Sukupuolineutraalin -ja saman sukupuolen avioliittokulttuurin ihanteita (Avioliittodebatti, osa 2.)

 

 

Käsittämätöntä miten piispat vastauksessaan 6.8.2020 (s.6) alleviivaten toteavat, että sukupuolineutraalissa  avioliittokäsityksessä ”monet kirkon käsitykset avioliiton tarkoituksesta ja siihen liittyvistä ihanteista (uskollisuus, elinikäisyys jne.) eivät tässä mallissa muuttuisi vaan se antaisi yhtäläisesti tilaa sekä niille jotka pitävät avioliittoa  vain miehen ja naisen välisenä liittona, että niille joiden mielestä myös samaa sukupuolta oleville pareille tulee antaa mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen”. Tästä voi saada sen käsityksen , että sukupuolijako on ainoa kiisteltyjen avioliittokäsitysten eroavaisuus. Tai että sitoutuminen ja uskollisuus merkitsisivät samaa  perinteisessä avioliitossa kuin sukupuolineutraalissa- ja homoseksuaalisessa avioliitossa. Näinhän ei suinkaan ole koska ne toimivat erilaisten kulttuurien ja pelisääntöjen pohjalta.  Tämä näkemys tulee outoon valoon  jo paljain silmin  asiaa katsottaessa saati sitten perhesosiologisen tutkimuksen valossa. Ovatko piispat kritiikittömästi tukeutuneet seksuaalijärjestöjen viljelemään ”ei eroavaisuuksia”-narratiiviin ?

Yritän kiinnittää huomiota eräisiin sukupuolineutraalin- ja homoseksuaalisen avioliiton erityispiirteisiin, joissa se eroaa perinteisestä avioliitosta.

Sukukupuolineutraalin – ja homoseksuaalisen avioliiton syntyä  ymmärtää paremmin kun niiden taustalta  erottaa kaksi erilaista kehityskulkua. (1)ensimmäinen on voimakas sosiaalisen konstruktionismin korostus, joka irrottaa avioliiton kaikista luonnollisen elämänjärjestyksen niistä puolista, jotka jollain lailla rajoittavat ihmisen omaa määräysvaltaa. Se sallii yhteiskunnan ja kirkon instituutioiden ja oman itsemme radikaalin uudelleenmuotoilun miten kulloinkin haluamme.

(2)Toinen kehitysprosessi on sukupuolineutraalin ja homoseksuaalisen avioliittonäkemyksen rakentaminen, joka korostaa yksilön seksuaalisia oikeuksia.

Sosiaalikonstruktivistinen käänne ja irroittatuminen luomisjärjestyksestä

Kirkossa avioliitto on  Raamatun lisäksi perustunut luonnonoikeudelliseen ajatteluun, jonka mukaan avioliito ei ole poliittinen tai juridinen keksintö, vaan biologisen todellisuuden yhteiskunnallinen vahvistus.  Tämä on tärkeää: avioliittoa ei ole koskaan juridiikan kautta määritelty olemassaolevaksi. Pikemminkin  luonnollinen todellisuus tunnistettiin , pyrittiin suojelemaan ja täydennettiin sopivalla juridisella instituution muodolla. Vaikka avioliittoa ilmaistaan ​erilaisin kulttuurijärjestelyin, on se suuntautunut aina perheiden yhteisiä realiteetteja kohti, joihin kuuluu sukupuoliero ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuolidimorfismi), heteroseksi , lisääntyminen, biologinen vanhemmuus ja sukupolvien jatkumo . Avioliitto sopii näihin realiteetteihin.

Samaa sukupuolta oleva avioliitto irrottaa avioliiton näistä realiteeteista ja normeista, jolloin sen määrittely käy vaikeaksi. Homoliitoille nämä  ihmisen perusolosuhteista nousevat  kriteerit ovat syrjiviä rajoituksia ja ovat menettäneet perustelunsa avioliiton kriteereinä. Näiden luonnollisten realiteettien kieltäminen vie avioliittoa kasvavaan riippuvuuteen juridiikasta ja valtion kasvavaan säätelyyn instituutiosta  sekä johtaa äärimmäisen keinotekoiseen näkemykseen avioliitosta.

Onko saman sukupuolen avioliitto sukupuolineutraalin ideologian mukaisen  avioliittonäkemyksen , seksuaalimoraalin ja ihmiskäsityksen uusi paradigma?

Saman sukupuolen  avioliittokulttuuriin kuuluu seuraavia periaatteita ,jotka erottavat sen perinteisestä avioliitosta.

  1. Sukupuolijakoa miesten ja naisten välillä ei enää tarvita. Sen korvaa sukupuolineutraali tai sukupuolten moninaisuus.

Traditionaalinen avioliitto perustuu sukupuolijakoon.  Sukupuolineutraali avioliitto hyökkää rajusti perinteisiä miehen ja naisen sukupuolirooleja vastaan, joissa miesten ja naisten identiteetit ovat sidoksissa toisiinsa , mutta eivät ole samanlaiset. Ne korvataan sukupuolineutraaleilla malleilla , jotka usein ovat kokeilevia ja keskittyvät enemmän satunnaisiin seksuaalisuhteisiin.

Homoliitto on iso askel kohti sukupuoleen perustuvien  roolien syrjäyttämistä ja vahvojen sukupuolineutraalien ihanteiden hallitsemaa yhteiskuntaa . Kenen etu on, että sukupuoli tarkoituksellisesti identiteettimme kulmakivenä  turhennetaan ja sen psykologinen ja yhteiskunnallinen merkitys minimoidaan?

 

  1. Isät ja äidit ovat korvattavissa sukupuolineutraaleilla vanhemmilla. Myös maskuliinisuuden ja feminiinsyyden  arvo ja merkitys tulee minimoida koska niiden korostaminen viittaa sukupuolijakoon.

Saman sukupuolen  avioliitto katsoo, että ei ole eroa perheiden välillä, jossa on kaksi isää tai kaksi äitiä ja isän ja äidin perheen välillä ( ”ei eroavaisuuksia”-narratiivi). Näin homoliitossa sukupuoleen perustuva vanhemmuus puretaan, kun niitä kohdellaan yhdentekevinä ja sukupuoleen nähden samantekevinä rooleina.

Kun sukupuolirooleilla ei ole enää sukupuoleen perustuvaa merkitystä niin niiden sosiaalinen arvo romahtaa. Sukupuoli ei enää tarjoa uskottavia rooleja  vanhemmuuden identiteetin toteuttamiselle. Homoliitoissa ihanne onkin juuri  pyrkiä suhteessa sukupuoliroolien määrittelemättömyyteen.

Kun yhteiskunta ei tue miehisyyteen ja naiseuteen liittyviä normeja niin ihmisten on kaivettava ne omasta itsestään. Tulemme näkemään maskuliinisyyden ja feminiinisyyden epäterveitä roolimalleja sekä sukupuolidysforiaa kasvavassa määrin tulevina vuosina.

 

  1. Hetero -ja homoseksuaalisuuden välillä ei saisi olla merkittäviä eroavuuksia. Jos olisikin niin se ei saa vaikuttaa niiden moraaliseen hyväksyttävyyteen ja avioliittoon.

Toistaiseksi vain heteroseksuaalinen sukupuolielämä voi tuottaa jälkeläisiä, homoseksuaalisuus tarvitsee siihen lisääntymisteknologian apua. Tässä näkyy homo -ja heteroseksuaalisuuden suuntautumisen  ja yhteiskunnallisen merkityksen perustava erilaisuus . Homo-  ja heteroavioliittojen  yhteiskunnallinen painoarvo ovat täysin eri kokoluokkaa.

Perinteinen avioliitto on tarjonnut puitteet  tutkia sukupuolten  erilaista seksuaalisuutta ja tuoda yhteen miehen ja naisen erilaiset seksuaaliset kokemukset.

Homoseksuaalisten suhteiden taipumuksena  on miesten ja naisten seksuaalisen eron  minimoiminen. Näin toimitaan  pitkälti homo -ja heteroseksuaalisuuden moraalisen samanarvoisuuden saavuttamiseksi . Seksuaalijärjestöjen  lisäksi pornoteollisuus on tärkeä samanlaistamisen edistäjä. Homo -ja lesbosuhteet luovat yhdenmukaistamisella roolimallin myös heteroavioliitoon.

 

  1. Voit itse valita avioliittosi seksuaalimoraalin ja miten sitä harjoitat, koska mitään oikeaa tapaa ei ole.

Avioliitto on merkinnyt vastuun ottamista seksin seurauksista . Kun seksiä harjoitetaan pääsääntöisesti henkilökohtaisten mieltymysten tähden, niin yritykset rajoittaa ihmisen seksuaalisuuden rajoja katsotaan helposti syrjiviksi. Lgbt-liikkeen ,Setan , Trasekin ja terapiakentällä Sexpon seksuaalimoraali ei ole enää aikoihin lähestynyt seksiä samoilla normeilla  ja vastuilla kuin kirkossa ajatellaan.

Ajatus , että yhteiskunnalla on oikeus odottaa sitoutumista ja uskollisuutta naimisissa olevilta ei saa juurikaan tukea seksuaalivähemmistöiltä tai sukupuolineutraalilta kulttuurilta. Rajoituksien vastustaminen on ymmärrettävää : miksi yhteiskunnalla siksi olisi oikeutta puuttua yksityiselämään? Halutaanko vain avioliiton kunnioitettavuutta ja asemaa , mutta sen normit torjutaan?

 

  1. Lisääntymisteknologia kuuluu oleellisena osana avioliittoon, sillä homoliitto on lapseton ilman lisääntymisteknologiaa.

Seksuaali- ja sukupuoliliikkeet korostavat ja ajavat näkyvästi lisääntymis- ja adoptio-oikeuksia, koska avioliitto on muotoiltu vahvasti yksilön seksuaalisten oikeuksien pohjalle.  Kun lapset eivät luontaisesti kuulu liittoon, niin joudutaan rakentamaan vanhemmuutta ja suhteita lapsiin oikeuksien kautta. Kaikki tämä tietenkin normalisoi homoseksuaalista elämäntapaa  , mutta jos lapsista tehdään tässä prosessissa pelinappuloita ja heidän oikeuksia  poljetaan niin se on väärin. Lapsi ei ole oikeus, joita vanhemmat voivat vaatia omilla ehdoillaan tai tasa-arvon nimissä.

Kun miehen ja naisen avioliiton sisällä lasten saaminen tapahtuu pääasiassa  taloudellisten intressien ohi niin homo -ja lesboliitoissa ainakin osa lisääntymisteknologian käyttötavoista tapahtuu taloudellisena tapahtumana. Pari ostaa geneettistä materiaalia ja voi jopa vuokrata kohdun. Ruumis alkaa muistuttaa kauppapaikkaa.  Sofi Oksasen kirja Koirapuisto näyttää kuvaa Ukrainan julkeasta sukusolu-bisneksestä , jossa lapsista tehdään hyödykkeitä.(https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006649000.html)

Vaarana on myös, että lapset joutuvat kasvavassa määrin vanhempien psyko-juridisten avioerosotkujen maksumiehiksi.

 

  1. Vapaa ja pidäkkeetön avioerokulttuuri

Anthony Giddensin mukaan  postmodernit suhteet rakentuvat intiimisyyden, läheisyyden ja tunteiden varaan. Perinteinen avioliittto puolestaan korosti velvollisuutta ja sitoutumista. Sukupuolineutraali rakkaus on sitoutunut ainoastaan rakastamiseen. Kun suhde ei toimi tai rakkaus loppuu , niin tulee ero.

Avioerojen määrä heijastuu tapaamme elää avioliitossa sekä siihen miten suhtaudumme avioliittoon. Yhteiskunta , jossa ihmiset eivät enää pidä lupauksiaan , on yhteiskunta jossa avioliitolla ei enää ole samaa merkitystä.

Giddens on kuvannut nykyistä sukupuolineutraalia seksuaalimoraalia käsitteellä ’confluent love’. ”Toisin kuin romanttinen rakkaus, niin confluent love ei ole välttämättä monogaamista, seksuaalisen uskollisuuden merkityksessä Se mikä pitää puhtaan suhteen kasassa on kummankin osapuolen hyväksyminen, ’kunnes toisin päätetään’, että kumpikin saa riittävästi etua suhteesta, jotta sitä kannattaa jatkaa. Seksuaalisella uskollisuudella on roolia suhteessa siinä määrin kuin osapuolet katsovat sopivaksi”. Giddens , 1992.

Vieläkö avioliitto on instituutio ?

Nämä periaatteet muuttavat radikaalisti avioliittoa.

Perinteinen avioliitto suuntautui laajempiin yhteiskunnallisiin tarkoitusperiin ja asetti rajoituksia kaikelle seksuaaliselle käyttäytymiselle yhteiskunnassa. Se oli instituutio. Sukupuolineutraali- ja homoavioliitto ei enään kykene antamaan jäsenilleen normeja eikä pyrikkään säätelemään heidän seksuaalista käyttäytymistään. Sitä on lakattu ajattelemasta instituutiona. Se palvelee yksinomaan pariskunnan yksityisiä elämäntapoja, henkilökohtaisia motiiveja ja aikomuksia, joiden normit he itse vapaasti valitsevat tilannekohtaisesti.

 Lähteeinä mm.

M.Regnerus: Cheap Sex: The Transformation of Men, Marriage, and Monogamy.

A.Roberts :How did we come here.

A. Giddens,  1992, The Transformation of Intimacy: Sexuality, Love & Eroticism in Modern Societies.

    • Sokeuden syvällisyyttä: Jumala odottaa palvelijaltaan ymmärrystä kantaa vastuuta paimenena, pitäen huolta ”lampaistaan”. Paimenen tehtävävänä on olla esimerkillinen, eikä niinkuin sokeain taluttajalle käy . Mat.15:14 ”Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Jos sokea taluttaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan”.

    • K24 on kai vastuullinen niistäkin yksityishenkilöiden tänne postaamista mielipiteistä, joita tällä alustalla julkaistaan? Vai onko Suomessa erilainen käytäntö kuin muualla EU:n sisällä?

      Ihmisryhmää vastaan kiihottaminen uskonnonkaan varjolla usein ei ole kaukana vihapuheesta: https://yhdenvertaisuus.fi/vihapuhe .

    • En tarkoittanut että blogin kirjoittajaa uhkaa potkut, vaan olin itse perheneuvoja viime vuoteen asti. Kun kirjoitin itse perheneuvojana perinteisen avioliittonäkemyksen puolesta, niin minua kritisoitiin perheneuvonnankin piirissä ja kirjoitteluani yritettiin estää, vaikka pappina minulla on oikeus sanoa ääneen mitä kirkko opettaa. Siksi rohkaisun sanat blogistille.

    • Se ei muuta yhdenkään lapsen asemaa huonompaan suuntaan, jos samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhdetta kutsutaan rekisteröidyn parisuhteen sijasta avioliitoksi.

      Terve järki tuntuu välillä unohtuvan näissä kirjoituksissa.

    • Lapsella tulisi olla lähtökohtaisesti ja mikäli mahdollista oikeus olla omien vanhempiensa, isänsä ja äitinsä hoidettavana ja kuulua omaan verisiteiden yhdistämään sukuunsa. Jos tätä kritisoi tai ei pidä tärkeänä, niin olisi toivottavaa olla eksakti ja perustella näkemyksensä.

      Ehdottomasti kaikista tärkeintä on että lasta rakastetaan, se on tärkeämpää kuin itsetarkoituksellinen biologisten vanhempien hoidossa kasvaminen.

      Mutta ei voida pitää merkityksettömänä sitä saako lapsi tuntea molemmat vanhempansa ja näiden puoleisen sukunsa jäsenet, ja biologiset juurensa.

      Avioliittolain muutoksen aikoihin ajattelin, että voisi olla sinänsä ihan harmitonta, jos samaa sukupuolta olevien suhdetta kutsuttaisiinkon avioliitoksi. Jos samalla kirjattaisiin lakiin lapsen oikeus isään ja äitiin ja tehtäisiin hedelmöityshoidot luovutetuilla sukusoluilla laittomiksi.

    • Mikko Nieminen. Ajatteleppa niin, että jos olisimme lapsenasemassa, ja perheestä puuttuu toinen vanhempi. Lapsensilmin hän näkee joko 2 miestä, joista toinen on tempassut hameen yllensä tai kahden naisen ollessa kysymyksessä yhteisestä sopimuksesta ylikireät housut yllensä. Kyllä siinä touhussa pirukin nauraa.

      Lapselle on tärkeää se että oikea isä tai äiti on läsnä kun vaikeudet tulevat. Kaksi saamaapuolista ei kykene luomaan luottamuksellista rakkaudellista ilmapiiriä lapselle. Hyvä on että käsitteet avioliitto ja homo/ lesbo liitot pidetään pidetään kaukana toisistaan. ”Terve järki tuntuu välillä unohtuvan näissä kirjoituksissa”.

    • Lisäksi, ottaisin huomioon tässä ihmisen koko elämänkaaren. Ei vain lapsuutta, tai vain pikkulapsivaihetta.

      Usein kipu isän tai äidin puuttumisesta tai tuntemattomaksi jäämisestä tulee teininä, aikuisena tai voi tulla vasta vanhuuden kynnyksellä.

      Pieni lapsi voi varmasti olla onnellinen ja hyvinvoiva kahden äidin (tai kahden isän) perheessä. Mutta ensimmäisiä merkkejä siitä että äidillä tai isällä on pienellekin lapselle merkitystä, on ilmiö, joka neuvoloissa on nimetty termillä ”miehen nälkä”. Kun kyseessä ovat isättömät lapset. Koskien siis luonnollisesti myös yksinhuoltajaäitien lapsia.

    • Ihmisillä on tai ei ole lapsia riippumatta siitä, ovatko he naimisissa ja riippumatta siitä, millä nimellä heidän parisuhdettaan kutsutaan.

      1.3.2017 voimaan astunut avioliittolain muutos ei tätä asiaa muuttanut. Jauhaminen lapsen oikeuksista tässä kontekstissa on epärelevanttia ja osoittaa jonkinasteista järjen köyhyyttä.

      Lapsen asema ja oikeudet ovat minusta hirveän tärkeitä. Ne eivät kuitenkaan liity siihen, että parisuhteen nimi muutettiin rekisteröidystä parisuhteesta avioliitoksi.

      Suomessa ei kukaan vie lapsia pois heidän biologisten vanhempiensa luota ellei lapsen etu vaadi huostaanottoa. Tilanteet, joissa lapsi ei elä biologisten vanhempien luona liittyvät lähes poikkeuksetta siihen, että toinen vanhimmista on kuollut tai vanhemmat ovat eronneet. Ja näillä ei puolestaan ole homoliittojen kanssa mitään tekemistä.

      Jos lapsi tulee adoptoiduksi perheeseen jossa on hametta käyttävä mies tai ylikireissä housuissa kulkeva nainen (vaatevalinnat Erkko Järvisen), se johtuu siitä hänen biologiset vanhempansa eivät pysty lapsesta huolehtimaan. Suomessa ei ole järjestelmää, jossa lapsia huostaanotetaan lapsia sijoitettavaksi edellä mainittuja vaatteita käyttäville vanhemmille.

      Ja todetaan nyt lopuksi, että ylikireitä housuja käyttävät naiset voivat tulla raskaiksi ilman avioliiton solmimista ja ilman yhteiskunnan lupaa.

    • ”1.3.2017 voimaan astunut avioliittolain muutos ei tätä asiaa muuttanut. Jauhaminen lapsen oikeuksista tässä kontekstissa on epärelevanttia ja osoittaa jonkinasteista järjen köyhyyttä.”

      -Kummasti sitä kuitenkin vedottiin ”lasten oikeuksiin” myös siinä kun avioliittoa halutiin muuttaa!

      Ja ihan oikeasti, keskustella voi muutenkin kuin haukkumalla toisia tyhmiksi ja syyttämällä terveen järjen puutteesta.

      Lapset liitettiin avioliittoon lakia muutettaessa ja lapset liitetään avioliittoon nyt kun laki on muuttunut. Homo- ja lesbopariskunnat esittävät ”oikeutenaan” ja luonnollisena avioliittoon kuuluvana asiana, että he ”menevät naimisiin ja hankkivat lapsia”. Näin esim. Saara Aalto ja puolisonsa Meri.

      Lapsilla ja avioliitolla on erittäin paljon tekemistä toistensa kanssa, mutta kuten blogisti on kirjoittanut, lasten luonnollinen syntymä ja avioliitto on irrotettu toisistaan jo aiemmin.

      Avioliiton tarkoituksena (yhteiskunnallisena instituutiona) on ollut kanavoida luonnollinen syntyvyys tapahtuvaksi miehen ja naisen vakiintuneen parisuhteen kautta. Jotta yhteiskuntaan syntyisi ehjiä perheitä, ja on pidetty yllä ihannetta liittojen kestävyydestä, jotta perheet pysyisivät ehjinä.

      Jos luonnollinen syntyvyys ja avioliitto erotetaan täysin toisistaan, ja jos lasten hankkiminen erotetaan kokonaan avioliitosta yleensä, mitä syitä yhteiskunnalle jää ylläpitää avioliittoa ylipäätään, tai ihannetta sen kestävyydestä.

      Kun ei siinä ole enää muuta sisältöä tai tarkoitusta kuin kahden aikuisen ihmisen kiinnostusa ja kiintymys toisiinsa, joka voi ajan kuluessa muuttua.

      Eli mikä on avioliittoinstituution tarkoitus? Aikuisen ihmisten tunteille perustuvan rakkaussuhteen virallistaminen ja omaisuuden jakaminen erotilanteessa?

      Ilman syntyvyyttä linkittyneenä avioliittoon ja siihen sisällytettyyn elinikäisen sitoutumisen ihanteeseen avioliiton funktio yhteiskunnassa häviää ja muuttuu täysin tarpeettomaksi. Sen merkitystä ja tarpeellisuutta on jo nyt kyseenalaistettu.
      Kun se on enää pelkkä romanttinen perinne positiivisine mielikuvineen, sillä ei ole enää järjellistä ja perusteltua asemaa yhteiskunnassa. Kun avioliitto on täysin aikuisten ihmisten sopimuksen varainen asia, mihin siinä tarvitaan yhteiskuntaa säätämään (mm.) sitä miten saa erota.

      Pakollista harkinta-aikaa erotilanteessa on jo lyhennetty. Mikä enää estää sen poistamista kokonaan, ja antamasta ihmisille täyttä päätäntävaltaa myös siinä erotaanko, ja harkitaanko eroa vai ei?

    • ”Tilanteet, joissa lapsi ei elä biologisten vanhempien luona liittyvät lähes poikkeuksetta siihen, että toinen vanhimmista on kuollut tai vanhemmat ovat eronneet. Ja näillä ei puolestaan ole homoliittojen kanssa mitään tekemistä.”

      -Tilanteet joissa lapsi ei elä molempien biologisten vanhempiensa luona liittyvät hyvinkin usein siihen, että vanhemmat ovat (useimmiten) naispari, joka on hankkinut lapsen miespuolisen luovuttajan avulla.

      Mihin tarvittiin äitiyslakia ”takaamaan” lapselle ”oikeuden molempiin äiteihinsä”? Siinäkin oli kyse aikuisten oikeuksista, ei lasten.
      Kaikki tällainen ankkuroidaan muuttuneeseen ”tasa-arvoiseen” avioliittolakiin, ja pyritään esittämään naispari lasta toivovana pariskuntana, jolle yhteiskunnan tulee antaa hedelmöityshoitoa. Yhteiskunnan varoilla, ”tasaveroisuuden vuoksi”.

      Voi vain kuvitella mikä melu heräisi siitä, jos hedelmöityshoitoja alettaisiin antaa vain heteropariskunnille, ei enää itsellisille naisille ja naispareille.

      Mainittaisiinko tässä vastalauseryöptyssä avioliitto? Todellakin.

    • > Näin esim. Saara Aalto ja puolisonsa Meri.

      Puhuessani järjen köyhyydestä viittaan siihen, että argumentaatiolta puuttuu kausaalisuhde. Kovasti puhutaan, mutta asialla ei ole mitään tekemistä puhuttavan aiheen kanssa.

      Esimerkinomaisesti Saara Aalto ja hänen puolisonsa eivät liity tähän keskusteluun mitenkään. Nainen voi tulla raskaaksi riippumatta hänen parisuhteensa nimestä. Instituution nimen muuttaminen rekisteröidystä parisuhteesta avioliitoksi ei vaikuta siihen, voivatko Saara ja Meri saada lapsia. Jankkaus aiheesta on tyhjänpäiväistä.

      > Mihin tarvittiin äitiyslakia “takaamaan” lapselle “oikeuden molempiin äiteihinsä”?

      Tutustupa äitiyslakiin ennen kuin alat kyselemään tyhmiä. Äitiyslailla muutettiin sitä, että perheen sisäisen adoption sijaan puolison vanhemmuus vahvistetaan jo lapsen syntyessä. Lopputulos ei muutu, ainoastaan vanhemmuuden vahvistamiseen kuluva aika. Adoptioprosessiin kuluvan ajan poistaminen ei heikennä lapsen asemaa.

      Haluaisin nyt vähän faktoja tähän keskusteluun, jotta se ei olisi järjellisesti köyhää.

    • ”Puhuessani järjen köyhyydestä viittaan siihen, että argumentaatiolta puuttuu kausaalisuhde. Kovasti puhutaan, mutta asialla ei ole mitään tekemistä puhuttavan aiheen kanssa.”

