Sana sydämessä

"Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. (Room. 10:8)

Sana sydämessä

Mistä löydät Kristuksen?

 

Mitä merkitsee ja mitä eroa on ulkonaisella sanalla ja sisäisellä sanalla?

 

Mitä on pelastusvarmuus ja kuinka sen saamme?

 

Tuleeko usko pelkästään kuulemisen kautta vai voiko se tulla myös lukemisen kautta?

 

Mitä merkitsee olla ja elää "Isän sydämellä"?

 

Miten ymmärrämme Kristus puolestamme ja Kristus meissä?

 

Mitä on uskossa vaeltaminen?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

159 kommenttia

  • jorma ojala sanoo:

    >>Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä v a e l t a m a n.” Room 6.>>>

    Ei usko ja uskovan elämä ole mikään automaatti joka vie pelastukseen. Jos ihminen on langennut pois kasteen armosta, ei hän silloin enää uudessa elämässä vaella. Hän on silloin erossa Jumalasta, pysyvästi, jos hän ei elämänsä aikana palaa. Ei hän voi edes palata, ellei Jumalan sana vaikuta halua siihen sydämessä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    >>Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room. 7:24-25)>>>

    Toivon, että tässä maassa ymmärrettäisin paremmin, mitä Roomalaiskirjeessä sanotaan. Ei armosta langennut ihminen palvele mielellä Jumalan lakia, vaan ihan toista herraa. Augsburgin Tunnustuksen Puolustuksessa todetaan ihan selvästi, että ne, jotka ovat uskossa, eivät elä kuolemansynneissä. Painottaisin sanaa “elä”. Paavali taas puhuu Room 7:24-25 kasteensa armossa elävän ihmisen heikkoudesta, koska vanha luomus ei ole tullut uskovaksi. Mutta,. hän ristiinnaulitsee lihansa joka päivä yhdessä Kristuksen kanssa kuolemaan…. Se on vallan toista elämää kuin tuon toisen, armon ulkopuolella elävän.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • ismo malinen sanoo:

      Nyt saanen olla eri mieltä Jorman kanssa. Jos ymmärsin oikein mitä kirjoitit. Tämä on myös omakohtaista kokemusta ja kovassa kiirastulessa koeteltua miehen uskoa.

      Kristitty, kasvaa Armon kautta, ja uudistuu mielensä uudistuksen kautta rakkauden vaikutuksesta. Laki ei kasvata enää Kristittyä, vaan Kristitty on kuollut laille. Armo on sijaan tullut. Ei kilvoittelu ole lihan vaikutuksen pois perkaamista, vaan uskossa pysymistä ja lujittumista ja Armossa kasvamisen muutosta.

      Pyhitys Elämä (Elämä Kristuksessa) lähtee ja vaikuttaa ihmisessä yksin Kristuksen Armon vaikutuksesta. Armo kasvattaa meitä Kristuksessa ollessamme.

      Jos ja kun minussa tapahtuu, kuten tapahtuu, niin minusta tulee armollisempi ja laupiaampi ihminen. Näin Armo tekee minussa työtään. Jos lihallisuuteni on tuhoavaa käytöstä ja muita ihmisiä väheksyvää, niin kaikessa tässäkin tapahtuu muutosta, mutta ei kuten minä haluan vaan kuten Jumala haluaa. Veren viat, mistä David puhuu Psalmeissa, on edelleen jäljellä, sen mukaan kuin kullakin on, mutta niihin Hän ei enää katso vaan Kristuksessa Jumala on sokea, eikä niitä näe, kuitenkin Hän on puhdistava koko puimatantereensa ajallaan.

      Tämä on Jumalan Lupauksissa elämistä.

      Moni kuvittelee uskoon tultuaan, kun leijuu euforian tilassa, että kaikki lihalliset himot ovat poistettu ja pettyy, kun huomaa, että saikin avoimet silmät, joilla synti vain kasvaa silmissä. Sokean silmät avataan ja alkaa Uskon tie. Jos tähän kohtaan sattuu tulemaan syyttäjä tai lain opettaja, niin olkoon kirottu, sillä ajaa lapsen takaisin kohtuun kasvamaan, eikä salli päästä Vapauteen. Tätä tapahtuu paljon lahkoissa perinne liikkeissä, ikävä kyllä.

      Ennen uskoontuloa olin ja elin ilman syntiä, mutta kun laki tuli, synti heräsi ja minä tukehduin sen alle, koska huomasin kadotuksen koskevan juuri minua, vääryyteni oli kasvanut liian suureksi kantaa. Huusin apua ja Kristus tuli ja Pelasti minut kuolemasta kertakaikkiaan ja antoi tilalle Uuden elämän, että eläisin jatkossa sen kautta Hengestä. Tämä Henki on siis tullut itseni ulkopuolelta minuun, eikä ole mitään omaani, silti sen olemus mukautuu minun persoonaani, kuin eläisin itse, vaikka olen kuollut.

      Ennen olin toukka, mutta nyt olen perhonen. Kun olin mato, en ymmärtänyt mitään siitä, mitä on olla perhonen, mutta nyt, kun olen perhonen, tiedän myös miten mato ajatteli. En kuitenkaan ole enää mato, vaan se on kuin tyhjä kuori, joka roikkuu mukanani, kunnes se kokonaan irrotetaan minusta, kun sen aika tulee. En kuitenkaan riistä itseltäni henkeä, jotta saisin elää ilman tuon raadon hajua, joka on vanha ihmiseni. En katso siihen enää, sillä Kristus sanoo: Katso minuun, missä sinun elämäsi on kätkettynä, älä enää siihen mikä on maanpäällä, se on kuollutta ja mennyttä, sitä on turha parannella. Uusi on sijaan tullut, Kristus meissä Kirkkauden Toivo. (tuo sana Kirkkaus tarkoittaa = “Täysin puhdas”)

      Jos nyt elän Kristuksessa, niin tuo laki, joka siis edelleen vaikuttaa maailmassa loppuun asti ja osoittaa minut edelleen syntiseksi, vaikka olen Armon alla, niin sen tehtävä on vain paljastaa synnin syvyys ja laatu ei parantaa sitä, sillä siihen se ei pysty. Laki on osaltani täytetty loppuun Kristuksen kautta.

      Tämä on tärkeintä. Tuo synti, jonka siis vielä näen, ei enää TUOMITSE minua, koska Kristus on ottanut Tuomion pois minun päältäni Evankeliumin mukaan.

      Siispä minä tällaisenani saan elää Vapaana Kristuksessa. En enää elä lihan mukaan vaan Hengen mukaan, vaikka olen vapaa, en anna vapauteni olla pahennukseksi, vaan pyrin kaikessa olemaan taidollinen, etten loukkaisi ketään. Itse kuitenkin tiedän, että tuo liha, jonka olen näin kuolettanut Uskon kautta, roikkuu raskaana mukanani, mutta ei saa minua, enää haltuunsa, jos pysyn Lujana Kristuksessa uskon kautta. Syyttäjä yrittää sormellaan koskea vielä ruumiini kipukohtia ja painelee pistimellä tulehdus pesäkkeitä, saadakseen minusta vielä otteen. Silloin sanon rohkeasti uskossa ja juoksen Kristuksen luokse turvaan, kuin lapsi Isän selän taakse ja sanon, että tuo kiusaaja taas ahdistelee minua…

      Tällöin Henki minussa rukoilee kuten rukoilla tulee, auttaen minut pois ahdistuksesta ja asettaa minut niitylle Lepäämään auringon paisteeseen.

      Tämän tekee Jumalani ja Herrani.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. Näin on. Jumalan armo kasvattaa meitä. Kun olemme saaneet osakseen paljon Jumalan rakkautta (synnit anteeksi), niin se pakostakin muuttaa meitä. Itsevanhurskaus (langennut armon alta lain alle) taas vain vie meidät eroon Jumalasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Ismo, en ole koskaan sanonut sellaista, että ihminen kasvaa lain kautta. Suorastaan mieletön ajatus minun suuhuni pantuna!! Tämä on hyvin erikoista keskustelua, kun puhutaan koko ajan eri asiasta…..

    Minä selitän hyvin tarkkaan ja jäsennellysti mitä tarkoitan, ja kuitenkin sinä Ismo rupeat selittämään minulle juurta jaksain millaista elämä on Krituksessa. En minä siitä ole puhunut, vaan elämästä ilman Kristuksta. Kannattaisiko miettiä, mistä se johtuu?

    Olen hyvin

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Kysyn nyt suoraan sinulta Juha Heinilä, mikä kohta minun kirjoituksessani on aiheena tällaiseen kommenttiin:

    Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. (Gal. 5:4)

    Ole hyvä ja peistaa se kohta näkyviin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Martti, kyllä kaikki Hengen johdatuksessa olevat ovat vanhurskautettuja, sen sanoo Rm 8.1. Moni on ilman Hengen johdatusta, koska ovat mieluummin oman luontonsa johdatuksessa. Rm 8:8,9

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ‘Abba! Isä!'” Roomalaiskirjeen 8. luku puhuu lapsen oikeudesta. Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan. Ilman heidän huolenpitoaan lapsi ei selviäisi elämässään. Hengen kristityille suoma lapsen oikeus tarkoittaa samanlaista suhdetta Jumalaan. Hänellä on oikeus luottaa Isän apuun Hänelle huutaessaan. Isä pitää kyllä huolen niin kilteistä kuin vallattomista lapsistaan. Eiväthän lapset mitään viattomia pulmusia ole.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    En ole sanonut, Martti, että Jumalan lapset ovat pulmusia. Se on kuitenkin aivan eri asia, eikä kuulu teemaan olla Hengen johdatuksessa tai ei olla. Tässä se ongelma juuri onkin, että on hylätty Raamatun opetus. Rm 8:1 ja Rm 8:8-9 on kokonaan kaksi eri sieluntilaa. Toinen on Hengen johdatuksessa ja toinen oman luontonsa johdatuksessa ja menossa eri suuntaan:

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Rm 8:1 ja Rm 8:8-9 on kokonaan kaksi eri sieluntilaa.” Tämä on joillekin ominainen tapa ymmärtää asioita. Valkoinen on valkoista ja musta on mustaa, sininen ei ole punaista eikä punainen sinistä. Toiset taas näkevät runsaasti violetin ja purpputan sävyisiä harmaita, tummia ja vaaleita.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      En katso asiaa lainkaan mustavalkoisesti. Sinä vain tavoita sanomaani. Olen koettanut aikaisemminkin tähdentää, kuinka vanhurskas ja syntinen on ihan ei kategoria kuin pelkkä syntinen. Mikä minä olen ketään käännyttämään. Jos sinun määritelmäsi musta-valkoisesta ja tulkintani virheellisyydestä pitäisi paikkansa.. ovat kaikki maailman ihmiset jo vanhurskaita. Eipä ihme, että evankelioimistyö halutaan muuttaa kehitysaputyöksi.

      Minä olen toista mieltä. Eksyneitä tulee etsiä, jotta he pääisivät laumaan. Olkoon sitten mustavalkoista ajattelua, Herramme käsky se kuitenkin on.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Olen koettanut aikaisemminkin tähdentää, kuinka vanhurskas ja syntinen on ihan ei kategoria kuin pelkkä syntinen.” Kategoriapa juuri. Kategoriat ovat kelvollisia ajattelun työvälineitä, mutta mielestäni todellisuudelle vieraita. Uuden testamentin sanana se tarkoittaa niinkin ikävää asiaa kuin syytöstä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Heinilä
    Juha Heinilä

    Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit