Solidaarisuutta Syyrian pakolaisille

Syyria on nyt tapetilla. Suomessa populistit saavat palstatilaa muukalaisvihamielisille näkemyksille, kun päätöksiä joudutaan tekemään Suomeenkin pyrkivistä, inhimillisen hädän karkottamista Syyrian pakolaisista. Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt sekin, että Euroopassa on viime aikoina otettu suuria harppauksia kohti entistä yhtenäisempää ja reilumpaa turvapaikkakäytäntöä.

Pakolaisjärjestelmän valmistumista ja hyväksymistä EU-parlamentissa tämän vuoden kesäkuussa voidaan pitää historiallisesti merkittävänä saavutuksena paitsi yhtenäisen unionin myös yksittäisten turvapaikanhakijoiden kannalta.

Euroopassa on tähänkin asti pyritty ratkaisemaan turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva taho mahdollisimman nopeasti ns. Dublin II -asetuksen sekä Geneven pakolaisyleissopimuksen avulla. Tarkoitus on, että yksi ainoa jäsenvaltio vastaa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Lähtökohtaisesti se on maa, johon pakolainen on ensimmäiseksi ilmoittautunut.

Osa uutta Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää on myös uusittu direktiivi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevista vähimmäisvaatimuksista. Tällä on tarkoitus turvata turvapaikanhakijoiden perusoikeuksien kunnioittaminen ja inhimilliset vähimmäisolosuhteet, kuten katto pään päälle. Pakolaisten inhimillinen kohtelu ei kuitenkaan ole toteutunut kaikkialla, johtuen osin epäselvyyksistä siitä, kenen ”vastuulla” he ovat. Vastuuta on mielellään sysätty valtiolta toiselle. Solidaarisuus on ollut kadoksissa.

Pahentuva tilanne ei katoa taianomaisesti sulkemalla silmämme – tai työntämällä ongelma naapurin päänvaivaksi. Unionimme luonteeseen kuuluu, että myös ongelmat ovat yhteisiä ja ne ratkotaan yhdessä. Pakolaistulvan pallottelu jäsenmaalta toiselle on hyödytöntä energian hukkaamista: pelaammehan kuitenkin samassa joukkueessa.

Nyt käsillä ovat ajat, jolloin EU:n on tärkeää näyttää olevansa sanojensa mittainen. Jalotkin tavoitteet jäävät arvottomiksi, mikäli tosiasialliset toimet eivät vastaa sanottua.

Tähän mennessä Syyriasta paenneita on jo yli kaksi miljoonaa ja määrän arvioidaan loppuvuoden aikana nousevan 3,5 miljoonaan. Paine kohdistuu erityisesti Etelä-Euroopan maihin, joissa vastaanottokapasiteetti alkaa olla pian äärimmillään. Hätä on suuri ja kantoapua tarvitaan muiltakin jäsenmailta. Kriisi koskee ja koskettaa meitä kaikkia.

Ruotsi on tänä vuonna avannut porttinsa jo noin 15 000 Syyrian pakolaiselle. Se päätti syyskuun alussa, että kaikille Syyriasta paenneille tarjotaan pysyvä oleskelulupa sekä mahdollisuus perheenyhdistämiseen. Vastuun ottamista toivotaan muiltakin Euroopan valtioilta.

Myös Suomi on pyrkinyt vastaamaan tilanteeseen nostamalla pakolaiskiintiötä. Mutta onko päätös 500 syyrialaispakolaisen ottamisesta riittävä osoitus solidaarisuudestamme? Jotain suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo se, että jo 500 ihmisen pelastaminen sodan julmuudelta on tavattoman katkeraa kalkkia joillekin. Suomalaisten enemmistöä muukalaisvihamielisyys ei edusta. Mistä siis johtuu pääpuolueiden taipuminen puolustusasemiin? Onko tämä todella Suomen lopullinen panos syyrialaisten hädän edessä?

Pakolaisten vastaanottaminen on välttämätöntä, sillä paine Euroopan rajoilla syyrialaispakolaisten osalta kasvaa päivä päivältä. Kuitenkin keskittyminen pelkästään alati kasvavan pakolaisvirran sijoittamiseen ei ole kestävä ratkaisu.

Euroopalta vaaditaan toimia. Taloudellista tukea kriisialueella toimivalle humanitaariselle avulle tulee jatkaa, kuten EU-parlamenttikin vaati Strasbourgin täysistunnossa tällä viikolla ja osoitti siten selkärankansa. Alueella toimivat organisaatiot tarvitsevat tukea pakolaisten majoittamiseen ja auttamiseen. Resurssien loppuessa lähialueilta, pakolaisten ainoana vaihtoehtona on suunnata kohti Eurooppaa.

Kriisi ei kuitenkaan ratkea rahalla. Yhtälö on hyvin yksinkertainen: niin kauan kuin väkivaltaisuudet ja julmuudet Syyriassa jatkuvat, niin kauan syyrialaiset jatkavat pakenemista muihin maihin, myös Eurooppaan.

Älkäämme hoitako yksinomaan oiretta, vaan myös sen aiheuttaja. Vaikka kansainvälinen yhteisö ei saa poliittisista syistä Syyrian sisällissotaa loppumaan, tulee sen synnyttämään pakolaiskriisin vastata. Inhimilliseen hätään on vastattava inhimillisyydellä.

Voit saada sähköpostiisi kerran kuukaudessa ilmestyvän Mitron postilla -uutiskirjeen. Asiaa Euroopan unionista Mitron näkökulmasta!

Voit saada sähköpostiisi kerran kuukaudessa ilmestyvän Mitron postilla -uutiskirjeen. Asiaa Euroopan unionista Mitron näkökulmasta!

Kirjoittaja

Mitro Repo
Mitro Repo

Olen ortodoksipappi ja toimin 2009-14 Euroopan parlamentin jäsenenä.