Siunauksia ristiin rastiin ja runsaasti

Lukijani.

Ketä voimme siunata? Raamatussa on hämmentäviä kuvauksia siunauksista. On myös monia osoituksia Jumalan hyvyyden ylenpalttisuudesta.

Emme välttämättä ymmärrä Jumalan suunnitelmia.

Kun Rebekka odotti kaksosia, Herra kertoi, että vanhempi lapsista on palveleva nuorempaa (1. Moos. 25:23). Niin myös kävi. Ensin Jaakob osti papukeitolla Esaulta tämän esikoisoikeuden (25:27-33). Sitten hän sai äitinsä avulla isänsä Iisakin siunauksen (27:27-29). Siunaus oli peruuttamaton. Mutta katkeran itkun jälkeen Esau sai isältään lohdutukseksi toivon vapautumisesta (27:39-40).

Silti Jumalassa ei ole vääryyttä (Room. 9:14).

Jaakob itse teki vanhana oudon teon. Hän siunasi lapsenlapsensa Manassen ja Efraimin väärin päin. Hän pani kätensä siunatessaan ristikkäin: oikean - paremman - käden nuoremman ja vasemman käden vanhemman veljen päälle. Poikansa Joosefin vastusteluista huolimatta hän asetti näin Efraimin Manassen edelle (1. Moos. 48:13-20).

Jumalan siunaukset kattavat kaiken. Siunatessaan poikaansa Joosefia Jaakob sanoi: "Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta ja siunauksia syvyyksistä maan alta, siunauksia kohduille ja rinnoille." (1. Moos. 49:25)

Siunauksen runsaudesta meitä vakuuttavat monet raamatunkohdat.

Paimenpsalmissa todetaan: "Minun maljani on ylitsevuotavainen." (Ps. 23:5) Sakarja julistaa Herran sanan: " Vielä tulee minun kaupungissani vallitsemaan yltäkylläisyys." (Sak. 11:7) Luukkaan evankeliumissa Jeesus lupaa: "Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan." (Luuk. 6:38) Ja Johanneksen mukaan hän sanoo: "Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." (Joh. 10:10)

Terveyskin on siunaus.

Kun Jeesus kohtasi naisen, jonka tytärtä vaivasi paha henki, hän joutui tiukkaan tilanteeseen. Koska apua pyytänyt nainen ei ollut juutalainen, hänellä ei ollut oikeutta saada lapsille kuuluvaa leipää. Mutta kun nainen pyysi koiran oikeutta pöydältä putoavaan palaseen, Jeesus salli tämän tyttären parantua (Mark. 7:24-30).

Onko meillä siis mahdollisuus siunata avarammin ja kohdistetummin heitä, jotka siunausta pyytävät? Henkilöön katsomatta?

Sinun

Harmaa rovasti

14 kommenttia

  • Jari Haukka sanoo:

    Arvoisa rovasti näyttää julistava uutta uskontoa “Kristinusko 2.0”, sen yksi tunnusmerkki on armon uusi määritelmä. Ennen armo oli syntien anteeksi saamista, nyt uusi uskonto antaa luvan syntiin.

    Koska Suomessa on uskonnonvapaus niin uuden uskonnon perustaminen on tietysti täysin hyväksyttävää, mutta voi olla reilua keksiä sille uusi nimi eli vaikkapa “Kristinusko 2.0”.

    (https://ortodoksistenpappienliitto.files.wordpress.com/2015/12/ortodoksia_55_holmen.pdf s.68)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Jari. Kiitos liittämästäsi linkistä. Tom Holménin artikkeli oli mielestäni lukemisen arvoinen. Numeroiduilla sivulla 68 oleva dikotomioiden luettelo on valaiseva. Ja seuraavan sivun lisätty dikotomia “Messias vs ei-juutalainen” on myös avartava.

      Mutta en suoraan sanottuna ymmärrä, missä kohden kirjoitustani olen tarjonnut jollekulle luvan syntiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Jouni P.,

      Kysyit: “Mutta en suoraan sanottuna ymmärrä, missä kohden kirjoitustani olen tarjonnut jollekulle luvan syntiin.”

      Minusta se on implisiittisesti lauseessa: “Onko meillä siis mahdollisuus siunata avarammin ja kohdistetummin heitä, jotka siunausta pyytävät? “. Se on helppo tulkita niin että mikä tahansa toiminta pitäisi siunata. Ja aika lähellä on ettei näin jo nyt toimita eri tahoilla. Eräissä paikoissa siunataan aseita ja kansalliskiihkoa, toisaalla siveettömyyttä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Hyvä Jari H. Kiitos vastauksesta. Voin nyt helpommin avata sitä, mitä kirjoituksellani haluan ajaa takaa.

      Lopussa oleva kysymys on esitetty juuri siksi, että erilaiset näkemykset saisivat tilaa tulla esille. Siitä on keskustelun mittaan – kuten kommentissasi kuvasit – päädyttävissä mahdollisuuteen perustaa kristinusko 2.0. Mutta yhtä lailla on mahdollista päätyä pysymään sellaisesta erossa.

      Ortodoksinen kirkko muuten on ymmärtääkseni evlut kirkkoa avaramielisempi siunaamisen kohteiden hyväksymisessä. Ajattelen tässä esimerkiksi vedenpyhitystä, viljelykiertoon liittyviä siunaamisia ym.

      Nykyinen evlut kirkkokäsikirjamme tosin tarjoaa aineistoa huomattavasti aiempaa käytäntöä rohkeampaan toimintaan meillekin. Sen tietämyksen ja tutustumisen perusteella, mikä minulla ortodoksisesta oikein ylistämisestä on, olen taipuvaisempi käsikirjamme mahdollisuuksien rohkeaan kuin varovaiseen käyttöön.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Jouni P.

      Kiitos selventävästä puheenvuorosta. Kirkko (=ortodoksinen) on aina siunannut monia elämään liittyviä tapahtumia. On sääli että protestantit lahkoutuessaan luopuivat niin suuresta osasta kirkon traditiosta. Ehkäpä sekin joskus korjautuu ja näemme suuren paluun alkuperäiseen uskoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Ennen armo oli syntien anteeksi saamista.” Onhan armo paljon muutakin. Kaikki Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan on lahjaksi saatua armoa. “Tien vieressä istui kaksi sokeaa, ja kun he kuulivat Jeesuksen kulkevan siitä ohi, he alkoivat huutaa: ‘Armahda meitä, Herra, Daavidin Poika!’ Ihmiset käskivät heidän olla hiljaa, mutta he huusivat entistä kovemmin: ‘Armahda meitä, Herra, Daavidin Poika!’ Silloin Jeesus pysähtyi ja kutsui heidät luokseen. ‘Mitä haluatte minun tekevän teille?’ hän kysyi. He vastasivat: ‘Herra, anna meille näkö silmiimme.'”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ville Hassinen sanoo:

    Äkkiseltään mieleeni tuli niitä kohtia Raamatussa, jossa siunataan Jumalaa. Onko niitä muuten?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Laajasti ymmärrettynä sana “autuas” tarkoittaa henkilöä, joka on Jumalan siunaama. Siten Jeesuksen Vuorisaarnan alussa (Matt. 5:1-12) kuvatut autuaat ovat meille hyvä mittari siitä, kenessä siunaus osoittautuu olevaksi.

      Kyseinen raamatunkohta muuten on osa ortodoksista liturgiaa Autuudenlauseet-nimisenä veisuna. Opetusmielessä olisi ehkä hyödyllistä, että se olisi meidänkin evlut perinteessämme käytössä muulloinkin kuin pyhäinpäivän evankeliumiperikooppina.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Lea Maria Haapalainen sanoo:

      ‘Bless the Lord, o my soul, and all that is within me, bless His holy name..’ – Ps. 103, NASV

      Alkukielen mukaan ‘Barchi nafshi et-Adonai’. Heprean verbi BaRach on tosin useassa käännöksessä käännetty ‘praise’…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Se siunaaminen, jonka ihminen kohdistaa Jumalaan, on tapana kääntää kiittämiseksi tai ylistämiseksi. Psalmiin 103 rinnastettavaa kiittämistä ja ylistämistä löytyy ainakin Ps. 7:18; 16:7; 26:12; 34:2 ja 111:1.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Lea Maria Haapalainen sanoo:

      .. Totta, paitsi mm. Psalmissa 111 on varsinaisen siunaamista ilmaisevan barach-sanan sijaan käytetty ylistys- ja kiitos-verbejä halel & hodu..

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      ‘Autuas’ on hengellisen romatiikan mukainen käännös. Myös Qumranin teksteissä,jotka ko julistuksen kanssa ovat aikas identtiset, sana ashre merkitsee kirjaimellisesti ‘onnellinen’.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Kiitos tarkkaavaisuudestasi, Lea Maria! Itse asiassa sama havainto, mikä koskee psalmia 111, koskee myös psalmia 7. Jakeessa 18 käytetään sanoja “jaadaa” ja “zaamar”. Ajatukseni pääsi karkaamaan…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Seppo. “Makarios” on käännetty sanalla ‘onnellinen’ ainakin Apt. 26:2 ja Room. 14:22.

      Sanan ‘autuas’ selitykseksi on tarjottu sanaa ‘ikionnellinen’. Romanttista tai ei, niihin raamatunkohtiin, joissa käännösvastineena on sana ‘autuas’, näyttää liittyvän suorasti tai epäsuorasti iankaikkisuuden näkökulma.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jouni Parviainen
    Jouni Parviainen

    Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.