjestämään jotain muuta ohjelmaa. Tämä on hyvä juttu. Jospa tuo muukin riparisisältö tervehtyisi. Hmm, oisko hyvä, jos leireillä olisi myös kirkon työntekijöitä mukana?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Kävin tässä välillä jäähyllä, jotta en heittäydy itse lapseksi. Jäin miettimään tätä blokia, koska jotenkin aihe on itselleni mieluinen. Meillä siirrettiin leiriä vuodella, mutta toinen ”pieni”rakas sukulainen menee ensi kesänä, joten siitä vissiin kiinnostaa kommentoida.

    Ihan tavalliseen arkeen muualla jo mietittiin, että mitä ihmettä tehdään, jos konfirmaatio sattuu samaan päivään. Ei huolta nyt, juhlitaan vain yhtä ensi kesänä ja seuraavaa seuravana kesänä. Nämä asiat suunnitellaan ja pohditaan arjessa. Tässähän on kyse ihmisten itsemääräämisoikeudesta.

    Mietin tuota Vuokon kysymystä. En tiedä olenko ainoa konnaäiti, joka useita kertoja kieltäytynyt, kun lapset ovat vinkuneet seuroihin aikoinaan. Toki ne pääsivätkin. Kyse oli siitä, että siellä oli ihmisiä, joita nämä lapset kaipasivat. Nytkin kun ovat kasvaneet siitä vaiheesta yli, niin minulle pyyntö esitetään, jos minulla on nuoria juhannusvieraita. Että mennäänkö? Eivät ne puhujia kuuntele vaan nauttivat miljööstä. Olen minä niitä joskus järvessä pitänyt, jos puhuja on innostunut liikaa.

    Kun lapsi on vapauteen oppinut, niin sellaisen vieminen kirkon tilaisuuteen on ollut joskus katastrofi. Siellä se hakkasi ja ovea huusi, mä tahdon *********. Kyllä minun pappia sääliksi kävi. Olihan tämän lapsen kastanut.

    Tuolla kun kerrottiin, että saman leirin sisälläkin on eri painotteita. Niin tarkennan vielä, että oma kokemukseni on, ettei ole kahta pappia, jotka painottaisivat saman lailla. Kun pitkä aikainen nuorisotyöntekijä vaihtuu, niin lapsilla voi mennä pitkään sopeutua uuden uusiin kujeisiin. Se voi näkyä monella tavalla. Kaivataan sitä vanhaa ja saatetaan jopa moittia sitä uutta. Jo pelkästään se milloin on opiskellut vaikuttavat toimintaan. Toi oli kiva tietää, että ei järjestetä itkuiltoja. Voihan se kyynel tulla kehottamattakin. Meillä ainakin löytyy yksi, joka sen teki.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kolmonen sanoo:

    Vuokko Ilola on ollut kirjoittamansa mukaisesti vain SRK:n järjestämällä leirillä ja kokemukset ovat sieltä. Jokainen kokee asiat subjektiivisesti, eikä niitä kukaan voi väittää millään tavoin vääriksi. Minullakin on kokemus omasta rippikoululeiristä vuodelta 1972, joka oli Rautiosaaressa, SRK:n järjestämänä. Leiri oli minulle eräs elämäni parhaista kokemuksista. Pappina olen ollut sekä järjestön että seurakunnan rippileireillä ts.opettajana. Opetuksen rippikouluissa tulee perustua Raamattuun ja tunnustuskirjoihin. Rippikouluopetuksen suunnitelman on pohjauduttava puitesuunnitelmaan (RKS 2001). Järjestöjen rippikoulujen toteutusta valvovat tuomiokapitulit. Opetukseni on ollut kaikilta osin samanlaista molempien pitämissä rippikouluissa. Opettaessani haluan pitäytyä Raamatun ja tunnustuksen ajatuksiin seurakunnasta. Ilolla käytän esimerkiksi Martti Lutherin Ison katekismuksen opetusta Jumalan seurakunnasta. Pappislupauksen mukaisesti ymmärrän joutuvani kerran vastaamaan opetuksestani Jumalan edessä. Sillä vakavuudella haluan nuoria rippikoulussa opettaa, ollaanpa sitten seurakunnan tai järjestön rippikouluissa. Oman vajavaisuuteni toki tiedän ja siinä yhdyn Kotimaan toimittajan Jussi Rytkösen tuntemuksiin. Rippikouluopettaminen on minulle mieluista. On todella mukava saada olla nuorten kanssa heidän elämänsä tärkeässä vaiheessa. Sekä seurakunnan että SRK:n leirillä on ollut mahtavia nuoria. Heidän suorasukaisuutensa ja avoimuutensa on puhuttelevaa. Viime viikonloppuna olin opettamassa seurakunnan rippikoulua, nyt tulevana viikonloppuna menen Siikatörmälle SRK:n leirille. Minulle kaikki nuoret ovat rippikoulutyössä yhtä arvokkaita. Uskon niin olevan toisillekin rippikouluopettajille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    No empähän tuota minäkään moittinu omaa riparikokemustani Jukka Mukavaa oli

    Mutta se, että SRK:n ripareilla on omat erityispiirteensä verrattuna seurakunnan ripareihin, et voi Jukka kiistää. Miksi ihmeessä muuten vl-väki haluaa nuorensa nimenomaan SRK:n leireille ja sellaista nuorta, joka valitsee seurakunnan leirin, pidetään automaattisesti epäuskoisena. Tästä mulla on tasan kokemusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Joona Korteniemi sanoo:

    Omalla rippileirilläni (SRK:n leiri) opetettiin ehtoollisesta, että siinä nautimme Kristuksen todellisen ruumiin ja veren ja että tulee ottaa vastaan uskolla. Niin ei kuitenkaan opetettu, että uskon LISÄKSI tarvitaan vielä puhdas omatunto.

    Siksi ihmettelen Vuokon väitettä, että vl-liikkeessä opetettaisiin, että ehtoolliselle mentäessä ei riitä usko vaan tarvitaan lisäksi puhdas omatunto. Jos ehtoollisen ottaa vastaan vanhurskauttavalla uskolla, sitä ei tietenkään voi nauttia tuomiokseen. Eri asia on sitten se, että huonolla omallatunnolla on VAIKEA USKOA, ja siksi kannattaa ripittäytyä, esimerkiksi ehtooolliselle mentäessä, kuten Tunnustuskirjat opettavat.

    Huom. Isoja kirjaimia en tarkoita huutamiseksi vaan yritän vain korostaa tärkeä asiaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    No, meillä jokkaisella on omat kokemuksemme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Timo Aho sanoo:

    “Siksi ihmettelen Vuokon väitettä, että vl-liikkeessä opetettaisiin, että ehtoolliselle mentäessä ei riitä usko vaan tarvitaan lisäksi puhdas omatunto.”

    Olen itsekin törmännyt tähän opetukseen useamman kerran. Veikkaisin, että käsitys on melko yleinen liikkeessä. Juuri tämän vuoksi ennen ehtoollista moni vl pyytää synninpäästöä läheisiltä. Ilmeisesti tämä opetus pohjautuu 1. Kor. 11:27-29:

    27 Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. 28 Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. 29 Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.

    Väärinkäsitys tulee ymmärrettävämmäksi vanhasta 1776 käännöksestä, joka seurapuhujilla on käytössä:

    27 Sentähden joka kelvottomasti syö tästä leivästä ja juo Herran kalkista, se on vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. 28 Mutta koetelkaan ihminen itsiänsä, ja niin syökään tästä leivästä ja juokaan tästä kalkista. 29 Sillä joka syö taikka juo kelvottomasti, hän syö ja juo tuomion itsellensä, ettei hän Herran ruumista eroita.

    (Lisäys: Saattaisi pohjautua myös Mark. 11:25 “Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi.”)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Mun s-postiin tuli Joonalle hieman vastinetta:

    “”Siksi ihmettelen Vuokon väitettä, että vl-liikkeessä opetettaisiin, että ehtoolliselle mentäessä ei riitä usko vaan tarvitaan lisäksi puhdas omatunto.”

    Miksi sitten aina ennen ehtoollista vl:t pyytävät syntejään anteeksi lähes kaikilta ja vielä viimeksi papilta, joka jakaa ehtoollista? Ja näin opetettiin minunkin kotona ennenmuinoin. Muistan, kuinka itsekin menin aina lähes itku kurkussa ehtoolliselle, että olenko kelvollinen nauttimaan sitä kun olen niin kurja ja huono ja liekkö kaikki synnitkään anteeksi!

    Onneksi olen tuosta kauheudesta päässyt irti ja nykyään tunnen että olen armahdettu, joka saan omistaa itselle ne sanat, jotka pappi lausuu, “sinun puolesta…”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Joona Korteniemi sanoo:

    Ripittäytyminen ennen ehtoollista on vanhaluterilainen ja jo vanhan kirkon ajoilta periytyvä käytäntö, johon myös Tunnustuskirjat kehottavat. Ehtoollista edeltävän ripin samoin kuin kaiken muunkin ripin ja evankeliumin pyytämisen tehtävä ei kuitenkaan ole tuoda jotain uskon lisäksi vaan auttaa säilyttämään usko, jossa meillä on kaikki pelastukseen tarvittava.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit