Risti

Vuosia sitten, kun olin vielä nuorempi, teimme vanhimman lapsenlapsen kanssa metsäretkiä. Kävelimme läheisiä metsäpolkuja ja ihmettelimme kaikkea mitä siellä näimme. Löysimme kuivan männynoksan pätkän, joka oli mannut maassa jo jonkin aikaa se olisi siis hyvin kurainen. Toimme sen kotiin. Pesin puhtaaksi ja kuivatin. Sitten taitoin sen 1/3 ja 2/3 osiin. Liimasin ja ruuvasin eli valmistin siitä ristin olohuoneen seinälle.
Jotenkin ihmisen ajatus lähtee kyselemään, mikä risti oikeastaan on? Minkälaisia ristejä koko maailman ihmiset ovat valmistaneet. Baltiassa olisi nähtävillä kukkula täynnä ristejä. Varmaan siellä on monenlaista mallia.

Risti oli aikanan kuolemanrangaistuksen yksi toteuttamisvälineistä. Raamattu kertoo erityisesti yhdestä rististä ja puhutaan Ristinkantajasta! Kun ristin inspiroimaa taidetta katselemme, niin havaitsemme suuria eroja. Jossain kuvassa henkilö on ihan hyvässä puvussa ja olkapäällä on kokonainen risti, joka näyttää kakkosnelosen tapaiselta Joku toinen kuvaa miten pahasti pahoinpidelty henkilö kantaa paksua tukkia, joka olisi se ristin poikkipuu. Miksi nämä erot? Olisiko niin, että jokainen taiteilija tilittää omaa suhdettaan ristiin sillä kuvalla? Olisiko niin, että joku ajattelee sen olleen Jeesukselle yhtä juhlaa pelastaa koko ihmiskuntaa? Siksi me voimme ehkä kantaa kaunista ja koristeltua vaneeriristiä ristisaatossa? Vai oliko se tuskaa alusta loppuun? Synnin tähden!

Vanha virsi kuvasi asiaa näin: Ken nyt näitä katseleepi, rintaans eikö löisi jo! Aurinkokin pimeneepi, halkee kova kallio. Kella vaiva sellainen ollut on kuin Jeesuksen! Voisiko olla niin, että risti merkitsee eri aikoina eri asiaa? Synnin kiusauksissa sen pitäisi muistuttaa Kristuksen kivusta! Anteeksi saaneena se on äärimmäisen rakkauden merkki! Kun Jeesus on omana mulla, niin tyyntyy jo murskynkin sää! Jostain on mieleeni tarttunut sanat: Ristin pahennus! En tiedä löytyykö se sellaisenaan Raamatusta.

Muistan vuosien takaa kaksi asiaa. Joku maallikkosaarnaaja sanoi suurinpiirtein näin: Meidän parhaatkin tekomme tarvitsevat Jumalan armoa! Mielessäni protestoin, mutta en tuntenut silloin vielä itseäni senkään vertaa mitä nyt tunnen! Toinen kerta oli vapaaehtoiskoulutuksessa. Koulutusta meille antoi eräs kirkkoherran rouva. Kun en hänen pätevyyttään tiedä, en voi tarkemmin sanoa. Hän laittoi meille tehtävän: Kirjoittakaa paperille kaikki syyt miksi teette vapaaehtoistyötä! Kun paperit koottiin ja palautteen aika tuli, tyrmistyin! Hän sanoi, että jokainen syy on itsekäs! Me emme siis pysty tekemään edes hyviä asioita ilman itsekästä motiivia. Tälläistä on ihmisen turmelus ja lihallisuus. Nyt sen ymmärrän ja puolittain uskonkin!

Viimeksi aamuvarhaisella sain henkeeni sanat: Lauri, sinä olet lihallinen! Koitin vakuutella muuta, mutta lopulta oli pakko tunnustaa: Niin olen! Lihan käsivarret alkavat niin helposti heilua. Mieleen ryöppyää asioita, joita olen koittanut antaa anteeksi ja luullut jo onnistuneeni, mutta havaitsen olevanikin kaulaa myöten lihallisuuden suossa. Tähän sekamelskaan pitäisi saada Jumalan voimaa niin, että ihmeet ja merkit toteutuisivat! Jäljelle jää vain kysymys: Onko se ollenkaan mahdollista Herrani? Monet lähimmäiseni tarvitsisivat sellaista apua, joa en pysty heille antamaan! Herra armahda!

19 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Kovin on tuttuja tuntemuksia, eikös tuo ole juuri sitä ristin kantamista? Tuskaa ja ahdistusta heikkouden tähden, empatiaa ja ymmärrystä niiden puolesta jotka kärsivät maailmassa synnin tähden? Olethan itsekin syntinen ja heikko, mutta Kristuksessa väkevä. Vahvista niitä jotka etsivät Kristusta, nosta lamppusi seinälle, että he löytävät sisälle.

    Vaikka Paavali oli rukoilemalla rukoillut monet kerrat, että saatanan enkeli päästäisi ja lopettaisi rusikoimisen, niin Herra sanoi Paavalille: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.”

    Ristin kantaminen on Jeesuksen seuraamista ja vainotuksi tulemista, sillä joka lähtee Jeesuksen osoittamalle tielle saa opetuslapsensa maineen ja se on maailman silmissä halpaa ja häpeällistä. Kuinka on käynyt Jeesukselle maailmassa? Entä apostoleille? Eikö heidät tehty maailman sylkykupeiksi ja eikös monet heistä ole tapettu sanojensa tähden? Ja monet heistä vielä kuoleinakin puhuvat.

    “Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään! Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut ‘nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa’. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.” Matt.10

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Ismo Malinen:”Ristin kantaminen on Jeesuksen seuraamista ja vainotuksi tulemista, sillä joka lähtee Jeesuksen osoittamalle tielle saa opetuslapsensa maineen ja se on maailman silmissä halpaa ja häpeällistä. Kuinka on käynyt Jeesukselle maailmassa? Entä apostoleille? Eikö heidät tehty maailman sylkykupeiksi ja eikös monet heistä ole tapettu sanojensa tähden? Ja monet heistä vielä kuoleinakin puhuvat.”

    Siis hei onko toi todella mitä ajattelet eli “Ristin kantaminen on Jeesuksen seuraamista ja vainotuksi tulemista”, nyt siis kysynkin kuinka seuraavan selität eli ketä vainottiin ja kenen toimesta?

    http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/F0711E53DD9579D0C225776900736CBC?OpenDocument&lang=FI

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Ari, en minä ole koskaan kieltänyt menoniittojen uskoa, enkä ymmärrä miten voisinkaan? Entä Lutherin uskoa? En voi sitäkään kieltää. Jumala tuntee kaikki ja varmasti vie jokaisen lapsensa kerran kotiin. Monessa me ihmiset eksymme ja monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen Jumalan valtakuntaan. Jos joku luuleekin seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Jumalan Sana kuitenkin pysyy varmana ja lujana loppuun asti. Jeesuksen seuraaminen ei ole tekemistä vaan pysymistä Hänessä, uskon mukaan, kuten Hän pysyi Isässä. Kaikki tekemisemme on Jumalassa tehty, kun olemme Kristuksessa ja vaellamme Jumalan Pojan uskossa.

    Antaisit jo anteeksi sinäkin kaikille ja osoittaisit laupeutta niille, jotka ovat menneisyydessä ja nykyisyydessä tehneet erheitä. Eikö Kristuksessa elävä elä itsekin anteeksinannosta? Jumala on ollut armollinen meitä kohtaan, jotta me voisimme olla armollisia toisiamme kohtaan.

    “Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. (Kts. 1.Joh.3:23 ) Joka sanoo: “Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” 1.Joh.2: 1-5

    “Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” 1.Joh.1:5-10

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Ismo Malinen copy pastaat taasen asiaa josta et ymmärrä eli esim seuraavan:

    “” Joka sanoo: “Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” 1.Joh.2: 1-5″”

    Siis eikö tuossa selkeästi sanota “Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. ” siis mitä on ne Sanat eikö juuri evankeliumissa olevat, siis myös rakastaa vihollisia, niin eikö toisuskoisien vainooja tee juuri päinvastoin, entä sellainen joka ottaa iankaikkisen elämän sanat tältä vainoojalta VAIKKA juuri Jeesus kieltää etsimästä tällaiselta vainoojalta MITÄÄN?

    Onko siis Rakkaus Totuuteen näissä ihmisissä, siis vainoojassa ja hänen seuraajissaan?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    “Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.” 1.Joh.3:23

    Kristuksessa pysyminen ja Hänen seuraamisensa on uskonlain mukaan elämistä. Ei ole siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Tämä on se Tie, jonka Jeesus meille osoitti ja tästä ovat kaikki apostolitkin kirjoittaneet, Kristuksessa on täytetty kaikki laki ja profeetat. Jos joku eksyy takaisin lain alle, niin hänelle ei ole enää mitään sovitusta, sillä pitää halpana Kristuksen Armon.

    Syntinen voi palata vain Kristukseen ja Hänen Rakkauteensa, ei omiin töihin ja käskyjen täyttämiseen. Ari, etkö muuten ymmärrä, että itse vainoat myös Kristittyjä, niitä jotka pitäytyvät anteeksiannossaan ja elävät Kristuksessa. Mitä hyötyä sinulle on pitää vihaa ja katkeruutta Lutheria kohtaan? Eikö Kristuksen anteeksianto koske myös heitä, jotka ovat tehneet vääryyttä ja ovat sitä katuneet?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Minä olen luullut, että lestadiolaiset ovat pitkävihaisia, kun kantavat 1902 hajaannuksen kanteita toisiaan vastaan. Nyt on kuitenkin löytynyt vissiin ennätys, joka pitäisi kirjata Guinnesin kirjaan. Täällä mies kantaa pahaa mieltä 500 vuotta vanhoista asioista. luulisi, että edes jonkinlainen puoliintumisaika olisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Ismo malinen, mistä haet seuraavan:

    “Ari, etkö muuten ymmärrä, että itse vainoat myös Kristittyjä, niitä jotka pitäytyvät anteeksiannossaan ja elävät Kristuksessa. Mitä hyötyä sinulle on pitää vihaa ja katkeruutta Lutheria kohtaan? Eikö Kristuksen anteeksianto koske myös heitä, jotka ovat tehneet vääryyttä ja ovat sitä katuneet?”

    Mitä sinulle vaino merkitsee, onko se toisuskoisien TAPPAMISTA? Olenko kirjoittanut että ketään tulisi tappaa väärän uskon tai väärän profeetan seuraamisesta?

    Mistä ajattelet että vihaan Lutheria, ei minulla ole henkilökohtaisesti mitään häntä kohtaan vaan hänen tekojaan tuon esille eli kun kerran JEESUS SANOO ettei tule etsiä MITÄÄN tällaiselta niin sitä tuon esille eli kyllä tuokin on EVANKELIUMISSA.

    Kyllä armo kuuluu kaikille jotka nöyrtyvät tunnustamaan syntinsä ja tekevät parannuksen ja uskovat evankeliumin, siis tulee kääntyä pois pahoilta teiltään ja lähteä seuraamaan Jeesusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Lauri lahtinen esität seuraavan kysymyksen:

    “Ari! Jos monet ovat jo tehneet niinkuin sanoit, pitäisikö vielä tehdä jotakin? Liittyä johonkin määrättyyn seurakuntaan ym?”

    Tarkoitat varmaankin parannusta ja uskoa evankeliumiin eli mitä nämä pitävät sisällään?

    Kun ihminen saa piston sydämeensä Jumalan kutsuessa “näkee” hän oman elämänsä hedelmän, siis kuinka on tuottanut huonoa hedelmää ja ymmärtää elävänsä täydellisesti erossa Jumalasta ja tarvitsevansa armoa niistä synneistään joita on tehnyt. Nyt kun ihminen on nöyrtynyt ja Jumala alkaa työnsä niin silloin tulee Jumalan voima mukaan eli kun nyt “näkee” synnin elämässään niin kun sen tunnustaa niin JUMALA puhdistaa siitä eli on todellinen voima ja samalla alkaa “kuulemaan” Jeesuksen äänen. KUN tämä tapahtuu niin silloin todella tajuaa Jeesuksen vertaukset ja varsinkin sen ettei hyvä puu voi tuottaa huonoa hedelmää eikä orjantappuroista koota viinirypäleitä eli ei etsi OMASTA vanhasta elämästä mitään hyvää, siis kaikki vanha tulee panna pois, ei synteihinsä kuolleelta voi ottaa mitään vaan kun uudestisyntyy Jumalan hengestä alkaa kaikki alusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jatkokysymys: Tiedät mitä tarkoittaa luopiona oleminen. Kun luopio alkaa kysellä armon perään, kastetaanko hänet uudelleen sen uuden tunnustuksen perusteella?

    Minä olen ollut läsnä, kun luopio alkoi kysellä: Ottaisiko Isä takaisin? Siinä vain rukoiltiin ja julistettiin synninpäästö Jeesuksen nimesä ja veressä. Oliko toimitus pätevä, kun sen teki luterilainen jja vapaakirkollinen?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Lauri Lahtinen, minä ainakin ymmärrän ettei ole mahdollista olla pakanan luopio eli kun on kerran maistanut Jumalan hyvyyttä eli voimaa ja sen jälkeen menee takaisin siihen saastaisuuteen jossa ennen eli niin ei ole enää paluuta kun kerran uudelleen omilla teoillaan “ristiinnaulitsee” Jeesuksen. Tämä on ymmärrykseni mukaan Raamatun Sana.

    26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, 27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. 28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: 29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! 30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: “Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: “Herra on tuomitseva kansansa”. 31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.(Hepr.10)

    Luopio eli “tuhlaajapoika” on vain juutalaisia koskeva eli he ovat liiton mukaan Jumalan kansaa mutta heitä on kohdannut paatumus ja ero Jumalasta siihen asti kunnes Jeesus heidänt parantaa.

    Se mikä on valhetta niin juuri ajatus että lapsikasteessa saisi Jumalan lapseuden ja näin “maistaa” Jumalan hyvyyttä, näin ei vaan ole, se on valhetta ja valheen isän juttuja. Näin valheen isä saa pidettyä vielä hädissään apua Jumalalta huutavat poissa todellisesta pelastuksesta, kun heille “luvataan” synnit anteeksi ja paluu takaisin “luopion teiltä” Jumalan lapseksi lapsikasteen armoon. Siis mitään todellista parannusta eli kääntymystä ei tapahdu vaan palataan takaisin voimattomaan uskoon joka ei ennenkään antanut voimaa ja ymmärrystä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lauri Lahtinen
    Lauri Lahtinen

    Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.. NYt olen käsitellyt Vuorisaarnaa ja hakukone varmasti löytää, jos jotain kiinnostaa..

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit