Sinnikäs Sinilähde voitti insinöörit

Monta kiintoisaa hetkeä vietin lapsena tuolla läheisellä lammella. Talvella siinä poikien kanssa luistellen. Lammen toisessa päässä oli lähde, joka ei jäätynyt koskaan. Joskus kiekko lipui lähteen reunalle saakka ja kiekon hakija sai uintiretken kylmässä vedessä. Muutama kiekko taisi jäädä siihen reunalle kesää odottelemaan. Niitä ei voinut kukaan mennä sieltä hakemaan. Lähde oli jokseenkin pyöreä ja kai kymmenisen metriä halkaisijaltaan. Ei jalatkaan pohjaan olisi yltäneet.

Kesällä lammella äidit pesivät mattojaan. Uimapaikkana lampea ei käytetty. Kerran kyllä putosin laiturilta, kun kurkottelin liikaa. Uida en vielä osannut ja olin yksin, mutta pintaan sentään räpiköin.
Laituri oli siellä lammen puolella.

Lähteen pohja hohti fosforin lailla, kun aurinko paistoi pohjaan sopivasti. En ole vastaavaa ja yhtä kaunista lähdettä missään nähnyt. Kaupunginosammekin sai nimensä tuosta lähteestä.
Sitten tuli tie-insinöörit sorakuormineen. Lampi ja lähde jäi kokonaan tien alle. Lampi ja lähde peitettiin soralla. Lähde jatkoi pulppuamistaan ja sen voima oli ehtymätön. Niinpä motorin sivuun oli siksi avattava pieni kaistale, joka kautta yhä vesi virtaa kylmänä järveä kohti.

Jonkun aikaa olen miettinyt sitä, josko metsän kautta pääsisin jotenkin tuon lähteen reunalle. Auton ikkunasta kun ei lähteelle näy ja siitä se näyttää vain pahaiselta ojalta. Olisihan sitä päästävä vähän lähempää katsomaan.
Viime viikolla sitten päätin yrittää. Lähtiessä tuumailin, ettei mitään järkeä tässä ei taida olla. Lähden nyt kuitenkin, kun asia jo pitkään on ollut mielessä. Aika hankalahan sinne oli päästä, kun välissä oli metsää, rataa ja hirviaitaakin, joka piti kiertää. Lopulta löysin paikan ja hämmästyin sitä millä voimalla lähde purkautui. Aivan kuin vesijohdosta olisi täydellä paineella laskettu. Kuvasin siitä pienen filmin pätkän.

Palatessani pohdin: Noinhan se pulppuaa myös evankeliumin ilosanoman lähde. Ihan täydellä voimalla. Jopa samalla, kuin apostolien aikana. Ei sitäkään mitkään kirkkohistorian sorakuormat ole kyenneet tukkimaan. Eikä tuki. Meidän ajattelumme on vain niin rajoittunutta. Sillä katseemme on kiinnitetyt itseemme, kirkon tilaan ja sen semmoiseen. Koin saaneeni ihan jotain ihan uutta näköalaa ja tuumasin, että kyllä olikin lopulta hyvä reissu. Taidan käydä toisenkin kerran. Olipa voimaannuttava kokemus.

9 kommenttia

  • Hannu Paavola sanoo:

    Puhuva blogi, kiitos siitä Pekka!

    HUomaan että olet vaihtanut esittelysikin. Jännittävää nähdä mitä seuraavaksi käänteeksi tulee.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ehkä sittenkin muutamme maailmassa jotain. Ainakin käsitystä itsestämme vaikuttajina. Se onkin jo tosi merkittävä muutos.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Kiitos Pekka!

    Olit kirjoittanut erinomaisen blogin. Minuakin, hongittunutta ihmistä se puhutteli. Siinä oli sanomaa myös teille “uskiksille”. Eivät ne “synnin sorakuormat”voi estää “evankeliumin lähdettä pulppuamasta”, jos se kerran on puhjennut virtaamaan.

    Siitä olen erimieltä, että sinnikäs lähde olisi voittanut insinöörit. Minusta insinöörin työt ja lähde elävät nyt ihan sovussa rinnakkain. Samoin usko ja tieto voivat elää rinnakkain tai niiden on pakko niin elää, sillä kumpikaan ei ole vielä voittanut toistaan :)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Mikä tai mitkä ovat ne “sorakuormat” jotka peittävät todellisen evankeliumin lähteen, ne ovat pimeys ja valhe ja ihminen itsessään uskoo olevansa viisas ja ymmärtäväinen mutta todellisuudessa elää pimeydessä paatuneella sydämellä uskoen valheen ja tästä pitää ylpeänä kiinni ja on valmis tappamaan Totuuden eikä nöyrry Jeesuksen edessä tunnustamaan Jeesuksen todellista Herrautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Leo Tihinen sanoo:

      Ari Pasanen: “Mikä tai mitkä ovat ne “sorakuormat” jotka peittävät todellisen evankeliumin lähteen …”

      Lähde ja sitä peittävät sorakuormat voivat olla mitä vain, riippuen lukijan mielikuvituksesta ja elämänkatsomuksesta. Minulla tuli blokin luettuani mieleen tällainen uskonnollinen vertaus – siis “hengellistin” Pekan realistisen kertomuksen.

      Syntiä voidaan hyvinkin kuvailla raskaaksi sorakuormaksi, joka voidaan kipata evankeliumin pulppuavaan lähteeseen ja lähde pulppuaa edelleen. Lähde pulppuaa, vaikka sen yli on synninsorasta rakennettu “Helvetin tie, se lavia tie, jota myöten ihmiset vain keviäst vaeltaa”.

      Hyvä tarina ei ole yksiselitteinen. Siitä voi versoa monenlaisia mielikuvia ja selityksiä. Raamatun tarinat ovat nimenomaan tällaisia tarinoita, joista on rakenneltu monenlaista uskoa ja elämystä ja joiden mielestä Raamattu on myös Jumalansanaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka millä kohden ko lähde on?

    Siis ilmeisesti moottoritien reunassa kun joudut hirviaidan kanssa tekemisiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Siinähän se moottoritien reunassa. Juuri ennen, kuin käännyt “Citymarketin “rampista. Mikäli tulet etelästä. Autosta ohi ajaessa näyttää vain mitättömälle ojalle tien varrella. Aivan samaan tapaan kuin tämä meidän rakas kirkkomme on monella tapaa huomaamaton ja moni ajaa ohi. Tietämättä ollenkaan siitä raikkaasta vedestä, joka kirkossamme pulppuaa yhä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Muuten meidän kirkossa tulisi tilanpuute, jos jokainen tulija toisi mukanaan vain yhden uuden kuulijan Silloin kirkkomme olisi jo tupaten täynnä. Eli meidän seurakunnassa ei ole katoa käynyt jumalanpalveluksiin osallistumisessa. Meilläpäin tuo yhteisöllisyys toimii, eikä messuyhteisöille ole tarvetta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Sinnikäs Lähde syntiä vastaan… Tuo sora on hyvä kuvaus synnistä ja kaikesta… Lähde taas löytyy jokaisesta uskovasta…

    Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: “Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu. Joh.7:37-39

    Rakkauden Lähde on Kristus itse ja paljotkaan synnit eivät saa sitä tukahdutettua uskovassa ihmisessä ja yleisesti on tiedossa, että syntiset ihmiset ovat usein kaikkein Armollisimpia.

    ”Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä “rakkaus peittää syntien paljouden”. 1.Piet.4:8

    ”Harras” on sana, joka voidaan kääntää myös ”pitkäkestoinen”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.