Ristintien pysähdyspaikoilla uskon ja elämän suurten kysymysten äärellä

Elämän matkalla meillä on monenlaisia asemia ja pysähdyspaikkoja. Junalla matkustaessa rautatieasemat tulevat tutuiksi tai kaupungeissa metroasemat. Niillä lähdetään matkalle, tullaan perille tai odotellaan. 

Ulkomailla liikkuessani matkaetappina ovat monien matkalaisten tavoin usein kirkot. Katolisissa kirkoissa opin kiinnittämään huomiota kirkkosalin seiniä kiertäviin numerotauluihin. Joissakin kirkoissa numerotaulut ovat myös kauniina kuvina, vaikkapa kiveen tai puhun kaiverrettuina.

Näin tutustuin ristintien asemiin sellaisina kuin ne ovat äitikirkkomme kirkoissa. Jokaisessa katolisessa kirkossa on ristintien asemien numerotaulut ja joissakin myös kuvataulut.

Ristintien asemien perinne on kristillisessä kirkossa pitkä. Se oli meillä kadoksissa välillä, mutta on nyt löydetty uudelleen. Ristintien asemien perinteestä ja niiden välittämästä sanomasta ovat kirjan tehneet mm. Anna-Maija Raittila ja Tapio Saraneva. Asemat nousevat evankeliumien tapahtumista. Ainoastaan asema 6, Veronika ojentaa Jeesukselle hikiliinan, nousee perimätiedosta. 

Omassa kirkossamme pysähdyimme ristintien asemien kautta tämän viikon sanoman äärelle. Pysähdyimme seuraamaan Vapahtajamme ristintietä, hänen tehtävänsä täyttämistä. Muistamme, että ristintien asemien lähtökohtana on Via dolorosa, tuskien tie. Siellä, Jerusalemissa on näkyvissä ristintien asemien, pysähdyspaikkojen merkkejä kadun varrella seinissä.

Ristintie on monille näytelmä, jota seurataan hiljaisella viikolla. Se on kuitenkin enemmän kuin näytelmä. Vaikka kärsimys ja rakkaus tuntuvat olevan kaukana toisistaan, Jeesuksen ristintiessä näemme Jumalan pelastavan rakkauden meitä kohtaan. Meidän oman elämämme kaikki pysähdyspaikat eivät myöskään sisällä vain iloa vaan ne sisältävät myös kärsimystä ja vaivaa. Niiden kohdalla muistamme Herramme ristintien ja sen, että hän tuntee vaivamme, että hän kantoi kaiken ristintiessään.

Palmusunnuntain aattoiltana sain pitää radion lauantai-illan rukoushetken. Puhuin siinä Filippiläiskirjeen 2. luvun alun Kenosis-hymnistä, pajuista ja nisunjyvän tiestä, Kristuksen tiestä. Tuo mainittu Raamatun kohta, jota käytettiin alkuseurakunnan kokoontumissa, alkaa sanoilla:”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli” (Fil. 2:5-11). Löysin hartauden puheosuuden loppuun mielestäni hyvän lauseen:”Palmusunnuntaista on nisunjyvän matkan verran pääsiäisen iloon”. Sitä voi pureskella tämän viikon aikana Jeesuksen ristintien äärellä.

* * *

Hiljainen viikko, piinaviikko, kärsimysviikko tai ortodoksien tapaan Suuri viikko vie meidät elämän peruskysymysten äärelle. Tämä viikko vie meidät myös uskomme peruskysymysten äärelle. Kuka Jeesus oli ja mitä evankeliumit todistavat hänestä? Miten suhtaudumme tuohon todistukseen ja Jeesukseen? Mitä ristillä todella tapahtui ja onko sillä merkitystä myös minulle? Mitä tapahtui ensimmäisenä pääsiäisaamuna, kun hauta oli tyhjä - ja onko sillä merkitystä minulle ja muille?

Hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumia kuvataan evankeliumeissa ja niistä on paljon taidetta: musiikkia, kirjallisuutta, näytelmiä, kirkkodraamoja, maalauksia ja jopa elokuvia ja musikaaleja.

Hiljaisen viikon tapahtumia voi katsella. Niitä voi katsella ikään kuin seuraajana ja ulkopuolisena. Niitä voi katsella myös siten, että olemme osallisia niissä ja niistä. Vain siten noiden tapahtumien merkitys avautuu meille pikkuhiljaa.

Ja muistakaamme: Kristukseen kastettuina olemme jo tulleet osallisiksi hänen rististään ja ylösnousemuksestaan ja kaikesta, mitä ne merkitsevät. Koska jo olemme osallisia, etsikäämme mitä kaikkea se merkitsee. Etsikäämme ja löytäkäämme ristin armo ja pääsiäisen voitto ja ilo! Siunattua Ristin ja Ylösnousemuksen Pääsiäistä! Tervetuloa kirkkoon ja olemaan osallinen!

Toivo Loikkanen

 

1 kommentti

  • Annikki Salo sanoo:

    “Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (IJoh.4:10). Via dolorosa hiljentää mielen muistamaan Jeesuksen ristintietä myös kotona Raamatun ääressä. Syvä kiitollisuus täyttää sydämen, sillä syntien anteeksiantamus Jeesuksen sovintoveressä on ihmeellisin lahja meille ihmisille. “Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan” (Matt,5:8).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.