Salainen pahe piristää

On vaarallista menettää sydämensä esineelle. Kun se osuu silmään, sen esteiikka, olemus, siihen asettuvat kuvitelmat ja omistamisenhalu alkavat tehdä hidasta työtään ihmispolossa. Puhun siis kellosta, artefaktista eli ihmisen tekemästä esineestä, teennöksestä, joka ei jättänyt minua rauhaan.

Olenko mammonan perään kun olen kiinnostunut kelloista?

Kelloharrastus on tyhmää ja elitististä. Paitsi ettei ole. Keksin lonkalta monta paljon tyhmempää harrastusta (kuten kickboxin ja posliiniesineiden keräys). Ja elitistisen saa mistä harrastuksesta hyvänsä (kuten golfista ja kuorolaulusta).

Oman kelloharrastukseni filosofis-teologista perustaa valotan (siitä mahdollisesti, joskin epätodennäköisesti, kiinnostuneille) täällä:

Tiuku repii -kelloblogi

Uskon, että miltei jokaisella hyvällä ihmisellä ja kunnon kristityllä on jokin tyhmä ja elitistinen harrastus. Sen parissa unohtuvat maiset murheet.

Mikä on sinun salainen paheesi?

14 kommenttia

  • Elias Tanni sanoo:

    On aina suunnaton synti, jos jostain löytyy joku keittiössä käytettävä härpäke, jota en vielä omista. Pyrin aina mahdollisimman pian korjaamaan tilanteen. Aina muuten myydään asuntoja, joissa on esim. 3 huonetta ja keittiö. Mulla pitäis olla 3 keittiötä ja huone…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Vuokko mainitsi lasten piirustukset ja käsityöt. Minäkin säästelen edelleen lasteni (ikähaarukka 33v-41v) koulussa tekemiä liinoja, puutöitä (useita leikkuulautoja, hyllyjä, tarjottimia jne), kivistä tehtyjä peikkoja, seinavaatteita ja ties mitä. On kiva kerto lasteni lapsille, että tämä tai tuo on isäsi tai äitisi tekemä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • antero virtanen sanoo:

    Blogistin aiheeseen liittyen – aikanaan B&O:n matkasoitin oli kuolauksen kohde, monta kertaa kävin hiplaamassa, lopulta ostin. Valmistajan tuotteita en silti ala kerätä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Hauska aihe. Miksei keräisi kelloja, ei pahe lainkaan mielestäni.

    Tuli vaan mieleen hykerryttävä tapahtuma, ei suoraan aiheeseen liittyvä. Mun ukkoni löysi vanhaa aittaa kolutessaan perheensä ikivanhan herätyskellon. Olin sen siirtänyt sinne talteen joskus huushollia putsatessa eikä mies sitä ollut kaivannut.

    Nyt sitten nousi älämölö, että vai olet hyvän toimivan kellon aittaan kiikuttanut! Kai tajuut, että tällaisia kestäviä ei enää edes tehdä jne. No kello takaisin ja yöpöydälleen. Hyviä nuo vanhat kellot näyttävät olevan, koska lähti pontevasti ja varsin äänekkäästi jälleen vaivatta raksuttamaan heti kun sen vaan veti.

    Noh, yhden yön jälkeen se siirtyi seuraavaan huoneeseen…. ja sitten kolmen oven taakse saunaan . Kun se pysähtyi, vein sen takaisin aittaan eikä kommentteja ole kuulunut..

    Mutta täytyy sanoa, että hyvä on laatu. Ties kuinka vanha vekkari se onkaan!

    Ilmoita asiaton kommentti