Seurakunnan asema ja rooli kirkossamme (osa 1)

Kirkkohallitus antoi marraskuulla koolla olleelle kirkolliskokoukselle esityksen kirkon uudeksi rakennemalliksi. Esitys kantaa nimeä Uusi seurakuntayhtymä 2015. Esityksen lähdettyä jatkotyöstämiseen kirkon hallinnossa on syytä katsoa taaksepäin: Miten tähän on tultu?

Tein alueemme teologipiirille syksyllä vai oliko se viime talvena alustuksen, jonka otsikkona on yksinkertaisesti Seurakunta. Yritän siinä tarkastella, miten seurakunta on ymmärretty menneinä aikoina teologisesti ja millaisena käsite ”seurakunta” on toteutunut kirkkomme (ev.lut.) elämässä viimeisten vuosikymmenten aikana. Palaan tuohon esitelmään myöhemmin.

Miten siis olemme tulleet siihen, mihin kirkkohallitus rakennemalliesityksessään päätyi? Koko tarinasta ja sen eri vaiheista kirkossamme vaikkapa viimeisten 15 vuoden aikana saisi varmasti useamman kirjan. Yritän kuvata tässä yhtä näkökulmaa ja sitäkin vapaasti muistellen, siis ilman lähteitä, joihin aina pitäisi tietysti tukeutua. 

Kirkkohallituksen rakennemalliesityksen yksi vahva tausta nousee mielestäni Seurakunta 2000 ja Kirkko 2000 mietinnöistä. Ne olivat tuon ajan ”rakennemallimietintöjä” ja samalla ehkä enemmän pyrkimyksiä avata uusia näkymiä kirkon toimintaan. Molemmissa mietinnöissä keskeisenä vaikuttajana oli tuomiorovasti ja sittemmin piispa Voitto Huotari, edellinen Mikkelin piispamme. 

Kirkko 2000 ja Seurakunta 2000 mietintöjen keskeinen idea oli saada hallinto ja talous suuriin yksiköihin ja kirkon toiminta pieniin yksiköihin, paikallisiin jumalanpalvelusyhteisöihin. Tämä idea ja löytö, joka nyt ei tunnu kovin mullistavalta, oli merkittävä ja se on kantanut edelleen. Se on edelleen pätevä ja siitä nousee uusimman rakennemalliesityksen perusidea.

Kirkko 2000 prosessi toi paljon hyvää, myös toiminnallisesti. Sen piiriin voidaan laskea vaikkapa Kotien rukouskirjan toteutuminen. Kirkon rakennemuutoksen osalta se toi mainion perusajatuksen, mutta se ei kuitenkaan kyennyt kuvaamaan tarkemmin, miten pienet toiminnalliset yhteisöt muodostetaan. Tai paremminkin siinä jäi jälkiviisaasti ajatellen kesken määritellä, mikä on seurakunnan asema ja rooli. 

Kirkko 2000 prosessi vaikutti osaltaan suurten seurakuntien aluetyön järjestämiseen. Varsinkin kaupunkien suurissa seurakunnissa oli alueita tai piirejä, joista pyrittiin muovaamaan ”pikkuseurakuntia” omine työntekijöineen ja toimitiloineen. Tässä varmasti osittain onnistuttiin. Aluetyö oli alkanut jo kirkossamme aikaisemmin, mutta Kirkko 2000 antoi uutta sille uutta hahmoa. 

Viime vuosituhannen vaihteen edellä mainittujen mietintöjen jälkeen kirkko jäi vailla kovin suuria talouspaineita ajelehtimaan rakenneasioissa eri alueilla eri suuntiin. Kirkon keskushallinnolta ei tullut selvää viestiä siitä, mikä olisi tuleva yhteinen suunta. Sellaista ei kerta kaikkiaan ollut, joten sitä oli sen vuoksi hankala viestittää.

Syntyi kahtalaista ajattelua tai nämä kaksi suuntaa vahvistuivat. Toisen mukaan seurakunnat tulee muodostaa suuriksi ja jakaa niiden sisällä pienempiin alueisiin. Tätä perusteltiin hallinnon ja talouden hoitamisen tehokkuudella. Mallia voisi kutsua suuruuden ekonomian malliksi. Toinen jo käytössä ollut malli olivat tietysti yhtymät. Niihin osa kirkkomme väestä suhtautui myönteisesti, mutta osa alkoi nähdä niissä paljon rasitteita. Syntyi jonkinlainen yhtymäkammo. Todellisuudessa kirkossamme on ollut ja lienee edelleen todella hyvin toimivia yhtymiä ja sitten vähemmän hyvin toimivia ja paljon rasitteita sisältäviä yhtymiä. 

Yhtymiä on perusidealtaan kahdenlaisia. On vahvoja yhtymiä, joissa on paljon yhtymän organisoimaa työtä. Sitten on heikoiksi kutsuttuja yhtymiä, joissa yhtymä on sen seurakuntia ja erityisesti niiden tukipalveluja varten. Tällainen toimiva malli on muiden muassa Joensuussa.

Seurakunnan perusidean kannalta vahvaan yhtymään sisältyy enemmän ongelmia kuin ns. heikkoon yhtymään. 

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolen välin jälkeen kirkossa jatkettiin rakenneasioiden työstämistä. Monet asiat varmasti täsmentyivät, mutta kokonaiskirkon tasolla eri suuntiin vievä kehitys jatkui. Siellä täällä tulleissa kuntaliitostilanteissa jouduttiin aika etsimään ratkaisua erilaisista vaihtoehdoista. Viime vuosien ilmiö ovat olleet myös kaupunkiseurakuntien yhdistämiset.

Seurakunta on kirkon hallinnossa näyttäytynyt näissä vaiheissa paljolti taloushallinnolliselta yksiköltä. Sen perusideaa ei juurikaan kirjoitettu auki asiaan liittyvissä mietinnöissä tai muissa kirkkomme asiakirjoissa. 

Kirkko 2000 prosessi antoi kuitenkin tärkeän pohjan uuden rakennemallin työstämiselle. Siitä voi olla kiitollinen ja toivoa, että seurakunnan rooli ja merkitys kirkastuvat ja että kirkossamme löydetään rakenneasioiden ”ajelehtimisvuosien” jälkeen selkeämpi yhteinen suunta. Muutoksia lienee luvassa kyllä tulevaisuudessakin. 

Toivo Loikkanen

 

 

2 kommenttia

  • Emilia Karhu sanoo:

    Uusi seurakuntayhtymä 2015 -malli on saanut paljon kiitosta. Kirkolliskokouksessa mm. todettiin, että “kerrankin kirkkohallitus on oikeasti kuunnellut seurakunnilta tullutta palautetta”. Hyvä niin.

    Mutta jälkiviisaana voisin todeta, että pahasti myöhästyttiin. Jos tämä esitys olisi tullut ulos muutama vuosi sitten, olisi monissa äärimmäisen riitaisissa ja vaikeissa kuntaliitoksista johtuneissa seurakuntien yhdistämisprosesseissa syntynyt paljon vähemmän katkeruutta, vihaa, skismaa ja jakaantumista.

    Silti: parempi myöhään kun ei ollenkaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Toivo Loikkanen sanoo:

    Emilia: Kirjoitat täyttä asiaa. Juuri noin asia on ja voi tietysti kysellä ja ihmetellä, miksi kirkko jäi tässä asiassa ympäristön muutosten junasta niin ratkaisevasti. Noita liitokseen liittyviä ongelmia mm. liitosmallin hakemisen ja väännön suhteen olemme meillä juuri kokeneet. Niihin menee paljon energiaa hukkaan. Jos liitosmalli ja -suunta olisi selvä, olisi toiminta paljon mielekkäämpää ja tehokkaampaa noissa tilanteissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.