Sopivasti ääniä.

Lupasin kertoa:
Jännitin vaali-iltana tulosta. Lopulta ne putkahti näkyviin. Oman nimen kodalta löytyi ne ihan omat äänet. Kaksi puuttui, joten jäin varalle. Kuitenkin hyviin asemiin. Joten jokseenkin joka kokouksessa on paikka minulle. Itsetuntoani olisi varmaan hivellyt nuo kaksi ääntä lisää, mutta hyvä näin. Tuskin kannattaa alkaa käyttämään tittelinä varavaltuutettu se ja se. Parempi kai kuitenkin on tuo oma nimi tekstin i alla. Silloin sanojeni painoarvoa ei lasketa tittelini kautta. Varsinkin jos ne on kultaomenia, hopeamaljassa. Sitä täytyy jokaiseen kokoukseen mennessä pyytää ylhäältä, että sanani oikeasti olisivat sellaisia.

Pettymys häipyi mielestä kun muistin sen, että Jumala on valmistanut kullekin omat tehtävät, jotta niissä vaellamme. Oivalsin, ettei neuvoston jäsenyys kuulu nyt niihin.

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen

En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.