Sata salamaa iskee tulta…

nenapaiva_2016_mekin_olemme_mukana_rgb_1… ja suomalaiset seisoivat kuin puut.

Nenäpäivä-konsertissa istuu salillinen suomalaisia tyyninä Musiikkitalon mustanpuhuvassa ja synkässä salissa. Muutama punainen nauha antaa väriä. Onneksi orkesterin instrumentit sentään vähän kiiltävät spottivaloissa.

Kapellimestarina on symppis Jaakko Kuusisto ja upea RSO eli Radion sinfoniaorkesteri vahvistettuna sähköisillä instrumenteilla, soittajilla ja artisteilla. On ihana Maria Ylipää kiiltoglamourissaan, Jaana Pelkonen samoin, tarkat Rajattomat ja virtuoosi Marzi Nyman – omat suosikkini vauhdissa.

Euroviisubiisit taikoivat salin hämärään nuoruuden tunnelmia Kirkan sanoin: ”Nyt ollaan vaan ja hengaillaan” … se jää korvamadoksi soimaan. Itse en meinaa penkissä pysyä. Mutta... suomalaiset kyllä taputtivat, kun siihen käskettiin. Lauloivat mukana, kun sanottiin, että saa laulaakin.

Mutta kun sata salamaa iskee tulta - missä olet innostus, intohimo ja heittäytyminen? Ehkä vähän hymynvirnettä näkyi, vaikka useimpien suupielet vetäytyvät kyllä marraskuussa maan vetovoimasta alaspäin. Tai ne kiristyvät viivaksi pakkasen  ja niskajumituksen takia. Tilaisuuden jälkeen suomalaiset kiirehtivät hakemaan takkinsa - äkkiä bussilla tai junalla kotiin. Tunnelmaan ei jäädä, ei viivytä, ei nautita, ei eletä. Onneksi ohjelma näkyi myös kotona sohvalla jälkitunnelmointinakin.

Brittiläinen BBC:n aloittama Red Nose Day - nenäpäivä on loistava keksintö. Huumorin, itsensä naurunalaiseksi tekemisen varjolla tehdään hyvää maailman lapsille. Viime vuonna Nenäpäivä-tempaukset ovat tuottaneet yhteensä kolme miljoonaa euroa Suomessa. Se on paljon ja siihen tarvitaan monta kerääjää ja lahjoittajaa. Se on tärkeä tuki niille lapsille, joilla ei ole mitään ja joilta on kehitysyhteistyövaroja leikattu.

Lähetysseura on keskeinen Nenäpäivä-järjestö kahdeksan muun järjestön kanssa. Nepalin työstämme näkyy videoklippinä ensi perjantaina 11.11. Nenäpäiväshowssa.

Mutta miksi upeasta konsertista ja muusikoidenkin hyvästä meiningistä ei innostuta? Häpeääkö suomalainen sitä, että joutuu naurunalaiseksi punainen nenä päässä?  Emmekö voisi vähän relata, vähän iloita ja olla vaikka vähän aikaa naurunalaisia. Briteissä työporukat kisaavat toinen toistaan hauskemmilla ideoilla ja videoilla ja lähettävät kuvia tempauksistaan.

Lähetysseura vastaa Kuopion ja Kemin tapahtumista ja keräyksistä – tsemppiä Juhalle ja Leenalle sinne vaan. Ja heittäytymistä hulluttelemaankin.

Ja kannattaa lahjoittaa – hyvän tekeminen yhdistää järjestöjä ja se on parasta lääkettä.

Kiitos siitä! Että välität ja saa kyllä innostua!

Ai niin - ja miksi tuo alun "suomalaiset seivoivat kuin puut"  - Takavuosina erään hotellin edessä Helsingin keskustassa oli räjähdys ja auto tulessa. Hotellissa asuvat italialaiset juoksentelivat hermostuneinta ja ihmettelivät suomalaisia. Nämä kun italialaisten mielestä eivät osoittaneet mitään hädän merkkejä. Suomalaiset vaan katsoivat tyyninä auton paloa ja "seisoivat tyyninä kuin puut".

Iiris Kivimäki
viestintäjohtaja
Suomen Lähetysseura

4 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    “Brittiläinen BBC:n aloittama Red Nose Day – nenäpäivä on loistava keksintö. Huumorin, itsensä naurunalaiseksi tekemisen varjolla tehdään hyvää maailman lapsille. Viime vuonna Nenäpäivä-tempaukset ovat tuottaneet yhteensä kolme miljoonaa euroa Suomessa.”

    Olin Lahden Unicef-toimintaryhmän puheenjohtaja, kun Nenäpäivä-keräykset aloitettiin. Meitä oli muutama, jotka emme hyväksyneet sitä, että ihmisiltä kerätään rahaa lahjoittamalla palkintoja, joihin keräyksen kohteilla ei ole koskaan varaa. Köyhien maiden Ihmisten kärsimystä ja köyhyyttä ei poisteta krääsän ja viihteen lahjoittamisella, vaikka kuinka monta salamaa iskisi viihtyjille tulta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Iiris Kivimäki sanoo:

    Kiitos Tuula pohdinnoistasi. Uskon, että aika moni artisti ajattelee, että antaessaan aikaa ja oman esiintymispanoksensa on mukana tekemässä merkityksellistä ja tärkeää työtä maailman lasten hyväksi. Talkoissa ja yhdessä tekemisessä on yhtä tärkeää ilo ja hyvä mieli – se, että minäkin olen mukana, minut nähdään ja minusta välitetään. Kehitysmaissa yhtä tärkeää on, että kumppanimme saavat varoja, joita voivat itse käyttää oman elinpiirinsä hyväksi. Jos varoja kerätään ilolla, ei ilo ole poissa saajaltakaan – se, että ei anneta paljostakaan – koskettaa vastaanottajaa. Lämmöllä ja hyvällä mielellä Nenäpäivään 🙂

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Kiitos vastauksesta. Kehitysavun/-yhteistyön luonne muuttui niin paljon. Unicef edellytti, että avunsaajamaat sitoutuvat kansalaistensa YK:n ihmisoikeustilanteen parantamiseen ja sitä myös valvottiin. Apu oli kansalaistarvelähtöistä, eikä apua annettu ensisijaisesti rahana, vaan kansalaisten tarpeista lähtevänä koulutuksena, terveydenhuoltona, sanitaationa jne.

    Muutoksen jälkeen kehitysavusta tehtiin yritysten tarpeista lähtevä yritysten tukimuoto, ja varoilla mm. pääomitettiin Finnfundia. Esimerkki nykyisistä Finnfund- hankkeista on mm. vuonna 2013 perustettu Etiopian ensimmäinen pääomasijoitusrahasto Schulze Global Ethiopia Growth and Transformation Fund I (EGTF), jonka taustalla on amerikkalaisen Schulzen perheen pääosin omistama Schulze Global Investments (SGI) -hallinnointiyhtiö. Rahaston sijoittajiin kuuluvat myös Finnfund, useita eurooppalaisia kehitysrahoitusyhtiöitä sekä yksityisiä sijoittajia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Jos kampanja ei onnistu innostamaan, vika ei ole yleisössä vaan kampanjassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Missioblogi
    Missioblogi

    Missioblogin kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseurasta. He kertovat maailmanlaajan kirkon näkökulmasta globaaleista murroksista, kirkosta ja ihmisestä kaiken tämän keskellä. * Viron alueen nuorten Raamattu- ja lähetyskurssien vastaava Titta Hämäläinen * Viestintäjohtaja Iiris Kivimäki * Nepalin kirkollisen työn koordinaattori Elina Lind * Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen * ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen * ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen