Romantiikkaa vai realismia?

Jari Tervo kirjoitti viikko sitten Hesarissa Venezuelan tilanteesta. 1960-70 –lukujen Kulttuurivallankumouksen veteraanit pukeutuivat punaisiin T-paitoihin, joissa oli ikoninen kuva alaisiaan teloituttaneesta vallankumousjohtaja Ernesto Che Guevarasta. Hän edusti liikettä, vallankumousta, parempaa elämää. Che on romantiikkaa, hajoava Venezuela realismia.

”Kun aikamiehenä tulin järkiini ja luovuin haihattelemasta vallankumousta, helpotuin. Minun ei tarvinnut enää arvostella kapitalistisia maita sen mukaan, mitä ne oikeasti olivat ja sosialistisia sen mukaan, mihin ne itse ilmoittivat pyrkivänsä. Eikä tarvinnut enää selittää parhain päin sosialistisen leirin päivänselvää sortoa, epäoikeudenmukaisuuksia ja naurettavuuksia. Ne eivät olleet lastentauteja eivätkä lieveilmiöitä vaan kuuluivat itse järjestelmään. Se rakentui vainolle, yksipuoluejärjestelmälle ja sanan epävapaudelle.” (HS 4.8.).
_ _ _
Tervo siirtää osuvasti edellisen kysymyksenasettelun tämän päivän ympäristökeskusteluun:

”Ympäristönsuojelun militantti siipi saattaa langeta aatteen lumoukseen siitä huolimatta, että sosialistiset maat ovat tunnetusti tärvelleet luontoa ilman hillintää. Sosialistisen järjestelmän kyvyttömyys tuottaa edes välttämättömiä kulutustavaroita - Neuvostoliitosta Venezuelaan – voidaan hutitulkita eettiseksi linjanvedoksi olla tuottamatta niitä, koska kerskahtava kulutus on moraalisesti väärin”.
_ _ _
Nykyisin trendikäs identiteettipolitiikkaa pitää esillä korrektin elämän ihanteita, joiden mukaan ihmiset jakautuvat meihin ja heihin. Hyvikset löytyvät yleensä kasvukeskusten koulutetusta joukosta. Ihanteen osoittamiseksi voi riittää erikoiskahvi oatmilkillä, ilmastoystävällinen sähköpotkulauta, täyssähköauto ja sen 800 kilon akku, tai pari kymppiä maailman metsittämiseen kompensaationa Thaimaan lomasta. Identiteetin osoittamiseen ne ovat vähän kuin Che Guevara –paita. Se kertoo, kenen joukoissa seisot.
_ _ _
Tosiasiassa yksilöiden kulutusvalinnoilla on merkitystä, eikä pidä halveksia pienten alkujen päivää. Mutta suuret vaikutukset saadaan poliittisilla päätöksillä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Oma ilmoitus siitä, mihin pyrkii ei riitä.

IPCC:n viime viikkoinen raportti lataa kylmää dataa ilmaston kuumenemisen rajoittamiseksi. Tähän asti on puhuttu liikenteen päästöistä ja fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisesta seuraavina vuosikymmeninä. Kunnianhimoa varsinaisille toimille on ollut vähän. Äänestäjät rankaisevat heti, jos päättäjät kertovat todellisista leikkauksista tuhoisan suunnan kääntämiseksi.

IPCC:n painokkaiden raporttien jälkeen myös liikeyritykset ja eri maiden hallitukset haluavat antaa merkin siitä, että ovat tulevaisuuden ja elämän puolella. Tärkeintä ovat mielikuvat. Todelliset teot voivat odottaa?
_ _ _
Todelliset, vaikuttavat teot ovat siitä hankalia, että ne edellyttävät suurta muutosta nykyiseen elämäntapaan. Luonnonvarojen ylikulutus ja ilmaston lämpeneminen eivät ole – Tervoa mukaillen – ”lastentauteja eivätkä lieveilmiöitä vaan kuuluvat itse järjestelmään”.

Hyvinvointivaltion palvelut, kuten terveyspalvelut ja koulutus, työttömyys- ja eläketurva, nojaavat viime kädessä jatkuvaan talouskasvuun ja siitä tuleviin verotuloihin. Hyvinvointia pidetään nykyisin yllä luonnon kärsimyksellä ja lajien tuholla. Voiko ihminenkään voida hyvin, jos muu elämä voi pahoin?

Luonnonvarojen kulutuksen leikkaaminen on välttämätöntä yleensä elämän suojelemiseksi ja ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi. Samalla kajotaan kuitenkin korkean elintason aineellisen hyvinvoinnin perusteisiin. Siksi Che Guevara –paita tai muut mielikuvaobjektit ovat helpompia kantaa kuin elämäntapamme leikkausten seuraukset.
_ _ _
Suomen tuoreen hallituksen ilmasto-ohjelma on ehkä maailman kunnianhimoisin. Ihanteista on kuitenkin matkaa todelliseen elämään. IPCC nostaa esille viime viikon raportissaan maankäytön ja ravinnon tuotannon. Miten se haastaa esimerkiksi Suomen hallitusta?

1. Turpeen nosto ja käyttö tuottavat kaksi kertaa enemmän päästöjä kuin Suomen autoliikenne. Siksi turpeen nosto pitää lopettaa.

2. Hiilen poltto lämmitykseen on korvattava uusiutuvalla polttoaineella ja muilla lämmitysmuodoilla. Lahti Energia lopetti hiilen polton 1.4.2019. Kaupunginjohtaja Pekka Timonen vei viimeisen hiilisäkin Helsingin ylipormestari Jan Vapaavuorelle haasteeksi, että myös Helsingin Energia lopettaisi pian hiilen polton eikä vasta joskus 2040-luvulla.

3. Peltojen muokkausta pitää muuttaa niin, että hiiltä voi sitoutua maahan sen sijaan, että sitä vapautuu maasta.

4. Metsäomistajilla on velvoita uudistaa metsänsä hakkuiden jälkeen. Siitä huolimatta maassa on huonosti metsittyneitä alueita, joihin tulee istuttaa metsää. Edelliset toimet edellyttävät kannustimia maatiloille ja metsäomistajille.

5. Betonin hiilidioksidipäästöt ylittävät autoliikenteen päästöt. Rakentamisen painopistettä siirretään puurakentamiseen. Samalla hiilidioksidia saadaan sidottua pitkäksi ajaksi rakennuspuuhun.

6. Vedenpuhdistamoista, karjatiloilta, pelloilta ja elintarviketeollisuudesta vapautuva metaani on otettava talteen biokaasureaktoreissa ja käytettävä esimerkiksi hiilen sijasta lämmitykseen tai bensiinin sijasta liikennepolttoaineeksi.

7. Olemassa oleva autokanta on käytettävä loppuun sen sijaan että se korvataan luonnonvaroja kuluttaen uusilla sähköautoilla. Bensiini- ja dieselautot tulee saattaa kulkemaan kotimaisella, uusiutuvalla polttoaineella, esimerkiksi biokaasulla ja biodieselillä (Neste MY). Lisää kannustimia polkupyörän ja joukkoliikenteen käyttöön.

8. Lentoliikenteeseen velvoite sekoittaa uusiutuvaa polttoainetta. Neste kerää esimerkiksi Kiinasta ravintoloiden käytettyjä kasvisöljyjä, joista jalostetaan Shanghaissa lentokoneiden polttoainetta.

9. Taloyhtiöihin ja omakotitaloihin lisää omavaraisuutta energian tuotantoon: aurinkoon, tuuleen, maalämpöön, ilmalämpöön, pienpuun polttoon perustuvaa energian tuotantoa.

10. Yksityinen kulutus: Kasvisravinnon osuus suuremmaksi eläinperäiseen ravintoon nähden. Vähemmän uusien tavaroiden ostamista, enemmän kierrätystä.

7 kommenttia

  • Pekka Särkiö sanoo:

    Voin itsekin syyllistyä “Che Guevara-paidan” esittämiseen, kun tuon esille blogissani esimerkiksi viljelyharrastusta, kanojen ja mehiläisten hoitoa.

    Toisaalta nämä eivät ole itse tavoitteen, elinympäristön hoidon kannalta haitallisia asioita. Päin vastoin. Ehkä ne myös kuvaavat todellista intentiota ja sisäistä rakkautta, eivät päälle liimattua brändäystä?

    Paavali sanoo: “Pääasia on, että Kristusta julistetaan.” Olen samaa mieltä. Tätä ajattelua voi soveltaa myös ympäristökysymyksiin: pääasia on, että maapallon elämän edellytyksiä edistetään. Se on yhteinen hanke, johon tarvitaan kaikkia. Liika koulukuntaisuus tai opillinen purismi sulkevat suotta osan ihmisiä ulkopuolelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Pekka

    Kiitos tekstistäsi

    Muutama ajatus esittämiisi kohtiin

    Peltoviljelys on jo nykyisellään paljon hiiltä sitovaa toimintaa ja sitä voidaan edelleen kehittää tuotannon tehostuessa viljelyssä

    Metsän istutus on maassamme toteutettu maassamme jo vuosikymmeniä. Ainä kun hakataan metsää niin pitää olla myös suunnitelma uuden istuttamisesta. Tätä on myös valvottu jo vuosikymmeniä. Mielikuva siitä että tämä muka olisi joku uusi keksintö on peräisin sellaisilta jotka eivät teidä mitään metsätaloudesta.

    Samaten mielikuva siitä että hakkuita pitäisi rajoittaa on peräisin maista, missä metsät ovat pieniä länttejä. Eteläeurooppalaisen kysymys, monta metsää teillä on Suomessa, saa suomalaisella lähinnä suun auki, mitä sinä oikein tarkoitat. Onhan maamme Euroopan metsäisin maa noin 3/4 pinta-alasta metsän vallassa.

    Suomalaisen luonnon hiilinieluna toiminta tehostuisi paljon jos metsän hakkuita voitaisiin tehostaa vajaalla kolmanneksella. Vanha metsä ei sido hiiltä. Sen sijaan uusi voimakkaassa kasvuvaiheessa oleva metsä tekee sen monin verroin tehokkaammin.

    Valitettavasti meillä on ympäristöasioissa unohdettu se että maataloustuottajat ovat vanhastaan olleet todellisia luonnonsuojelijoita. Se mikä nykyaikaisille luonnosta vieraantuneille “ympäristöystäville” on tavoite, on maanviljelijälle ollut hyvän tuoton lähtökohta. Hyvä biologinen luonnon tasapaino on “ympäristöystävän” tavoite, maanviljejälle se on ehdoton edellytys, jotta maa tuottaisi parhaan mahdollisen sadon.

    Tässä vain muutama näkökulma keskustelun jatkamiseksi meille kaikille tärkeästä asiasta

    Kiitos tekstistäsi

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Matias huomioistasi. On totta, että alkutuottajat, niin maa- ja metsätaloudessa kuin karjanhoidossakin ovat perinteisesti eläneet lähellä luontoa. Luonnon prosessien huomioon ottaminen on taannut myös pitkäaikaisen ja kestävän tuoton. 1970-luvulta lähtien keinolannoitteet ja tuholaisten torjunta-aineet, sekä peltomaan raskas muokkaaminen ovat vaikuttaneet haitallisesti maan ja ympäristön kuntoon. Nyt näihin osataan kiinnittää enemmän huomiota.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Pekka

      Uuden tekniikan tultua on siellä täällä saattanut esiintyä ylilyöntejä tai ymmärtämättömyyttä, mutta näistä on todellakin päästy eteenpäin.

      Esimerkiksi keinolannoitus on tervettä luonnonsuojelua, kun maahan palautetaan sellaiset aineet, joita sieltä viljelyn mukana on otettu pois. Oikein lannoitetussa maassa kasvatettu tuote on luonnostaan siistimmän näköinen kuin luomuviljelty silloin jos luomuviljelyssä ei ole voitu käyttää riittävää luonnonlannoitusta.

      Nykyisillä lannoitteiden hinnoilla ei myöskään kenelläkään ole varaa ostaa yhtään enempää kuin se minkä välttämättömästi tarvitsee maan kemialliseen tasapainoon saattamiseksi.

      Torjunta-aineiden osalta voimme todeta että aikaisemmin ei kaikkialla tajuttu eräiden aineiden vaarallisuutta, mutta nykyisin tietoisuus siitäkin on kasvanut. Torjunta-aineet ovat täsmäkohdennettuja juuri sellaiseen torjuntaan, johon se soveltuu eikä se vaikuta sen ulkopuolella.

      Muuten. Suomalainen liha on keskimäärin lihakiloa kohti kuusi kertaa vähemmän rokotettua tuotantovaiheessa kuin keskisen ja eteläisen Euroopan keskiarvo.

      Runsaan metsän takia Suomen ilma myös on Euroopan puhtainta, puhtain kohta on Enontekiöllä. Tästä johtuen suomalainen kemialllisesti tuotettu sato sisältää vähemmän haitta-aineita, kuin keskieurooppalainen luomu-tuote.

      Myös muokkaaminen on nykyaikana kehittynyt niin että toisinaan voidaan tehdä kevyempi ja toisinaan syvempi muokkaaminen sen mukaan mitä maan laatu kulloinkin vaatii. Siihenkään ei ole olemassa ainoata oikeaa ratkaisua, joka sopisi kaikille pelloille, vaan kukin palsta on erikseen tutkittava ja eri vuosina maan laatu myös voi vaatia erilaista käsittelyä useammastakin tekijästä johtuen.

      Kiitos Pekka että olet nostanut näitä kysymyksiä esiin. Valitettavan usein näistä kysymyksistä keskusteltaessa on pidetty esillä urbaanilegendoja, kun ikänsä kaupungeissa elänyt asukas ei ole ymmärtänyt maaseudun luonnon monimuotoista elämää, eli kuten tapanani on ollut sanoa, että maassamme luonnon hoitoa on pyrkinyt sääntelemään sellainen joka ei erota naavaa muista jäkälistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Kiitos Matias täsmennyksistä. Siementen peittausaineet tai Neonikotinoidit – jotka ovat toivottavasti päätymässä EU:ssa kieltolistalle – ovat tutkijoiden mukaan osasyynä hyönteisten vähenemiseen, samoin kuin DDT 1960-1970 -luvuilla. Kaikkien kemiallisten aineiden vaikutuksia ei vielä tunneta, kuten ei tunnettu aikanaan DDT:nkään. Suhtaudun kokonaisuudessaan myönteisesti suomalaisen maatalouden prosesseihin. Silti peltomaan elinvoimasta, pieneliötoiminnasta, vesitaloudesta – kapillaari-ilmiö on yhteydessä maan muhevuuteen ja se taas pieneliötoimintaan – on syytä pitää huolta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Vielä rokotuksista. Suomalaista lihaa voidaan todellakin tuottaa vähemmällä antibioottien määrällä kuin useimmissa muissa maissa. Siipikarjan, sekä myös sikojen ja vasikoiden kohdalla antibiooteista on voitu päästä kokonaan tai lähes kokonaan eroon suomalaisella keksinnöllä.

      Antibakteerinen mäntyöljy torjuu haitallisia Gram+ bakteereja kuten streptokokkeja. Suomen Rehun valmistama rehun lisäaine, tuotenimellä Progress on valmistettu puunjalostuksen sivutuotteena saatavasta öljymäisestä pihkasta. Sille on valtavat markkinat eri puolilla maailmaa, samalla kun antibiooteille resistentit bakteerikannat lisääntyvät.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Pekka

      Tuot hyviä näkökohtia esiin

      Kiitos siitä

      Ilmoita asiaton kommentti