Shalom ja salaam-yhteinen rauha Israel/Palestiinassa EAPPI-silmin

pienikokomasaferyatta

Tämä on "Hiljaisuuden ystävät"-lehden Rauha-teemanumeroon 1/2015 kirjoittamani artikkeli. Hiljaisuuden ystävät ry on tärkeä rauhantyössä mukana oleva järjestö.

Motto: Unelma rauhasta ei voi säilyä jatkuvassa epäoikeudenmukaisuudessa

Kautta ihmisen historian Välimeren pohjukan maat ovat olleet kuohunnan alueita. Kun kuulemme tänään taisteluista Gazassa ja Syyriassa tai väkijoukon riehunnasta Jerusalemissa, jaamme nämä surulliset uutiset meitä edeltäneiden sukupolvien kanssa. Tänään se tapahtuu reaaliaikaisesti ja olohuoneisiimme suoraan tunkien.

 

Kuitenkin minä ja moni kaltaiseni keski-ikäinen uskovaisesta taustasta arvomaailmansa ammentanut on kasvanut kuunnellen laulua ”Oi Kaanaanmaa, se kallis maa: se maa, jossa Jeesus on…” Israel, Pyhä Maa: näiden sanojen kautta meille viestittyy suuri Sanoma ja lupaus tulevaisuudesta ja toivosta. Koko alueen kokonaisuuden ytimessä on kristityn ajatus rauhasta, kestävästä ja ikuisesta rauhasta henkilökohtaisessa elämässä ja koko maailmassa, jonka keskus on ikuinen Jerusalem ja Jumalan tahto.

 

Vuonna 2013 minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua Kirkkojen Maailmanneuvoston järjestämään Palestiinan kristittyjen pyynnöstä vuonna 2003 aloitettuun EAPPI-ohjelmaan Suomessa Kirkon Ulkomaan avun organisoimana. Ohjelman kansainvälisten osallistujien tehtävänä on tarkkailla palestiinalaisalueiden arkea (vain Länsirannalla ja Jerusalemissa, ei siis Gazassa) Israelin miehityksessä ja raportoida miehitykseen liittyvistä ihmisoikeusongelmista. EAPPI-tarkkailijat asuvat eri puolilla Länsirantaa ja joutuvat päivittäin tekemisiin juutalaisten siirtokuntalaisten, Israelin armeijan ja poliisin kanssa.

PYHÄN MAAN RAUHA TÄNÄÄN

Olen kasvanut perheessä, missä rakkaus Israelia ja juutalaisen kansan kohtaloita kohtaan oli itsestään selvää. Muistan pienenä poikana vanhempieni seuranneen kuuden päivän sodan etenemistä ja kiittäneen Jumalaa Jom Kippur-sodan lopputuloksesta. Kotiini tilattiin Karmel-  ja Shalom-lehdet, Israelin ystävien peruslukemistoa. Alueen historiaan ja juutalaisuuteen syvemmin tutustuessani törmäsin myös raadolliseen ihmisen historiaan ja ymmärsin, miten Israelin hengellisen merkityksen rinnalla kulkee maallinen historia. Tulin juutalaisten itsensäkin kuvaamana huomaamaan, että Israel on myös eurooppalaisen juutalaiskulttuurin jälkeläinen, holokaustin jälkeisen ”ei-koskaan-enää”-ajattelun läpitunkema, Jumalan Auschwitzista poissaolon kokemuksen traumatisoima, uuden teräksenlujan ja auringon paahtaman uuden juutalaisen maa. Taistellessaan olemassaolostaan Israelista on tullut maailman suurimpia sotilasmahteja ja itsekin väkivallan käyttäjä, ei enää pelkästään uhri. Tällaisen Israelin toimia kukistettuja palestiinalaisia kohtaan minut valittiin tarkkailemaan. Mitä merkitsee ”shalom” Pyhässä maassa tällä hetkellä?

 

Oma EAPPI-tarkkailijan arkeni Yattassa, n. 100 000 :n asukkaan kaupungissa Hebronin eteläpuolella ja palestiinalaisalueen eteläisimmillä kukkuloilla koostui pääasiassa kolmesta asiasta: koululaisten koulumatkan turvaamisesta Israelin armeijan itselleen ampuma-alueeksi vaatimalla Masafer Yattan alueella UNICEF:n ”Access to Education”-projektin kanssa yhteistyössä, juutalaissiirtokuntien lähellä olevien palestiinalaisyhteisöjen turvaamista yhteistyössä israelilaisten kansalaisjärjestöjen, italialaisten katolisen Operation Doven ja Christian Peacemaker Team-järjestön kanssa( länsimaisten tarkkailijoiden läsnäolo selvästi vähensi siirtokuntalaisten aggressiivisuutta)ja Meitarin tarkastuspisteen kautta kulkevan henkilöliikenteen tarkkailua. Kansainvälinen suomalais-norjalais-ruotsalais-australialaisryhmämme asui palestiinalaisen perheen vuokraamassa talossa Yattan kaupunkialueella. Naapurissa asuivat vuokraisäntämme ja hänen veljensä perheineen. Matteuksen evankeliumin 23. luvussa sanotaan: ”…mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden”. Jeesuksen sanat aikansa reaalipoliitikoille ja virallisen uskonnon edustajille alkoivat elää meille Pyhän maan vieraille vuonna 2013. Jos rauhan perusta on Jumalan tahdon etsiminen, noudattaminen ja edistäminen,  ”oikeudenmukaisuus, laupeus ja uskollisuus” alkoivat merkitä jotain äärimmäisen konkreettista kaipuun kohdetta.

MENETETYN MAAILMAN KAIPUU

Halu rauhaan on universaali jokaisen ihmisen sydämessä oleva tarve. Rauha on se olotila, missä ihmisen pelko tulevaisuutta, muita ihmisiä ja omia henkilökohtaisia demoneja kohtaan väistyy ja katse nousee näkemään sen, mikä maailmassa on hyvää: lapset kasvavat, käyvät koulua, saat antaa ja vastaanottaa rakkautta lähimmiltäsi, sinulle annetaan usko huomiseen niin henkisesti kuin materiaalisestikin. Rauha on loukkaamaton  ihmisoikeus.

 

Pyhän maan ihmisten rauhan rikkoo pelko. Historia on kylvänyt epäluulon siemenen, epäluulo on tuonut väkivallan. Pelko, että ihmiseltä tuhotaan se, mikä on rakasta, estää israelilaisia ja palestiinalaisia näkemästä toisiaan kasvoista kasvoihin. Israel elää sen pelossa, että arabit tuhoavat heidän rakentamansa maan. Israel uskoo, että muureilla eristämällä, ihmisten liikkumista estämällä ja tiukalla sotilaskurilla palestiinalaiset ymmärtävät, miten rauha syntyy.

 

Kun Israel syntyi vuonna 1948, sadattuhannet palestiinalaiset menettivät kotinsa ja heistä tuli pakolaisia. Nykyinen Israel kieltäytyy vastaamasta siihen avoimen haavan kipuun, joka syntyy kodin menettämisestä. Kun oma anoppini kertoo Karjalan kannaksen Muolaan kesän tuoksusta ja kadonneen maailman yhteisyydestä, näen saman kaipuun palestiinalaisen vanhuksen silmissä. Hänen synnyinkotinsa on Israelissa eikä hänellä ole lupa sinne mennä. Tiedän myös, miten menetetyn maailman kaipuu periytyy: kadotettu kotimaa on kylvetty myös vaimoni sieluun. Israel/Palestiinassa pakolaisen paluun kaipuuta ei virallisesti kohdata kasvoista kasvoihin. Sen sijaan palestiinalaisten kodit ovat tuhouhkan alla erityisesti juutalaissiirtokuntien lähellä ”turvallisuussyistä”, rikoksista epäillyt palestiinalaiset ovat sotaoikeuden armoilla vailla siviileille kuuluvia oikeuksia,  ”turvallisuussyistä” tietenkin. Haastattelemamme Mofeedin on vaikea uskoa oikeudenmukaisuuden toteutumiseen, koska hän oli pidätettynä tutkintovankeudessa seitsemän vuotta ilman, että häntä vastaan nostettiin syytettä. Hänen isänsä ja äitinsä kuolivat vankeusaikana eikä hänen tietenkään sallittu osallistua hautajaisiin. Isän ja äidin hautaaminen kuuluu arabien tärkeimpiin velvollisuuksiin. Unelma rauhasta ei voi säilyä jatkuvassa epäoikeudenmukaisuudessa.

