Risti

Vuosia sitten, kun olin vielä nuorempi, teimme vanhimman lapsenlapsen kanssa metsäretkiä. Kävelimme läheisiä metsäpolkuja ja ihmettelimme kaikkea mitä siellä näimme. Löysimme kuivan männynoksan pätkän, joka oli mannut maassa jo jonkin aikaa se olisi siis hyvin kurainen. Toimme sen kotiin. Pesin puhtaaksi ja kuivatin. Sitten taitoin sen 1/3 ja 2/3 osiin. Liimasin ja ruuvasin eli valmistin siitä ristin olohuoneen seinälle.
Jotenkin ihmisen ajatus lähtee kyselemään, mikä risti oikeastaan on? Minkälaisia ristejä koko maailman ihmiset ovat valmistaneet. Baltiassa olisi nähtävillä kukkula täynnä ristejä. Varmaan siellä on monenlaista mallia.

Risti oli aikanan kuolemanrangaistuksen yksi toteuttamisvälineistä. Raamattu kertoo erityisesti yhdestä rististä ja puhutaan Ristinkantajasta! Kun ristin inspiroimaa taidetta katselemme, niin havaitsemme suuria eroja. Jossain kuvassa henkilö on ihan hyvässä puvussa ja olkapäällä on kokonainen risti, joka näyttää kakkosnelosen tapaiselta Joku toinen kuvaa miten pahasti pahoinpidelty henkilö kantaa paksua tukkia, joka olisi se ristin poikkipuu. Miksi nämä erot? Olisiko niin, että jokainen taiteilija tilittää omaa suhdettaan ristiin sillä kuvalla? Olisiko niin, että joku ajattelee sen olleen Jeesukselle yhtä juhlaa pelastaa koko ihmiskuntaa? Siksi me voimme ehkä kantaa kaunista ja koristeltua vaneeriristiä ristisaatossa? Vai oliko se tuskaa alusta loppuun? Synnin tähden!

Vanha virsi kuvasi asiaa näin: Ken nyt näitä katseleepi, rintaans eikö löisi jo! Aurinkokin pimeneepi, halkee kova kallio. Kella vaiva sellainen ollut on kuin Jeesuksen! Voisiko olla niin, että risti merkitsee eri aikoina eri asiaa? Synnin kiusauksissa sen pitäisi muistuttaa Kristuksen kivusta! Anteeksi saaneena se on äärimmäisen rakkauden merkki! Kun Jeesus on omana mulla, niin tyyntyy jo murskynkin sää! Jostain on mieleeni tarttunut sanat: Ristin pahennus! En tiedä löytyykö se sellaisenaan Raamatusta.

Muistan vuosien takaa kaksi asiaa. Joku maallikkosaarnaaja sanoi suurinpiirtein näin: Meidän parhaatkin tekomme tarvitsevat Jumalan armoa! Mielessäni protestoin, mutta en tuntenut silloin vielä itseäni senkään vertaa mitä nyt tunnen! Toinen kerta oli vapaaehtoiskoulutuksessa. Koulutusta meille antoi eräs kirkkoherran rouva. Kun en hänen pätevyyttään tiedä, en voi tarkemmin sanoa. Hän laittoi meille tehtävän: Kirjoittakaa paperille kaikki syyt miksi teette vapaaehtoistyötä! Kun paperit koottiin ja palautteen aika tuli, tyrmistyin! Hän sanoi, että jokainen syy on itsekäs! Me emme siis pysty tekemään edes hyviä asioita ilman itsekästä motiivia. Tälläistä on ihmisen turmelus ja lihallisuus. Nyt sen ymmärrän ja puolittain uskonkin!

Viimeksi aamuvarhaisella sain henkeeni sanat: Lauri, sinä olet lihallinen! Koitin vakuutella muuta, mutta lopulta oli pakko tunnustaa: Niin olen! Lihan käsivarret alkavat niin helposti heilua. Mieleen ryöppyää asioita, joita olen koittanut antaa anteeksi ja luullut jo onnistuneeni, mutta havaitsen olevanikin kaulaa myöten lihallisuuden suossa. Tähän sekamelskaan pitäisi saada Jumalan voimaa niin, että ihmeet ja merkit toteutuisivat! Jäljelle jää vain kysymys: Onko se ollenkaan mahdollista Herrani? Monet lähimmäiseni tarvitsisivat sellaista apua, joa en pysty heille antamaan! Herra armahda!

19 kommenttia

  • Nyt sinä ammuit ohi. Oli kyse Helluntaiherätykseen kuuluneesta ja kasteella käyneestä ihmisestä, joka sanoi olevansa luopio. Minä pidin alustuksen Alfa-kurssin aiheesta: MIksi Jeesus kuoli! Ihminen itkee koko alustuksen ajan ja keskustelussa kyselee: Ottaisiko Isä takaisin?

    Yhteisvoimin teimme ne toimet joista kerroin. Mitä mielestäsi siinä tapahtui vai tapahtuiko mitään?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Lauri Lahtinen, juu meni osa kommentista ohi, mutta sanoma on kuitenkin sama, KUN on saanut aikuisena maistaa Jumalan hyvyyttä niin jos sen jälkeen palaa siihen saastaisuuteen niin onko takaisin paluuta, mielestäni ei ja uskon että minussa on Pyhä Henki joka kirkastaa Jeesusta ja Hänen Sanaansa.

    Olen siis ollut ensin luterilaisessa seurakunnassa ja sitten helluntai, ei ne mitenkään eroa toisistaan (ainakaan ne missä olen käynyt), niissä julistetaan synnit anteeksi ilman todellista parannusta ja kääntymistä eikä näin ollen opeteta seuraamaan Jeesusta. Helluntai piireissä kastetaan myös todella nuoria eli voi melkein joskus puhua myös lapsikasteesta, toisaalta myös aikuisia tiettyjen periaatteiden mukaan, onkohan kaikissa seurakuntaan liittymis “pakko”?

    Yksittäiseen kuvailemaasi tapaukseen en voi ottaa kantaa kun en tunne ko henkilöä, siis hänen elämänsä joko todistaa puolesta tai vastaan, Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan teoissa nähtävissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Lauri Lahtinen, siis kun Jeesus vapauttaa ja parantaa synnin orjan niin jos nyt uudestisyntynyt hylkää Jeesuksen niin kuinka käy, onko hänellä enää paluuta kun pilkkaa Jumalan armoa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Lauri Lahtinen, siis minä en todellakaan puhu kuin siitä että todella uudestisyntynyt palaa siihen saastaiseen elämään jossa ennen eli. Tätä ei pidä sekottaa mihinkään yksittäiseen tilanteeseen varsinkaan kun ei ole tiedossa onko kukakin edes uudestisyntynyt ensinkään.

    Mitä tarkoittaa pilkata Jumalan armoa?

    20 Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. 21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. 22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: “Koira palaa oksennukselleen”, ja: “Pesty sika rypee rapakossa”.(2.Piet.2)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sen verran ymmärrän tästä, ettemme saa avartaa evankeliumia sellaiseksi, että voi lankeilla ja palata miten itse haluaa. Pietari sanoi aikanaan: Tämä koskee teitä ja teidän lapsianne ja ketä ikinä Jumala kutsuu. Jätämme tässäkin asiassa viimeisen oikeuden Jumalalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lauri Lahtinen
    Lauri Lahtinen

    Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.. NYt olen käsitellyt Vuorisaarnaa ja hakukone varmasti löytää, jos jotain kiinnostaa..

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit