Lyhyen pappisurani aikana muutamat lauseet ovat tulleet ihmisten suusta erityisen tutuiksi. ”Pappi sai taas kahvia juodakseen” vitsin lisäksi kuulen ihmisten usein mm. harmittelevan, kuinka he kokevat olevansa ”huonoja kummeja”. Monet kokevat olevansa huonoja kummeja, kun pitävät harvoin yhteyttä kummilapseensa. Muistutan, ettei yhteydenpidon katkonaisuus tee ihmisestä huonoa kummia. Lohdutan, että ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia, eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla kummi. Ajattelen, ettei merkittävää ole se, kuinka usein yhteyttä pitää, vaan ylipäätään yhteyden säilyminen. Toisinaan myös välimatka, ruuhkavuodet ja elämäntilanteet asettavat omat haasteensa kummiudelle. Se on kuitenkin inhimillistä eikä tee kummiudesta vähäpätöisempää.
Minusta on myös armollista ajatella, ettei koskaan ole liian myöhäistä virkistää kummisuhdetta. Pitkänkin tauon jälkeen voi ottaa yhteyttä kummilapseensa tai vaikka omaan kummiinsa. Kummisuhde on elämänmittainen, eikä sen tarvitse katketa konfirmaatiopäivään tai aikuisuuteen. Kummi voi olla kummilapselleen ”aikuinen ystävä” silloinkin, kun kummilapsi on itsekin astunut aikuisten maailmaan. Olen valtavan kiitollinen siitä, että olen saanut pitää yhteyttä omien kummieni kanssa vielä aikuisenakin. Pitkästä välimatkasta huolimatta kummit ovat kirjoittaneet minulle ja pitäneet siten yhteyttä. Yhä rustaan tekstarien ja korttien loppuun sanan kummityttö. Minusta on ihana ajatella, että kummius on merkityksellistä ja voi kantaa läpi elämän.
Eräs kummiudessa kantava ajatus on toistunut usein ihmisten kanssa keskustellessa. Kummilapsen puolesta rukoileminen on ollut monelle kummille se rakkain kummin tehtävistä. Kummilastaan voi muistaa rukouksissa, vaikka näkisi hänen kanssaan harvoin tai välimatkaa olisi paljon. Samalla rukous muistuttaa siitä, ettei kummilapsen elämä ole vain läheisten varassa, vaan myös Jumala kantaa. Usein herättelen kummeja pohtimaan, voiko tämän suurempaa turvaa kummilapselle lopulta antaakaan. Tähän ajatukseen olen itsekin turvautunut, kun olen rukouksissa omaa kummilastani muistanut. Kummiudessa ei ole kyse minun käsivarsilla kannattelusta, vaan Jumalan suuremmassa sylissä yhdessä lepäämisestä.
Kummipäivän kanssa yhteistyössä tehty 5 vinkkiä kummille -video tubessa.
Voisiko olla, että Kotimaan toimitus matkisi Hesaria ja ottaisi käyttöön K24-tv:n niin, että esim. ko. luentoja voisi seurata myös täältä periferiasta?
Idea on hyvä kuten Sote ideakin. Sen positiivinen merkittävyys tulee esiin sen toteuttamiskuviona. On hyvin positiivista lähestyä elämän loppusuoralla olevia ihmisiä heidän uskon vakaumuksensa pohjalta. Jotta tosiaan tässä tulisi positiivisuus esiin, niin silloin luennoitsijoiiden pitää lähestyä oman uskonsa kanssa samaa mieltä olevia.
Esim. Piispa Eero Huovinen enemmän tai vähemmän sokeasti Raamattuun uskovia kertomalla taivaan paratiisista uusine ruumiineen. Heikki Räisänen taas oman ajattelukyvyn omaaville uskon asioissa lähimmäisen rakkauden merkityksestä elämässämme ja meidän tietämättmyydestämme kuolemamme jälkeisistä tapahtumista. Samoin Eila Helanderin ja Kyllikki Tiensuun lähestyminen omaa katsantokantaa edustavia senioreja.
Tämä on aivan ratkaisevaa elämän rauhan ja rikkauden antamisessa elämän loppusuoralla oleville. Tämä toiminta tulee vastaisuudessa olemaan aivan avain asemaasa diakoniassa. Tässä toiminassa korostuu erinomaisesti Jumalan tahdon lähimmäisen rakkaus.
Reino,
Minä ymmärsin uutisen niin, että teologian opiskelijat ovat pääyleisö.
Tuire. Taidat olla oileassa. Luin huolimattomasti ” ei alle 65 vuotiaille ”. Kiitos sinulle.
Kaikki ovat oman alansa huippuosaajia (ja vielä eri alojen). Olisi mahtavaa päästä noille luennoille.