Saksan luterilaisten pelastuslaiva lähtee

Tiukkaa vääntöä koettiin Münchenissä perjantaina 6.3. Viidentuhannen mielenosoittajan läsnäollessa paikallinen CSU-pomo, Baijerin pääministeri Markus Söder varoitti "ruskeasta myrkystä". Viikon päästä sunnuntaina on Baijerin kuntavaalit, joissa pitää miettiä ketä äänestää. Mielenosoittajille puhui myös liittopäivien varapuheenjohtaja Claudia Roth vihreästä puolueesta sekä demari Dieter Reiter, Münchenin ylipormestari. "Just don't do it" oli sanomana kaikilla: älä äänestä AfD:tä. Valtalehti Süddeutsche Zeitung kertoo spektaakkelista, jota oli motivoimassa rasistinen väkivalta varsinkin Hanaussa, mutta myös antisemitistinen väkivallanteko.

Puolueiden silmäätekevät saivat seuralaisia uskontojen edustajista. Heistä näkyvin on Charlotte Knobloch, varakkaan müncheniläisen juutalaisjuristin tytär, nyt jo 87-vuotias. Hän muistaa kristalliyön tapahtumat 6-vuotiaana, isänsä murhaamisen ja valeidentiteetillä kasvamisen frankenilaisella maatilalla. Hän antaa Söderille moraalista tukeaan Bellevue di Monaco-järjestön demossa, yhdessä islamilaisen, luterilaisen ja katolisen uskontojohtajan kanssa. Mukana ollut luterilainen piispa Christian Kopp on evangelisch.de-sivuston jutussa, joka otsikkoa myöten varoittaa valitsemasta "heitä, jotka hylkäävät ihmisoikeudet". Juttu sanoittaa, että AfD on oikeisto-ekstremistinen puolue, joka "kylvää vihaa".

Saksan maaperällä ei keskustelua puutu. Katolinen piispainkokous vaihtoi johtajakseen Limburgin piispan Georg Bätzingin ja päätti pedofilia-uhrien saamien korvausten tasoksi 5000-50000 euroa, tapauksesta riippuen ehkä enemmänkin. Tämä aiheutti luonnollisesti lisää keskustelua. Mutta Välimeren pakolaistilanne ja tuore laivaostos Sea-Watch 4 puhuttavat evankelisia.

Entinen piispainkokouksen johtaja, müncheniläinen kardinaali Reinhard Marx oli kyllä puolestaan lietsonut keskustelua antamalla luterilaisten meripelastuslaiva-hankkeeseen #wirschickeneinschiff 50 000 euroa. Baijerissa kinasteltiin siitä, kuinka avokätisesti kardinaali (1,5 miljoonaa vuositasolla) saattoi tukea katolisia ja yleensä hyväntekeväisyyshankkeita, suhteessa luterilaiseen EKD-johtajaan varsinkin. Tällä kun rahaa on vain joitakin tuhansia. Viime kesäkuun kirkkopäivillä evankeliset olivat kannattaneet United4Rescue-järjestön puitteissa käynnistettävää keräystä meripelastuslaivan hankkimiseksi. Tästä uutisoitiin viime vuonna Suomessakin, Kirkko ja Kaupunki -lehden "Saksan evankelinen kirkko lähettää Välimerelle pelastusaluksen" ja www.kansalainen.fi.

United4Rescue ei siis käyttänyt evankelisen (=luterilaisen) kirkon verovaroja laivan ostamiseen. Siitä huolimatta meripelastushanke synnyttää voimakasta keskustelua. EKD:n johtaja Heinrich Bedford-Strohm kertoi alkuvuonna saaneensa osakseen tappouhkauksia. Itse hän ei pitänyt niitä vakavina, mutta Die Zeit puhuu "massiivisista uhkauksista".

Kesäkuun puolivälin kirkkopäivät innostui pelastuslaivasta, SEEBRÜCKE-järjestön ja muiden vaikuttajatahojen tukemana. SEEBRÜCKE ('merisilta') toivoo tällä hetkellä rajoja auki, ja "sotalaivojen sijaan pelastusaluksia". Järjestön 13.9. uutinen kuvaa läheistä yhteistyötä Saksan ja EKD:n kanssa, olihan kirkkopäivillä kyse juuri heidän kampanjastaan, tässä englanniksi suoraan sivulta:

"Evangelical Church Germany sends a ship!

Many thanks to everyone who took part in our campaign “EKD (evangelical church Germany) send a Ship! Because today we say: “Yay, the church sends a ship!” The Council of the Evangelical Church in Germany (EKD) has indeed decided to send an additional ship to the Mediterranean to save drowning people. An association is now being founded for this purpose. This great decision was announced by Bishop Bedford-Strohm, President of the EKD Council, at a joint press conference on 12 September with representatives of rescue and aid organisations, local authorities and the SEEBRÜCKE. The balance sheet was clear from all sides: Politic [sic] is failing in view of the current situation in Libya and the Mediterranean. [...]"

Alkusyksystä kokoontunut EKD:n neuvosto teki siis aiheesta lopullisen päätöksen. Ajankohta ei ehkä sittenkään ollut sattumaa, jos muistetaan Sea-Watch 3:n ja sen kapteenin, kolmekymppisen Carola Racketen pelastusoperaatio Lampedusan edustalla 12.6.2019, vain muutamia päiviä ennen kesäkuun kirkkopäivien alkua. Racketen saksalainen tausta on merkinnyt sitä, että aihe on koettu läheiseksi? Ei ole puuttunut toki niitäkään ääniä, jotka muistuttavat hänen isänsä hankkineen toimeentulonsa myymällä mm. panssarivaunujen suojalevyjä Turkin armeijan Leopardeihin - taistelussa kurdeja vastaan.

Racketen perheen sisäinen dynamiikka ei tietysti ole millään tavalla tekemisissä sen kanssa, miten Carolan meripelastushanke eteni ja kuinka ihmiset lopulta pelastettiin. Saksalaisuudella on kuitenkin melko paljon tekemistä: "SW3" eli Sea-Watch 3 siirtyi Alankomaiden lipun alta purjehtimaan Saksan lipun alla, ja esim. Sea Eye -järjestö on niin ikään saksalaistaustainen.

Ja itse meripelastuksella sen sijaan on tekemistä oikeastaan lähes kaiken kanssa? United4Rescue kertoo sivustollaan, mitkä järjestöt tukevat sen toimintaa. Niitä on satoja, ja joukossa on myös monta luterilaista seurakuntaa, hiippakuntaa ja järjestöä. Sivusto alkaa Barrie Koskyn, Berliinin Komische Operin intendentin, puheenvuorolla. Hän kertaa Saksan traumaattista ja väkivaltaista historiaa: Kurt Weill, Arnold Schönberg ja Hanns Eisler olivat kaikki 1900-luvun kuuluisia säveltäjiä, joiden oli paettava Saksasta ja jotka kohtasivat matkallaan auttavia käsiä. Koskyn mukaan nyt on meillä humanitaarinen velvollisuus auttaa kärsiviä, joiden joukossa voi olla joku tulevaisuuden Weill, Schönberg tai Eisler. Parhaita keinoja tähän on Koskyn puheenvuoron mukaan meripelastustoiminta. Joku kyynisempi voisi todeta, että kyllähän australianjuutalaisella, pakolaisten jälkeläiseksi syntyneellä Koskylla on kanttia sanoa. Niin kyllä onkin, mutta monilla on myös suuri tarve auttaa ja yrittää korjata historian vääryyksiä. Tuoreessa muistissa on Angela Merkel?

Keskustelu jatkuu silti. Kansalaisjärjestöjen agendana näyttää olevan yksilön oikeus etsiä parempia oloja ylipäätään. Miten se suhtautuu oikeuteen matkustaa turvallisesti (All people must have the right to move freely and safely!)? Kysymystä laillisen maahanmuuton perusteista ei voida silti ohittaa. Yksityiskohdat herättävät keskustelua, kuten Suomessakin nähdään. Riittää, kun avaa Helsingin Sanomat tai lukee Ylen uutisia.

Saksan kirkkopäivien pelastus-asian taustalla on myös ruotsalaisia ja italialaisia vaikuttajia. Ruotsin arkkipiispa Antje Jackelén esiintyy videossa, joka kantaa 2019 evankelisten kirkkopäivien sanomaa: on järjestettävä meripelastus, eikä sitä saa kriminalisoida. Hashtagilla #palermoappell kerrotaan, kuinka Palermon pormestari Leoluca Orlando yhdessä EKD:n Bedford-Strohmin kanssa on sanonut asiasta mielipiteensä kesäkuussa 2019. Kirkkopäivilläkin hän esiintyi, samoin kapteeni Rackete, ja päätösjumalanpalveluksen kolehti koottiin myös tukemaan Sea Watchia.

Eikä protestanttinen kirkko olisi oma itsensä, ellei sen sisältä nousisi protestia myös koko hanketta kohtaan. Baijerilaismedia BR24 kuvaa laajapohjaista, puoluerajat ylittävää tukea kirkon hankkeelle. Mutta se kertoo myös, kuinka Lohr am Mainin evankelinen dekaani Till Roth yhdessä Arbeitskreis bekennender Christen (Tunnustavien kristittyjen toimintapiiri) -järjestön kanssa nousi vastustamaan pelastuslaivan hankkimista. "Meripelastus ei ole kirkon tehtävä", kuuluu heidän vastalauseensa. Vastaava tulee mieleen, kun lukee katoliselta sivustolta kritiikkiä evankelisten (ja muutaman katolisen) hiippakuntien tuoretta ilmastopaasto-aineistoa kohtaan. Jumala on mainittu vain siunauksen toivotuksessa alkulehdellä, Jeesusta ei lainkaan. -Tätäkö on luterilaisuus Saksassa, voi havaita katolilaisten ihmettelevän yhdessä oikeistopoliitikko Saskia Ludwigin kanssa. Hänen taustansa on muuten DDR, jossa ei kristinuskon ydinsanomaa liiemmin kuultu.

Heinrich Bedford-Strohm on saanut ymmärrettävästi julkisuutta myös katolisen kirkon virallisella katholisch.de-sivustolla, osin senkin vuoksi että kardinaali Marx on tukenut laivahanketta. Molemmat kirkonjohtajat ovat baijerilaisia ja osoittivat solidaarisuuttaan hukkuneille joulukuisessa Frauenkirchen yhteisjumalanpalveluksessa. Siellä alttarille oli tuotu puuvene. Uutisjuttu siitä oli otsikoitu "Välimeren hukkuvat ovat Kristus". Kardinaali Marx korosti, että Kristus samastuu kaikkiin, jotka meidän aikanamme ovat uhreja. Evankeliset ovat kuitenkin julkisemmin kuin katolilaiset tukemassa kansalaisjärjestötoimintaa. Piispa Bedford-Strohmia tulkittiin Sea-Watch 4 -laivan äärellä: laiva antaa "poliittisen merkin". Toisaalta sama EKD-johtaja oli tammikuun alussa, murhauhkauksista puhuttaessa, korostanut että laivahankkeella "ei ole mitään tekemistä poliittisen aktivismin kanssa".

Olipa EKD:n tukemasta United4Rescue-hankkeesta mitä mieltä tahansa, niin on hyvä seurata tilannetta laivan lähtiessä huhtikuussa seilaamaan. Voi miettiä tietysti sitä, onko laivan ostaminen kirkon tehtävä. (Niin myös mietitään.) Toisaalta: Tekeekö kirkko ja tekevätkö kansalaisjärjestöt sitä mitä valtiot eivät tee ja mikä on juuri inhimillinen velvollisuus? Onko tämä siis toisin sanoen diakoniaa, puuttumista pahimpaan hätään? Siis kuten müncheniläinen, pakolaisia auttava aktiiviseurakuntalainen sanoi: vaikkei Jeesuksen aikana ollut meripelastustoimintaa, niin tänä aikana se olisi hänen juttunsa.

Mutta mikä on pahin hätä ja missä? Onko kirkko eli "kirkkolaiva" itsessään pelastusvene? Onko oikeistosuuntaus saanut lisävauhtia tervetulokulttuurista? Onko siis pelastettavaa myös AfD:tä äänestävissä saksalaisissa, kuten perjantain pohjalta vaikuttaa? Vai kirkossa tai kirkoissa, jotka antavat ohjeita äänestäjille? Onko kristityillä oikeastaan mitään reseptiä populismin varalle, ainakaan toimivaa sellaista, ja pitäisikö olla ... ?

Mutta vaikka Italiassa on hallituspohjaa jälleen kerran rukattu, on paineita Kreikan rantamille kasaantunut sitä enemmän. Kirkon laivaa on ohjattava viisaasti. Uutisia on seurattava, ja lähimmäisenrakkautta harjoitettava. Ja kyllä laivassa joku voimanlähdekin tarvitaan.

 

 

 

 

1 kommentti

  • Jukka Raunu sanoo:

    Kotimaassa tiukka vääntö on ollut viime päivinä siitä, miten Kreikkaa tuetaan pakolaisvirtojen paineessa. Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi katsoo Kreikan toimivan vastoin 1951 pakolaissopimusta, vaikka “Mykkäsen logiikalla” (HS 7.3., esitelty tässä) turvapaikkahakemusten väliaikaisen peruuttamisen myötä voitaisiin saada EU:n reunavaltiot helpommin hyväksymään ulkorajakeskusten perustaminen. Tässä on STT:ltä tiiviissä muodossa paljon asiaa:http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/kansainv%c3%a4lisen-oikeuden-professori-kreikan-j%c3%a4%c3%a4dytysp%c3%a4%c3%a4t%c3%b6ksest%c3%a4-yksiselitteisesti-vuoden-1951-pakolaissopimuksen-vastainen-eulla-kaksi-vaihtoehtoa/ar-BB10StDy?ocid=ientp

    Ilmoita asiaton kommentti