Sadonkorjuu - aurinkoa talteen

Facebook-päivityksissä on näkynyt viime viikkoina mustikkaämpäreitä ja vadelma-astioita. Soilta on voinut löytyä hyvinkin mustikoita, vaikka vakiopaikat olivatkin kuivuuden vuoksi lähes marjattomia.

Jotkut ovat jakaneet kuvia hyvistä kala- tai sienisaaliista. Keräilijä ja pyytäjä on meissä vielä melko pinnalla ja elossa. Samoin luontosuhde. Syksyn lähestyessä talletamme kesän satoa ja auringon voimaa talteen talven varalle.
---
Hanasta valuu tummanruskeaa, lähes mustaa, paksua nestettä. 20 litran ämpäri täyttyy ja pian toinen. Kyse ei ole hautatervasta.

Olen tyhjentänyt kesän jälkeen mehiläispesiä kotipihallamme. Linkosin viimeiset hunajat pari päivää sitten. Aiemmissa linkouksissa hunaja oli kullan vaaleaa, jossa maistu lehmuksen kukka ja vadelma.

Kesän lopussa mehiläiset keräävät lehmuksen lehdiltä mesikastetta. Sitä samaa, johon kengänpohjat tarttuvat asfaltilla ja joka tahmaa auton katon, jos on pysäköinyt kadunvarren puun alle.

Mesikaste on itse asiassa kirvojen sokeripitoista eritettä. Mehiläiset tekevät siitä tummaa ja aromikasta hunajaa. Vain pieni osa Suomen hunajasadosta on mesikastehunajaa, jota saadaan erityisesti kaupunkitarhoista. Kulinaristit arvostavat tätä harvinaista herkkua. Sen voimakas maku saattaa muistuttaa tummaa toffeeta.
_ _ _
Mehiläisten kesä käynnistyi hyvin. Paju kukki runsaana ja vahvoissa pesissä oli jo toukokuussa pajuhunajaa. Tein kaksi jaoketta ennen juhannusta ja annoin niille kypsät emokennot, joista yhdyskunnat kasvattivat emot.

Myös kolme vanhaa pesää uudisti emonsa, kun jätin niihin emokennoja. Tämä onkin muuten tarhurin yksi vaikeita ratkaisuja, jättääkö emokenno pesään vai ottaa pois. Usein emokennot ovat merkki siitä, että pesästä on lähdössä parvi. Toisaalta emokenno voi olla merkki hiljaisesta emonvaihdosta. Tarhurin pitää osata lukea, kummasta on kyse.

Kahdessa pesässä on viime kesän punaisella merkitty ostoemo. Nyt jännitän sitä, löytyykö pesistä vielä ruokinnan alkaessa munintaa vai pitääkö lähteä vielä hankkimaan emoa tai yhdistämään pesiä.
_ _ _
Kylmä heinäkuu ja vähäiset sateet heikensivät monessa paikassa hunajan satotoiveita. Me pääsimme kohtalaiseen tulokseen.

Linkoamisen jälkeen hunaja saa levätä pari päivää suljetuissa ämpäreissä. Sen jälkeen pinnalle noussut vaahto ja vahahiukkaset kuoritaan pois.

Sekoitan hunajaan pienen määrän valmiiksi kiteytynyttä, hienokiteistä hunajaa. Se antaa kiteytymismallin koko erälle. Näin hunaja voi säilyä talven yli lusikoitavan pehmeänä. Muussa tapauksessa hunaja voi kiteytyä aivan kovaksi.
_ _ _
Loppukesän mehiläistyöt eivät rajoitu vielä tähän. Kun hunajalaatikot on poistettu ja vain enää emo-osasto on jäljellä, on alettava mehiläisten ruokinta. Tarvitsen siihen parisataa kiloa sokeria, jonka sulatan kuumaan veteen, 1 osa vettä, 2 osaa sokeria. Annan sokeriliuoksen pesään ylösalaisin käännetyssä ämpärissä, jonka kanteen olen porannut reikiä.

Mehiläiset varastoivat sokerin kennoihin ja haihduttavat siitä nesteen pois. Samaan aikaan ruokinnan alkaessa laitan pesiin kuitutyynyn, johon on imeytetty timjamiöljyä, tymolia. Sen tarkoitus on torjua pesässä olevat varroapunkit. Samasta syystä olen leikannut pitkin kesää peitettyjä kuhnurikennoja, koska varroapunkki munii ensisijaisesti kuhnurikennoihin.

Annan kuhnuritoukat kanoillemme, joiden herkkua ne ovat. Kanat ovat hautoneet huhtikuusta lähtien neljä poikuetta. Enempää en antanut niiden hautoa. Loppusyksyllä on joka tapauksessa tiedossa kukkojen teurastusta.
_ _ _
Mehiläiset pölyttäjinä ovat maataloudelle jopa neljä kertaa arvokkaampia kuin hunajan tuottajina.

Tänä vuonna omenoita tuli hyvin vähän viime vuoden runsaan sadon jälkeen. Herukoita ja karviaisia tuli kohtalaisesti. Kananlanta kompostoituna antaa voimaa maan kasvulle ja mehiläiset pölyttävät marjpensaita sekä hedelmäpuita.

Perunat ja sipulit, porkkanat ja punajuuret ovat kasvaneet mukavasti. Varsinainen sadonkorjuu on syyskuussa, mutta perunoita on syöty jo heinäkuun alusta lähtien. Ensimmäinen sallatti tehtiin elokuun alussa.
_ _ _
Muutamia reseptejä:
1. Halikkolainen sallatti, jota syötiin puolisoni kotona joka lauantai:
Sama määrä kuorineen keitettyjä perunoita, porkkanoita ja punajuuria. Jäähdyttyään kuoritaan ja hakataan petkelellä pieneksi sallattikaukalossa (puinen, tasapohjainen astia). Lisätään suolaa ja hienoksi hakattua sipulia. Kastikkeeksi vatkattua kermaa, johon lisätään vähän sokeria ja etikkaa.

Sallatin lisukkeena on silliä sekä mahdollisesti savukalaa, lihahyytelöä, savulihaa tai munakasta.

2. Kukkopatee
Kukkojen teurastuksen yhteydessä otamme talteen maksat ja sydämet. Ne ruskistetaan sipulin ja valkosipulin kanssa. Pannulle lisätään jauhettua kukon lihaa tai broilerin jauhelihaa. Lisätään hiukkanen suolaa ja myllystä pippuria sekä maun mukaan yrttejä. Kaadetaan pälle purkki kermaa ja sen jälkeen seos tehosekoittimeen. Hienonnettu seos kaadetaan astiaan ja jäähdytetään. Syödään kylmänä leikkeleenä ruisleivän, paistettujen perunoiden tai sallatin kanssa

Toinen tapa syödä kukon maksaa ja sydämiä on paistaa ne sipulin kanssa englantilaiseksi aamiaiseksi ja syödä munakokkelin sekä pannulla käytettyjen tomaatinpuolikkaiden kanssa.

3. Nokkospestolla täytetyt kesäkurpitsat
(puolisoni sai tuttavien mökillä haukea nokkospeston kanssa, josta idea)

Ryöpätyt nokkosen nuoret versot ja lehdet huuhdellaan. - Kun nokkossatoa korjataan pitkin kesää, on aina tarjolla nuorta nokkosta. Korjaan nokkosta talteen pitkin kesää ja kuivaan kerpuiksi kanoille talvea varten.

Laitetaan tehosekoittimeen nokkosten lisäksi öljyä, raastettua kovaa juustoa, cashew-pähkinöitä/kuorittuja manteleita tai edellisiä hintavampia pinjan siemeniä, vähän valkosipulia, sitruunan mehua ja kuorta. Surautetaan. Halkaistaan kesäkurpitsat. Meillä osa tahtoo kasvaa isoiksi pampuiksi, jolloin koverretaan siemenet lusikalla pois. Kesäkurpitsoita esikypsennetään uunissa. Sitten pannaan päälle pesto ja mahdollisesti juustoraastetta ja laitetaan vuoka uuniin.

2 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Mielenkiintoinen selonteko.Vaikka olen syntynyt asfalttia varpaiden välissä niin teini-ikäisellä vietin kolme kesää renkinä eräässä maalaistalossa jossa oli mm mehiläishoitoa, kanataloutta ja omenan viljelyä. Vaikka totesin että ei minusta olisi täystoimiseksi talonpojaksi ,niin kunnioitukseni maataloutta kohtaan syttyi silloin ja voi hyvin.

    Olen vieläkin ylpeä siitä ,että kun olin viisitoista kesäinen ja mehiläispesien satoja kerättiin, niin en koskaan saanut paniikkia mehiläisten pöristellessä ympärillä ,vaan ne muutamat kerrat kun mehiläiset pistivät ,niin katsoin että se kuuluu asiaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Markku muisteluista. Suoja-asu tietysti on meillä päällä kun pesästä otetaan hunajaa. Pelkkä valkoinen suojahaalari päänsuojuksineen ei riitä vaan alle pitää laittaa takki js college sekä toiset housut. Muuten tulee pistoja läpi. Lämpimällä ilmalla takki ja housut ovat hiestä aivan vääntömärkinä.

      En välitä käyttää savutinta, joka kyllä rauhoittaa mehiläisiä, mutta on samalla tavallaan väkivaltainen keino. Sitä paitsi mehiläiset oppivat tuntemaan hoitajansa – sanovat monet – ja on parempi, että tuntevat hyvällä.

      Toki joskus tulee pistoja kaikesta huolimatta, mutta ne ovat usein tuikkauksia, kevyitä pistoja – varoituksia – jolloin pistin ja myrkkypussi eivät irtoa mehiläisestä. Lasken tämänkin tuttuuden piikkiin.

      Ilmoita asiaton kommentti