 

EAPPI-työ perustuu Jeesuksen sanoihin ”joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.” Palestiinalaisten aseisiin tarttuminen eli arkikielellä terrorismi on väkivallattomuuteen uskovan  EAPPI-työn ytimessä. Se Palestiina, jonka kohtaat arjessa, kauhistuu väkivaltaa. Kuitenkin pienet Israelin armeijan tarkistuspisteillä olevat koululaisetkin saavat kuulla, että he ovat potentiaalisia terroristeja, kun heidän laukkunsa tutkitaan. Töihinsä pyrkivä rakennusmies saa kuulla, että hänen vasaransa ja ruuvimeisselinsä ovat potentiaalisia aseita ja työhön meno estyy. Mielivallan maailma on väkivaltaan uskovan maailmankuvan ominta kasvualustaa.

TAKAISIN KOTONA

Muuttiko vierailuni Palestiinaan minua? Näenkö rauhan nyt toisin? Ajatukset muuttuivat konkretiaksi, kuvitelmat muuttuivat kuviksi, tuntemattomat kasvot muuttuivat ystävän kasvoiksi. Ymmärrän paremmin, miksi raamatussa puhutaan Jumalan valtakunnasta, joka on sisäisesti meissä, meidän keskellämme uskomme vahvuudesta tai jopa uskonnostamme riippumatta. Jumalan valtakunta on se, minkä puolesta meidän tulee maailmassa toimia ja seistä niiden joukossa, jotka jakavat Jesajan ajatuksen ”toisenlaisesta paastosta” ja oikeudenmukaisesta maailmasta. Tämä joukko koostuu  ihmistä,  jotka ” vapauttavat syyttömät kahleista, irrottavat ikeen hihnat ja vapauttavat sorretut”. Heitä kutsutaan rauhantekijöiksi ja Jumalan lapsiksi ja ”heidän pimeyteensä koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi” Raamattumme mukaan.

 

Rauhantekijöitä  ovat ne israelilaiset ja palestiinalaiset, jotka kieltäytyvät näkemästä toisensa vihollisina. Rauhantekijöitä ovat ne israelilaiset, jotka kiellosta huolimatta tulevat palestiinalaisalueille oliivien poimintaan ja vastustamaan palestiinalaisten maiden ryöstöä. He saavat kuulla olevansa pettureita niiden suusta, jotka uskovat ihmisen voiman ylivaltaan. Rauhantekijöitä ovat myös ne palestiinalaiset, jotka jatkuvasta nöyryytyksestä ja oikeuksien polkemisesta huolimatta kieltäytyvät uskomasta väkivallan oikeutukseen. Myös heidät Jeesus julisti autuaiksi Jumalan lapsiksi. Näiden ihmisten joukossa opin seisomaan. Opin näkemään, miten kristinuskoon pettynytkin  voi toimia rakentamassa Jumalan tahtomaa oikeudenmukaisen rauhan  valtakuntaa. Koko ihmiskunta ja erityisesti vihan arpeuttamat ihmiset ovat tässä kutsun edessä: tulkaa, älkää pelätkö.

 

 

34 kommenttia

  • Juha Heinilä sanoo:

    Israelilaisista 17 % on arabeja. On hienoa, että on sellaisiakin arabeja, jotka haluavat asua sovussa juutalaisten kanssa omissa asunnoissaan. Ihan en ymmärtänyt vertausta karjalaisiin, jotka eivät minun mielestä harjoita terrorismia. Onneksi meillä saa riittävästi oikeaakin tietoa Israelista ja palestiinalaisista, joten ihan kaikkea ei tarvitse uskoa, mitä jotkut kirjoittavat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Vihervasemmistolaisessa uhrihierarkiassa taitaa palestiinalaisilla olla niukka kakkossija, heti seksuaalivähemmistöjen jälkeen, mutta hiukan ennen uskontojen uhreja(?).

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Hyrsky sanoo:

    Juha: Varmaan kirjoituksestani tuli selväksi (pahoittelen, jos ei tullut), että suurimmat epäoikeudenmukaisuudet kohdistuvat nimenomaan miehitettyjen Palestiinalaisalueiden asukkaisiin, ei niihin Israelin kansalaisiin, jotka ovat palestiinalaisia. Näiden kahden ryhmän välillä on valtava ero. Miehitettyjen palestiinalaisalueiden asukkaat ovat täysin vailla kansalaisoikeuksia Israelin demokratiassa. Israelhan ei halua antaa heille Israelin kansalaisuutta (ei edes asumisoikeutta Israelissa, kuten Jerusalemin palestiinalaisille) eikä myöntää heille itsenäistä valtiota.

    En käsittääkseni väittänyt karjalaisten harjoittavan terrorismia. Kerroin vain siitä omasta kokemuksestani, jossa tunnetasolla oli kyse täysin samasta karjalaisen anoppini ja tapaamani kotiseudultaan karkoitetun palestiinalaismummon ajattelussa: kadotetun kotiseudun kaipuusta, joka siirtyy seuraavalle sukupolvelle ja voi vääristää ajattelun terrorismiksi asti, jos tätä kaipuuta ei tunnusteta ja käsitellä. Nykyinen virallinen Israel kieltää ne vääryydet, joita tapahtui Israelin itsenäistymissodissa, vaikka lukuisat israelilaiset historioitsijat ovat niiden tapahtumisen todenneet historiallisiksi tosiasioiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Hyrsky sanoo:

    Patamustana keskustalaiskonservatiivina en tunne vihervasemmistolaista uhriajattelua kovin hyvin, Kari-Matti. Artikkelini fokus olikin Jumalan oikeudenmukaisuuden puolesta toimiminen tässä maailmassa. Olisiko sinulla siihen joku kommentti?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Juha hyvä,

      Kommenttini oli osoitettu toiselle Juhalle, enkä ottanut kantaa käsitykseesi “Jumalan oikeudenmukaisuuden puolesta toimisesta tässä maailmassa.”

      Käsitykseni mukaan katsot Israelin valtiota sellaisten ideologisten silmälasien läpi, jotka sopivat palestiinalaishuivin kanssa erinomaisesti yhteen, vaikka äänestäisit Kristillisdemokraatteja, mistä synnistä Luoja Sinua armahtakoon:-)

      Mitä tulee “Jumalan valtakuntaan”, se on trassendaalinen eikä toteudu eikä ole edes tarkoitettu toteutumaan tässä ajassa/maailmassa. Erilaisia onnettomia yrityksiä on toki ollut, kuten hyvin tiedämme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Kari-Matti, teologina tietänet Jumalan valtakunnan määrittelyyn liittyvän entos hymin – dilemman. Miten ratkaiset/käännät sen?

      Oliko se muuten Matti Pulkkinen, joka runoili: “Emme sitten rakentaneetkaan tänne jumalanvaltakuntaa. Mutta hiton komea helvetti tästä tulee.” ?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Teologina Elias ehkä tietänet Wurtembergiläisen pietismin kaksi toisistaan poikkeavaa traditiota Suomessa. Se näkyy nimenomaan “Jumalan valtakunnan” lokalisoimisessa. Minä edustan (jos näin suureellisesti ilkeää sanoa) enempi tuota beckiläistä perinnettä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Ilmeisesti olen huono teologi (mikä pitää paikkansa), kun en tunne “entos-hymnin-dilemmaa.” Tuota, en osaa tämän tunnustaessani edes arvioida, miten suuresta tyhmyydestä on kysymys…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Luuk.17:21: η βασιλεια του θεου εντος υμων εστιν

      Tuossa Jumalan valtakuntaa kuvaavassa kohdassa sanotaan sen olevan εντος υμων. Englanniksi, jos siinä kielessä olisi pronomineilla artikkelit, kuten kreikassa, sen käännös olisi ‘in the you’. Eli se voidaan ymmärtää “kun te olette yhdessä”, “sisäisesti teissä”, “teidän keskuudessanne”, “siinä, että te olette yhdessä” tai “teidän keskellänne (nyt, kun tekstissä Jeesus on paikalla reaalistuneena Jumalan valtakuntana)”.

      Eli tuon kohdan monimerkityksisyys antaa hyvät perusteet sekä pietistisille että maallistuneille tulkinnoille Jumalan valtakunnan sijainnista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Kiitos, toden totta! Niinhän siinä seisoo. Kaivoin vain hiukan pölyttyneen Novumini esiin ja luin.

      Paavali muuten kirjoitti korinttilaisille: “Me, jotka emme katsele näkyväisiä vaan näkymättömiä” vihjaten nimenomaan näkymättömään Jumalan valtakuntaan, joka on trassendaalinen, mutta tosi.

      Kiergekaarg sanoi jotenkin niin, että enemmän kuin kammoan kuolemaa, kammoan sanoa kristinuskosta, että se on jossain määrin tosi. Jos tekee “Jumalan valtakunnasta” kivan, kätevän, järjellä tajuttavan “tämän maailman” jutun ollaan mielestäni kauempana kristinuskon totuudesta kuin “jossain määrin.”

      Erittäin tyypillinen liberaaliteologinen, aina Ritchliin ja von Harnackiin palautuva väittämä on, että “Jumalan valtakunta” on tämä maailma, jossa elämme uudistettuna sellaiseksi, jollainen Jumala tahtoo sen olevan. Tässä käsityksessä “Jumalan valtakunta trassendaalisena”-suureena nähdään ainoastaan pakanallisen platonilaissävytteisen käsitteistön harhaisena tuloksena.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      En suinkaan ajattele, että Jumalan valtakunta olisi pelkästään immanentti. En myöskään ajattele, että se olisi vain se “taivas”, se Kaanaanmaa, johon kuoleman jälkeen jotkut meistä pääsevät.

      Siinä on se ikuinen ristiriita jo nyt – ei vielä. Jumalan valtakunta on läsnä jo nyt, kun rauha voittaa sodan, ruokkiminen nälkiinnyttämisen, rakkaus vihan. Toisaalta se ei koskaan toteudu ennen kuin siinä Jumalan valtakunnassa, joka toteutuu maailmanajan päättyessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Olipa Jumalan valtakunta täällä tai tuolla, meidän tulee aina rakentaa oikeudenmukaista ja rauhallista maailmaa tämänpuoleisessa elämässämme. Siihen meitä ei kehota vain yksi tai toinen raamatunkohta vaan koko kristinusko. Ja vähän muutkin uskot.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Hyrsky sanoo:

    Kari-Matti: olen vakavasti eri mieltä kanssasi Jumalan valtakunnan puhtaasta transsendaalisuudesta Minä näen sen olevan “sisäisesti meissä” tai “meidän keskellämme”, käännöksestä riippuen. Itse asiassa muussa tapauksessa en näkisi paljon mieltä kristittynä maailmassa olemisessa.

    En oikein ole oikein ymmärtänyt tuota paljon käytettyä silmälasi-ilmausta. Esittämäni asiat Palestiinasta ja Israelista ovat joko faktoja tai valheita. Valheita en kerro, virheet myönnän, jos ne virheiksi osoitetaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Juha,

    Eräs aikamme kristinuskon kaikkein vakavimmista virheellisyyksistä on sijoittaa “Jumalan valtakunta” milloin sinne, milloin tänne – etupäässä meihin, maailmaan, keskellemme, johonkin nurkan takana odottavaan “parempaan ja oikeudenmukaisempaan” aikaan tms. Mutta: ihmisellä ei ole mahdollisuutta edistää “Jumalan valtakunnan” tulemista. Jumalan valtakunta on ylimaallinen, täysin trassendaalinen.

    Sinä Juha sitten lienetkin ensimmäinen “Lähi-idän tarkkailija” ( 3kk:n kokemuksella), joka esittää Israel/Palestiinasta-problematiikasta ainoastaan objektiiviset tosiasiat. Hienoa!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Hyrsky sanoo:

    Kari-Matti: Jumalan valtakunnan tämän- tai toispuolisuuden todellisuuden jätämme siis Herran huomaan ja elämme ymmärryksemme mukaan.

    Omista faktoistani totean vain, että katson, että esittämäni tosiasiat jäävät tosiasioiksi, kunnes joku ne vääriksi osoittaa. Toki alueen problematiikkaan liittyy paljon muutakin kuin mistä olen kirjoittanut. Yksi päivä miehitetyssä Palestiinassa riittää toteamaan ne tosiasiat, jotka jäävät “muurin” taakse peloissaan jääviltä ikuisesti tavoittamatta. Siihen päälle hiukan juutalaista historiakirjoitusta ja avoimin silmin maailmaa katsovaa juutalaissilmää: kuka tahansa toteaa, että kyse on pohjimmiltaan yksinkertaisista asioista, jotka valtapolitiikka ja ahneus tekee monimutkaisiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Hyrskyn näkemys on hänen oma kokemus. Kokemukset on vain näkemyksiä. Ne eivät kerro siitä miten asiat on, vaan ainostaan siitä mitä niiden kohdalla on koettu. Nuo tunteet värittävät Hyrskyn tekstin tietyn väriseksi. Tuo väri on täynnä syytöstä toista osapuolta vastaan. Värittäen toisen miltei puhtaaksi pulmuseksi. Näin konfliktit todelliset syyt ja syylliset kätevästi voidaan unohtaa. Samalla näennäisen rauhatyön takaa alkaa paljastua selkeä antisemitismi. Ehkäpä Hyrsky ei tätä puolta ole itse ollenkaan ymmärtänyt. Aivan selkeasti asia kuitenkin rivien välistä nousee esille.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kun Juha Hyrsky kertoo miten jokin asia on (tai oli), se on muuta ja enemmän kuin näkemys. Vasta sitten kun siitä johdetaan käsitys siitä, miten asiat yleisemmin ovat, siirrytään näkemysten alueelle ja voidaan puhua ‘silmälaseista’. Kun Juha Hyrskyn tarkka havainto yksittäisestä tapauksesta arvioidaan näkemykseksi, arvioija itse pitää kakkuloita nenällään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Hyrsky sanoo:

    Pekka Pesonen: teologiset näkemykset ovat pohdintoja ja niiden suhteen ymmärrän erimielisyyden. Antisemitismistä syyttäminen hämmentää minua aina, koska kokemukseni ja näkemykseni Israelin toimista ovat samat kuin ne kanssani jakaneiden juutalaisten kokemukset ja näkemykset. Pesonen syyttää silloin juutalaisia antisemitismistä. Koetko sen jotenkin ristiriitaiseksi sydämessäsi, Pekka Pesonen?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Israel on niin täynnä ristiriitoja, että on mahdotonta edes vastata tuohon. Maa on kansojen ja erilaisten mielipiteiden sekamelska. Juutalaisten asiaa kaikkein pahiten voivat joskus romuttaa nimenomaan he itse. Heidän itse ironiansa on myös maailman huippua. Toki on hienoa, että ruhonjuuri tasolla on rauhaa rakastavia ihmisiä. He eivät kuitenkaan päätä valtioiden välisistä suhteista. Eikä rauhasta, tuossa täysin mahdottomassa tilanteessa. Rauhan rakentaminen ilman juuriin puuttumista on itsepetosta. Siksi kaikki suuret eleet rauhan rakentamiseen ovat päättyneet syvään turhautumiseen. Turhautuneet ihmiset tulevat kyynisiksi ja entistä vihaisemmiksi. Viha synnyttää vihaa ja pelko pelkoa. Kaikki tämä kaaos kaatuu mediassa Israelin niskoille. Asia tahdotaan nähdä vain poliittisena, mutta sen takana on juuri tuo Juutalaisvastaisuus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Hyrsky
    Juha Hyrsky

    Olen turkulainen kieltenopettaja. Olin 3kk Palestiinassa Yattan kaupungissa tarkkailemassa ihmisoikeuksien toteutumista Israelin miehittämällä Länsirannalla ja tutustumassa myös elämään Israelissa. Työni toteutui Kirkkojen Maailmanneuvoston EAPPI-ohjelman puitteissa. Olen käsitellyt EAPPI-työtä myös blogeissa vuodelta 2012. Ne löytyvät täältä: http://www.blogiarkisto.kotimaa24.fi/oma-sivuni?view=profile&uid=1342