SINULLE ON LÄHETYS! (”Ei kai, en minä ole tietääkseni mitään tilannut…”)

b2ap3_thumbnail_Anna-vett.jpg 

Jeesus sanoi lähetysjärjestöille: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…” Näinhän me tuon tutun lähetyskäskyn täällä Suomessa olemme tottuneet lukemaan. Vai käskikö Jeesus sittenkään ulkoistaa tämän käskyn seitsemälle erilaiselle lähetysjärjestölle?  Voisiko järjestöjä olla vähemmän? Voisiko kokonaiskirkko miettiä tämän perustavaa laatua olevan tehtävän hoitamisen toisella, kokonaan uudella tavalla?

Kun pidin ensimmäiset rippileirini 1970-luvulla, kirkon perustehtävä pruukattiin jakaa kolmeen osaan: julistus, palvelu ja yhteys (ykseys).  Julistukseen kuului olennaisena osana myös lähetystyö. Palvelu tarkoitti diakoniaa ja yhteys / ykseys… tuota noin…

Matka ns. miekkalähetyksestä nykypäivän kehitysyhteistyöhön on ollut monipolvinen ja turhankin värikäs. Jo ovat harvenneet lähetystyön kannattajista ne mummot, jotka lähetyspiireissä kutoivat sukkaa ja lapasta Afrikan aliravituille lapsille. Todelliset määrärahat lähetysjärjestöille tulivat kuitenkin seurakuntien budjeteista, myöhemmin seurakuntahyytymien kassoista. Paitsi että eivät avustukset enää tätä nykyä automaattisesti noin vain  tipahtelekaan.  Rahanjakajat eivät enää kysy niinkään sitä, mihin järjestöt rahan käyttäisivät, vaan sitä, mikä ko. puljujen suhde on vaikkapa homoihin.  

Evankeliumi ei ole oppi, vaan iloinen sanoma, hyvä uutinen Jumalan valtakunnan murtautumisesta tähän maailmaan. Tähän viestiin kaikkien ihmisten kaikkialla maailmassa on välttämättä otettava kantaa ja suhtauduttava vakavasti. Julistus koskee lähelle tulleen valtakunnan julistamista, ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen kuuluttamista kaikille.

Se, mitä me olemme tottuneet kutsumaan kristinuskoksi, muodostaa vain historialliset kehykset Jeesuksen julistukselle taivasten valtakunnasta. Jeesus tuli kertomaan, millainen Jumala on, mitä hän meille lupaa ja mitä meiltä odottaa. Sovitustyöllään Jeesus korjasi sen, minkä ihminen oli lankeemuksellaan rikkonut. Nimittäin yhteyden ihmisten ja Jumalan välillä.

Oppi erottaa, elämä yhdistää, sanotaan. Opista voi helposti  tulla teologinen kiistakapula, mutta Jeesuksen sanoma on ihmiselle lohtu ja täyttymys.  Eikö niille, jotka ovat elämässään kokeneet samoja, kovia kohtaloita ja sitten löytäneet Kristuksesta avun, ole hyvät edellytykset kokea yhteyttä myös keskenään? Tämä maailma on kuin jättikokoinen  sairaala. Maailman joka kolkalta kuuluu voihketta ja valitusta.  Kaikkien sairaitten on kuultava, että Suuri Parantaja ei ole heitä hylännyt.

”Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” ( VT:n Saarnaaja 7:30b)

 

b2ap3_thumbnail_Muurahaispes.jpg

 

Kuvatekstit:

(Yllä): Anna vettä kuihtuneelle…

(Alla): Lähetystyössä kuhisee jälleen…

 

  1. Olisi varmaan hyvä, että järjestötkin tekisivät työtään muilla kuin kirkolle kuuluvilla verorahoilla.

    Voihan sitä noinkin ajatella. Minä ajattelen jokseenkin täydellisen päinvastoin. En osaa enkä halua laittaa vastakkain apua tarvitsevia ihmisiä kotimaassa ja ulkomailla. Maksan mielelläni veroja, jos niistä pieni osakin menee sinne, missä tehdään kaukaiselle lähimmäiselle hyvää. Olisin valmis maksamaan enemmänkin veroja, jos niillä lievitettäisiin aineellista, henkistä ja hengellistä hätää kaukomailla. Kirkko, jossa ajatellaan varojen jotenkin kuuluvan sille, on itse enää hautaamista vailla. Viimeisellä tuomiollakin meiltä kysytään, mitä olemme tehneet nälkäiste, janoisten, sairaiden ja kodittomien hyväksi.

  2. Teemulle vastakysymys: Jos lähetystyön tekeminen kanavoidaan aina vain järjestöjen kautta, niin eikö se anna sellaisen signaalin, ettei ulkolähetys kuulukaan SEURAKUNNAN ydintehtäviin…?

    Jos jokainen seurakunta alkaisi itse tehdä lähetystyötä, niin silloinhan niitä toimijoita vasta paljon olisikin. Eiköhän se kuitenkin ole tehokkain ja taloudellisin tapa, että tietotaito ja kokemus hyödynnetään. On sitten seurakuntien ja järjestöjen yhteistyöstä kiinni, kuinka hyvin seurakuntalaiset mieltävät työn omakseen. Ja kuten sanoin, mikään ei estä Suomen virallista kirkkoa aloittamasta vaikka heti omaa ei-järjestöllistä lähetystyötä. Jos se aloittaisi, ainakin minä liittyisin työn tukijoihin. Mutta en hylkäisi niitä entisiäkään.

  3. ulkopuolinen yrittäjä koneella kilpailutuksen perusteella, ei suntio.

    Tiedän oikein hyvin. Tiedän myös sen, että monissa seurakunnissa on edelleen haudankaivaja-suntioita. Useammassa kuin arvaatkaan.
    Mutta menepä sanomaan sille hautaa kaivavalle yrittäjälle, että olet vain ulkopuolinen. Saattaa vastata, että kaivapa sitten pappi itse hautasi.
    Ei kirkon töissä ole ulkopuolisia.

Kirjoittaja

Kiuru Hannu rovasti Ruttopuiston
Kiuru Hannu rovasti Ruttopuistonhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121