Rippikoulusuunnitelma 2017 - Mitä kaipaan?

Rippikoulusuunnitelma 2017 painottaa nuorten osallisuutta seurakunnassa ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan rippikouluunsa, sekä osallistumista ehtoolliselle. Tälle vuodelle olen mukana kahdessa ryhmässä - edessä on päiväkouluryhmä ja yksi leiriryhmä. Ilolla olen valmis uudistamaan ja kehittämään toimintaani, mutta ongelma on siinä, että olen yhä liimattuna vanhassa suunnitelmassa enkä ole persoonaltani kovinkaan luovempaa tyyppiä. Haluan kehittää itseäni mielelläni, mutta ideat loppuvat kesken.

Tarvitsen yksinkertaisesti materiaalia, joka auttaa toteuttamaan uutta rippikoulusuunnitelmaa ja sen tavoitteita. Haluan parhaani mukaan edesauttaa nuorten sitoutumista seurakuntaan ja kasvattamaan nuoria uskossaan. Olen vahvasti riippuvainen muiden hyvistä ideoista, koska itselläni niitä ei ole paljon. Voin kokeilla omiani, mutta ne voivat epäonnistua eikä se palvele välttämättä hyvin tavoitteita. Rippikoulussa on hyvissä ajoin onnistuttava, etenkin päiväkouluryhmän kanssa, jonka etukäteiskokoontumiset ovat aina koulun jälkeen ja intensiivijakso reilun viikon mittainen. (Btw! Olemme jo luopuneet riparipasseista.)

Rippikoulu kokeilukenttänä on vähän omituinen ajatus, koska tarkoitus on kasvattaa nuoria pelastavassa uskossa. Päämäärä on siis sitouttaa nuoria omaan seurakuntaansa.

Onneksi on jo julkaistu pari rippikoulukirjaa ja ohjaajanopasta. Niistä iso kiitos tekijöille ja kustantamoille! Tarvitsen niiden lisäksi vielä enemmän. Edellisistä kehitetyistä oppikirjoista Ihan sama -kirjat ovat olleet parhainta antia, mitä on ollut tarjolla. Mutta mikä on uutta, vaati aina kriittistä tarkastelua ja ideoita. Rippikoulun käytännön toteuttamiseksi olisin tarvinnut jo aikaisemmin käytännöllistä opetusmateriaalia.

Ehdotan seuraavaa rippikoulua toteuttaville: Olisiko mahdollista perustaa verkkosivusto, jonne voisi koota hyviä ideoita rippikoulun opetusta varten? Ja tietenkin ideoita ja vinkkejä rippikoulun toteuttamiseen, järkeviä ohjelmia yms.

Viime kesältä, kun kokeiltiin jo uutta, niin todella toimivia juttuja ovat nämä:

1) Toteuttakaa tuomasmessu. Ehtoollismessu leirillä voi olla yllättävä. Nuoret kiertävät rukousalttereilla kolmella rukousalttarilla ryhminä, sielunhoitopiste on tarjolla (se toimii, jos ei muuta niin isoset voivat tarvita keskustelua). Etukäteissuunnittelu on elintärkeä!

2) Siirtäkää iltaohjelma alkamaan klo 19. Sen jälkeen klo 20 on iltapala ja saunat vasta 20.30-22.30. Nuorilla on oikeasti aikaa käydä pesulla eikä tarvitse juuri ennen iltahartautta ihmetellä, miksei hampaita ole sittenkään pesty.

Toimivia ideoita, joita olen saanut muualta:

1) Tämä on uusi juttu omalle seurakunnalleni: Ensi kesänä iltaohjelma hävitetään pois kokonaan. Ei ole enää jakoa "tylsät oppitunnit ja hauskat iltaohjelmat". Sen sijaan isoset pitävät hauskoja 15-20 minuutin "iltaohjelmia" pitkin päivää ennen opetustilanteita ja laulut, leikit ja sketsit liittyvät opetettavaan aiheeseen. Tämä todella vaatii ajatusta vääntämistä uudeksi, mutta nuorten vuoksi tätä työtä tehdään! Hauskuus ja opetus saavat kulkea käsi kädessä. Käytännössä päiväohjelmaa ei edes pidetä esillä muutoin kuin kerrotaan pelkät ruokailujen ja saunojen ajat (ihan vain työajallisten srk-työntekijöiden vuoksi). Muuta ei rippikoululaisten tarvitse tietää. Kello soittaa milloin kokoonnutaan seuraavan kerran. Tarkoitus on, että leiriä eletään yhdessä rennommin ilman kellotettua aikataulua.

2) Pienellä paikkakunnalla, esim. maaseutuseurakunnassa, rippikoulun iltaohjelma on samalla kesän nuortenilta, jonne saavat osallistuvat myös muut kunnan nuoret. Tällöin kellonaika on kerrottava tarkasti ja toimittava sen mukaisesti. Yhteys seurakuntaan on oltava myös vanhemmille nuorille.

Mikäli verkkosivusto syntyy, niin sen parhaimmasta materiaalista voisi julkaista rippikoulukirjoja ja ohjaajan oppaita. Nääs ihan siksi, että työntekijät ihmisinä ovat riippuvaisia paperisesta materiaalista. Sen on käytännöllinen kysymys, koska ihmiset elävät muuallakin kuin verkossa. Eikä sähköinen materiaali ja virtuaalimaailma ole se todellinen maailma. Seurakunta elää myös verkossa, mutta se on aina riippuvainen kasvokkain kohdatuista ihmisistä.

2 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jos voisin pitää rippikoululeiri ja toteuttaa sen niin kuin haluan, niin en pitäisi yhtään oppituntia. Sen sijaan järjestäisin jännittävää toimintaa joka päiväksi ja niiden yhteyteen ymppäisin luonnollisen opetustilanteet. Toiminnan purkutilanteessa, jossa käydään läpi tapahtumien sisältöä, tunteita ja kunkin kokemuksia, niin syntyy luonnollisia oppimistilanteita, joissa nuoret ovat täysillä mukana.

    Se malli mahdollistaisi nuorten henkilökohtaisen kohtaamisen. Siitä olisi sitten hyvä jatkaa isostoiminnassa, jossa pyrkisin jatkamaan samaan tapaan. Paitsi, että opettaisin siellä vasta enemmän. Riparin jälkeen nuorella olisi paljon paremmat mahdollisuudet omaksua opetusta.

    Nyt tilanne on rippikoulussa se, että opettajan voimavarat ja aika menee oppituntien pitoon ja toiminnan organisaation sujumiseen annetun ohjelman mukaisesti. Oppitunnit pidetään ja tietyt asiat käydään läpi. Papin papereista siirtyy tieto oppilaiden vihkoihin. Käymättä kertaakaan kummankaan päässä. Eipä sitten ihme, jos viikko riparin jälkeen, ei nuoret muista edes sitä mitä asioita oppitunneilla on käsitelty. Minusta opettaminen on sitä, että opetuksen jälkeen on jotain oikeasti myös opittu.

    Rippikoulutyötä pidetään kirkon lippulaivana, koska se on nuorten suosiossa. Se taas ei näytä hetkauttavan ettei rippikoulutyö sitouta nuoria kirkkoon. Pääasiana pidetään sitä, että hieno ripari on pidetty.

    Sitten ihmetellään sitä miksi nuorena aikuisena erotaan kirkosta jo muutaman vuoden kuluttua. Ihmetellään, miksi nuori ei sitoudu kirkon toimintaan, vaikka ripari oli hieno kokemus. Tutkijoille ei kai tullut mieleen se, ilmeinen tosiasia, että nuoret sitoutuvat ripariin, mutta eivät kirkon toimintaan. Yhteyttä näiden välille ei nuoren maailmassa ole ripari synnyttänyt.

    Kirkko elää ja voi hyvin, tässä rippikoulutyön kauniissa kuplassaan. Mistä löytyisi joku fiksu riparilainen, joka uskaltaisi kysyä : “miksi kuninkaalla ei ole vaatteita.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Toiminnan päätavoite tulee olla, että leiri on vasta alku. Eikä ripari ole mikään erillinen saareke nuoren elämässä. Riparin tulisi olla ikään kuin ikkuna, josta nuori pääsee näkemään ne hienot mahdollisuudet mitä kirkon nuorisotyö tarjoaa. Jos nuori saa sen kokemuksen, niin hän voi sitoutua, jopa koko elämänsä ajaksi kirkon toimintaan ja samalla uskonasioiden, sekä niistä nousevien kysymysten pariin. Rippikoululeiri on uskon asioiden sisäistämiseen, ihan liian lyhyt aika. Uskon asioiden sisäistämiseen, kuluu koko elämä ja ripari voi parhaassa tapauksessa olla siihen hieno alku.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ville Hassinen
    Ville Hassinen

    Kuopiolaissyntyinen, kolmen- ja neljänkympin puolikieppeillä oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.