Sarin tarina

Miksi kirjoitin Sarin tarinan?

Avioliittolaki on kuuma kysymys ja nostattaa voimakkaita tunteita. Koska pari vuotta sitten huomasin, että itseni on vaikeaa muodostaa asiasta mielipidettä, päätin haastatella pitkäaikaista tuttavaani Saria. Haastattelulla haluan tarjota eväitä avioliittolain miettimiseen. Haastattelu on tehty kesällä 2013.
Homoseksuaaleja olen tuntenut koko aikuisikäni ajan ja ymmärtänyt, että he ovat syntyneet sellaisiksi kuin ovat. Rekisteröity parisuhde oli ok, mutta avioliiton ajatus on ev.lut. kirkon jäsenelle vaikeampi pala purtavaksi. Varsinkin, kun ystäväpiiriin kuuluu sekä ortodoksi- että helluntaiseurakunnan jäseniä, joiden johtajat eivät suostu edes keskustelemaan muusta kuin perinteisestä avioliittomallista. Vaarantaako tämä asia kristittyjen yhteyttä?
Avioliitto ei ole luterilaisen kirkon sakramentti, sillä Jeesus ei ole sitä asettanut. Kun luterilainen kirkko irtaantui katolisesta, jäi äitikirkon perintönä käyttöön kuitenkin kirkollinen vihkiminen.
Jos tämä maallinen instituutio olisi annettu yhteiskunnan hoidettavaksi viitisensataa vuotta sitten, olisi avioliiton luonne nykyisin kenties hyvin toisenlainen.
Olisiko kirkon nyt aika tehdä historian korjausliike ja luopua avioliittoon vihkimisestä? Halutessaan maistraatisssa vihityt avioparit voisivat pyytää papilta siunauksen, kuten nykyisinkin tapahtuu.
Avioliittolaista väitellessä monet kirkon ja muiden kristillisten yhteistöjen jäsenet käyttävät perustelunaan tietenkin Raamattua.Homoseksuaalisuuden vastustajat ovat ahkerimmin siteeranneet Paavalin kirjoituksia.
Mietin, miksi Paavali ei tuominnut monia vaimoja pitäviä miehiä? Miksi hän kehotti naisia alamaisuuteen tasaveroisen kumppanuuden sijaan? Voidaanko Paavalia ylipäätään pitää kristillisen avioliiton ylimmäisenä ohjeistajana?
Sarin haastattelukaan ei täydellisesti selvittänyt minulle, mitä mieltä voisin olla asian kaikista laidoista. Jäin miettimään varsinkin lasten oikeuksia.

”Olen uskonut Jumalan luomiseen koko ajan”

Kun homoseksuaalien eheyttämishoitoja vaativat äänet voimistuivat kirkon sisällä, Sari, 49, (nimi muutettu) loukkaantui syvästi ja erosi kirkosta kahdeksan vuotta sitten. Kirkossa käymistä hän ei kuitenkaan jättänyt.
”Olen halunnut kuulla Jumalan Sanaa ja sitä, että se soljuu puhtaana. Olen yrittänyt löytää puhtaalle lähteelle, en kuulla ihmisten ilkeitä sanoja. Ihmiset puhuvat julmasti, mutta Jeesus ei puhuisi niin. Kun oma isäni kuuli erilaisuudestani, hän hylkäsi minut, mutta Taivaan Isä ei hylkää. Koen koko ajan Jumalan ja enkelien läsnäolon”, Sari sanoo.
Tänä vuonna hän on pohtinut paluuta kirkon jäseneksi.
”Oma tieni on ollut pitkä ja raskas. Mutta Jumalan luomiseen olen uskonut koko ajan, siihen että Hän loi minut juuri tällaiseksi. Itselleni tärkeää on ollut Marja-Sisko Aallon rohkeus tulla esiin omilla kasvoillaan.”
Sari oli kristillisestä kodista lähtöisin ja toimi innolla seurakuntanuorissa. Hän rakastui ensimmäistä kertaa lukion jälkeen ja meni naimisiin. Avioliitto päättyi kuitenkin ikävästi. Ensinnäkään mies ei halunnut lapsia, ja hänen alkoholinkäyttönsä johti pettämisiin. Sarille sekä päihteettömyys että uskollisuus olivat ihanteita, ja avioero oli väistämätön.
Pian tämän jälkeen Sari huomasi rakastuneensa nuoruudenaikaiseen parhaaseen ystävättäreensä. Hän ei ollut tiennyt, että sellaista voisi tapahtua eikä tuntenut sanoja lesbo tai homo. Sari kulki metsiä pitkin, haki luonnosta turvaa ja pelkäsi sekoavansa. Sitten hän soitti Setaan ja kysyi, oliko hän sairas. ”On teitä muitakin, kuin te kaksi”, sieltä vastattiin.
Vastaus antoi rauhan itselle, mutta kotona oli hämminki. Äiti suhtautui ymmärtäväisesti, mutta Raamattuun vedonnut isä ei.
Sari alkoi katsella ympärilleen uuden tiedostamisen valossa. Hän huomasi sanomalehdessä papin kirjoituksen, jossa vaadittiin homoja jopa kivitettäviksi. Sari järkyttyi ja meni tolaltaan.
Lohdutusta toi ystäväpappi, joka kertoi kirkon sisällä olevan erilaisia käsityksiä. Tämä pappi olisi toivonut, että kyseinen kirjoittaja ei olisi kirjoittanut kirkon vaan itsensä nimissä.

Oma onni, muiden pelko

Sari on rekisteröinyt parisuhteensa, jossa hän on onnellisesti elänyt yli 20 vuotta.
”Voin valita tekoja, mutta en tunnetta sisälläni. Rakastan ihmistä, jonka lähellä minun on hyvä olla. Minulla on sisäsyntyinen ominaisuus, jota ei voi muuttaa ulkoisin keinoin. Vaatimukset homoseksuaalien hoitamisesta ja eheyttämisestä ovat loukkaavia.”
Kristityillä, jotka vaativat homoseksuaalien eheyttämistä, Sarilla on mielessään kysymyksiä:
”Hylkäisitkö lapsesi, jos hän olisi kuten minä? Toivoisin myös, että miettisit mikä on Jumalan tahto - entä mikä on ihmisen tahto tai pelko?”
Sari arvelee, että homoseksuaalisuuden vastustamisessa ja tuomitsemisessa on paljolti kysymys ihmisten peloista sekä tietämättömyydestä ja suvaitsemattomuudesta. He pelkäävät itselleen vierasta ja tuntematonta; ehkä myös jotain piirrettä itsessään.
Sarin ei tarvitse kauan miettiä rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton eroa.
”Kyse on kahden ihmisen välisestä rakkaudesta - henkisesti niillä ei ole eroa. Mutta juridisesti eroa on. Poikamme adoptoiminen oli oma prosessinsa. Meidän on hyvin tarkkaan huolehdittava vakuutukset, testamentit ynnä muut. Kannatan tasa-arvoista avioliittoa, koska Jumalan edessä olemme kaikki tasa-arvoisia.”
Vieläkin tapahtuu, että homoseksuaaleja tuomitsevat mielipiteet satuttavat. Välillä ei auta muu kuin huumori.

Taistelu lapsesta ja isästä

Sari koki isänsä hylkäämisen, mutta myös takaisinsaamisen. Suhteen kipukysymykseksi muodostui Sarin ja puolison haave lapsesta.
Sari oli aina toivonut omaa lasta, mutta haaveesta täytyi luopua endometrioosiin sairastumisen vuoksi. Hän puhui ja pohti asiaa pitkään puolisonsa kanssa. Omatunnon pistoksia tuntui, oltiinko tekemässä oikein. Lopulta he päätyivät yksityisen hedelmöitysklinikan asiakkaiksi. Mieleenkään ei tullut muu kuin omilla rahoilla toimiminen ja yksityispalveluiden käyttäminen. Hoitoja varten lainattiin pankista rahaa.
”Ennen hoitojen aloittamista menimme psykologin luo keskustelemaan. Meitä huolestutti lahjoitetuilla siittiöillä ja koeputkella hedelmöitetyn lapsen henkinen puoli; miten lapsi kokisi itsensä ja perhe-elämänsä sateenkaariperheessä. Psykologi sanoi, että voi kunpa heterotkin tulisivat keskustelemaan, ennen kuin hankkivat lapsia.”
Tässä vaiheessa Sarin äiti iloitsi, mutta isän ymmärrys loppui täysin. Hän sanoi tyttärensä leikkivän Jumalaa.
Välirikko isän kanssa oli dramaattinen. Isän hylkäämäksi tuleminen oli raskasta. Sari mietti, oliko hänellä oikeutta elää näin, vai pitäisikö mennä kivitettäväksi. Pohjalla oli kuitenkin usko, että Jumala ei ollut hyljännyt häntä.
”Oma isä löi, mutta Taivaan Isä ei lyönyt. Ihmiset puhuvat julmasti, mutta Jumala ei puhuisi niin”, Sari sanoo.
Hedelmöityshoidot olivat pitkät ja kalliit. Lopulta lapsi syntyi. Sari sai leikata häneltä napanuoran sekä pestä pojan, joka on hänen elämänsä tärkein ja arvokkain asia.
Pojan kastejuhla vietettiin vain hänet hyväksyneiden henkilöiden kesken.
Toivottu ja rakastettu lapsi alkoi varttua. Kun hän ensimmäisen kerran pääsi koskettamaan lapsen kädellään ukkia, tapahtui käänne. Ukki ei voinut vastustaa lapsen luottavaista lähestymistä ja viatonta katsetta.
Sari sai isänsä takaisin, kun poika täytti vuoden. Ukki ja nyt 8-vuotias poika ovat parhaat kaverit.
”Koskaan ei ole liian myöhäistä korjata ihmissuhteita”, Sari sanoo.

Lapsen vastaus

Sarin ja hänen perhe-elämänsä voi tuntua monista epänormaalilta, mutta perheen pojalle se on normaalia. Poika sanoo synnyttäjäänsä äidiksi ja Saria äipäksi.
”Neljävuotiaana hän alkoi tarkkailla erilaisia perheitä: sillä kaverilla on isä, sillä ei ole isää. Hän kehitti aivan itse tarinan omasta isästään; että hänen isänsä oli iso ja partainen mies, joka kuoli autokolarissa.”
Kun Sari kysyi pojalta, oliko hänellä ikävä isää, poika vastasi: ”Isää on ikävä. Mutta jos isä olisi täällä meillä, sinä äippä et voisi olla täällä. Ja minä haluan olla sinun luonasi.”
Kun poika tulee täysi-ikäiseksi, hänellä on halutessaan oikeus saada selville biologinen isänsä.
Sari on kiitollinen ja onnellinen. Hän on saanut oman perheen sekä rakastavat vanhemmat. Myös kahden nuoremman veljen, joiden oli ensin vaikeaa ymmärtää Sarin parisuhdetta, hyväksyivät asian. Nuorempi veli pyyteli anteeksikin aiempaa etäistä ja kylmää suhtautumistaan.
Kun vanhemman veljen ajatus muuttui, hän sanoi: ”Ei ole väliä sukupuolella. Tärkeintä että rakastaa ja on rakastettu!”

24 kommenttia

  • Eero Juhani Koskela sanoo:

    Minun Raamattuni on koko Raamattu niin VT kuin UT. Myös uskon roomalaiskirjeen niin kuin Jaakobin kirjeen olevan Jumalan erehtymätöntä Sanaa.. Mikäli olen ymmärtänyt oikein Kari-Matti L on ateisti. Jos näin on hänellä ei ole juuri minkäänlaista arvovaltaa teologista pätevyyttä yrittää opettaa mikä on Jumalan Sanaa ja mikä ei. Tällaisten tahojen jutut ovat yleensä olginukke juttuja jotka roihuavat Raamatun arvovallan alla tuhkaksi,

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Eero hyvä. Olet ymmärtänyt väärin sekä ateismin että hiukan myös “teologisen pätevyyden” suhteen. Uskoakseni voisin perustella näkemykseni Lutherin raamattukäsityksestä pätevästi, mutta se olisi turhaa. Eipä jatketa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Tämä Sarin tarina on vain yksi. Sarin meilestä on loukkaavaa puhua homoseksuaalien eheytymisestä. Kaikkien homojen mielestä näin ei ole. Silti biologinen kello käy, joka on ymmärretäävää. Lesbosuhteessa ei luonnollisesti lapsia synny. Heterosuhteessa luonto on hoitanut tämänkin, luonnollisesti. Keinovalikoimaa tarvitse käyttää kuten lesbosuhteessa aina. Tässä se parustava ero.

      Tasarvo ei ole riippuvainen seksuaalisesta suuhtautumisesta. Hollantilainen pedofiili on yhtä tasaarvoinen kuin kuka tahansa. Samoin italian pelätty mafiason ihmisarvo ei määräydy hänen elämästä käsin. Samoin suomalaisen moniaviosuuden kannattaja ei menetä ihmisarvoa siitä, että hän elää kolmen naisen kanssa yhtäaikaa, vaikka suomen lakia ei tue tätä ja heidän ihanaa rakkautta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Eero Juhani Koskela sanoo:

    Mitä tulee blogistin vastaukseen se vain entisestään osoittaa Kotimaa24 sivun epätasapainon suhteessa Raamattu uskollisiin entisiin blogisteihin ja puoluellisuuden mitä agedaa tämä sivu suosii. No eipä minua haittaa vaikka koko blogisivu on täynnä tätä Raamatun vastaista ainesta. Erään kerran ollaan valtaistuimen edessä ja kirjat avataan ja jokainen tuomitaan tekojensa mukaan, niin suuret kuin pienet. Viimeistään silloin nähdään miten kannatti vesittää Raamatun Sanaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hyvä Eero Juhani Koskela, Olen aivan samaa mieltä! On mahtavaa saada uskoa siihen,, että Jumalan käsissä on oikeus, totuus ja tuomio! Siihen voi tällainenkin kyselijä täysin turvautua. Ja siksi minulla ei ole tarvista ryhtyä täällä ketään tuomitsemaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Rustholkarhu sanoo:

    Tässä oli kyse Paavalin opetuksista, ei Lutherin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Annikki Salo sanoo:

    Jeesus vahvisti Jumalan luomistyön: ” Luomakunnan alusta ‘Jumala on luonut heidät mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi” (Mrk.10:6,7). Paavali on kirjoittanut kirjeensä Pyhän Hengen ohjauksessa. “Te eksytte, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa (Mtt.22:29). Niinpä eksyneen ihmisen elämä perustuukin vain hänen omiin tunteisiinsa ja tuntemuksiinsa. Jumala on rakkaus ja siksi aito rakkaus on vain Hänen yhteydessään. Synnissä on vain itsekäs himo, sillä kaikki synti on sielunvihollisen alaa, ja se on Jumalan vastustaja ja ihmisten vihaaja. Ihaninta ihmiselle on tulla Jeesuksen luo, Hän antaa anteeksi katuvalle ja puhdistaa hänet kaikesta vääryydestä” (1Joh.1:9).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marttiina Kainulainen sanoo:

    ”Isää on ikävä. Mutta jos isä olisi täällä meillä, sinä äippä et voisi olla täällä. Ja minä haluan olla sinun luonasi.”

    Tämä on tarinan surullisin kohta. Lapsen kannalta sekä lainsäädännön kannalta. Sama surullinen lainsäädäntö koskee heteroita ja homoja. Siis että erilaiset vanhemmat sulkevat toisensa pois lapsen elämästä. Niin ei olisi pakko olla, mutta nykyään tämä on laillista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Minna Kettunen
    Minna Kettunen

    KIRKONRAKASTAJA. Kirjoittaja on vierastanut blogimaailmaa. Hän halusi kuitenkin ryhtyä blogistiksi, jotta voisi tälläkin tavalla osallistua keskusteluun kirkosta ja uskosta.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit