Simo Talvitien muistolle

Luin tämän päivän (24.1.16) Helsingin Sanomista Kotimaan eläkkeellä olevan päätoimittajan Simo Talvitien kuolinilmoituksen.  Se synnytti mielessäni muistojen tulvan. Olen käynyt v. 1961 Simo Talvitien rippikoulun Vivamossa. Se vaikutti syvästi elämäni suuntaan. Simo oli myös uskonnon opettajani Tampereen lyseossa kahteenkin otteeseen.

Simo Talvitiellä oli hyvin merkittävä vaikutus minuun ja hyvin moneen tamperelaiseen nuoreen mieheen. Simo oli aidosti ja välittömästi itseään ilmaiseva ihminen. Simo säkenöi ja säteili ympärilleen poikkeuksellisella tavalla. Simo oli karismaattinen nuorisopappi. Hän romutti kaavamaisia malleja harmaista ja synkistä papeista. Simo kulki punaisessa samettitakissa, keltainen kravatti kaulassa. Simo oli Tampereen seurakuntien oma, komea Elvis. Kitaraa soitti kuoro hänen taustallaan.

Simo oli harvinaisen sanavalmis ja huumorintajuinen. Hänen ympärillään oli usein menossa jonkinlainen draama. Simolla oli valmiutta leikkiin. Nuorisopappina Simo oli herätyskristillisyyden linjoilla. Nuorisoilloissa yhdistyivät leikki ja nauru, henkilökohtaiset todistukset uskosta ja kehoitus ratkaisun tekemiseen. Taitavana puhujana Simo osasi koskettaa nuorten tunteita.

Kaikki tämä vetosi minuun. Mutta en ollut ainoa. Moni meistä tamperelaisteineistä lähti seuramaan Jeesusta, mutta samalla myös Simoa. Simosta tuli esikuva monille nuorille miehille, jotka alkoivat täyttää teologisen tiedekunnan luentosaleja. Arvelen, että Simo Talvitiellä oli hyvinkin vaikutusta siihen, että minusta tuli aikanaan Keski-Lahden nuorisopappi.

Simon luovuus ja joustavuus johti siihen, että hän ei urautunut, vaan pystyi avartamaan teologista ajatteluaan. Samalla myös Simon kirkollinen ura lähti huikeaan nousuun. Tämä katkesi traagiseen auto-onnettomuuteen.

Seurasin Simon elämän myöhempiä vaiheita kaukaa sivusta, mutta tiedän, että Simo muisti rippikoulupoikaansa.

Vaikka näkökulmani on hyvin kapea ja henkilökohtainen, uskallan arvioida, että Simo Talvitie oli eräs 1900-luvun merkittävimmistä vaikuttajista kirkossa.

4 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Oli uskonnonopettajani . Muistan hyvin punaisen samettitakkinsa ja karttakeppinsä…Suosittu erityisesti srk-nuorten parissa. Omistan muutamia hänen kirjastoonsa kuuluneita kirjojaan, joita ihme kyllä sain kirpputorilta. Rauha muistollesija matkallesi Uuteen Maahan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sakari Pöyhönen sanoo:

    SimonTalvitiellä aktiivityökautenaan enemmän vaikutusta kirkon elämään kuin jollakin hänen aikansa piispalla. Simo Talvitie: sydämen teologi, jonka kanssa kohtaamiset jäivät mieleen, jotain samanlaista kuin John Vikströmillä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Simo teki itsestään tietoisesti ja tiedottomasti jo tuolloin eräänlaisen brändin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pari sanaa minultakin: Tein juuri lopputyötäni kirkollisista lehdistä (Kotimaa, Sana, KjaK) ja pääsin haastattelemaan Simo Talvitietä marraskuussa 1964, jolloin hän oli juuri palannut hetkeksi Kotimaan pt:ksi traagisen auto-onnettomuuden ja sairausloman jälkeen. Opiskelijankin korviin oli kuulunut aiemmin, että tämä mies on tuleva Suomen kirkon piispa. Olin tavannut hänet ohimennen eri tilanteissa ja väite oli helppo uskoa. Mutta onnettomuuden jälkeen jäi niin päätoimittajuus kuin piispuus. Jumalan teitä on joskus vaikea ymmärtää. Kun näin hänen kuolinilmoituksensa lehdessä, hämmästyin että hän sai elää näin pitkälle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit