Rukous avioliiton puolesta

Piispainkokous tulkitsee vallitsevaa seurakuntalaisten tasapuolista kohtelua samaa sukupuolta olevien avioliittojen kohdalla seuraavasti: Kun seurakunnassa tutkitaan avioliiton esteitä tai seurakunnan tiloja halutaan vuokrata juhlaa varten, toimitaan kuten voimassa oleva ohjeistus määrää ja käytäntö edellyttää. Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa sen mukaan, mikä on paikallinen tapa. Etenkin jälkimmäinen virke on monitulkintainen.

Ensiksikin sitä voidaan tulkita niin, että seurakunta voi päättää, rukoileeko se vai ei. Ajatus on, että voi rukoilla, mutta ei ole pakko. Arvioisin, että useimmissa seurakunnissa ei ole paikallista tapaa olemassakaan, koska pääsääntöisesti siviiliavioliiton solmivat hakevat hakevat esteiden tutkinnan maistraatista eikä maistraatti lähetä kirkolle esirukouspyyntöjä. Joissakin poikkeustapauksissa kirkossa on voitu rukoilla maistraatissa vihittävän parin puolesta, silloin kun henkilö on kirkollisesta aktiivinen. Mutta nämä poikkeukset tuskin muodostavat paikallista tapaa. Tässä tilanteessa voidaan argumentoida - ei välttämättä oikein - että ei voida rukoilla, kun sellaista tapaa ei ole.

Toisaalta voidaan tulkita, että paikallinen tapa viittaa rukouksen toteuttamisen tapaan. Tämän tulkinnan voi katsoa jättävän seurakunnalle vapaat kädet tehdä mitä lystää.

Kolmas tulkinta katsoo asiaa laajemmin: mikä on paikallinen tapa rukoilla avioon aikovien puolesta. Käsittääkseni useimmissa seurakunnissa on tapana kysyä esteiden tutkintaa pyytävältä parilta, saako lukea ja saako ilmoittaa lehdessä. Useimmissa tapauksissa vihkiminen on sovittu kirkkoon ja pappikin voi olla tiedossa; vihkiminen tiedetään kirkolliseksi vihkimiseksi. Mutta sitten tulevat ne tapaukset, joissa vihkiminen tapahtuu jossakin muualla kuin kotiseurakunnan alueella tai vaikutuspiirissä. Silloin, voidaan kysyä, onko pappi ja kirkko varattu. Jos pari kertoo, että menemme vaikkapa Kuopioon vihittäviksi, kun morsian on kotoisin sieltä, asia on sillä selvä. Tässä tapauksessa kyseessä voi olla kirkollinen vihkiminen tai siviilivihkiminen. Se, kummasta on kyse, ei vaikuta siihen, rukoillaanko messussa vai ei.

Kun kirkko on korostanut ihmisten tasapuolista kohtelua, tässä asiassa on erittäin yksinkertainen tapa toimia: rukoillaan niiden parien puolesta, jotka pyytävät esteiden tutkintaa seurakunnasta ja itse haluavat seurakunnan esirukousta. Vetäytyminen sen taakse, että heitä ei kuitenkaan kirkollisesti saa vihkiä on, de facto, eriarvoista kohtelua.

52 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Olen miettinyt myös sitä, mihin näillä nykyisillä argumenteilla (siis spn-liittojen kannattajien) lopulta päästään? Itse olen sitä mieltä, että asia on Raamatun valossa niin selvä, että kirkko lähtee pois perustaltaan, jos se alkaa vihkimään miespareja ja naispareja ja jos niin käy, niin tulevaisuudessa ei ole enää mitään estettä puolustaa Raamatun käsityksiä, koska ne voidaan maallisiin argumentein kumota.

    Tarkoitan, että kirkko ei voi olla samaan aikaan “ei” ja “kyllä”, vaan kirkko voi olla vain “ei” tai “kyllä.” Lain ja Armon erottamisesta on tässäkin kysymys. Laki sanoo selvästi ei, Armo taas selvästi kyllä, mutta näitä ei voi sekoittaa, muuten tulee savi velliä. Se on nyt vaarana.

    Savivellistä ei kukaan selviä hengissä, varsinkaan sisäisesti nautittuna.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Leppä sanoo:

      Avioliittolain muutoksen kannattajat ja kirkollisen vihkimisen kannattajat eivät sekota ‘lakia’ ja ‘armoa’, koska avioliitto on lain piiriin kuuluva asia. Meidän käsityksemme laista vain on toinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Ismo ei ilmeisesti puhunut eduskunnan säätämästä laista, vaan Jumalan laista. Siitä laista, jota meistä kukaan ei kykene pitämään. Ei vaikka kulkisi silmäpuolena.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Leppä sanoo:

      Jukka, ymmärsit Ismoa aivan oikein tai ainakin samalla tavalla kuin minä. Avioliitto on (Jumalan) lain piiriin kuuluva asia. Ongelma ei ole periaatteellisella tasolla, vaan siinä, miten Jumalan lakia tulkitsemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Näin juuri Heikki. Mutta kyse ei ole pelkästään lain tulkinnasta vaan myös sen sisällöstä. Ei siis pelkästään etiikasta vaan myös opista. Mikäli opin alueelle kuuluvia asioita muutetaan, muuttuu myös evankeliumi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Leppä sanoo:

      Nyt ollaankin, Jukka, niin syvällä teologian rakenteessa, että sitä ei tällaisilla lyhyillä kommenteilla avata. Asian ydin on siinä, että sinun teologiassasi lain sisältö on osa kristillistä dogmaa eli kirkon oppia. Kaikki luterilaiset eivät ajattele näin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Aivan ja siksi tarvitaan syvällisempää teologista pohdintaa. Oikopolkua asian ratkaisuun ei ole. Ruotsin kirkon taannoinen äänestys papin omantunnonvapaudesta olkoon varoittavana esimerkkinä myös meille.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Leppä sanoo:

      Luterilaisesta teologiasta käsin se syvällinen teologinen pohdinta päätyy siihen, että maallisen regimentin asiat ratkaistaan järjellä. Raamattu on uskon ylin ohje, mutta ei sitä pidä tunkea joka paikkaan. Joten sen pohtiminen, miten tulee suhtautua avioliittolain muutokseen, on järjen asia. Toki luterilaisuudessa on niitäkin, jotka kallistuvat reformoituun suuntaan ja pitävät Raamattua tällaisten asioiden ohjeena.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Heikki Kirkolliset toimitukset eivät koskaan kuulu maalliseen regimenttiin.

      Ilmoita asiaton kommentti