Sateenkaari

Kesälomalla sattui yksi aika mahtava tapaus – minä ajoin sateenkaaren alla. Keli oli ollut tutun sateista ja viileää, mutta tuolle matkalle osui myös riittävästi aurinkoa.

Katselin jo matkan päästä sateenkaaren kaarta ja sen värejä. Mitä lähemmäksi sitä tulin, sitä tarkemmaksi värit tulivat ja kaari vahvistui.

Mietin jo ajaessa Jumalan armollisuutta. Tuli ihan kielenpäälle rukoukseksi tuttu Jeesuksen vertauksen publikaanin rukous: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.”

Sateenkaari muistuttaa Jumalan armollisuudesta, jota hän on osoittanut tuhansien vuosien ajan maailmalle. Hän ei ole sallinut ihmisten maailman tuhoutuvan sen pahuuden tähden, vaan edelleen huolehtii luomakunnastaan. Edelleen se on kaunis ja hyvä. Edelleen Jumala kuva pyrkii heijastamaan luomisen kauneutta ja täyttämään omaa tehtäväänsä maailman varjelijana ja viljelijänä.

Jonkin ajan ja matkan päästä äkkäsin, kuinka sateenkaaren alku oli tien vieressä olevan metsikön laidassa. Jotenkin riemu, jonka se aiheutti, oli aikamoista naurua ja tyrskähtelyä – olen nähnyt yhden luonnon kauniin ihmeen, sateenkaaren, pään ja olen kirjaimellisesti sen alla. Jumalan armollisuuden merkki kaartui ylleni, koko maailman ylle, minun yläpuolelleni. Armo ei koske vain minua, vaan kaikkia – myös kaikkea luomakuntaa. Kerran kaikki sen kantama pahuus, kärsimys ja murhe pyyhitään pois!

Ja ne värit! Voi että ne muistan! Miten paljon ne kertoivat. Silmillä erotin monia eri sävyjä, mutta päävärit loistivat selkeinä. Kaaren sisältä värit alkoivat kurottaa kohti ulko-osaa ensin synkkinä murheen, katumuksen, kärsimyksen ja paaston violettina. Ihmisen kurotus Jumala kohti alkaa katumuksesta.

Violettia seurasi Jumalan synnyttäjän, neitsyt Marian, sininen väri. Joulun kosketus! Maria kantoi Jumalan vastausta ihmisen hätähuutoon lähettämällä Poikansa syntiemme, rangaistuksemme ja kuolemamme kantajaksi.

Sininen muuntuu vihreäksi, elämän väriksi. Jeesuksen tähden synkät värit muuttuvat kukoistamaan elämän vehreyttä – Kristuksen hauta on tyhjänä, sillä ylösnoussut Kristus on voittanut kuoleman! Toivon vihreä antaa lopullisen vastauksen ihmisen kaipuuseen Jumalaa kohti. Jumalan lupaus ikuisesta elämästä on varmasti totta! On aika luottaa siihen ja pitää sitä todellisena turvana! On aika elää Jumalalta saadun lahjan veroisesti – kristillisesti Jumalalle ja hänen sanalleen uskollisena pysyen.

Vihreää seuraa keltainen. Kuninkaallinen kultainen – korostaen vihreään väriin kätkeytyvää toivoa, joka kerran toteutuu. Kullan värissä toivo ja Jumala lupaus ovat toteutuneet. Pääsy Jumalan valtakuntaan on todellista, yhtä todellinen kuin lupauksen antaja, Taivaan Herra ja Kuningas, Jumalamme on!

Vihreän jälkeen vlon pisimmät aallonpituudet muuttuvat ensin oranssiksi, ja sitä seuraa punainen. Se väri on helluntain juhlava väri. Kirkko rakentuu perustukselleen lujasti, jossa pilareina ovat Kristuksen uhriveri, Jumalan Sanan polttava tuli, Pyhän Hengen puhdistava tuli ja marttyyrien uskollisuudestaan vuodattama veri. Vaikka Jumalan oma jo nyt saa kokea maan päällä taivaan riemua ja kultaista iloa, niin kauan kuin maailma on ja elämää maailmassa on, niin kauan myös kristityn elämään kuuluu kärsimystä ja katumusta. Yhtä kauan sateenkaaren punainen väri muistuttaa kristittyä hänen omista verisistä käsistään. Mutta yhtä kauan aikaa hän saa aina turvautua Kristuksen uhriin, käydä katumuksen kautta takaisin joulun ihmeen äärelle ja nousta uuteen elämään Jumalan lupauksessa.

Sateenkaari – valon spektrin monien värien kirjo puhuu äänettömästi Jumalan armosta. Tämän armon alla minä sain ajella kesäisenä iltana. Suomeen asti Jumalan armo ulottuu, sillä se kaartuu koko maailman ylle!

6 kommenttia

  • Kimmo Jaatila sanoo:

    Kaunis ja puhuttelevuudessaan väkevä puheenvuoro! Kiitos Ville, evankeliumia minulle, joka on mielessään alkanut inhota sateenkaarta tietyistä syistä…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Ville, kiitos hyvästä kirjoituksessa. Tänä kesänä lyhyitä sadekuuroja on ollut paljon, jolloin sateenkaaret taivaalla on ollut ilonamme. Aina sateenkaaren nähdessämme olisi hyvä muistaa Jumalan lupauksia ja kiittää niistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ville Hassinen sanoo:

    Luonnon omat ihmeellisyydet ovat valtavan hienoja. Niitä on nähtävä! Tässä alkuviikosta ihastelin, kuinka tuuli heilutti kotipihan koivujen oksia. Hieman navakampi tuuli teki matkan päässä olevasta puun oksiston heilumisesta vain niin hienoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Sateenkaaressa on 7 väriä mutta sateenkaarilipussa vain 6 väriä. Sat sapienti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ville Hassinen
    Ville Hassinen

    Kuopiolaissyntyinen, kolmen- ja neljänkympin puolikieppeillä oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.