Sakari Vainikka: Teologia ei voi tanssia yhdellä jalalla

”Tämä on Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu. Tämä on Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu.” Monet ovat kuulleet nämä sanat luterilaisessa ehtoollismessussa. Kristuksen ristinkuolema oli uhri, joka annettiin meidän pelastumiseksemme. Ajatus toisen puolesta annettavasta uhrista on vaikea ymmärtää ja kuitenkin Raamatussa siitä puhutaan enemmän kuin mistään muusta. Vanhassa testamentissa sana uhri ja yhdyssanat, kuten uhrilahja, uhrikelpoinen, uhrilupaus sekä teonsana uhrata eri muodoissaan esiintyy satoja kertoja.

Vanhan testamentin uhri oli toimitus, jossa ihmisten synnit ikään kuin siirrettiin uhrieläimeen, joka sitten menetti henkensä tai ajettiin erämaahan harhailemaan syntien sovitukseksi. Tällainen uhri voi parhaimmillaankin toimia vain kalpeana vertauskuvana, koska synti on tietoisena ja tahtoen tehty irtautuminen Jumalan yhteydestä, eikä sen seurauksia voi siirtää sellaisen olennon kannettavaksi, jolla ei ole tietoisuutta Jumalasta eikä juuri tahtoakaan.

”Ottaako uhriliha muka pois sinun pahuutesi, niin että voit sitten riemuita”? (Jer. 11:15b) ”Laissa on vain varjo tulevasta paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen” (Hepr. 10:1). Näillä uhreilla oli pakanalliset esikuvansa, joihin ne kovin helposti palasivat, ja monesti ne muistuttivat sitä henkistä tilaa, joka on ominaista oman aikamme materian palvonnalle: ”Horebin juurella he valoivat sonnin ja kumarsivat tekemäänsä patsasta. He vaihtoivat Herran, Kunniansa, ruohoa syövän naudan kuvaan” (Ps. 106:19-20). Vanhan testamentin uhrikäytäntö kirkastui Uudessa testamentissa, jolloin se sai koko maailmaa koskevan merkityksensä: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden” (2. Kor. 5:21).

Juutalaiseen uskontoon kuuluneet uhrimenot loppuivat vuonna 70, kun Rooman legioonat tuhosivat kenraali Tituksen johdolla Jerusalemin temppelin. Jo ennen tätä monissa Vanhan testamentin teksteissä uhrin sisältö nähtiin hengellisesti: ”Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaa paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän” (Hoos. 14:3). ”Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala” (Ps. 51:19)

Jeesus puhuu uhrilahjasta, jota ollaan jo viemässä alttarille, kun mieleen tulee, että välit lähimmäisen kanssa eivät ole kunnossa. Lahjat on jätettävä niille sijoilleen ja käytävä ensin tekemässä sovinto (Matt. 5:23-24). Myöhemmin Jeesus siteeraa Hoosean kirjaa ja kehottaa seuraajiaan tutkimaan itseään ja pohtimaan, mitä tarkoittaa
”uskollisuutta minä vaadin, en uhrimenoja, Jumalan tuntemista, en polttouhreja” (Hoos. 6:6, Matt. 9:13). Kristinuskon ydin on Jeesuksen sanoissa ”Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä” (Joh. 17:19). Ja näitä totuuden pyhittämiä apostoli kehottaa antamaan koko elämänsä pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi (Room. 12:1).

Korkein synneistä puhdistava uhri on elämä, joka annetaan toisen puolesta: ”Anteeksianto ei ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta” (Hepr. 9:22)

Maximilian Kolbe oli puolalainen fransiskaanimunkki ja katolinen pappi. Saksan miehitettyä Puolan syksyllä 1939 Kolbelle tarjottiin mahdollisuutta tulla merkityksi Deutsche Volkliste –nimiseen rekisteriin, joka olisi antanut hänelle samat oikeudet, jotka oli Saksan kansalaisilla. Kolbe kieltäytyi, mikä johti siihen, että hänellä ei ollut lain antamaa suojaa, kun Gestapo vangitsi hänet ja lähetti hänet kesällä 1941 Auschwitziin. Heinäkuun lopulla yksi keskitysleirin vanki oli onnistunut pakenemaan, minkä seurauksena leirin varakomentaja, SS-Hauptsturmführer Karl Fritzsch määräsi kymmenen vankia näännytettäväksi nälkään ja janoon niin sanotun kuolemantalon maanalaisessa sellissä.

Yksi kuolemaan valituista oli Franciszek Gajowniczek, perheellinen mies, joka purskahti itkuun kuullessaan kuolemantuomiostaan. Kolbe tarjoutui ottamaan hänen paikkansa, mihin Fritzsch suostui. Kolbe otti itselleen sen kuoleman, joka olisi kuulunut Gajowniczekille. Kolben kuolema on kuva siitä, mikä tapahtui Getsemanessa ja Golgatalla.

Teologia, joka jättää Saatanan pois ajatusrakennelmistaan, tanssii yhdellä jalalla. Jos Saatanan ja hänen myötään ikuisen kadotuksen todellisuutta ei ole, Kristuksen uhri ja sen mukana eukaristian sakramentti on turha ja tarpeeton. Silloin evankeliumi Kristuksesta muuttuu pelkäksi sosiaalipolitiikaksi ja ihmisten pelastus amatööripsykologiaksi. Silloin kirkko ei tarvitse Kristusta mihinkään, Sokrates riittää mainiosti.

Mutta Saatana on todellinen. Valitessaan synnin ja kääntäessään Jumalalle selkänsä ihminen on menettänyt alkuperäisen asemansa Jumalan luomuksena ja hänestä on tullut Pimeyden Ruhtinaan laillista omaisuutta. Hän on omalla vapaalla päätöksellään siirtynyt Jumalan kirkkaudesta kuoleman valtakunnan kansalaiseksi. Me olemme syntyneet syntisestä sukukunnasta ja olemme isiemme kanssa monella tavalla tehneet syntiä. ”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,  jokainen meistä kääntyi omalle tielleen” (Jes. 53:6).

Jokainen perisynnin alainensukupolvi ja jokainen ihminen vuorollaan tekee Aatamin ja Eevan valinnan, jokainen on Jumalan kirkkautta vailla, jokainen on omasta syystään potkittu pois paratiisista, ja kun sieltä kerran on lähdetty, paluu ei ole mikään läpihuutojuttu. Mitkään inhimilliset ponnistukset eivät riitä nostamaan meitä tästä suosta takaisin Jumalan yhteyteen, koska yksikään ihminen ei pysty elämäänsä elämään synnittömänä.

Jumalan oli tultava ihmiseksi, yhdeksi meistä, jotta hän voisi ostaa meidät synnin orjuudesta valon valtakunnan vapauteen.

Jobin kirjassa kerrotaan Jumalan ja Saatanan välisestä neuvonpidosta ja vedonlyönnistä. Saatana sai tärvellä kaiken, mitä Jobilla oli, mutta Jobin henkeä hän ei saanut riistää. Kun neuvoteltiin lunastushinta sille, että ihminen saisi oikeuden siirtyä Saatanan vallasta takaisin Jumalan lapseuteen, tilanne oli toinen. Saatanalla oli oikeus vaatia Jumalalta äärimmäistä hintaa kapinaan nousseen ihmiskunnan vapauttamiseksi: siinä vaihtokaupassa Saatanalle ei riittänyt mikään vähempi kuin se, että Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen luovutettaisiin hänen valtaansa. Jos kerran Jumala rakastaa luotujaan, hänen on tultava ihmiseksi ja annettava itsensä uhriksi syntiin langenneiden puolesta. Kysymys oli lunastushinnasta, jolla ostettiin orjat vapaaksi (Mark. 10:45, Apt. 20:28b, Ilm. 5:9b).

Koska Jeesus oli synnitön, hän olisi voinut kieltäytyä sovitun hinnan maksamisesta ja vetäytyä takaisin Isänsä kotiin. Heti Jeesuksen julkisen toiminnan alussa Saatana yritti houkutella hänet valitsemaan Jumalan Pojalle luonnostaan kuuluvan kunnian tien. Se oli kuin Kolbelle tarjottu kirjautuminen Deutsche Volkliste -rekisteriin, joka olisi taannut koskemattomuuden: ”Ota se asema, joka sinulle kuuluu. Muuta nämä kivet leiviksi, onhan sinulla nälkä. Hyppää temppelin harjalta ja näytä kaikille, kuka olet. Kaikki maailman loisto ja rikkaudet ovat sinun ulottuvillasi. Tee nyt hyvä mies jotain itsesikin hyväksi” (Matt. 4:1-10). Samaa vaati myös Jeesuksen läheisin oppilas, josta hetkeä aikaisemmin oli tehty tulevan kirkon peruskallio. Kun Jeesus oli kertonut opetuslapsilleen, että hänen on mentävä Jerusalemiin, kärsittävä ja kuoltava, Pietari veti Jeesuksen erilleen ja yritti puhua hänelle järkeä: ”Jumala varjelkoon, sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra.” Pietarin hyvää tarkoittava vaatimus sai Jeesukselta sangen tylyn vastaanoton: ”Väisty tieltäni, Saatana” (Matt. 16:22-23). Jos Pietarin tahto olisi toteutunut, me olisimme päätyneet ikuiseen kadotukseen.

Getsemanessa alkanut ja Golgatalla päättynyt taistelu ei ollut mikään sivistynyt henkinen mittelö, jollainen oli nähty Jeesuksen erämaapaaston lopuksi. Tällä kertaa Saatana ei edes yrittänyt esiintyä kultivoituneena maailmanmiehenä kuin Bulgakovin romaanissa. Nyt rusikoitavana oli ruumiillinen ihminen, Jeesus, joka joutui kohtaamaan lihaan ja vereen sekä inhimilliseen kunniaan ja arvokkuuteen kohdistuvan äärimmäisen raakuuden ja alennustilan. Mel Gibsonin elokuvassa The Passion of the Christ vuodelta 2004 Kristuksen uhri on kuvattu inhottavan realistisesti. Kun sen on kerran nähnyt, sitä ei halua katsoa uudelleen. Sen elokuvan jälkeen on helppo ymmärtää, miksi Jeesus rukoili Getsemanessa, että häneltä otettaisiin tämä malja pois. Mutta hänet oli jätetty Saatanan käsiin, se oli sovittu hinta, jota ei voitu peruuttaa.

Olen melko varma siitä, että Saatana luuli viimeiseen asti saavansa Jeesuksen käyttämään jumalallista oikeuttaan kieltäytyä lunastushinnan maksamisesta. Varmaan kaupan ehtoihin kuului sekin, että Jumala oli tämän kerran luopunut kaikkitietävyydestään. Myös hän joutui pidättämään henkeään: kuinka tässä käy? Kutsuuko Jeesus avuksi ne kaksitoista legioonaa enkeleitä, jotka olivat täydessä taisteluvalmiudessa hakeakseen hänet pois helvetillisestä häpeästä ja tuskasta (Matt. 26:53). Tässä taistelussa Jeesus oli yksin: Jumala hylkäsi (Matt.27:46, Mark. 15:34) ja ystävät pakenivat (Matt. 26:56, Mark. 14:50). ”Nyt on pimeydellä valta” (Luuk. 22:53). Ihmiskunnan iankaikkinen kohtalo oli yksin Kristuksen käsissä.

Saatanan tajuntaan ei mahtunut, että kukaan, saati Jumalan Poika, ikinä vapaaehtoisesti alistuisi tällaiseen hengelliseen pimeyteen, julkiseen julmuuteen ja alastomaan häpeään, mutta hänen järkeilynsä osuivat harhaan: vaikka ihmiset ja Jumala olivat hänet hylänneet, Jeesus pysyi meidän rinnallamme loppuun asti ja maksoi meistä ruumiillaan ja verellään iankaikkisuudessa vahvistetun hinnan. ”Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Matt. 20:28, Mark. 10:45). ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh. 15:13).

Saatana sai sen, minkä oli Jumalalta vaatinut. Hän sai vallan kohdella Kristusta, Jumalan Poikaa mielensä mukaan, kuin kaikkein alhaisinta syntistä. Tätä valtaa hän käytti täydessä mitassa: hän purki Kristukseen koko sen raivon, joka hänellä oli varattuna meitä varten. Saatanalla oli oikeus tuomita syntiin langenneet ihmiset, ja sen oikeutensa hän oli vaihtanut oikeuteen tuomita Kristus. Kristuksessa meidän syntimme sai rangaistuksensa ja hänen kuolemassaan Saatana menetti syyteoikeutensa, sillä samasta rikoksesta ei voida tuomita kahteen kertaan: ”Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin.” (Ilm. 12:10). Kun Hauptsturmführer Fritzsch oli tuominnut Kolben kuolemaan, hänen piti jättää Gajowniczek rauhaan. Kun Jeesus oli antanut henkensä Golgatalla, Saatanan piti jättää rauhaan ne, jotka elävät Kristuksessa.

”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 8:1).

Sakari Vainikka
Tampere

Lähtökohta oheiseen kirjoitukseen on Veli-Matti Kärkkäisen Kotimaassa 13.6. julkaistu essee Kärsimystarina ja väkivalta.

12 kommenttia

  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Kiitos artikkelista.

    Lainais Roomalaiskirjeestä tökkäsi silmään, sillä se ei ole alkutekstien mukainen: “”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 8:1).” Sanatarkasti jae kuuluu:

    “Niin ei nyt siis ole mitään kuolemantuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.”

    Kirkko on poistanut sanan nyt ja korvannut sen tulevaisuuteen viittaavilla sanoilla. Apostoli kertoo jakeessa täysin eri asiasta kuin mihin muotoon kirkko on tekstin vääntänyt. KUOLEMANtuomio ei kohtaa NYT, on apostolin sanoma.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Professori ja Raamatun käännöskomitea silloinen jäsen selittää tätä kohtaa näin:

    ” Mikään … ei siis kr. ouden ara nyn, oikeastaan: Mikään ei siis nyt. KR pitää sanaa “nyt” merkityksettömänä kreikkalaisuutena ja jättää sen pois, sisältäisihän ilmaus “ei nyt siis” oman kielemme kannalta yhden tarpeettoman sanan. Useimmat modernit käännökset kuitenkin ottavat nyt-sanan mukaan; ehkä sitä pitäisi jopa korostaa. Apostoli on nimittäin sanonut (Room. 5:18), että Aadamin synnin seurauksena on koko ihmiskuntaa kohdannut langettava eli kadotustuomio. Room. 8:1 ei suinkaan kiistä eikä sivuuta tätä totuutta, mutta väittää sittemmin sanotun perusteella, että tilanne on muuttunut: nyt enää ei Room. 5:18:ssa mainittu kadotustuomio eikä mikään muukaan langettava tuomio ole kaikkien ihmisten yllä, vaan ne, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, ovat NYT, nimittäin tässä uudessa, Kristuksen ylösnousemuksen jälkeisessä tilanteessa, vapautetut tuomiosta.”(Jukka Thyren, kirkon aarteita)

    Tapio Tuomaalan on syytä ottaa huomioon se, että Raamattu puhuu kadotustuomiosta muuallakin kuin ko. kohdassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “Tapio Tuomaalan on syytä ottaa huomioon se, että Raamattu puhuu kadotustuomiosta muuallakin kuin ko. kohdassa.”

      Jep, kirkon käännökset. Alkutekstit puhuvat tuhosta, mikä on yhtenevä linja Room.8:1:n mainitseman kuolemantuomion kanssa.

      Paajasen mainitseman “Professori ja Raamatun käännöskomitea silloinen jäsen” nimen voisit mainita.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Tapio tuossa tuo nimi ja lähde on mainittu.

    Suomen luteriolaisen kirkon Raamatun käännös on maailman luotettavampia, voimme sitä hyvin mielin lukea.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Jukka Thyren: “Apostoli on nimittäin sanonut (Room. 5:18), että Aadamin synnin seurauksena on koko ihmiskuntaa kohdannut langettava eli kadotustuomio.”

    Kirkko Room. 5:18): “Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;”

    Jae kuuluu tekstiuskollisesti:

    “Niinpä siis, kuten yhden ihmisen kaatuminen on koitunut kaikille ihmisille kuolemantuomioksi, niin siten myös yhden ihmisen oikeamielinen teko koituu kaikille ihmisille elämän entiselleen palauttamiseksi.”

    Jakeissa 5:18 ja 8:1 ei ole sanaa kadotustuomio. Apostoli puhuu eri asiasta kuin kirkko, joka on täysin pihalla vanhurskauksineen ja Augustinuksen perisynteineen.

    Luther sekoili vapaan tahdon pohdinnoissaan niin perusteellisesti, että turha odottaa uskonpuhdistusta. Suosta ei nousta. Tosin luterilaisuudella on suuremmat mahdollisuudet ponnistaa terveeseen oppiin kuin katolisuudella, jolla on dogmiensa myllynkivi kaulassaan.

    Koska oikea oppi eikä usko pelasta, niin mistä on kysymys? Paavali kertoo sen: “niin siten myös yhden ihmisen oikeamielinen teko koituu KAIKILLE ihmisille elämän entiselleen palauttamiseksi.”

    Auttaisi paljon, kun uskoisi sitä, mitä on kirjoitettu KAIKILLE. Kirkkouskovaiset kun professoreineen lukevat katolisten silmälasien lävitse Raamattua, niin se suodattaa pois sellaista, joka on ristiriidassa konsensusteologian kanssa. Jeesus kehotti ostamaan silmävoidetta. Jotta silmävoidetta voi laittaa, pitää kirkkolasit ottaa pois.

    Lapsikin ymmärtää evankeliumin paremmin kuin kirkkoviisaat, kun vain teksti on käännetty niin kuin se kuuluu. Kuka voi ymmärtää kirkon manipuloimaa Ut?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    “Rm 5:18 pidettävä kiinni siitä, että katakrima ‘langettava tuomio, kadotustuomio’ ja dikaiosis zoes ‘elämän vanhurskauttaminen’ ovat toistensa tarkkoja vastakohtia. Edellinen on kuolemantuomio, joten jälkimmäinen on kapitaalirikoksesta syytetylle lausuttu ‘vapauttava tuomio, oikeus elää’. “Vanhurskaus” tarkoittaa tällä kertaa ‘tuomiolla todettua syyttömyyttä’ ( J Thuren, kirkon aarteita)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Tapio Augustinus ei keksinyt perisyntiä, mistä sinä tälläistä olet keksinyt?

    Tuomaala; ” Koska oikea oppi eikä usko pelasta, niin mistä on kysymys?” Raamattu opettaa tosin.

    ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” ( Jh 3:16)

    Tuomaala; ” teko koituu KAIKILLE ” kaikille ei tarkoita kaikille vaan syntisille jotka uskovat Jeesukseen.

    Tuomaala; ” Lapsikin ymmärtää evankeliumin paremmin kuin kirkkoviisaat, kun vain teksti on käännetty niin kuin se kuuluu. Kuka voi ymmärtää kirkon manipuloimaa Ut?

    Kirkolla on oikein hyvä Raamatun käännös ja sitä luetaan ahkerasti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “Augustinus ei keksinyt perisyntiä, mistä sinä tälläistä olet keksinyt?”

      Wikipedia:

      “Kirkkoisä Augustinus kannatti perisyntioppia, ja läntisten kirkkokuntien perisyntioppi on alun perin häneltä peräisin.”

      Juutalaisuus ei tunne perisyntiä, vaikka se perustuukin Daavidin psalmiin. Kirkko on kääntänyt psalmin väärin, jotta se väärentämisellään tukisi katolista teologiaa. Tytär muistuttaa kasvaessaan aina enemmän äitiään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Tapio on oikeassa, Juutalainen farisealainen suunta opettaa vapaata tahtoa ja lain kuuliaisuutta pelastuksen tienä. Paavali sanoutui irti juuri tästä farisealaisuudesta, jossa oli saanut oppinsa jo lapsuudesta asti.

    Rooman kirkko taas julisti Lutherin pannaan (joka oli kuoleman vakava asia 1500 luvulla) Lutherin löydettyä ja julistettuaan Paavalin teologiasta Jumalan Vanhurskauteen perustavan Tien Kristuksessa, joka kumosi ihmisen omaan vapaaseen tahtoon perustuvan vanhurskauden, joka opettaa ihmisen mahdollisuutta valmistaa itsensä Jumalan Armoon. (Näin opettaa myös islam armosta)

    Jos alkusyntiä sanotaan perisynniksi, niin se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että me kaikki kuolemme. Synnin palkka on näet kuolema. Ilman syntiä taas ei ole kuolemaa. Jokainen syntyy tänne synnin alle myytynä opettaa Raamattu yksikantaan. Tätä kutsutaan perisynniksi tai alkusynniksi.

    Kuolema on tullut kaikkien osaksi yhden ihmisen lankeemuksen (Adam) kautta, mutta samoin kuolema otetaan pois yhden ihmisen (Jeesus) vanhurskauden kautta. Tätä myös Paavali opetti ja joutui farisealaisen liikkeen tappo listalle.

    Paavali ei siis opettanut, kuten farisealaiset. Luther taas oikein oivalsi että Paavali opetti Jumalan Vanhurskauttavaa tekoa Kristuksessa, joka lahjoitetaan ihmiselle uskon kautta. Tämä oppi ei ole ihmisten mukaista, koska se ei perustu syyn ja seurauksen lakiin, vaan Jumalan Armoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    ” Tapio on oikeassa, Juutalainen farisealainen suunta opettaa vapaata tahtoa ja lain kuuliaisuutta pelastuksen tienä. ”

    Juutalaisuus ei ole niin yksioikoinen, vaan siellä jouduttiin pohtimaan monenlaisia näkemyksiä. Farisealainen tulkinta oli yksi monien joukossa. Kaksi pääpiirrettä on Vt:ssä havaittavissa. Kehoitus pysyä Jlan. liitossa ja sitten vakuutus kuitenkin Jumalan armollisuudesta.

    Perisynti käsite muotoitui pitkän prosessin tuloksena. Läntisessä kristikunnassa Augustinus kehitti sitä vastauksena pelagiukselle. Idässä tästä kiistasta pysyttiin erossa. Luterilaisuudessa perisynti käsitys on erilainen kuin katolisessa kirkossa. Wikipedia ei ole kaikista parhain lähde.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Juuri näin Sami. Olet läksysi lukenut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    eri kirjoittajia
    eri kirjoittajia

    VERKKOESSEE Kirjoituksia teologiasta, historiasta, tulevaisuudesta ja yhteiskunnasta.