Saisinko halata?

Auringon laskeuduttua illan hämärä on täyttänyt keskikaupungin, jonka kaduista hohkaa yhä keskipäivän kuumuus. Lähestyvän ukkosmyrskyn uhka ei pelota ihmisiä, joita kerääntyy kaduille tuhansittain järjestysmiesten ohjatessa heitä muodostelmaan. Osanottajien virta on taukoamaton.

Astun lähemmäksi tilaisuutta varten hankittu t-paita ylläni ja vilkuilen hermostuneesti ympärilleni. Ihmiset hymyilevät minulle. He ovat tuleet pitämään hauskaa. Pian kaikkialla raikaavan musiikin tenho tarttuu myös minuun ja hartiani rentoutuvat.

Katselen aikani ohitseni käveleviä ihmisiä ja kerään rohkeutta. Lopulta lähestyn joukkoa nuoria miehiä ja kysyn:

"Saanko halata teitä?"

Joukon keskimmäinen poika lähestyy minua vaaleaan paitaan ja mustiin shortseihin pukeutuneena. Hänen ruskeista silmistään paistaa lämpö ja hän työntää tummia hiuksiaan pois  kasvoiltaan. Hän avaa kätensä ja kietoo ne ympärilleni. Tunnen hennon rutistuksen, joka tuntuu aidolta.

"Kiitos!" hän sanoo lopulta ja astuu askelen kauemmaksi. Hänen hymyilevät silmänsä ovat kostuneet.

Itkeekö hän? Hämmennykseltäni en tiedä mitä tekisin tai sanoisin.

"Olen kaivannut tätä. Äitini ei enää rakasta minua. Isäni ei ole puhunut minulle kolmeen vuoteen", hän sanoo nieleskellen.

Silmäni kostuvat. Tekisi mieleni halata häntä uudestaan. Ennen kuin ehdin, joukon muut pojat tulevat halaamaan minua. Koko illan sylini on täynnä ihmisiä. Aamuyön hämärässä palaan kotiini onnellisena.

---

Edellä oleva katkelma on tositapahtumiin perustuva kuvaus Austinin Pride-paraatista, joka järjestettiin Texasissa 11. elokuuta.

Paikallinen kirkko osallistui tapahtumaan tempauksella, jossa he jakoivat ilmaisia halauksia tapahtuman osanottajille. Kirkon sanoma ihmisille oli, että heitä rakastetaan ja he ovat tärkeitä ja arvokkaita.

Osui ja upposi. Ja voisiko olla mitään tämän kristillisempää.

 

16 kommenttia

  • Jusu Vihervaara sanoo:

    Pyörittelin kommenttiasi kaikkiin mahdollisiin asentoihin, enkä millään keksinyt, miten se liittyisi edes etäisesti aiheeseen.

    Enkä kyllä keksi vieläkään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Jusu Vihervaara :”Enkä kyllä keksi vieläkään.”

    Nämä tapahtumat sateenkaarimessuineen ovat käsitykseni mukaan yksi syy siihen, että esikoislestadiolaiset ovat hajonneet ja ottaneet evl.kirkon sakramentit “omiin käsiinsä”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Jusulle vain tiedoksi. Kyllä meillä heteroillakin on vimmattu halaamisen tarve tilanteesta riippuen.Vaikka ei ihan kenen muukalaisen kanssa tahansa. Nykyjään tuttuja ei voi halaamatta tervehtiä. En tiedä miten suuressa maailmassa on ,mutta Tukholman kaduilla näkee tuontuostakin todellisia halauskalaaseja kun ihmiset tapaavat toisiaan.

    Lohdutushalaukset on sitten asia erikseen.Ne vaatii tahdikkuutta. Sellaista ei voi työntyä tekemään ilman tiettyjä signaaleja. Mutta ymmärrän hyvin tuon Austin Pride-tapahtuman. Heterotkin tarvitsevat lohdutusta aina silloin tällöin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Moderaattori sanoo:

    (Poistettu keskustelu, jonka lisäarvo ja relevanssi blogin aiheelle oli sangen kyseenalainen.)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Weckroth sanoo:

    Kertomus on koskettava ja helppo uskoa. Eikö tämä ole se viesti minkä kristillinen kirkko ja uskovaiset voivat antaa homoseksuaaleille ja kaikille muillekin. Ja itse ajattelen, että näin voi tehdä kuka tahansa kenelle tahansa, jos saa luvan.

    Toki itse en pidä liian innokkaasta halailusta vieraiden tai puolituttujen kesken. Sen vuoksi korrektius on aina hyvä pyrkiä säilyttämään, ja toisen tilan kunnioitus. Aina täytyy kysyä lupa, ja sekin siten ettei ole jo tulossa halaamaan.

    Erään kerran Pasilassa odotellessani junaa luulin oikeasti että siellä liikkui joku hullu halailija. Mutta olikin jonkun sähköfirman myyntiedustaja…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Oho. Vai on helsinkiläiset sähkärit ruvenneet feissareiksi juna-asemille. Liiketoimintamalli jää hieman auki, mutta jos siellä jokin erityisen komea myyntiedustaja pyörii niin voisinpa lähteä halaamaan… 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      On muutama vuosi aikaa tuosta. Tuo kyseinen edustaja oli ihan karskin komea, mutta ei varsinaisesti minun tyyppiäni… 🙂

      Toista oli eräs Sotkan tavarantoimittaja, joka toi minulle sohvan aiempaan asuntooni. Olisi voinut olla filmitähti tai miesmalli. Mutta kaikissa ammateissa ei varmaan ole korrektia halailla asiakasta…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Tavallaan liittyy aiheeseen, joten mainitsen vielä omasta työstäni. Olen siis siivooja, ja siivoan kerrostalon rappuja ja yleisiä tiloja.

      Eräs talossa asuva vanha rouva halusi erään kerran panna kädet päälleni ja siunata siivoojaa, joka tekee arvokasta työtä… 🙂 En pannut pahakseni, mutta näissä täytyy kyllä olla tarkkana ettei tule kiusallisia tilanteita…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Tuo halaaminen on kyllä meille suomalaisille vaikeaa. Tästäkin keskustelusta piti poistaa heti joitakin kommentteja, koska jotkut rinnastivat halaamisen seksuaaliseen häirintään. Ihme juttu! Eri kulttuureissa on toki erilaiset tavat, mutta halaaminen ja kähmiminen on sentään normaalisti aika helppo erottaa toisistaan.

    Belgiaan muutettuani en tiennyt mihin suuntaan väistää umpivieraitten poskisuudelmia. Mutta kaikkeen tottuu. Nyt muistan jo varoa, etten riennä suomalaisia suutelemaan enkä belgialaisia varovasti kahden metrin päästä kättelemään.

    Kummassakin maassa toimii varmudella se, että jos olet tekemisissä iäkkään ihmisen kanssa, niin mene lähelle, tartu kädestä, vaihda joku ystävällinen sana.

    Anteeksi Jusu: Meni vähän aiheen vierestä, mutta tätä ei ylläpidon ainakaan tarvitse poistaa samasta syystä kuin edellä poistettuja. 😇

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Pohdin asiaa aikani ja tulin siihen johtopäätökseen, että jos tuosta kirjoituksesta ei keksi mitään muuta sanottavaa kuin sen, että halaaminen voi olla seksuaalista hyväksikäyttöä, niin ehkä on parempi olla sanomatta mitään.

      En halua happamilla naljailuilla myrkytettyä ilmapiiriä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • erkki hurtig sanoo:

    “Olen kaivannut tätä. Äitini ei enää rakasta minua. Isäni ei ole puhunut minulle kolmeen vuoteen”, hän sanoo nieleskellen.”

    Se,että homous ja mahdolliset homoliitot olisivat kristillisyden, kirkon ja perinteisen avioliiton uhka , ei pidä paikkaansa. Uhka on paljon lähempänä. Se on meissä itsessämme, ja siinä saamme kyllä kilvoitella joka päivä. Siitä kertoo tuo järkyttävä ja koskettava lainaus Jusun blogista.

    Leena Impiön laulun sanoin ;

    Voi itsekkyys ja kiire niin meidät sokaista, ettemme lainkaan huomaa läheisten tarpeita. Rukoilla silloin saamme, työn paineet, kuormat jaamme Kristuksen hoivassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Elija Tolonen sanoo:

      Kiitos Erkki.Oma Äitini,oli senverran vanhanaikainen,ettei hän antanut isäni halata,meidän lastennähden.Tunnistin Isässäni tuon puutteen.Olinhan isänpoika,herkkä tunneihminen.Omassa avioliitossani,joka kesti 47v.7kk.5pv.En kyllä Pihdannut halaamista.Täällä ajassa ollessa on se meidän toiselle osoitettava.Kun toinen osapuoli lasketaan haudanlepoon,sitä mahdollisuutta,meille ei enää tarjota,sen henkilön kanssa.Jääpi siitä ainakin ihana muisto. Elja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Merja Ruuska sanoo:

      Kiitos, erkki hurtig. Nyt puhuit oikeaa asiaa. Kun alamme kohdella toisiamme kovuudella ja paheksunnalla ja työntämällä pois elämästämme, saamme aikaan pelkkää kielteistä. Niin on aina kun yritetään muuttaa toista ihmistä sellaiseksi kuin minä haluan. Että paikkansa pitää, jotta “suurin niistä on rakkaus”. Se taitaa vaan olla kaikkein vaikein asia toteuttaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jusu Vihervaara
    Jusu Vihervaara

    Kirjoittaja on insinööri, sateenkaariaktivisti ja ajattelija. Hän kirjoitti nimellä Jusu Vihervaara Kotimaa24 ylläpidon luvalla.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit