Seurakuntavaaleissa tuntuu kiinnostavan vain äänestysprosentti

Kirkollisvaalit on käyty ja nyt pohditaan, mitä tapahtui. Eniten on harmiteltu alhaista äänestysaktiivisuutta.

Sisäpiirille se on tuttua, mutta kirkon asioita vähemmän seuraavat ovat yllättyneet, että äänestysprosentti pyörii viidentoista paikkeilla tai alle.

Ylipäätään vaalikeskustelua ennen ja jälkeen vaalin käytiin äänestysvilkkauden ympärillä. Minusta pitäisi käsitellä enemmän sisältöä ja linjakysymyksiä. Kirkon perinne on, että ne keskustelut käydään pöydän alla. Mielipide-erot koetaan ristiriitoina, joiden näkymistä paheksutaan.

Juurisyynä alhaiseen äänestysaktiivisuuteen seurakuntavaaleissa on kiinnostuksen vähäisyys tai että seurakunnan hallintoa ei koeta tärkeänä, vaikka toimintaan muutoin osallistuttaisiinkin. Ja jos kiinnostaa, äänestäminen koetaan vaikeaksi, eikä ehdokkaita ja heidän kantojaan tunneta.

Säätilaan on vaikea vaikuttaa, samoin yleiseen kiinnostuksen puutteeseen. Parhaiten siihen vaikuttavat ”kohut”, jos nekään. Useinhan ne johtavat vain kirkosta eroamiseen.

Ei kuitenkaan kannata laittaa päätä pensaaseen. Jotain voi tehdä. Parempi vaikuttaa kuin valittaa. Puolustan ehdottomasti kirkon demokratiaa, mutta siitä on pidettävä huolta.

Siitä voisi kirjoittaa pitkään, mihin kaikkeen luottamushenkilöt voivat vaikuttaa ja mitä se kaikki vaikuttaa seurakuntalaisen kannalta.

Vaalitapahtuman voisi tehdä helpommaksi. Sitä on yritetty, mutta toimenpiteet eivät ole saaneet tarpeeksi kannatusta. En hylkäisi sähköisenkään äänestämisen mahdollisuutta. Vaikka vaalihuoneistossa äänestämisessä on oma hohtonsa, kotona voisi kuitenkin äänestää lupsakammin, vähän kuin Osuuskaupan vaaleissa.

Jotkut pelkäävät liian helppoa äänestämistä ja sen myötä arvaamatonta tulosta. ”Silloinhan voi tulla valituksi kuka tahansa”, kuulin kerran sanottavan.

Joidenkin mielestä äänivalta kirkossa kuuluu vain niille, jotka "tietävät ja ovat kiinnostuneita" (= sisäpiirille), muut jäsenet tyytyköön maksamaan veronsa.

Pelkkä vaalien markkinointi tyyliin ”Käykääpä nyt äänestämässä”, ei näytä tehoavan. Tuotahan on paljon toistettu muutamissa viime vaaleissa kaduilla ja tv:ssa, nyt somessa. Markkinoinnista ei toki pidä luopua, päinvastoin, sillä nykyisessä viestinnän tulvassa huomion saaminen ei ole helppoa.

Kirkon ja seurakuntien – seurakuntalaisen kannalta tärkeiden - ajankohtaisten asioiden käsittelyä vaalikauden aikana tulee lisätä. Vaalien alla olisi hyvä tilaisuus keskustella sisällöstä, ei vain henkilöistä tai siitä, käydäänkö äänestämässä.

Kiinnostaako se paikallismedioita? Onhan seurakunta paikallisesti iso yhteisö, joka kerää veroja ja palvelee monin tavoin yhteiskuntaa. Lehtien pitäisi olla lukijoidensa asialla.

Valtaa ja luottamusta on jaettu, mutta työ alkaa vasta tämän jälkeen. Seuraava iso koetus koko kirkon kannalta ovat kirkolliskokousvaalit reilun vuoden päästä. Niissä linja- ja sisältökysymykset ovat vielä tärkeämpiä. Käytäköön niistä reilu keskustelu ja valitsijayhdistykset pitäkööt ohjelmansa esillä.

