Sananen esikoisten sakramenttiriidasta

Esikoislestadiolaisuus on jo olemassa olevan lestadiolaisuuden sisällä muodostunut liike ja jo alkujaan harhaoppinen. Se on syntynyt harhaopin voimasta, nimeltään hengellinen hallitus Ruotsin Lapissa. Sukupolvesta toiseen se on kasvattanut lapsiansa vihaamaan kirkkoa ja kaikkea muuta sen ulkopuolella olevaa hengellisyyttä.

Yhdenlainen liikkeen aktiivijäsen, joka noudattaa kuuliaisuuden vaatimusta liikkeen johdolle, on onnettoman tietämätön edes kristinopin perusteista. Hän on tuskin kuullut tunnustuskirjoista, ainakaan ei ole niistä värssyäkään lukenut. Hänet on opetettu pelolla ja uhkauksella täysin kritiikittömäksi liikkeen johtoa kohtaan. Johtajien arvostelu on kielletty ja rinnastettu Jumalan arvostelemiseksi. Hänen omatuntonsa on umpisolmussa lukuisten ristiriitojen tähden, joiden ajattelemistakin hän pyrkii aktiivisesti välttämään, säilyttääkseen horjuvan uskonsa systeemiin.

Tällaisesta jamasta ei pelasta muu kuin Herra Kristus. Vain Kristuksen kohtaaminen avaa ymmärryksen näkemään missä suossa tuossa liikkeessä rämmitään. Tämä tapahtuu yksilötasolla, jos Jumala suo. Vaikka kiistelty sakramenttihanke peruuntuisi (mikä ei ole luonnollisia teitä mahdollista), mitään todellista sillä ei voitettaisi. Sama väärä ja julkea seurakuntaoppi säilyisi liikkeen ytimessä muuttumattomana, kuten tähänkin asti.

Liikkeen raamatullinen vähemmistö, joka on vastustanut sakramenttihanketta, vetoaa pääsääntöisesti ensimmäisinä asioina yhdistyslakiin, kirkkojärjestykseen ja -lakiin, yhtenäisyyteen, perinteisiin, rakkauteen ja muihin tärkeisiin asioihin, mutta jättävät usein tärkeimmät sivuun tai viimeiseksi. Jos liikkeen todellinen harhaisuus piirtyisi rukoushuoneen seinään koko karmeudessaan, sakramenttiriita ei olisi ensimmäisenä mielissä.

Varmasti silloin sakramenttiaidan molemmin puolin painettaisiin polvet lattiaan Jumalan edessä, ja rukouksessa tutkittaisiin Raamattua ensimmäisenä huolena sielujen pelastus. Siinä todellisuudessa ei enää vedottaisi ruotsalaisiin lahkojohtajiin, kristillisyyden ymmärtäväisiin, eikä liioin maallisiin lakeihin ja asetuksiin, vaan tomussa ja tuhkassa pyydettäisiin: "Auta meitä, suuri Herra!" Ja lupauksensa mukaan Hän auttaisi.

Tämä ei ole niin kauan mahdollista kun liikkeen enemmistö hengellisessä ylpeydessään kuvittelee esikoislestadiolaisuuden olevan, tai pitävän sisällään ainoiden pelastuvien ihmisten joukon.


 

11 kommenttia

  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Tunnustuskirjoja lukee tuskin edes joka tuhannes kirkon jäsen, harva niistä on edes kuullut.

    Luullakseni empiirisesti esikoiset ovat eksklusiivisempi liike kuin SRK-vanhoilliset. Sen sijaan opillisessa rakenteessa eksklusiivisuudella ei esikoisilla ole sitä keskeistä sijaa kuin vanhoillisilla.

    Sanottakoon nyt varmuuden vuoksi, että annat Joni nyt väärää, tarkoituksellisen mustamaalaavaa todistusta esikoisuudesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Joni Toivonen sanoo:

      Todellisuus on joskus sangen karua. Mitään mustamaalaus-tarkoitusta tässä ei ole. Olen myös sitä mieltä, että toki heillä on oikeus sakramenttehinsa, vaikka toteutuskeinot ovatkin monin kohdin kyseenalaisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Joni Toivonen sanoo:

      Niin, ja tarkoitin, että tunnustuskirjat eivät ole esikoisille mikään auktoriteetti, joten niihin vetoaminen on varsin turhaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Kuten sinä sukunimikaimani hyvin tiedät, olen hyvin etäällä kaikenlaisista Lars Leeviä seuraavista uskonnollisista liikehdinnöistä. Vasta tällä palstalla olen oppinut jotakin heidän ehtoollismenoistaan, joista on noussut kohu.

    Minä kiinnitänkin huomiota Joni sinun tekstisi erääseen piirteeseen, jota pidän asiaankuulumattomana, vaikka sitä uskonnollisissa keskusteluissa varsin paljon viljelläänkin. Ja se on toisten puolesta puhuminen.

    Sellaiset lauseesi kuten ”Hänet(lestadiolainen) on opetettu pelolla ja uhkauksella täysin kritiikittömäksi liikkeen johtoa kohtaan.” ja ”Hänen omatuntonsa on umpisolmussa lukuisten ristiriitojen tähden.” voivat olla sinänsä totta. En minä tiedä, kuinka asiat todellisuudessa ovat. Mutta mielelläni kuulisin myös toista osapuolta. Onko joku aktiiviesikoinen myös tuota mieltä?

    Miten sinä voit tietää toisten hengellisista umpisolmuista tuollaisella varmuudella?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Joni Toivonen sanoo:

      “Miten sinä voit tietää toisten hengellisista umpisolmuista tuollaisella varmuudella?”

      Omantunnon umpisolmulla tarkoitan opillisia ristiriitoja, joita on, mutta joita ei opetuksen mukaan ole, eikä saa olla, koska “seurakunta ei erehdy”, “Pyhä Henki ja Me olemme päättäneet” jne. Ja jos muka on, on sen ääneen sanoja asettanut itsensä “yhteistä ymmärrystä” vastaan, “eksynyt vuorille”, “Koorahin kapinassa” ym. tmv. jne.

      Olen keskustellut kymmenien liikkeen eksklusiiviseen enemmistöön kuuluvien ihmisten kanssa kymmeniä tunteja ja vaihtanut satoja viestejä. Tyypillinen vaikeiden aiheiden torjunta kuuluu tähän suuntaan: “Parempi kun ei mieti, pää sekoaa”, “Ei näitä järjellä voikaan ymmärtää”, “Uskoo niin kuin ennenkin”, “Uskoo vaan niin kuin isä/äiti uskoi”, “Tekee vain, vaikka ei ymmärtäisi asiaa”.

      En yleistä. Ei Neuvostoliitossakaan kaikki olleet kommunisteja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kiitos vastauksesta.

      Näyttää siltä, että sinulla on tietopohjaa voimakkaalle tekstillesi. Perustelusi vakuuttavat tällaisen asiaa sivusta seuraavan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Lea Maria Haapalainen sanoo:

    Otat, Joni Toivonen, esiin ongelman ytimen. Näinhän se menee… sekä esikois- että vanhoillislestadiolaisuuden kohdalla. Sakramenttikäsitystä paljon suurempi ja keskeisempi kysymys on opetus siitä, miten ihminen todella pelastuu: onko perustana Jeesuksen sovitustyö, vai kuuliaisuus jollekin tietylle ryhmälle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Joni Toivonen sanoo:

      Jep. Sama ongelma useissa lest. haaroissa. Pienin joukko, jonka johdon kanssa olen keskustellut pitää sisällään – jos oikein olen käsittänyt – kolme vanhurskasta. Hekin katsovat edustavansa sitä ainoaa oikeaa alkuperäistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Lea Maria Haapalainen sanoo:

      Peräti kolme vanhurskasta …. no jopas jotakin! Ei toisaalta yllätä.

      Ehtoollisen vieton ulkoinen riitti ja kysymys esim. viinin alkoholittomuudesta tai prosenttiluvuista on täysin kehällinen ja toissijainen asia verrattuna varsinaiseen ongelmaan, seurakunta-ja pelastuskäsitykseen… Harhaopit ovat kummunneet aina siitä, kuinka oppi Jumalasta, Kristuksesta ja pelastuksesta ymmärretään ja eletään todeksi seurakunnan elämässä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Joni Toivonen sanoo:

    Palautteen johdosta muokkasin tekstiä. Sana “Yhdenlainen” oli aikaisemmin “Keskiverto liikkeen..”. Tarkoitus ei muuttunut mihinkään. Saivartelua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antakee armoa! Tämä ainoan oikean oppi on alunperin tarkoitettu jäsentenväliseen kamppailuun. Hajaannus toi erilaisia painotuksia tultaessa 1800-luvun lopulle. Jo Raattamaa aikanaan joutui kärsimään siitä, että alkoi nousta voimahahmoja, jotka eivät puhaltaneet yhteen hiileen.

    Lestadiolisuus syntyi Ruotsin kirkon piiriin. Siksi Konventikkeliplakaatista johtuen LLLkirjoitti saarnakarttoja ja niitä saivat sitten kiertokoulun opettajat lukea. Kansan sivistys on ollut kirkon hommia ja siksi opetus ja uskonharjoitus kulkivat mielekkäästi käsi kädessä. Kun hajaannus jakoi porukan, niin alettiin pitää jopa kolmenlaisia lestadiolis-seuroja joillakin paikkakunnilla. Jotenkinhan piti määritellä, että mikä näistä on nyt sitten oikeaa ja mikä eriseuraa. Jokainen merkittävä liikkeen osa omi itselleen ainoan oikean ja toiset olisivat eriseuraisia. Vanhoilliset ja esikoiset ovat erityisen kunnostautuneita tässä asiassa. Uusheräys suuntautui ulkolähetykseen ja kirkolliset yhteistyökumppanit vaikuttivat tasapainottavasti kannanottoihin.

    Lestadiolaisuuden piti siis olla kirkon osa, joka harjoittaa vai sanantuntemuksen syventämiseksi kirkon piirissä. Ruotsista Suomeen soluttautunut liike tuli siis kahden liekanarun tilanteeseen. Piti integroitua suomen kirkkoon, mutta hengellistä ohjausta tuli ruotsin puolelta. Mielestäni tämä on ollut koko ajan tiedossa ainakin jo Mikko Juvan päivistä. Hän osallistui ns Lapinlähetyksen kokoukseen aikanaan Turussa Mikaelin kirkossa.

    Amerikka on ollut poikkeus kirkollisesta käytännöstä ja siellä on järjestäydytty omaksi yhdyskunnaksi. Tämä virus on siis tullut nyt tänne pohjolaan ja taruttanut koko liikkeen Esikoisuusosan. Tilanne on nyt kehittynyt niin pitkälle, ettei kauhea kiivaus puolin tai toisin auta yhtään mitään, koska perääntymisen merkkejä ei ole näköpiirissä.

    Kompromissin aihioita olisi, mutta juuri nyt ne eivät taida käydä kaupaksi ja piispojenkin ahdistus varmasti lisääntyy jokaisen häiriön myötä. Häiriöt kuitenkin ovat Jumalan puhettaa siitä, että tarkistaisimme kukin oman perustamme mitä sille rakennamme.

    Ilmoita asiaton kommentti