Säännöllisestä rukoilemisesta

.

Rukoilemme kotonamme Lutherin aamu ja iltarukoukset täyden kaavan mukaan.

 

Siihen kuuluvat: Ensinnäkin: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.Amen.” Toiseksi: ”Apostolinen uskontunnustus.” Kolmanneksi: ”Isä meidän rukous.” Neljänneksi: ”Lutherin kirjoittama rukous.” Meidän perheessämme laulamme vielä lopuksi virren 548.

 

Luther vähensi päivän rukoushetkien määrän. Hän päätyi tähän käytännön syistä. Hän luki useampia hetkirukouksia päivittäin. Kerran hän tuli tilanteeseen jossa hän oli pari viikkoa ohjelmastaan perässä. Silloin hän luki kerralla koko rästiin jääneen ohjelmansa läpi. Silloin hän tuli ajatukseen että tavallisille ihmisille riittää aamu ja iltarukous. On huomattava että Lutherin ruokarukouksen lukemisen ohjeeseen liittyy Isä meidän -rukouksen lukeminen.

 

Vanha kristillinen käytäntö on seurannut ikivanhaa juutalaista perinnettä. Toiset ovat rukoilleet kolme kertaa päivässä, toiset viisi kertaa ja muutamat seitsemästi.

 

Otan tähän pienen opetuksen tuosta vanhasta perinteestä.

 

Hetkirukouksista

 

Juutalainen rukouskäytäntö sisälsi päivittäisiä liturgisia hetkihartauksia. Ne kuuluivat jokaisen juutalaisen arkipäivään.

 

  1. Rukoushetkien lukumäärästä

 

1.1.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla kolmesti päivässä. Silloin rukoushetket laulettiin aamulla auringon noustessa kello kuudelta, keskipäivällä auringon ollessa korkeimmillaan ja illalla auringon laskiessa ja yön alkaessa kello kuudelta.

 

Tätä tapaa noudatti esimerkiksi Daniel.

 

Dan. 6: 11 Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. 12 Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa.

 

1.2.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla viisi kertaa päivässä. Silloin edelliseen ohjelmaan lisättiin aamupäivällä noin yhdeksän tienoilla eli auringon ollessa puolessa välissä nousua ja iltapäivällä noin kolmelta kun aurinko oli noin puolessa välissä laskemassa ja ilta alkoi.

 

Historiallisena yksityiskohtana todettakoon, että tämä tapa on siirtynyt islamiin sellaisenaan. Tästä ilmenee tiedotuksen puutetta. Kaikki tiedä että tapa on ikivanha juutalainen ja kristillinen käytäntö, jota Muhammed on jatkanut kannattajineen.

 

1.3.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla seitsemän kertaa päivässä. Silloin aamulla toinen rukous pidettiin jo ennen auringon nousua ja toinen auringon jo noustua. Illalla toinen pidettiin auringon laskiessa ja toinen myöhemmin ennen nukkumaan menoa.

 

Seitsemästä kerrasta puhuu esim. Psalmi 119: 164 Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.

 

 

1.4.) Yöllä hereillä olevat saattoivat vielä rukoilla yövartiossa ollessaan esimerkiksi keskellä yötä.

 

2) Muutama esimerkki siitä miten rukoushetket liittyvät tunnettuihin Raamatun tapahtumiin.

 

2.1. ) Ainakin yhteen aikaan Jeesus noudatti seitsemän hetkihartauden tapaa. Tästä kertoo tapaus missä Pietari meni häntä tapaamaan ennen auringon nousua.

Mark. 1: 35 Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. 36 Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta 37 ja löysivät hänet.

 

2.2.) Helluntain ihme tapahtui aamupäivän liturgisessa hetkessä, joka pidettiin kansallisen suurjuhlan helluntain vieton yhteydessä ja missä Pietari toimi saarnaajana.

Ap.t. 2: 14 Silloin Pietari astui

esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä: "Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä: 15 ---- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti.

 

2.3.) Pietarin näky jossa hän sai kutsun mennä Korneliuksen kotiin tapahtui keskipäivän rukoushetken yhteydessä.

 

Ap.t. 10: 9 Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan.

 

 

2.4.) Nikodemuksen ja Jeesuksen keskustelu tapahtui auringon laskun hetkihartaudessa jota vietettiin yön alettua iltakuudelta. Tässä vesperissä juutalaisilla oli useinkin tapana keskustella Raamatusta.

Joh. 3: 1 Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. 2 Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan."

 

2.5.) Keskiyön liturgisen hartauden eli mesonyktionin toimittivat Paavali ja Silas Filippin vankilassa. Tuo vaikutti niin vankeihin kuin vanginvartijaankin.

 

Ap.t. 16: 25 Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä

 

  1. Rukous Jerusalemiin päin

 

3.1.) Juutalaiset rukoilivat kasvot Jerusalemiin päin kääntyneenä

 

Kun oltiin lähellä temppeliä niin mentiin sinne rukoilemaan.

 

Kun oltiin lähellä synagoogaa niin mentiin sinne. Siellä rukoussuunta oli aina selvä se oli kohti Jerusalemia.

 

Kun oltiin kauempana noista paikoista niin auringosta katsottiin missä Jerusalem oli ja rukous toimitettiin tuolla paikalla.

 

Mikäli oltiin matkalla niin matka keskeytettiin ja pidettiin rukous tien vieressä. Keskelle risteystä rukoilemaan pysähtymistäkin nähtiin siellä täällä.

 

Varsinainen uskon koetinkivi syntyi kun ihminen oli yksinään kotonaan. Silloin nähtiin kuka rukoili itse rukoilemisen vuoksi ja kuka vain muiden mukaan mennen. Jeesus kehotti uskollisuuteen rukouskäytännössä. Myös yksinään kammiossa ollessaan oli rukoiltava.

 

3.2.) Rooma oli Jerusalemista länteen. Niinpä rukoussuunta oli siellä itään päin. Siellä itäiseen rukoussuuntaan liittyi myös vertauskuva siitä että nouseva aurinko viittaa Jeesuksen takaisintuloon. Nämä yhdessä vaikuttivat liturgiseen käytäntöön

 

Koska Rooma oli pääkaupunki, niin siitä tuli esikuva. Tästä on seurannut, että valtaosassa maailman kirkkoja alttari eli rukoussuunta on itään päin. Samaten valtaosa maailman kristittyjä vainajia haudataan jalat itään päin eli ylösnousemuksen aamua odottamaan niin että ylös noustessa kasvot ovat valmiina rukoussuuntaan käännettyinä.

3.3.) Historian kuluessa rukoussuunnan muuttaminen on muuttanut maailman kansojen uskonnon. Muhamedin kääntäessä rukoussuunnan Jerusalemista Mekkaan islam kääntyi omaksi uskonnokseen.

  1. Kehotus säännölliseen rukoukseen

 

Kun Paavali kehotti kristittyjä rukoilemaan lakkaamatta, niin alkuperäisessä yhteydessään tuo tarkoitti säännöllisistä rukoushetkistä kiinni pitämistä. Seurasipa sitten mitä tahansa eri hetkirukousten ohjelmaa niin sitä piti noudattaa tunnollisesti.

1.Tessalonikalaiskirje:
5:17 Rukoilkaa lakkaamatta

 

 

193 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Ennen näitä päätössanoja tässä keskustelussa on käytetty 180 kommenttipuheenvuoroa.

    Mielestäni tämä on hyvä kohta lopettaa keskustelu tässä ketjussa.

    Seuraavissa ehkä keskustelu jatkuu uusin ideoin ja uudella innolla.

    Kiitoksia keskustelusta kaikille keskustelijoille.

    2. Kor. 13:13

    Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Reino

      Viittaat puheenvuorossasi Eino Sormuseen.

      Olisi ollut suotavaa, olisit seurannut häntä myös oppikysymyksissä ja kirkko-opissa. Näin olisit voinut käyttää voimasi kirkkoa rakentavaan yhteistyöhön.

      Minä puolestani olen käyttänyt hänen tuotantoaan hyväkseni paljonkin kun pääasiassa hänen kirjottamansa vuoden 1948 Kristinoppi on ollut oppikirjana lukemattomissa vetämissäni rippikouluissa ja hänen kirjoittamansa apukirja on ollut oheislukemistona.

      Jotenkin minua ihmetyttää että käytät ikään kuin omien näkemystesi tukena sellaisen teologin nimeä, jonka opinkäsitykset ovat täysin vastakkaisia sinun edustamallesi linjalle.

      Seuraavassa artikkelissa on asiallinen esittely lahjakkaasta kirkkomme piispasta ja hänen linjauksistaan.

      http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3009/

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Omasta puolestani haluan kiittää myös keskustelusta, joka mielestäni osoittaa jotakin. Nimittäin sen, että asioita voidaan pohdiskella omia näkemyksiä esille tuoden ja kuitenkin myös toisen puheenvuoroja kuunnellen. Tästä keskustelusta jäi hyvä maku.

    Matiaksen puheenvuorot olivat painavia, vaikken tuon meille yhteisen ja rakkaan Kirjan tulkinnoista ihan samaa mieltä olekaan.

    Varmasti keskustelu jatkuu jostakin toisesta Luojamme meille antamasta informaatiosta – olipa tuo Luojamme opillisesti meille sitten millainen tahansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Marjakangas sanoo:

      Rauli: “Nimittäin sen, että asioita voidaan pohdiskella omia näkemyksiä esille tuoden ja kuitenkin myös toisen puheenvuoroja kuunnellen. Tästä keskustelusta jäi hyvä maku.

      Näistä kahdesta lauseestasi olen toista mieltä! Kauniita ja oikeita toiveita, mutta todellisuus on toista!

      Aloitin teologiset opinnot vuonna 1958 piispa Eino Sormusen henkilökohtaisesta kutsusta, juuri loppututkinnon suoritettuani ja vakinaisen viran saaneena ja tästä ajankohdasta lähtien olen aktiivisesti opiskellut Raamatun alkukieliä, teologiaa, kulttuurihistoriaa, uskontojen historiaa, filosofian historiaa ja kirkkohistoriaa sekä yliopistoissa että itsenäisesti virkani ohella. Siis ajan kohdasta lähtien, jolloin kenties Matias Roto potkiskeli vielä potkuhousuissaan vai oliko kenties vielä syntynytkään. Siitä huolimatta hän oppimestarina, ylhäältä käsin, sanelee minulle teologisia peruskäsitteitä, ikään kuin vastapuoli ei niistä mitään tietäisi, jättää vastaamatta varsinaisiin kysymyksiin tai kieltää ne sotkemalla, niin kuin jänis jälkiään, jopa puutteellisin tiedoin mutta silti besserwisserinä syvällä rintaäänellä vakuutellen.

      Tästä syystä luovuin jo jokin aika sitten yrittämästäkään molemminpuolisen kunnioittavan ja kuuntelevan keskustelun aikaansaamisesta enkä siis ole enää osallistunut keskusteluun.

      Jos toinen osapuoli jo tietää kaiken, eihän silloin keskusteluista ja vuorovaikutuksista tule kerta kaikkiaan mitään!

      Näistä keskusteluista jäi siis kaikkea muta kuin hyvä maku!

      Roto on kyllä luterilainen pappi, muttei opeta luterilaisuutta, vaan katolisen kirkon, Rooman oppia. Rooma ei esimerkiksi ole koskaan perunut oppiaan, ettei katolisen kirkon ulkopuolella ole pelastusta, eikä sen tarvitse toki niin tehdäkään! Odottaa vain avosylin, milloin ulkopuolella “hortoilijat” (Roton oma käyttämä sana!), kuten kirkosta, ainoasta autuaaksi tekevästä eronneet luterilaiset ynnä muut kirkottomat palaavat takaisin kirkon helmaan. Suunta ainakin näyttää jopa luterilaisen papiston keskuudessa olevan täydessä vauhdissa!

      Taidanpa jatkaa omaa matkaani ja kilvoitteluani täällä kaikkien leirien ulkopuolella Herran Jeesuksen hyvässä seurassa!

      “Niin menkäämme siis Hänen tykönsä “ulkopuolelle leirin”, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.” (Hepr 13:13-14)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Reino

      Suosittelisin että ottaisit selkoa asioista ennen kuin niistä kirjoitat.

      Esimerkiksi tuo ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta on kaikkien perinteisten kirkkojen kanta, myös meidän luterilaisen tunnustuksemme opetus.

      Samoin myös tuo opetus, että pelastus annetaan nimenomaan kasteen välityksellä, on kaikkien perinteisten kirkkojen kanta, myös meidän kirkkomme selkeä kanta.

      Otan tähän tekstin Augsburgin tunnustuksen puolustuskesta joka on kirkkomme virallinen tunnutuskirja.

      “Samalla kun me hylkäämme monta muutakin kasteenuusjoiden harhaa, me hylkäämme yksin tien senkin heidän väitteensä, että lapsikaste on hyödytön. Aivan varmaa on, että pelastuksen lupaus koskee myös lapsia. Mutta eihän se koske niitä, jotka ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella, missä ei ole sanaa eikä sakramentteja, koska Kristus synnyttää uudesti juuri sanalla ja sakramenteilla. On siis välttämätöntä kastaa pikkulapset, jotta heidät saatettaisiin osallisiksi pelastuksen lupauksesta, tämän Kristuksen käskyn (Matt. 28:19) mukaisesti: ‘Kastakaa kaikki kansat.’ Samoin kuin tässä annetaan kaikille pelastus, samoin annetaan kaikille kaste: miehille, naisille, lapsille, myös aivan pienille. Tästä seuraa johdonmukaisesti, että pikkulapset on kastettava, koska kerran pelastus annetaan kasteen yhteydessä.”

      Tähän asti Augsburgin tunnustuksen puolustus.

      Joten olepa hyvä ja lue uudelleen nuo sanat

      — pelastuksen lupaus koskee myös lapsia. Mutta eihän se koske niitä, jotka ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella, —

      niin ehkä silloin kiivastuksesi siitä etten muka seuraa luterilaista oppia onkin aivan sisäsyntyistä sinun omissa ajatuksissasi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Reino

      Samaten olen huomannut että sinulla on jotain meidän suurinta sisarkirkkoamme katolisia vastaan. Ekumeenisen työskentelyn takia tämä on todella valitettavaa. Onhan katolinen kirkko esimerkiksi toiminut maailmanlaajuisen evankelioinnin eli lähetystyön alueella esimerkillisen tarmokkaasti, mistä on seurannut että he ovat koko maailman kristityistä noin puolet.

      Meidän luterilainen kirkkomme on perustavimmassa tunnustuskirjassamme Augsburgin tunnustuksessa määritellyt kantamme katoliseen kirkkoon seuraavasti:

      “Tässä ovat esitettyinä meidän oppimme pääpiirteet. Siitä voidaan todeta, ettei siinä ole mitään, mikä on ristiriidassa Raamatun tai katolisen kirkon tai Roomankaan kirkon kanssa, sikäli kuin kirkon oppi on isien kirjoituksista meille tunnettua.”

      Joten Reino hyvä, olisi suotavaa että huomaisit että luterilaisen kirkon oppi pyrkii tunkeutumaan nimenomaan katolisen kirkon keskeistä ydintä kohti eli meidän raamatullista perustustamme ja sen ymmärtämistä auttavien vanhan kirkon opettajien opetuksen pohjalta entistä paremmin käsittämään mikä valtaisa rikkaus sisältyy kirkkomme aarteeseen iankaikkisen evankeliumin voimalliseen esilläpitoon.

      Aivan päinvastainen on sellainen “uskonpuhdistus” missä hyökätään kristikunnan yhteistä eli maailmanlaaja eli katolista perintöä vastaan. Tällaiset ulos repivät liikkeet ovat kuin petoeläimet karjalauman ympärillä. Ne pyrkivät hajoittamaan lauman jotta saisivat helpommin saalista hampaisiinsa.

      Yksi kirkon tuntomerkeistä on juuri tämä että otamme uskontunnustuksen tosissamme. Nikean tunnustus puhuu Pyhän Hengen työstä seuraavin sanoin:

      “Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.”

      Tähän asti Nikean tunnustuksen todistus Pyhän Hengen toiminnasta.

      Tuo sana “yleinen” voidaan myös kääntää “yhteinen” tai “katolinen”. Kaikki nämä kertovat eri sanoin saman asian kirkon olemuksesta. Erilleen meno ei ole Jumalasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      Kiitos myös itsellesi.

      Asiallinen keskustelu vie aina keskinäistä ymmärtämistä eteenpäin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Marjakangas sanoo:

    Roto: ” Kaikki nämä kertovat eri sanoin saman asian kirkon olemuksesta. Erilleen meno ei ole Jumalasta.”

    Tee, hyvä mies, äkkiä parannus! Eroa luterilaisesta kirkosta ja palaa äitikirkkoon, Roomaan takaisin. Omien sanojesi mukaan “erilleen meno ei ole Jumalasta”! (Jaa, mutta se eläke!No, mitä tuosta rahasta!)

    Mitä ilmaisin ja perustelin Rauli Toivoselle kommentoidessani hänen kommenttiaan, olen edelleen keskustelusta kanssasi samaa mieltä. En halua jatkaa! Toivotan ja rukoilen Sinulle sydämestäni siunausta (= polvistuttamista Elävän Jumalan eteen alkukielen mukaan, Aaronin siunaus ilman kolminaisuuslisäystä!)!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Reino

      Kiukustumisesi kertoo jotakin sinusta.

      Tarpeeksi.

      Soisin että puhe pysyisi asiassa eikä henkilökohtaisissa heitoissa.

      Viimeisessäkin väitteessä asetat eri kirkkokunnat toisiaan vastaan virheellisin perustein ikään kuin ne olisivat erillisiä toinen toisensa pois sulkevia laatikoita, etkä laisinkaan huomaa sitä mikä meitä yhdistää. Me olemme yhtä, koska meillä on sama kristillinen usko ja sama kaste ja sama Herra.

      Me luemme jokaisessa messussa apostolisen uskontunnustuksen joka latinaksi kuuluu:

      Credo in Spiritum Sanctum; sanctam ecclesiam catholicam;

      “Uskon Pyhään Henkeen; pyhän kirkon katolisen;”

      Myös kreikkalaisessa alkutekstissä puhutaan nimenomaan katolisesta kirkosta:

      Πιστεύω εις το Πνυμα το `Αγιον, αγίαν καθολικην εκκλησίαν,

      “Uskon Pyhään Henkeen, pyhän katolisen kirkon”.

      Tähän uskontunnustukseen me liitymme siis joka kerta kun vietämme messua.

      Vaihtoehtoisesti käytetyssä Nikean tunnustuksessa on täysin sama ajatus vielä tarkemmin täsmennettynä.

      Et unam, sanctam, catholicam et apostolicam ecclesiam.

      “Ja yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkon,”

      Ja kreikaksi uskon / uskomme:

      Εἰς μίαν, Ἁγίαν, Καθολικὴν καὶ Ἀποστολικὴν Ἐκκλησίαν.

      “Yhteen, Pyhään, Katoliseen ja Apostoliseen Kirkkoon”.

      Tästä pitäisi näkyä, että meidän luterilainen kirkkomme on katolinen kirkko eli yleinen kirkko eli yhteinen kirkko eli kaikki kansat sisäänsä sulkeva kirkko eli pyhä kristikunta.

      Ei ole mikään sattuma että kun Helsingissä dogmatiikan professorina toiminut Seppo A. Teinonen muutti Espanjaan, niin hän liittyi siellä katoliseen kirkkoon voidakseen osallistua paikallisen seurakunnan varsinaisena jäsenenä tuon seurakunnan toimintaan. Kun sitten joku kysyi häneltä kuinka dogmatiikan professori on vaihtanut tunnustusta, niin hän vastasi ettei hän ole vaihtanut opinkäsityksiään vaan asuinpaikan muutoksen takia hän on ainoastaan muuttanut tuolla paikkakunnalla toimivaan seurakuntaan.

      Huomattakoon että tuo siirtymä ei ollut ulkokohtaista siirtymistä niin että sisällään olisi ajatellut toisin kuin ulkonainen toimi osoitti, vaan tuo kertoo siitä mitä yllä viittaamani Augustanan tekstikin sanoo meidän kirkkomme periaatteellisesta asenteesta sisarkirkkoamme kohtaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Pienenä heittona tähän kun Reino puhuu minusta “besserwisserinä”.

    Voisikohan tuo saksankielinen vaikutelma Reinon mielessä johtua siitä, että kotikirjastooni tämän vuosituhannen puolella lisää tulleista noin 7000 teoksesta muutama tuhat on saksankielisiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anne Heikkinen sanoo:

    Kiitos kaikille. Uteliaana melkein tekee mieli kysyä minkälaisessa virassa Reino olet. Rauli osoittaa huimaa keskustelutaitoa. Kerrot aina mistä olet samaa mieltä ja vaikka sinulla on oma mielipide, pystyt ottamaan vastaan uutta informaatiota. Olemme hyvin kaukana miten uskomme, mutta aina voi ihailla toisen taitoa keskustella. Siinä minulle paljon oppimista. Jumalan siunausta kaikille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tahdon antaa kiitoksen myös Martille monesta erittäin rakentavasta ja hyvää makua osoittavasta kommentista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen sekä Tampereen hiippakuntavaltuuston jäsen ja Kirkolliskokouksen 3. varajäsen. Vanhemmat lapset ovat jo aikuisia, kotona vielä prinsessat Hilary ja Elvira.