 

8 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Markku

    Kiitos tekstistäsi

    Ainakin Somerolla paikallinen lehti teki hyvää tiedotusta seurakuntavaaleista. Silti meillä äänestysaktiivisuus laski edellisistä vaaleista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Itse olen koittanut miettiä omaa suhdettani kirkkoon. Kun lapsuudessa oli 8 km jalkapatikkaa niin ei tullut lapsena kirkko tutuksi. Talvella osa umpihankea ja polkupyörääkään ei ollut aina käytettävissä. Ei edes hautajaiset juuri koonnut väkeä, kun tavallisia rivijäseniä siunattiin kirkon kellarissa olleessa kappelissa kaikki vainajat yhdellä kertää sunnuntaina klo 09.00.

    Kirkkoon kuulumisesta seuraa kirkollisvero, joka on kuitenkin sen verran pieni, ettei herätä kiinnostusta mihin ne kympit on käytetty. Toimintaan mukaan meneminen ei ole yksinkertaista. Kunaki vuonna syntyy pienet piirit ja kesken vuoden yhden uuden ihmisen tulo johonkin piiriin aiheuttaa epäjärjestystä, kun on tuolit ja kahvikupit kaikille vakiojäsenille. Tämä on nurjamielistä nupinaa, mutta näin sen näin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Paavo Eero sanoo:

      “Kirkkoon kuulumisesta seuraa kirkollisvero, joka on kuitenkin sen verran pieni, ettei herätä kiinnostusta mihin ne kympit on käytetty.”

      Keskituloinen maksaa veroa n. 600 ekua vuodessa ja kun tuon summan kertoo kahdella, ollaan 1200 ekussa perhettä kohden. Onhan tuo jo melkoinen työvoimatuki ja sillä summalla voi jo odottaa – sanottakoon nyt tässä yhteydessä, että ‘vähän yhtä sun toista’ – ja että olen vielä vapaaehtoisesti uskomassa parempaan, jo ennen auringon laskua.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Jalava sanoo:

      Oma arvioni huomioni äänestysaktiivisuuden merkityksen korostumisesta julkisessa keskustelussa muodostui vaalien aikana ja heti sen jälkeen. Nyt ollaan pääsemässä syvällisempään analyysiin, mm. täällä blogeissa ja Kotimaan jutuissa. Sisältöanalyysi on kirkon vaaleissa vaikeampaa kuin valtiollisissa tai kunnallisissa vaaleissa, joissa puoluerajat ovat selvät. Tulevilta ehdokkailta ja heidän yhdistyksiltään toivon selkeämpää ennakkoesittelyä tavoitteista ja ohjelmista, “kirkon parhaaksi”, kun kaikki varmaan haluavat toimia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku, Olen samaa mieltä. Hyvä, että syvällisempää analyysia nousee ja hyvä, jos alhainen äänestysaktiivisuus saa seurakuntia ja kirkon toimijoita miettimään seurakuntalaisten osallisuuden toteutumista perustoiminnassa vaalien välillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Nuorten osallisuuden vahvistuminen kotikunnassa ilahdutti. 16-vuotias, isosena toiminut lapsenlapsenikin äänesti kavereineen.

    Somerolla paikallismedia toimii ihanteellisesti. Meillä eivät kotipitäjän jutut oikein näe tällä hetkellä päivänvaloa. Esimerkiksi eri ryhmittymien ideologiasta ja visioista olisin mielelläni lukenut edes jotain. Todella vaikea on kirkkoa etäältä seuraavan lähteä äänestyskoppiin ellei tunne ehdokkaita. Ja seurakunnan oma lehti olisi saatava niin kiinnostavaksi, että sitä todella luetaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Markku Jalava
    Markku Jalava

    Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu Nurmijärven seurakunnassa ja kirkolliskokouksen jäsen, sekä kunnan luottamushenkilö. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.