Santiagon tie

Guillena, 29.2.2020

Heräsin aamulla kuuden maissa, ja kun en enää saanut unen päästä kiinni, nousin ylös ja olin tuntia myöhemmin jo ulkona rinkka selässä.  Oli vielä aika hämärä.  Vanhankaupungin kadut olivat autiot.  Ei näkynyt ristin sielua, vaikka kello oli jo lähellä puolta kahdeksaa.  Pikkulintuja  sen sijaan oli niissä muutamassa puussa, mitä kapeille kujille mahtui kasvamaan.  Niiden sirkutus kaikui talojen seinistä korvia huumaavasti.  Katedraalin lähellä rupesi sitten näkymään jo ihmisiäkin.

Hotellissa olisi saanut aamiaista vasta klo 8 lähtien, joten haukkasin lähtiessäni energiapatukkaa.  Reilun puolen tunnin jälkeen löysin auki olevan baarin.  Sain 3,50 eurolla kinkkusämpylän ja teen.  Oikeaa jalkaterää särki, mutta niin särki vasentakin, joten tasapeli.  Sen jälkeen ei jalkojen kanssa ollutkaan mitään ongelmia koko päivänä, mikä oli minulle iloinen yllätys.

Baarin jälkeen ylitin Guadalquivir-joen.  Se oli yllättävän leveä.  Suurten löytöretkien aikaan Sevilla olikin yksi Amerikan laivojen lähtösatamista, vaikka sieltä on 100 km merelle.

Joen toisella rannalla oli mustalaisleiri.  Huterat asumukset oli kyhätty pressuista ja levyistä.  Nuotio paloi alueen keskellä.  Jo sillalla oli tullut vastaan muutama nainen, jotka eivät olleet tyypillisen espanjalaisen näköisiä.  Reitti kulki aivan leirin vierestä.  Sieltä tuli vastaan pari ukkoa kohteliaasti tervehtien.  Lähistöllä laidunsi kymmenkunta hevosta.  Mietin, mahtoivatko ne kuulua mustalaisille.

Kuljin maapohjaista tietä joen rantaa.  Pitäessäni vähän myöhemmin taukoa kaksi vanhanpuoleista naista - saksalaisia, kuten myöhemmin osoittautui - kulki ohitse.  Jonkin aikaa myöhemmin minä puolestani ohitin heidät, kun he söivät eväitään.

Vähän ennen klo 11 tulin Santiponcen pieneen kaupunkiin.  Lounasta ei saanut vielä mistään, mutta täällä olisi syötävä jotakin, sillä loppupäivästä ei olisi enää yhtään kylää eikä kaupunkia.  Otin taas sämpylän (bocadillo), tällä kertaa juustotäytteisen.  Yhdessä teen ja litran vesipullon kanssa se maksoi 6,30.  Paikallisesta lehdestä luin, että koronatartuntojen määrä oli noussut Andalusian maakunnassa eilen kahdeksaan, niistä yksi Sevillassa.

Loppupäivä meni viivasuoraa hiekkatietä kävellessä kumpuilevien viljelysmaiden läpi.  Osa pelloista oli vihreällä oraalla, osa ruskeita, kynnettyjä. Oli aika väsynyt olo.  Kun Guillenan pikkukaupunki alkoi näkyä, se läheni tuskastuttavan hitaasti.  Kolmen maissa tulin kaupungin kahdesta vaeltajien yömajasta ensimmäiselle.  Se oli yksityinen ja 2 euroa kalliimpi kuin kunnallinen, mutta hintaan sisältyy yksinkertainen aamiainen.

Täällä on monta tänään näkemääni vaeltajaa, mm. eilen lentokentällä tapaamani tanskalainen, sekä muutama uusikin naama.  Kunhan saan tämän valmiiksi, täytyy lähteä kaupungille syömään jotakin.

Hyväntekeväisyyslinkkien osoitteet

https://yhteisvastuu.ekansio.com/yhteisvastuukerays/?id=1216&lang=fi
https://www.syopasaatio.fi/lahjoita/

Laitan tähän vielä eilen ottamani kuvan Sevillan katedraalista (yllä), josta vaellus siis alkoi tänä aamuna.

Nyt on kävelty 22 km, 966 on vielä jäljellä.

Kirjoittaja

Teuvo Neuvonen

69 v, naimisissa, 4 lasta, 4 lastenlasta. Työurani tein ulkomaankaupassa, nyt eläkkeellä.

Kirjoittajan viimeisimmät blogit

Katso kaikki

Kirjoittajan luetuimmat blogit

Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit