Some, renki vai isäntä?

Kesälomalla tuli vietettyä aikaa lähes kokonaan irti tietokoneiden ja sosiaalisen median mukaansa tempaavasta maailmasta. Päiviä täyttivät matkustelu, museoiden kiertäminen, koti- ja ulkomaisten lehtien ja kirjojen selailu, arkiasioiden järjestely ja pitkät kävelyretket sekä juttutuokiot läheisten kanssa.  Loman edetessä huomasin että parikymmentätuhatta askelta tulee vapaapäivänä helposti täyteen, kun malttaa jättää laitteet sivuun.

 

Kylläpä tekikin hyvää ottaa etäisyyttä ajankohtaisiin keskusteluihin, lukea aivan muita asioita kuin tuttujen kasvojen kolumneja, artikkeleita ja someväittelyitä. Lomareissulla tuli muun muassa ihailtua kristinuskon ensimmäisten vuosisatojen muistomerkkejä, jotka olisivat oman tarinansa paikka. Ehkäpä niistä enemmän syksymmällä, kun kelit muuttuvat huonommiksi ja lomakuvien selailuun on enemmän aikaa…

 

Some voi muuttua elämää rajoittavaksi tekijäksi, vaikka sitä ajattelisi vain harmittomana keinona rentoutua ja pitää yhteyttä ihmisiin. Erilaisten ajankohtaiskeskusteluiden seuraaminen, mielipiteisiin reagoiminen ja “tykkäysten” kerääminen voi kuin varkain muodostua riippuvuudeksi. Virtuaalitodellisuuden viedessä monen päivittäisestä elämästä yhä enemmän aikaa, olisi tärkeää pysähtyä välillä miettimään, onko elämässä riittävästi aitoja keskustelukumppaneita ja peilejä joiden ääreen voi pysähtyä miettimään elämäänsä syvemmälläkin tasolla.

 

Monet kristityt ja kirkon työntekijät toimivat aktiivisesti somessa. Oma työpaikkani Pipliaseurakin jakaa aktiivisesti ajankohtaisia Raamatun sisältöjä somen kautta. Tämä työ on monesti tärkeää ja tarjoaa paljon mahdollisuuksia ihmisten kohtaamiseen. Lomalla oivalsin siltikin, että omassa vapaa-ajassani some näyttelee liian suurta roolia. Vaikken usko omalla kohdalla absoluuttisiin “somepaastoihin”, olen tulevana syksynä ajatellut kiinnittää huomiota “ruutuajan” määrään ja koettaa satsata ihan tosielämän kohtaamisiin. Satunnainen somen selailu kun voi helposti muodostua aikasyöpöksi ja viedä kauas omasta itsestä.

Kirjoittaja

Minna Mannert
Minna Mannert

MATKALLA KIRKOLLE Helsinkiläinen pappi ja aktiivinen kansalainen. Jaan ajatuksia yhteiskunnasta ja kirkon merkityksestä, arvoista ja kaupunkilaisen nuoren aikuisen arjesta.