Rippikoululaisten saarna

Kun innokkaita rippikoululaisia ryhtyy tekemään leirijumalanpalveluksen saarnaa, voi syntyä jotain odottamatonta. Leirijumalanpalveluksen saarnaryhmä oli ideoinut ja käsikirjoittanut kaste- ja lähetyskäskyn pohjalta näytelmän evankeliumitekstiin.

Jeesus meni vuorelle opetuslastensa kanssa ja alkoi puhua heille: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä..."

Välittömästi yksi opetuslapsista keskeytti hänet: "Kuka sinulle sen vallan muka on antanut?"

Jeesus kuitenkin jatkoi: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..."

Toinen opetuslapsi keskeytti nyt ja kysyi: "Ootsä äijä miettiny että maailmassa on seitsemän biljoonaa ihmistä ja meitä on yksitoista?"

Jeesus jatkoi edelleen: "...kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettakaa heitä noudattamaan..."

Kolmas opetuslapsi yritti sanoa jotain, mutta Jeesus keskeytti selkeällä käsieleellä hänet heti, ja jatkoi puhettaan: "...kaikkea mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa."

Nyt Jeesus astui opetuslastensa luokse ja kietoi kätensä kahden jälkimmäisen opetuslapsen ympärille ja päätti sanansa: "Ja katso: Minä olet teidän kanssanne maailman loppuun asti." Kolmas opetuslapsi pälyili ympärilleen hämillään, kun hän jäi ulkopuolelle. Evankeliumi ja näytelmä päättyivät tähän.

Nuorten havainnot tekstistä olivat hämmentävän iskeviä. Yhdentoista opetuslapsen joukossa oli epäilijöitä Matteuksen tekstin mukaan ja siksi opetuslapset myös alkoivat näytelmässä mussuttaa vastaan. Mutta mihin asiaan mussutus kohdistui onkin se pistävin. Ensimmäinen epäilijä puuttui Jeesuksen asemaan ja epäili hänen arvoasemaansa ja auktoriteettiaan. Se ratkaisi hänen paikkansa - joka epäilee Jumalaa ja kyseenalaistaa hänet, hänen asemansa saattaa olla kehno. Sen sijaan valtavan suuren tehtävän toteuttaminen pienillä resursseilla pudottaa monen ihmisen istualleen Että millä lihaksilla tämä pitäisi tehdä? Tämä epäily on vielä anteeksiannettavaa, vaikka epäluottamuksesta on silti kyse.

Viimeisen mussuttajan Jeesus jo vaiensi, ettei enää hänen kohdallaan seuraisi ongelmia. Sillä tehtävä oli annettu, mutta lupaus oli vielä sanomatta: Hän tulisi olemaan opetuslastensa kanssa, kun he olisivat toteuttamassa lähetys- ja kastetehtäväänsä. Jotka eivät Jeesukseen luota ja epäilevät häntä ja Jumalaa, jäävät mussutuksessaan ja epäilyssään lupausten ja armon ulkopuolelle.

Ymmärrettävästi tämä saarna laittoi mietteliääksi ja ansaitsi taatut aplodit.

Jumala puhuu sanansa kautta ja kun hän puhuu, hän ei ihmisiä valikoi. Minulle saarnasivat kristityt.

9 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Siinä nähtiin taas kerran se miten seurakuntalaisten saarnat voivat puhutella aivan eri tavalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Harvoin kirkosta lähtiessä muistaa mitään saarnan sisällöstä. Tuollaisen saarnan voi muistaa koko loppuelämän ajan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Jaatila sanoo:

    Mainio saarna. Kasvatuspsykologit kutsuvat sitä oppimiseksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ville Hassinen sanoo:

      Saarna syntyi leirin ensimmäisessä leirijumalanpalvelukseen ja nuorille oli vasta opetettu perusteita messusta ja kirkkovuodesta. Hämmentävä asia sinällään, missä tilanteessa saarna siis syntyi: käytännössä kokemattomille. Todiste Jumala työstä, miten hän vaikuttaa ja kenen kautta.

      Kasvatuspsykologit kutsuvat kentiestä tätä oppimiseksi, mutta nyt oppiminen on vasta alussa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Perälä sanoo:

    Aplodit eivät saarnan päätteeksi ole kovinkaan yleisiä. Ehkäpä meidän joskus olisi hyvä toimia niin, että seurakuntalaisemme innostuvat asiasta. Todellakin! Että löytyy paitsi puhujan ja kuulijan niin vieläkin suurempi yhteys: tähän Jumalan sana meidät nyt saa mukaan! Hihhulismin pelkäämiselläkin on rajansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ville Hassinen sanoo:

      Pelkäämmenkö silti Jumalan edessä ilmaista kiitostamme ja iloamme? Häpeämmekö itseämme Jumalan voimallisen sanan edessä vaikka olemme pelastettuja?

      Se kertoo sen, että olemme edelleen syntisiä ja tarvitsemme Jumalan armoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ville Hassinen
    Ville Hassinen

    Kuopiolaissyntyinen, kolmen- ja neljänkympin puolikieppeillä oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.