Sotilaspojalleni

Huomenna on itsenäisyyspäivä.

Isän ikävä iskee. Lohdutukseksi etsin laatikoista vanhoja papereita ja muistiinpanoja, jotka liittyvät isään.

Löydänkin mahtavan runon isästä, jonka mummini Sisko Vilkama kirjoitti isäni synnyttyä Helsingin Ensi-Sairaalassa.

Runo on kirjoitettu 9.1.1920 ja isäni syntyi 4.1.1920.

Sotilaspojalleni

Sä ollos soturi puolesta sen,

mi yksin on ikuista hyvää

mi keskellä turhan ja tyhjyyden on tajuamattoman syvää.

 

Sä ollos soturi!

Sellainen voit olla

miekkoja vailla

mutt kulkeos polkusi taistellen

yhä taistellen sankarin lailla.

 

Ei velttona väistäen vaikeinta,

ei häveten kalleintasi

vaan uljasna, tiestäsi tietoisna

sä taistele taistoasi.

 

Sun tiesi- on Jumalan soturin tie,

se sun taistosi- pyhintä suurta; sun

polkusi elämän huipuille vie,

ei kiertele kukkulan juurta.

 

Ole soturi puolesta kaiken sen,

mitä Kuningas vaativi kerran,

Hän valtias kaikkien valtojen,

Hän, Suurin, Herrojen Herra.

 

Oi, isän äidin Jumala,

Sä siunaukses anna,

Sun voimallasi poiuttain

halk elon taiston kanna!

Sisko-mummini kirjoitti myös päiväkirjaansa isäni syntymästä :

"Oli kirkas sunnuntaiaamu, isä ( Oskari- vaarini ) istui aamujumalanpalveluksessa Vanhassa kirkossa.

Enosi Toivo Brummer kastoi sinut. Kummeina Kalle ja Aili Wilkama, Lyyli Brummer ja Aina Friman."

Isästäni tuli upseeri. Uskovainen hän oli loppuun asti.

Hänelle ja kaikille muille sodissa mukana olleille kuuluu suuret kiitokset isänmaamme vapaudesta!

 

 

 

 

 

1 kommentti

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Kiitos tästä jakamisesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Marja Vilkama
    Marja Vilkama

    MARJAN MATKASSA : Olen lahtelainen isoäiti ja eläkkeellä oleva luokanopettaja. Haluan kirjoituksillani tuoda esiin toisistamme välittämisen tärkeyden. Rakastan uusien ideoiden keksimistä ja varsinkin hyvien ideoiden toteuttamista.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit