Salainen pahe piristää

On vaarallista menettää sydämensä esineelle. Kun se osuu silmään, sen esteiikka, olemus, siihen asettuvat kuvitelmat ja omistamisenhalu alkavat tehdä hidasta työtään ihmispolossa. Puhun siis kellosta, artefaktista eli ihmisen tekemästä esineestä, teennöksestä, joka ei jättänyt minua rauhaan.

Olenko mammonan perään kun olen kiinnostunut kelloista?

Kelloharrastus on tyhmää ja elitististä. Paitsi ettei ole. Keksin lonkalta monta paljon tyhmempää harrastusta (kuten kickboxin ja posliiniesineiden keräys). Ja elitistisen saa mistä harrastuksesta hyvänsä (kuten golfista ja kuorolaulusta).

Oman kelloharrastukseni filosofis-teologista perustaa valotan (siitä mahdollisesti, joskin epätodennäköisesti, kiinnostuneille) täällä:

Tiuku repii -kelloblogi

Uskon, että miltei jokaisella hyvällä ihmisellä ja kunnon kristityllä on jokin tyhmä ja elitistinen harrastus. Sen parissa unohtuvat maiset murheet.

Mikä on sinun salainen paheesi?

  1. Ei kannata kertoa, kun siitä tulisi ei-salainen. Mutta kellot ovat mukavia, itse haluaisin semmoisen kaappikellon joka isovanhempien luona oli ja se piti sellaista kaikuvaa sointiaja oli vanhaa mallia, luonnollisesti. Siihen hyvään muistoon liittyy tosin muutakin ja se muiston yhteisvaikutus on kai se mikä tuntuu mukavalta. Tuoksut, hiljaisuus, turvallisia ihmisiä ja mitähän nyt vielä. Mutta kaappikellot ovat ok ja seinäkellot.

  2. Hyvinhän Olli perusteli kellohankintansa.
    Minulle tuli heti mieleen Saarnaajan sanat: ”Kaikella on aikansa auringon alla.”
    Niin myös kellon hankinnalla.

    Minä tykkään kelloista, joissa on kuuluva raksuttava ääni. Sellainen meillä on mökillä, vedettävä herätyskello, jossa on päällä ne kaksi kupua, joihin vasara naputtaa kun on aika herätä. Kellon raksutus tuo rauhaisan ja turvallisen olon.
    Mutta kaikki eivät tykkää raksutuksesta ja siksipä olemme joskus joutuneet etsimään mökkimme rakasta kelloa lasten ja heidän kavereidensa jäljiltä ja löytäneet sen sohvan tyynyihin kätkettynä. Tyynyt vaimentavat raksutuksen…

  3. Eräs kaverini kertoi aikoinaan keräävänsä taskukelloja. Ajattelin, että se on viisas rajaus. Jos hän keräisi kaikenlaisia kelloja, niin pian olisi kämppä niitä täynnä.

    Kerään itsekin kelloja, mutta ostan niitä vain kirpputoreilta. Seinällä raksuttaa nytkin iso rannekello (puisen hihnan pituus noin 70 cm, kellotaulun halkaisija noin 15 cm). Se jätättää roimasti ja kulkee nyt ihan omia aikojaan, mutta kyllähän sen täytyy saada raksuttaa.

  4. Lasteni piirustukset, askartelut ja savityöt. Niitä on kertynyt monta isoa laatikollista, vaikka olen muuttojen yhteydessä heitellyt osan pois sydän vereslihalla. Ei mikään ole niin vaikeaa mulle, kun heittää pois lasteni omilla kätösillään väkertämiä luomuksia. Samoin heidän ensivaatteensa. Mun sydäntä oikein vääntää kun niiitä hiplailen. Yhyy, kun ajattelenki!

Kirjoittaja

Olli Seppälä
Olli Seppälä
Kirjoittaja Kotimaa Oy:n palveluksessa. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat mm. kulttuuri, linnut, kellot.