Siunattua Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa!

Tänä vuonna Joulukortit ja kirjeet jäivät kohdallani käytännössä kirjoittamatta. Haluan kuitenkin toivottaa tämän blogin kautta kaikille Hyvää ja siunattua Joulua, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta.

1 Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. 2 Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. 3 Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. 4 Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, 5 verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. 6 Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. 7 Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. 8 Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. 9 Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. 10 Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: 11 teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. 12 Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." 13 Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: 14 "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" 15 Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". 16 Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 17 Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. 18 Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. 19 Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. 20 Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. (Luuk.2:1-20)

Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa,

Tämä on se kertomus, jonka haluamme kuulla aina uudestaan. Jumalan Poika ja Vapahtajamme Jeesus Kristus on syntynyt maailmaan!

Haluamme nähdä yhä uudestaan silmissämme nuoren ja herkänkauniin Neitsyt Marian ratsastamassa aasilla kohti Betlehemiä. Kuljemme ajatuksissamme Joosefin apuna, kun hän tukee ja kannattelee tällä pitkällä matkalla raskaana olevaa vaimoaan. Eläydymme siihen, kuinka tämä nuori pari etsii väsyneenä yösijaa. Tunnemme sydämessämme kipua, kun ovi toisensa perästä sulkeutuu nuoren pariskunnan edessä.

Ajatelkaa, miten pitkä aika on kulunut siitä, kun ”tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava”. Silti ajan hammas ei ole juurikaan purrut tätä Joulun ihmeellistä kertomusta, vaikka moni miespolvi on jo jäänyt näiden tapahtumien jälkeen kokonaan unholaan.

Joku on joskus sanonut, että itse asiassa itse Keisari Augustuskin olisi pyyhkiytynyt lukuisten muiden keisarien tavoin muistimme lehdiltä, jos tämä köyhä pariskunta, Joosef ja Maria, eivät olisi ratsastaneet juuri tuona aikana verolle pantaviksi Betlehemiin, Daavidin kaupunkiin.

Rooman keisari Augustus, koko nimeltään Gaius Iulius Caesar Octavinus, oli aikanaan korkeasti kunnioitettu johtaja. Tähän kunnioitukseen liittyy se, että keisari Augustuksesta katsotaan alkaneen suhteellisen pitkä rauhan aikakausi, ns. Pax Romana.

Rauhallisen ajanjakson katsotaan kestäneen vuodesta 27 eaa. vuoteen 180, jolloin keisari Marcus Aurelius kuoli (Encyclopædia Britannica. Viitattu 10.09.2008).

Pax Romanan alkuaikoina Rooman Mars-kentälle pystytettiin Ara Pacis Augustae (suom. Augustuksen rauhanalttari). Se oli omistettu Pax Augusta -jumalattarelle (suom. Augustuksen Rauha), jonka oli tarkoitus henkilöidä Augustuksen aikaansaamaa vakautta ja rauhaa (Uskonnot antiikin Roomassa. Hänninen, Kahlos, Lehtonen).

Omana aikanaan keisari Augustusta pidettiin siten eräänlaisena rauhanruhtinaana.

Kuulimme tänään jouluevankeliumin tuttuun tapaan evankelista Luukkaan mukaan kirjoitettuna. Luukas on evankeliumeista ainoa, joka liittää Jeesuksen syntymän Rooman keisariin ja näin koko maailman historiaan. Vaikuttaa siltä, että Luukas haluaa esitellä meille kaksi erilaista rauhanruhtinasta. Ensimmäisenä esitellään keisari Augustus, jota koko silloinen maailma kunnioitti keisarillisena rauhantekijänä. Toiseksi Luukas kertoo siitä rauhanruhtinaasta, joka on tarinan alussa vasta äitinsä kohdussa. Tällä arvoituksellisella tavalla Luukas kertoo Jeesuksesta, - Rauhan lapsesta, jolle ei löydy edes ihmisen asuntoa hetkenä, jolloin hän syntyy tähän kylmään maailmaan.

Luukkaan kertoman tarinan ihme on siinä, että Jumalan maailmassa ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi (Luuk.13:30). Nyt me jo tiedämme, että itse keisari Augustuskin olisi varmasti pyyhkiytynyt lukuisten muiden keisarien tavoin muistimme lehdiltä, jos tämä köyhä pariskunta, Joosef ja Maria, eivät olisi ratsastaneet juuri tuona aikana verolle pantaviksi Betlehemiin, Daavidin kaupunkiin.

Keisari Augustuksesta alkanut rauhan aika, Pax Romana, kesti hieman yli 200 vuotta. Todellisuudessa tuona aikana oli kuitenkin monenlaisia levottomuuksia. Tuo ihmisvoimin ylläpidetty rauha oli lopulta aika näennäistä. Rauha ei ollut erityisen vapauden aikaa. Pax Romanan rauha turvattiin tappamalla sen vastustajat, eikä vain vastustajat, vaan myös valtava määrä syyttömiä ja rauhantahtoisia ihmisiä. - Kristittyjen kannalta aika suuri osa meihin kohdistetuista vainoista koettiin juuri tänä aikana.

Kirkkohistoriassa on perinteisesti puhuttu kymmenestä kristittyjä vainonneesta keisarista,

[jotka olivat:Nero (54–68), Domitianus (81–96), Trajanus (98–117), Marcus Aurelius (161–180), Septimus Severus (193–211), Maximinus Thrax (235–238), Decius (249–251), Valerianus (253–260), Aurelianus (270–275), Diocletianus (284–305).]

Näistä kymmenestä neljä sijoittuu Pax Romanan aikaan… ja eräs Augustuksen jälkeinen ns. rauha-ajan keisari on pahamaineinen keisari Nero. Keisari Neron muistamme siitä, että hän aloitti kristittyjen vainot, kun Rooman kaupunkia kohtasi suuri onnettomuus, Rooman palo, vuonna 64. Keisarin lahjoitukset ja jumalien lepyttely eivät pystyneet hälventämään ikäviä huhupuheita jotka väittivät, että tulipalo oli tahallisesti sytytetty. Lopettaakseen nämä puheet Nero teki syntipukeiksi kristityt ja rankaisi heitä kidutuksin. (Tacitus, Publius Cornelius: ”Rooman palo ja sen seuraukset”, Keisarillisen Rooman historia, s. 441-443. Suomentanut Kajanto, Iiro. Juva: WS Bookwell Oy, 2004). – Tämä antaa aika karun kuvan siitä, millainen aika oli Rooman rauha, Pax Romana.

Jeesuksen Kristuksen, Betlehemin talliin syntyneen rauharuhtinaan valtakunta rakennetaan kokonaan erilaiselle perustalle kuin roomalaisten ”rauhanruhtinaiden”.

Jeesuksen Kristuksen mukanaan tuoma rauha ulottuu sydämeen asti. Jumalan rakkaudessa ei ole pakottamista tai pelkoa (1Joh.4:18). Jeesus itse sanoo:

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”(Joh.14:27)

Jouluyönä enkelit kuuluttavat tämän ihmeellisen valtakunnan saapumista ihmisten keskelle: ”"Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. …"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"”

Jeesus Kristus ei syntynyt tähän maailmaan maallisten keisarien ja kuninkaiden tavoin palveltavaksi. Jeesus ei syntynyt tähän maailmaan etsiäkseen omaa etuaan (1Kor.13:5). Hän syntyi tänne palvellakseen meitä armonsa kautta (Mark.10:45). Joulun seimi ja Golgatan risti julistavat tätä samaa hyvää sanomaa. Jeesuksessa Kristuksessa, kaikessa siinä, mitä hän tekee ja toimii, käy ilmi Jumalan hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan. Jumalalla on meitä kohtaan hyvä armotahto ja rauhan ajatukset (Jer.29:11). Näin enkelit jo ensimmäisenä jouluyönä lauloivat ja sama viesti kaikuu meille tänäkin jouluna:

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. (Jes.9:6)

Haluan onnitella sinua, koska olet kokoontunut tänä jouluna vanhan, mutta aina yhtä elävän Joulun ihmeen äärelle. Siinä sinä olet tehnyt kuin kedon paimenet, jotka sanoivat jouluyönä: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti".

Olkoon tämä ilta sinullekin kuin paimenten hetki Jeesuksen seimen äärellä. Herra siunatkoon sinua ilosanomansa lämmöllä ja valolla tänä Jouluna ja antakoon iankaikkisesti kestävän rauhansa juuri sinun sydämeesi. Aamen.