Samat oikeudet kuin avioliitossa, mutta eri nimitys?

Piispa emer. Eero Huovinen hahmottelee Kanava-lehden artikkelissaan ”Kaikille suhteille tasa-arvo, avioliitolle erityisasema” (6/2014, s. 39-41)etenemistietä avioliittokeskustelussa. Hän erottaa avioliittolain muuttamisessa kaksi tavoitetta: ensinnäkin samaa sukupuolta olevat voivat solmia liiton, joka on oikeusvaikutuksiltaan sama kuin miehen ja naisen liitto. Toinen tavoite tähtää siihen, ettei avioliitto olisi enää sidottu sen solmijoiden sukupuoleen. Näiden kahden tavoitteen erottaminen toisistaan jäsentää keskustelua.

Kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä. Voidaan siksi kysyä, tavoitetaanko tasa-arvo lisäämällä parisuhdelakiin siitä puuttuvat oikeudet avioliittolakiin verrattuna: adoptio-oikeus ja mahdollisuus samaan nimeen.

Huovinen kysyy perustellusti, onko konkreettisten oikeuksien yhdenmukaistamisen lisäksi välttämätöntä nimittää kaikkia liittoja samalla nimellä avioliitoiksi ja jättää huomiotta liittojen tosiasialliset erot. Avioliitto-käsitteen alle jäisi edelleen samaa sukupuolta olevien sekä miehen ja naisen väliset liitot. Ihmisen syvä tarve tulla hyväksytyksi on otettava vakavasti. Tasa-arvoinen avioliittolaki oikeuksineen ja avioliitto -nimitys samaa sukupuolta oleville pareille ei kuitenkaan takaa asenteiden muutosta. Siksi edelleen voi jäädä jäljelle liittojen erottelua ja kokemus epätasa-arvosta.

Miehen ja naisen erilaisuus ehtona elämän jatkumiselle on Huoviselle luonnonoikeudellinen peruste pitää miehen ja naisen avioliitto erillään muista liitoista.

Erilaiset kulttuurit liittyvät tähän perusteeseen. YK:n ihmisoikeuksien julistus (16. artikla) ja Euroopan ihmisoikeussopimus (12. artikla) pitävät avioliittoa miehen ja naisen välisenä. ”Olisi tuskin onnellista, jos pohjoisen ja läntisen maailman nykyhetkiset katsomukset loisivat uusia jännitteitä ihmiskunnan keskuuteen. Kulttuureja jakavia ongelmia on muutenkin tarpeeksi” – Nämä kysymykset rasittavat jo yhteyttä kirkkojen sisällä ja välillä.

Eero Huovinen pitää tarpeellisena selvityksen laatimista avioliiton kulttuurisista ja historiallisista merkityksistä erilaisten perusteluiden auki kirjoittamiseksi ja turhien vastakkainasetteluiden välttämiseksi. Tämä on varmasti hyvä tavoite.

Huovinen ei tässä yhteydessä avaa teologisia tai raamatullisia perusteita. Itsekään en tässä mene niihin laajemmin. Mikäli tasa-arvoinen avioliittolaki tulisi hyväksyttyä, vaikuttaisi tämä myös kirkon toimintaan. Avioliittoon vihkimisen johdanto – muun muassa – ”Jumala on asettanut avioliiton lahjaksi ja tehtäväksi miehelle ja naiselle” näyttäytyisi ajan oloon syrjivältä ja syntyisi paine muuttaa avioliittoteologiaa sekä vihkitoimitusta. Eikö tämä olisi menetys heille, jotka haluavat solmia miehen ja naisen välisen avioliiton kristillisen tradition mukaan?

    • Pakkoko kirkon on siihen suostua. Ai niin, mutta sittenhän kirkolla ei olisi kohta enää juurikaan maksavia jäseniä, jos ei suostuisi. Kirkko voisi kyllä aivan hyvin luopua koko vihkioikeudesta, eihän se ev.lut. kirkossa ole edes sakramentti.

    • Lahtinen: ”kirkkoon soluttautuneet poliittiset toimijat ryhtyvät seuraavaksi painostamaan kirkkoa.”

      Haa, salaliittoteoria kirkollisen vihkimisen hyväksymiseksi samaa sukupuolta oleville pareille.

      Eivätköhän ne kirkkoon soluttautuneet poliittiset toimijat ole kirkon jäsenten sinne päättäviin elimiin äänestämiä. Kirkolla, niin kuin valtioillakin (demokratioilla) on juuri sellaiset päättäjät, kuin ne ovat ansainneet.

  1. Salaliitto ei ole kaukaa haettua, tai ehkä se ei ole niin salaistakaan. Seurakuntavaaleissakin äänestyskäyttäytymistä pyritään avoimesti ohjailemaan vaalimannekiinien valinnoilla. Ei ole kovin neutraalia valita päämannekiiniksi henkilö, joka edustaa jompaa kumpaa näkemystä seurakuntakenttää voimakkaasti jakavasta asiasta eli miten suhtautua seksuaalivähemmistöjen avioliittokysymykseen.

    Tässä tapauksessa sinänsä fiksun Jani Toivolan valinnalla yritetään saada normaalisti passiivisemmat seurakuntalaiset vaaliuurnille seksuaalikysymyksen avulla ja samalla nostaa vuoden 2010 kohuteema taas keskiöön. Jos se ei ole tahallista ohjailua, niin sitten hyvin ammattitaidotonta..En tiedä kumpi on huonompi vaihtoehto, ehkä edellinen.

  2. Heinonen: ”Tässä tapauksessa sinänsä fiksun Jani Toivolan valinnalla yritetään saada normaalisti passiivisemmat seurakuntalaiset vaaliuurnille seksuaalikysymyksen avulla ja samalla nostaa vuoden 2010 kohuteema taas keskiöön.”

    Mitäs ihmeellistä, kummallista tai väärää siinä sitten on. Kaikki ryhmäthän nostavat esiin omat agendansa ja pyrkivät omiin tavoitteisiinsa jotka ovat niille tärkeitä. Sitten nais- ja miesihmiset äänestävät ja ääntenlaskun jälkeen nähdään kenen agenda saa eniten kannatusta ja voittaa. Semmoista se on demokratia. Kirkko saa sellaiset päättäjät kuin on ansainnut ja pulinat pois.

  3. Miehen ja naisen erilaisuuden ymmärtäminen avaa yhden merkittävän tien onneliseen avioliittoon. Se on avain, jonka ahkeralla käytöllä kyetää torjumaan monet liittoa uhkaavat hankaluudet. Tämän ajatuksen esiintuominen on jo nyt riskaapelia. Ei saisi puhua edes miehistä ja naisista. Olemmehan kaikki vain ihmisiä. Tieteellinen tutkimus nostaa jatkuvasti esiin uusia tuloksia, erilaisuudestamme. Samaan aikaan tuuli puhaltaa vastakkaiseen suuntaan. Nuorten opastaminen onneen on käynyt tosi hankalaksi.

Kirjoittaja

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.