      -Ihan miten vain, mutta et ole itse puhunut muusta kuin siitä millä nimellä joidenkin parisuhdetta kutsutaan. Tässä on kyllä kyse pikkuisen muustakin ja pikkuisen enemmästä.

      Keskustelu avioliittoinstituution yhteiskunnallisesta tarkoituksesta on tässä sysätty kokonaan sivuun. Ja siitä puhuvat ihmiset leimataan mitä erilaisimmilla termeillä.

      Avioliittoon on liitetty vahvasti ihanne isän ja äidin merkityksestä ja heteroydinperheen luonnollisuudesta.
      Kuten blogisti kirjoitti, avioliitosta on muotoutunut (toki jo ennen avioliittolain muutosta) lähinnä aikuisten tapreita, ja ailahtelevia tunteita palveleva instituutio, jossa vastuuta on koko ajan vähennetty ja oikeuksia painotettu.

      ”Oikeus avioliittoon” tässä loputtomassa avioliittoväännössä (joka jatkuu myös yhteiskunnallisella tasolla) perustuu lopulta pelkille mielikuville.
      Siinä mielessä on ihan osuvaa tuo kun toistat toistamistasi sitä, ”miksi parisuhdetta kutsutaan”.

      Mutta avioliitto instituutiona on perustunut perinteisille ydinperhearvoille. Sen pohjalta koko yhteiskunta on rakennettu heteroydinperheen ihanteelle. Tätä ei voi olla tietämättä ja näkemättä. Järjen köyhyyttä on pakonomaisesti kieltää avioliittoinstituution ja ydinperhemallin ihanteen yhteys.,

      ”Nainen voi tulla raskaaksi riippumatta hänen parisuhteensa nimestä. Instituution nimen muuttaminen rekisteröidystä parisuhteesta avioliitoksi ei vaikuta siihen, voivatko Saara ja Meri saada lapsia. Jankkaus aiheesta on tyhjänpäiväistä.”

      -No justiinsa… Nyt tekisi mieli sanoa että etkö tosiaan ymmärrä?
      Kuten todettua, avioliiton irtautuminen ehjästä ydinperheideaalista alkoi jo ennen sen muuttumista sukupuolineutraaliksi. Mutta juuri tämä muutos johti tilanteeseen, jossa ollaan nyt.
      Toistat vain tuota ”parisuhteen nimeä”. Mutta näetkö millä tavalla avioliittoon suhtautuminen ja sen asema yhteiskunnassa on muuttunut?

      Ja sen kokemaa muutosta vastuullisesta perheen muodostuksesta aikuisten oikeuksia (oikeutta lapsiin ja ”perheen perustamiseen” kumppanin sukupuolesta riippumatta) käytetään juuri tässä tilanteessa hyväksi.
      Sen pohjalta Saara Aalto puolisoineen ja monet muut naisparit vaativat oikeutta ”mennä naimisiin ja hankkia lapsia”.
      Tämä esitetään ”aivan yhtä luonnollisena” ja naimisiinmeno ja lasten hankkiminen yhtä luonnollisesti yhteenkuuluvana asiana kuin heteroparien perheenmuodostus.

      Lapsen oikeus isään ja äitiin häivytetään yhä enemmän taka-alalle, ja lopulta siitä ei saa enää edes puhua. Tässä tilanteessa ollaan jo nyt.

      > Mihin tarvittiin äitiyslakia “takaamaan” lapselle “oikeuden molempiin äiteihinsä”?

      ”Tutustupa äitiyslakiin ennen kuin alat kyselemään tyhmiä. Äitiyslailla muutettiin sitä, että perheen sisäisen adoption sijaan puolison vanhemmuus vahvistetaan jo lapsen syntyessä. Lopputulos ei muutu, ainoastaan vanhemmuuden vahvistamiseen kuluva aika. Adoptioprosessiin kuluvan ajan poistaminen ei heikennä lapsen asemaa.”

      -Jälleen: etkö oikeasti ymmärrä? (Jos lähdet tuolle ”tyhmä” -linjalle, niin kaipa näin voi sanoa tältäkin puolelta.
      Tiedän tasan tarkkaan millainen äitiyslakialoite oli! Kävin loputtomasti keskusteluja sitä ajettaessa.

      Siinä oli kyse aikuisen oikeudesta lapseen, joka ei ole hänen omansa. Ja se sisälsi oikeuden _perua äitiys_
      Jos tästä edetään johdonmukaisesti siihen, että biologisella äidillä ja adoptioäidillä ei ole eroa, ei voida päätyä muuhun kuin että biologisen äidin ”äitiyden peruminen” on aivan yhtä hyväksyttävää.

      Voisit ehkä tarkentaa mitä tarkoitat ”lapsen aseman heikentämisellä”.
      Tätä heitellään keskustelussa ajoittain, tarkentamatta ja täsmentämättä sitä mitenkään. Mitä siis tarkoitit?

      Äitiyslaki tarkoittaa, että lapselle ei voida koskaan vahvistaa isää. Lisäksi, onko olemassakaan enää sellaisia naispareja, jotka eivät tätä mahdollisuutta käytäisi JOTTA lapselle ei koskaan tarvitisisi vahvistaa isää.

      Äitiyslaki painottuu täysin aikuisten oikeudelle. Kovasti siinä vouhotettiin siitä, että jos lapsen biologinen äiti kuolee ennenkuin adoptioprosessi on valmis, tai jos pari eroaa ennen tätä.

      Erityisesti jälkimmäinen kohta. Mihin lapsi tarvitsee äidin exää, joka ei ole hänelle sukua ja jota hän ei edes muista?

      Voit toistaa että ”ei siitä ole lapselle mitään haittaa”, mutta äitiyslain sisältö oli siinä, että aikuinen saa olla lapselle juridinen vanhempi, jos haluaa, ja sitten jos ei enää halua olla, ei tarvitse olla.

      ”Haluaisin nyt vähän faktoja tähän keskusteluun, jotta se ei olisi järjellisesti köyhää.”

      -No, ihan suoraan sanottuna kommenteissasi ei ole paljonkaan sisältöä…

      Mitäpä jos puhuttaisiin siitä avioliiton perinteisestä tarkoituksesta ja funktiosta. Onko sillä ollut tekemistä ehjän ydinperheen ja sen koossa pysymisen kanssa, ja lapsen oikeuksien julistuksen kanssa. Sen kohdan, jossa sanotaan, että lapsella tulisi olla, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan.

      Tätä ihannetta avioliittoinstituutio on tukenut Suomessakin, vuosikymmenten ajan. Ja ihmiskunnan historian alusta asti.

    • > Ihan miten vain, mutta et ole itse puhunut muusta kuin siitä millä nimellä joidenkin parisuhdetta kutsutaan. Tässä on kyllä kyse pikkuisen muustakin ja pikkuisen enemmästä.

      Kaipaisin tähän keskusteluun enemmän konkretiaa. Siis sitä, että sanottaisin että asia oli ensin tavalla X. Sitten tapahtui lakimuutos Z. Ja lakimuutoksen seurauksena asia on nyt tavalla Z.

      Nyt sinä vain hoet kaiken aikaa perinteisistä perhearvoista ja ihanteista, mutta en kuule ensimmäistäkään konkreettista muutosta, joka olisi johtunut 1.3.2017 tapahtuneesta lakimuutoksesta. Miten voin ottaa tarkemmin kantaa, kun et esitä mitään konkreettista, mikä olisi muuttunut lain muuttuessa?

      Niin kauan kuin et tuo mitään konkreettista lakimuutoksesta johtunutta muutosta, aion toistaa sitä samaa vanhaa viestiä, että lakimuutoksessa konkreettisesti muuttui parisuhteen nimi ja avioparin oikeus ottaa yhteinen sukunimi ilmaiseksi kun aiemmin siitä joutui maksamaan. Jos nämä ovat ne ainoat tosiasialliset konkreettiset muutokset, en mitenkään todellakaan ymmärrä sitä, mitä negatiivista tästä seurasi. En todellakaan.

      > Äitiyslaki tarkoittaa, että lapselle ei voida koskaan vahvistaa isää.

      Lue se laki uudestaan. Äitiys voidaan äitiyslain perusteella vahvistaa vain siinä tapauksessa, että isyyttä ei ole vahvistettu eikä sitä ole mahdollisuutta vahvistaa (3. pykälän 2. momentti). Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että äitiys voidaan vahvistaa lain perusteella vain silloin kun hedelmöitys tehdään hedelmöityshoitoja antavalla klinikalla lahjoitetuilla sukusoluilla siten, että sukusolujen luovuttaja ei halua lapsen isäksi.

      Eli tilanne on täsmälleen sama, jos heteroparille annetaan hedelmöityshoitoja miehen hedelmättömyyden takia. Tuolloinkin sukusolut ovat anonyymiltä lahjoittajalta, joka ei halua isäksi lapselle.

    • Jännää… Kävin puolen tunnin happihypyllä, ja mietin oletko kerinnyt vastaamaan. Tuo mieleen jotain…

      ”Kaipaisin tähän keskusteluun enemmän konkretiaa. Siis sitä, että sanottaisin että asia oli ensin tavalla X. Sitten tapahtui lakimuutos Z. Ja lakimuutoksen seurauksena asia on nyt tavalla Z.”

      -Kaipasit faktoja. Fakta on esim. se, että avioliittoinstituutio, sekä avioliittolaki, on perustunut yhteiskunnassa vahvasti luonnolliseen lisääntymiseen liittyvään vastuuseen, ja pitänyt tavoitteenaan sitä, että kun mies ja nainen lisääntyvät, he myös perustavat perheen, ja lapsella on mahdollisuus tuntea sekä isänsä että äitinsä.

      Avioliiton perusta ja funktio yhteiskunnassa on ollut tämä, ja se on perustunut sille ydinperheen ideaalille, jota tässä koko ajan hoen.

      Järjen köyhyyttä on kieltää tämä keinolla millä hyvänsä, ja väittää että avioliitossa olisi ollut kyse ”vain omaisuuden jakamisesta” tms.

      Eli tämän faktan, erittäin konkreettisesti ilmenneen faktan, voimme kai molemmat tässä kohden tunnustaa?

      Nyt sinä vain hoet kaiken aikaa perinteisistä perhearvoista ja ihanteista, mutta en kuule ensimmäistäkään konkreettista muutosta, joka olisi johtunut 1.3.2017 tapahtuneesta lakimuutoksesta. Miten voin ottaa tarkemmin kantaa, kun et esitä mitään konkreettista, mikä olisi muuttunut lain muuttuessa?

      Niin kauan kuin et tuo mitään konkreettista lakimuutoksesta johtunutta muutosta, aion toistaa sitä samaa vanhaa viestiä, että lakimuutoksessa konkreettisesti muuttui parisuhteen nimi ja avioparin oikeus ottaa yhteinen sukunimi ilmaiseksi kun aiemmin siitä joutui maksamaan. Jos nämä ovat ne ainoat tosiasialliset konkreettiset muutokset, en mitenkään todellakaan ymmärrä sitä, mitä negatiivista tästä seurasi. En todellakaan.

      > Äitiyslaki tarkoittaa, että lapselle ei voida koskaan vahvistaa isää.

      Lue se laki uudestaan. Äitiys voidaan äitiyslain perusteella vahvistaa vain siinä tapauksessa, että isyyttä ei ole vahvistettu eikä sitä ole mahdollisuutta vahvistaa (3. pykälän 2. momentti). Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että äitiys voidaan vahvistaa lain perusteella vain silloin kun hedelmöitys tehdään hedelmöityshoitoja antavalla klinikalla lahjoitetuilla sukusoluilla siten, että sukusolujen luovuttaja ei halua lapsen isäksi.

      Eli tilanne on täsmälleen sama, jos heteroparille annetaan hedelmöityshoitoja miehen hedelmättömyyden takia. Tuolloinkin sukusolut ovat anonyymiltä lahjoittajalta, joka ei halua isäksi lapselle.

    • Sori, oli tarkoitus laittaa tuo viesti ja jatkaa sitten kommenttisi loppuosasta, mutta otan sen nyt tähän.

      ”Nyt sinä vain hoet kaiken aikaa perinteisistä perhearvoista ja ihanteista, mutta en kuule ensimmäistäkään konkreettista muutosta, joka olisi johtunut 1.3.2017 tapahtuneesta lakimuutoksesta. Miten voin ottaa tarkemmin kantaa, kun et esitä mitään konkreettista, mikä olisi muuttunut lain muuttuessa?”

      -Olen koko ajan yrittänyt selittää, että muutos avioliiton funktiossa, ja sen sisältämissä ihanteissa alkoi romuttua jo siinä vaiheessa kun itsellisille naisille alettiin antaa ”hedelmöityshoitoja”.

      Avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi, lasten liittäminen siihen ”yhtä luonnollisena asiana” kuin heteroavioliitossa, ja vastikään laadittu äitiyslaki ovat kaikki omalta osaltaan olleet edistämässä sitä, että avioliitolla on yhä vähemmän tekemistä sen kanssa että lapsi todella saisi kasvaa oman äitinsä ja isänsä hoidossa.
      Jota avioliittolaki aiemmin oli tarkoitettu tukemaan ja edistämään.

    • ”Niin kauan kuin et tuo mitään konkreettista lakimuutoksesta johtunutta muutosta, aion toistaa sitä samaa vanhaa viestiä, että lakimuutoksessa konkreettisesti muuttui parisuhteen nimi ja avioparin oikeus ottaa yhteinen sukunimi ilmaiseksi kun aiemmin siitä joutui maksamaan. Jos nämä ovat ne ainoat tosiasialliset konkreettiset muutokset, en mitenkään todellakaan ymmärrä sitä, mitä negatiivista tästä seurasi. En todellakaan.”

      -No, tätä yritin selittää tuossa edellä. Avioliitto oli kuollut ja kadottanut alkuperäisen funktionsa jo ennen sen muuttamista sukupuolineutraaliksi. Sen nimeäminen ”tasa-arvoiseksi avioliitoksi” osaltaan jo painottaa sitä, että avioliitto nähdään ensisijaisesti aikuisten oikeutena, ja lasten saamiseen liittyy myös vain oikeuksia.

      Ja jos huomasit, niin kirjoitin tuossa aiemmin, että jos ei sinänsä olisi mitenkään ehdottoman vahingollista, jos samaa sukupuolta olevien suhdetta kutsuttaisiinkin ”avioliitoksi”. JOS samalla olisi palattu siihen, että vain miehen ja naisen luonnollinen lisääntyminen on yhteiskunnassa tuettua, ja lisääntymisteknologian avulla lasten hankkiminen itsellisille naisille ja naispareille tehtäisiin laittomaksi.

      Eli avioliittolain muutos ei tuhonnut avioliittoinstituutiota. Se oli romuttunut jo aiemmin. Muutos vain vie yhteiskuntaa koko ajan kauemmas siitä funktiosta joka avioliittoinstituutiolla aiemmin oli. Siitä mikä yhteiskunnassa katsottiin suojelemisen arvoiseksi.

      Ja lopulta se johtaa kysymään mihin koko avioliittoinstituutiota enää tarvitaan.

      > Äitiyslaki tarkoittaa, että lapselle ei voida koskaan vahvistaa isää.

      ”Lue se laki uudestaan. Äitiys voidaan äitiyslain perusteella vahvistaa vain siinä tapauksessa, että isyyttä ei ole vahvistettu eikä sitä ole mahdollisuutta vahvistaa (3. pykälän 2. momentti). Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että äitiys voidaan vahvistaa lain perusteella vain silloin kun hedelmöitys tehdään hedelmöityshoitoja antavalla klinikalla lahjoitetuilla sukusoluilla siten, että sukusolujen luovuttaja ei halua lapsen isäksi.”

      -Kyllä minä tuon tiesin. Mutta käyttäisikö kukaan naispari enää tunnettua miestä luovuttajana, sellaista joka haluaisi lapsen isäksi, kun tällainen mahdollisuus on olemassa?

      ”Eli tilanne on täsmälleen sama, jos heteroparille annetaan hedelmöityshoitoja miehen hedelmättömyyden takia. Tuolloinkin sukusolut ovat anonyymiltä lahjoittajalta, joka ei halua isäksi lapselle.”

      -Lue edellinen…

    • ”muutos avioliiton funktiossa, ja sen sisältämissä ihanteissa alkoi romuttua jo siinä vaiheessa kun itsellisille naisille alettiin antaa “hedelmöityshoitoja”.

      -Tarkennuksena tähän, että tälle avioliiton tarkoituksen romuttamisen tielle lähdettiin jo siinä vaiheessa kun ehkäisyvälineiden myötä seksi saatettiin irrottaa sekä parisuhteista ja avioliitosta, että lisääntymisen mahdollisuudesta.

    • Äitiyslaista vielä se, että tähän asti on pidetty ainakin jollain lailla toivottavana ja hyvänä asiana, jos lapsella on isä.

      Äitiyslaki antaa vahvan viestin siitä, että isä on lähtökohtaisesti täysin merkityksetön lapselle. Ellei mies itse satu haluamaan olla lapselle isä.

    • ”Eli tilanne on täsmälleen sama, jos heteroparille annetaan hedelmöityshoitoja miehen hedelmättömyyden takia. Tuolloinkin sukusolut ovat anonyymiltä lahjoittajalta, joka ei halua isäksi lapselle.”

      -Vielä pakko laittaa kommenttia tuohon. Käytit sanaa ”heteropari”. Heteroparissa on mies ja nainen.

      Eli lapsella olisi isä, oikean biologisen isän sijalla, tällaisessa tapauksessa. Joten tilanne ei olisi täsmälleen sama.

      Mutta jotta saataisiin tähän vähän sitä konkretiaa, niin onko sinusta ihan ok ja hyväksyttävää, että mies ei halua olla omalle lapselleen isä? Tai että äiti voi luopua oikeudestaan lapseen?

    • > Mutta jotta saataisiin tähän vähän sitä konkretiaa, niin onko sinusta ihan ok ja hyväksyttävää, että mies ei halua olla omalle lapselleen isä? Tai että äiti voi luopua oikeudestaan lapseen?

      Hedelmöityshoidoista vielä sen verran, että niissähän sukusolujen luovuttajia voi verrata verenluovutukseen. Annamme verta auttaaksemme toisia ihmisiä ilman ajatusta, että luovutetun veren saajalla olisi velvotteita luovuttajaa kohtaan. Hedelmöityshoitojen tapauksessa ei ole koskaan sellaista tilannetta, että ”mies ei halua olla isä omalle lapselleen”. Sukusolut luovutetaan lääketieteelliseen hoitoon, ei sen takia että luovuttajasta tulisi isä.

      Isyyslaissa on pykälä isyydesta luopumisesta. Ymmärtääkseni tässä on taustalla se, että isyys vahvistetaan avioliiton perusteella ilman lääketieteellistä isyystestiä ja avioliitto ei takaa sitä, että aviomies on avioliitossa syntyneen lapsen biologinen isä. Tästä syystä laki määrittelee tietyn aikaikkunan, jonka aikana isyydestä voi luopua.

      Tuo sama aikaikkuna on kirjattu myös äitiyslakiin. Tilanne on toki biologisesti toisenlainen, mutta ymmärtääkseni lainsäätäjä on halunnut tehdä symmetristä lainsäädäntöä. Isyys ja äitiys vahvistetaan samalla tavalla ja samanlaisia määräaikoja käyttäen. Ymmärrän tuon perustelun ja motiivin vaikka äitiyslain osalta asian olisi perustellusti voinut säätää toisellakin tavalla.

      Yleisesti ottaen meillä ei ole sellaista tilannetta, että vanhemmat voisivat mielivaltaisesti luopua vanhemmuudestaan. Vanhemmilla on myös elatusvelvollisuus lapsiinsa aina näiden täysi-ikäisyyteen asti. Ja lastensuojelu hoitaa ne tapaukset, joissa vanhempien kyky hoitaa tätä velvollisuuttaan ei toteudu.

      Eli vastaus kysymykseesi on, että laissa säädetyt mahdollisuudet luopua isyydestä tai äitiydestä ovat perusteltuja, yleisellä tasolla tällaista vanhemmuudesta luopumisen mahdollisuutta Suomessa ei ole, enkä minä sellaisen käyttöönottoa kannata.

    • > Eli tämän faktan, erittäin konkreettisesti ilmenneen faktan, voimme kai molemmat tässä kohden tunnustaa?

      Nyt sä puhut vaan yhteiskunnan arvoista ja ihanteista sekä niissä tapahtuneista muutoksista. Aivan varmasti meillä on monenkin asian osalta erilaiset arvot ja ihanteet kuin 50 vuotta sitten. Emme me siitä asiasta ole eri mieltä.

      En vaan edelleenkään ole kuullut yhtään konkreettista asiaa, joka avioliittolain muutoksessa meni huonompaan suuntaan ja johtui nimenomaan avioliittolain muuttamisesta. Ehkä niitä ei ole..?

    • ”En vaan edelleenkään ole kuullut yhtään konkreettista asiaa, joka avioliittolain muutoksessa meni huonompaan suuntaan ja johtui nimenomaan avioliittolain muuttamisesta. Ehkä niitä ei ole..?”

      -Mitähän sinä nyt mahdat tarkoittaa?

      Olen koko ajan sanonut, että avioliittolain muutos ”tasa-arvoiseksi” oli ”vain” luonnollista jatkumoa sille avioliiton perustan ja funktion rappeutumiselle, mikä oli alkanut jo vuosia, vuosikymmeniä, aikaisemmin.

      Se mitä avioliittolaki, ja laki ylipäätään, tekee, paitsi määrää tekemään jotain ja kieltää tekemästä jotain, on vahva moraalinen viesti.

      Avioliittolain muuttaminen ja sen nimeäminen ”tasa-arvoiseksi” ilmensi, ja ilmentää, sitä miten se mielletään yhä enemmän ja kuin itsestäänselvästi, aikuisten oikeuksia ja tietynlaista statusta ilmentäväksi instituutioksi.

      Kuten sanoin, ei avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi avioliittoa tuhonnut. Muutos oli mahdollinen vain koska avioliiton alkuperäinen, järjellinen, merkitys on jo kadotettu ja sen funktio ja tarkoitus mitätöity.

      Mitään ei olisi oikeastaan voitettu vain sillä, että avioliittolain muutosta ei olisikaan tapahtunut. Avioliitto jatkaisi murenemistaan ja sen vähittäinen alasajo jatkuisi vääjäämättä.

      Sukupuolineuraali avioliittolaki vain vahvisti sitä väitettä, että myös vanhemmuus on ”sukupuolineutraalia”. Että lapsi ei tarvitse isää, tai äitiä, vaan ainoastaan ”vanhemmat”.
      Tämän huomaa juuri siitä miten lapset ja lasten hankkiminen edelleen liitetään avioliittoon ja naimisiin menemiseen. Ikäänkuin mitään oleellista eroa suhteessa heteropareihin, ja heteroavioliittoon, ei olisi.

      Eli ei ole kyse siitä mitä tapahtui 1.3. 2017 vaan mitä on tapahtunut, tapahtumassa ja tapahtuu edelleen, ja mitä tuo muutos oli vain osaltaan edistämässä.

    • ”Hedelmöityshoidoista vielä sen verran, että niissähän sukusolujen luovuttajia voi verrata verenluovutukseen. Annamme verta auttaaksemme toisia ihmisiä ilman ajatusta, että luovutetun veren saajalla olisi velvotteita luovuttajaa kohtaan. Hedelmöityshoitojen tapauksessa ei ole koskaan sellaista tilannetta, että “mies ei halua olla isä omalle lapselleen”. Sukusolut luovutetaan lääketieteelliseen hoitoon, ei sen takia että luovuttajasta tulisi isä.”

      -Ymmärrän kyllä mitä sukusolujen luovuttaminen on. Ja minä näen sen kyllä siten, että mies ei halua olla isä sille lapselle, jonka saattaa maailmaan sukusolujensa avulla.

      Enkä vertaisi sukusolujen luovutusta verenluovutukseen. Jälkimmäisessä on kyse henkien pelastamisesta. Ensinmainitussa ihmisten haaveiden toteuttamisesta.

      ”Yleisesti ottaen meillä ei ole sellaista tilannetta, että vanhemmat voisivat mielivaltaisesti luopua vanhemmuudestaan. Vanhemmilla on myös elatusvelvollisuus lapsiinsa aina näiden täysi-ikäisyyteen asti. Ja lastensuojelu hoitaa ne tapaukset, joissa vanhempien kyky hoitaa tätä velvollisuuttaan ei toteudu.”

      -Yhteiskunnan tarkkailu ja sen asioihin kantaaottaminen on ehkä vähän kuin jalkapalloa. Vaikken jälkimmäistä harrastakaan. Ei pidä katsoa missä pallo on, vaan missä se on vähän ajan kuluttua.
      Eli mihin ollaan menossa?

      Mitä tarkoittaa se, että _tasaveroisesti_ toiseksi äidiksi nimetty nainen luopuu äitiydestään?

      Lasta ei saa jättää heitteille. Sitä ei tässä yhteiskunnan tilanteessa hyväksytä. Mutta jos nainen, joka on ollut suhteessa lapsen biologisen äidin kanssa, luopuu oikeudestaan lapseen, näemmekö (kuitenkin) tässä tietyn eron sihen verrattuna jos lapsen _biologinen_ äiti luopuu oikeudestaan lapseen?

      Tätäkin on jo tapahtunut. Mm. oli uutinen äidistä, joka antoi lapsensa huostaan, jotta voisi keskittyä uusiin miessuhteisiin…

      Eli entä jos suhteesta lähtevä nainen, joka luopuu äitiydestään ja jättää lapsen toisen huollettavaksi, olisikin lapsen biologinen äiti?

      Jääkö muuta ihannetta kuin se, että lapsella on oltava huoltajat, mutta ketään ei voi velvoittaa olemaan vanhempi loppuelämäänsä? Että lapsi ei lähtökohtaisesti kuulu kenellekään, ja kenellekään ei kuulu lähtökohtaisesti vastuu lapsesta?
      Jos eroa biologisen ja juridisen vanhemmuuden välillä ei tunnusteta. Ja vanhemmuus katsotaan vain tai ensisijaisesti juridiseksi asemaksi.

      ”Eli vastaus kysymykseesi on, että laissa säädetyt mahdollisuudet luopua isyydestä tai äitiydestä ovat perusteltuja, yleisellä tasolla tällaista vanhemmuudesta luopumisen mahdollisuutta Suomessa ei ole, enkä minä sellaisen käyttöönottoa kannata.”

      -Ok. Kiitos että toit oman mielipiteesi esiin tässä. Muutoin olisi mielenkiintoista keskustella juurikin siitä mitä mieltä olemme asioista, ja miten perustelemme. Ei siis yleisesti vaan miten minä perustelen kantani ja miten sinä.

      (Tuossa edellä kirjoitit, että ”meillä on erilaiset arvot kuin 50 vuotta sitten” viitaten ilmeisesti yhteiskuntaan yleensä… Minua kiinnostaisi tietää mitä sinä ajattelet.)

    • > Mitä tarkoittaa se, että _tasaveroisesti_ toiseksi äidiksi nimetty nainen luopuu äitiydestään?

      En välttämättä ymmärtänyt kysymystä, mutta yritän silti vastata. Lainsäädäntömme lähtee siitä, että lapsen synnyttänyt henkilö on lapsen toinen vanhempi. Synnyttäminen on riittävä todiste vanhemmuudesta. Sen sijaan vain aniharvoin lapsen toisen vanhemman biologista vanhemmuutta todennetaan lääketieteellisesti vaan lähes aina lapsen toinen vanhempi vahvistetaan vanhemmuuden tunnustamisen kautta.

      Koska ei-synnyttäneen vanhemman vanhemmuus ei perustu biologiseen vanhemmuuteen vaan vanhemmuuden tunnustamiseen, meillä on lainsäädännössä mahdollisuus perua vanhemmuuden tunnustaminen tietyn määräajan kuluessa.

      Tasaveroisuudella ilmeisesti viitataan siihen, että lapsen molemmat vanhemmat (synnyttänyt ja ei-synnyttänyt) ovat tasaveroisesti lapsen vanhemmat vaikka faktuaalisesti vain toisen tiedetään olevan varmasti lapsen biologinen vanhempi.

      Kirjoitin vastaukseni sukupuolineutraalisti, koska lainsäädännöllisesti ei-synnyttäneen vanhemman sukupuolella ei ole merkitystä.

      Ja lopuksi totean, että en tiedä, mistä olet tuon lauseen kopioinut, joten en pysty ottamaan kantaa siihen kontekstiin, jossa se on kirjoitettu ja mitä kirjoittaja on sillä tarkoittanut.

    • ”Koska ei-synnyttäneen vanhemman vanhemmuus ei perustu biologiseen vanhemmuuteen vaan vanhemmuuden tunnustamiseen, meillä on lainsäädännössä mahdollisuus perua vanhemmuuden tunnustaminen tietyn määräajan kuluessa.”

      -No siis, minä olen ymmärtänyt, että vanhemmuuden _tunnustaminen_ perustuu biologiseen vanhemmuuteen.

      Muutoin on kyse adoptoinnista.

      Jos käsitteitä muutetaan siten, että ”vanhemmuuden tunnustaminen” tarkoittaa myös ”äitiyden tunnustamista” tilanteessa, jossa lapsella on jo biologinen äiti, ei puhuta enää samasta asiasta, eikä vanhemmuus merkitse enää samaa.

      Aiemmin oli vanhemmat ja adoptiovanhemmat, sekä sijaisvanhemmat. Lapsen oikeuksien julistuksen kohdassa, jossa todetaan, että ”lapsella tulee olla, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan” viittaa biologisiin vanhempiin.
      Tältä pohjalta vanhemmuus tunnustetaan. Ja tältä pohjalta sen tunnustaminen on mielekästä.

      Adoptiovanhemmuutta ei voi, eikä tulisi voida perua vain omalla ilmoituksella, eli mistä vanhemmuudesta on kyse, jos ”äitiys perutaan”?

      Jos nyt puhutaan niistä faktoista, niin äidin kumppani ei ole lapselle mitään sukua, ja adoptiokin tapahtuu sen kautta, että nainen on suhteessa lapsen äidin kanssa. Jos tämä suhde päättyy, ei ole mitään sidettä mikä liittäisi naisen toisen naisen lapseen.

      Eli äitiys ei ole, eikä voi olla, ”tasaveroisesti” jaettu biologisen äidin ja äidin kumppanin välillä. Tätä äityslailla jollain lailla haettiin, mutta pidettiin samalla auki sitä porttia, että äitiys ei olekaan elinikäinen side. Eli lapsella on edelleen vain yksi oikea äiti.

      Kirjoitit näin:

      ”Aivan varmasti meillä on monenkin asian osalta erilaiset arvot ja ihanteet kuin 50 vuotta sitten.”

      Eli mitkä ja millaiset ja millä tavoin perustellut ovat sinun arvosi ja ihanteesi, mitä tulee perhemuotoihin ja perheenperustamistapoihin. Ovatko kaikki perheet samalla viivalla, ja kaikkien tulisi olla samalla viivalla myös juridisesti?

      Siis sitä haen, että mitä mieltä sinä olet. En sitä mitä laissa tällä hetkellä sanotaan mistäkin asiasta.

      https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/mika-sateenkaariperhe/

    • Se mitä, konkreettisia, muutoksi sukupuolineutraali avioliittolaki on saanut aikaan mm. lainsäädännössä on havaittavissa maailmalla jo muutamissa tapauksissa, joissa esim. lapsen biologinen äiti on hävinnyt huoltajuuskiistan miesparin eduksi. Sillä perusteella että nämä ovat naimisissa, ja toinen on lapsen biologinen isä.

      Kohdunvuokrausta tapahtuu jo joissakin maissa, ja aivan varmasti Suomessakin tullaan nostamaan esiin naimisissa olevien miesparien mahdollisuus ”hankkia lapsia”.

    • > No siis, minä olen ymmärtänyt, että vanhemmuuden _tunnustaminen_ perustuu biologiseen vanhemmuuteen.

      Se mitä yritin sanoa on, että lapsen äiti tiedetään synnytyksen perusteella. Se joka synnyttää, on äiti. Myös silloin kun hän ei ole lapsen biologinen äiti eli hedelmöitys on tapahtunut lahjoitetulla munasolulla.

      Sen sijaan isän biologinen vanhemmuus testataan aniharvoin. Jos lapsen synnyttänyt nainen on naimisissa, maistraatti merkitsee äidin aviomiehen lapsen isäksi kunhan hän myöntää olevansa lapsen isä. Jos lapsen synnyttänyt nainen ei ole naimisissa, isyys määrätään käräjäoikeuden päätöksellä kunhan löytyy mies, joka tunnustaa olevansa lapsen isä.

      Isän kohdalla missään kohdassa ei testata, onko isä lapsen biologinen isä. Ja itseasiassa äidinkään biologista äitiyttä ei testata joskin niin kauan kun hedelmöityshoito tehdään virallisella klinikalla, on kyllä tiedossa, jos äiti ei ole syntyvän lapsen biologinen äiti.

      Suomessa on äärettömän vähän lapsia, joiden isä on todennettu isyystesteillä. Meidän kaikkien muiden isät ovat tunnustaneet isyytensä, olivatpa he biologisia isiä vai ei. Ja koska isyys perustuu omaan ilmoitukseen eikä biologiseen isyyteen, isäksi tunnustamisen voi perua määräajan kuluessa.

      Tätä samaa määräaikaa sovelletaan äitiyslaissa myös synnyttäneen äidin puolisoon. Jos lapsi syntyy hedelmöityshoidon perusteella, on jopa mahdollista että synnyttäneen äidin puoliso on lapsen biologinen äiti.

      Tokihan valtaosa isyytensä tunnustavista isistä on lapsen biologisia isiä, mutta pointtini oli se, että ei biologista isyyttä missään vaiheessa tarkisteta mitenkään.

    • > Se mitä, konkreettisia, muutoksi sukupuolineutraali avioliittolaki on saanut aikaan mm. lainsäädännössä on havaittavissa maailmalla jo muutamissa tapauksissa, joissa esim. lapsen biologinen äiti on hävinnyt huoltajuuskiistan miesparin eduksi. Sillä perusteella että nämä ovat naimisissa, ja toinen on lapsen biologinen isä.

      Mainitsemassasi tapauksessa lapsella on biologinen äiti ja biologinen isä, joiden välinen huoltajuuskiista on ratkaistu oikeudessa. Kommenttisi perusteella oikeus on määrännyt lapsen huoltajaksi lapsen biologisen isän. Kommenttisi ei sisällä tarkempaa tietoa olosuhteista eikä siitä, miksi oikeus on päätynyt ratkaisuun, että on lapsen edun mukaista elää biologisen isänsä huoltajuudessa.

      Miksi oikeus ei voisi katsoa, että biologisella isällä on biologista äitiä paremmat edellytykset huolehtia lapsesta juuri tässä kyseisessä tapauksessa? Pitääkö mielestäsi jokainen huoltajuuskiista ratkaista aina lapsen biologisen äidin eduksi?

      Nyt en ymmärrä, mikä epäkohta tähän asiaan liittyy?

    • ”Miksi oikeus ei voisi katsoa, että biologisella isällä on biologista äitiä paremmat edellytykset huolehtia lapsesta juuri tässä kyseisessä tapauksessa?”

      -Voisi. Mutta päätös ei perustunut tähän. Valitettavasti juuri tästä tapauksesta minulla ei ole antaa linkkiä, joten unohdetaan se. Näytät kuitenkin pitävän kuin itsestäänselvyytenä, että päätös perustui pätevyyteen ja luotettavuuteen vanhempana, eikä biologista äitiä mitenkään syrjitty?

      ”Pitääkö mielestäsi jokainen huoltajuuskiista ratkaista aina lapsen biologisen äidin eduksi?”

      -Ei missään nimessä. Mutta biologista vanhemmuutta ei voi mitätöidä ”avioliittostatuksen” nojalla. Se oli pointti.

      Vaara on nimenomaan juuri siinä, että biologisesta vanhemmuudesta tehdään lähtökohtaisesti merkityksetöntä. Ja sen korvaa ”juridinen vanhemmuus”, jonka aikuinen saa itse valita ja päättää. Ja ”ilmoittautua” lapsen vanhemmaksi, mutta sitten peruuttaa sen.

      Kehityssuunta on valitettavasti juuri tämä, myös Suomessa.

      Seuraan erään naisparin kanavaa Youtubessa. He hankkivat lapsia, kaksoset, anonyymin luovuttajan avulla. He julistivat yksimielisesti (lapsilta ei kysytty, koska nämä ovat nyt 2-vuotiaita) että heidän perheessään biologia ei merkitse mitään!

      Se mitä olen yrittänyt kysyä on sinun mielipiteesi tässä, ja kaikessa tässä ylipäätään. Tätä et jostain syystä halua kertoa, vaan puhut vain siitä miten asia on laissa.

      ”Nyt en ymmärrä, mikä epäkohta tähän asiaan liittyy?”

      -Epäkohta on juuri siinä, että biologinen vanhemmuus mitätöidään ja korvataan ”juridisella vanhemmuudella”. Kuten edellä kirjoitin. Tämä on iso juttu, ja todella iso muutos siihen mikä sisältö ja funktio avioliittoinstituutiolla aiemmin oli.

      Mutta, en kysele enempää, jos et tahdo kerran kertoa mitä mieltä olet.

    • Äitiyslaki juurikin ymmärtääkseni painotti juridista vanhemmuutta, yli biologisen vanhemmuuden, ja jopa yli sosiaalisen vanhemmuuden.

      Tarkoittaen sitä, että jos pari eroaa, ei-biologinen äiti pysyy lapsen juridisena vanhempana, jos niin tahtoo.

      Mutta jos ajatellaan tilannetta, että näin kävisi, ja ei-biologinen äiti lopettaisi suhteen lapsen biologisen äidin kanssa, ja lähtisi yhteisestä kodista. Hän kohtaisi ehkä toisen naisen (tai miehen) jonka kanssa aloittaisi suhteen ja ehkä saisi itse lapsen.
      Häntä ei ehkä kiinnostaisi olla yhteydessä exänsä lapseen, jonka biologinen vanhempi hän ei ole.

      Ja edellisen kumppanin lapsi ei häntä myöskään kaipaisi, jos ero on tapahtunut tämän ollessa pieni. Äidin uudesta kumppanista tulee hänelle tärkeämpi ja läheisempi. Mutta tällä ei ole lapseen samaa juridista suhdetta kuin ”äitiytensä tunnustaneella” biologisen äidin ex-kumppanilla.

      Aiemmin yhteiskunta on pyrkinyt säilyttämään biologisen vanhemman ja lapsen yhteyden toisiinsa. Mutta jos biologia ei merkitse mitään, mitä muuta sidettä lapsella on ei-biologiseen juridiseen vanhempaan kuin aikuisen oma valinta?

      Näin kuvio on muuttunut. Sanoisin että avioliittoa siinä merkityksessä ja siinä tarkoituksessa mikä sillä aiemmin oli, ei ole enää olemassa.

      Mutta, ehkä tämä riittää tästä. Kannattaa vain pitää silmät auki, ja olla tietoinen siitä mitä mieltä on muutoksista. Ei voi vain todeta, että ”laissa sanotaan tällä hetkellä näin, ja mitäpä sitä muuttamaan”. Sen vuoksihan avioliittolakikin muutettiin, kun laissa oli joidenkin mielestä jotain väärin.

      Verisiteet ovat kuitenkin ihmisissä niin syvällä, että tullaan näkemään vielä paljon mutkikkaita kuvioita ja riipiviä ulostulosja, kun sateenkaariperheissä kasvaneista lapsista tulee aikuisia.

    • > Näytät kuitenkin pitävän kuin itsestäänselvyytenä, että päätös perustui pätevyyteen ja luotettavuuteen vanhempana, eikä biologista äitiä mitenkään syrjitty?

      Päinvastoin. Mä en pidä itsestäänselvänä, että tässä syrjittiin biologista äitiä ja suosittiin homoparia. Haluaisin faktatiedot ennen kuin vedän tästä johtopäätöksiä.

      > Vaara on nimenomaan juuri siinä, että biologisesta vanhemmuudesta tehdään lähtökohtaisesti merkityksetöntä.

      Ymmärsin, että tässä kyseisessä tapauksessa tämä mies oli nimenomaan lapsen biologinen isä. En ymmärrä, miten tämä esimerkki osoittaa, että biologisesta vanhemmuudesta olisi tulossa merkityksetöntä.

      > Se mitä olen yrittänyt kysyä on sinun mielipiteesi tässä, ja kaikessa tässä ylipäätään. Tätä et jostain syystä halua kertoa, vaan puhut vain siitä miten asia on laissa.

      En vieläkään ymmärtänyt, mikä on se konkreettinen kysymys, johon haluat vastauksen. Voisitko esittää sen kysymyksen ja mielellään vain yhden tai kaksi kysymystä niin on helpompi vastata. Jos kirjoitat 5 viestiä putkeen ja jokaisessa kappaleessa on useita retorisia kysymyksiä, on aika todennäköistä, että et saa vastausta.

    • > Tarkoittaen sitä, että jos pari eroaa, ei-biologinen äiti pysyy lapsen juridisena vanhempana, jos niin tahtoo.

      Vanhemmuus ei pääty avioeroon. Lapsen vanhemmat ovat lapsen vanhempia riippumatta siitä, elävätkö he yhdessä vai ei. Näin on kaikkien vanhempien kohdalla riippumatta heidän sukupuolestaan ja siitä, onko kyse biologisesta lapsesta vai adoptiolapsesta.

      Vanhemmuus ei ole mikään väliaikainen status, joka säilyy ainoastaan parisuhteen ajan.

    • > Mutta jos ajatellaan tilannetta, että näin kävisi, ja ei-biologinen äiti lopettaisi suhteen lapsen biologisen äidin kanssa, ja lähtisi yhteisestä kodista. Hän kohtaisi ehkä toisen naisen (tai miehen) jonka kanssa aloittaisi suhteen ja ehkä saisi itse lapsen. Häntä ei ehkä kiinnostaisi olla yhteydessä exänsä lapseen, jonka biologinen vanhempi hän ei ole.

      Maailma on täynnä vanhempia, jotka ovat lähteneet perheestä ja lopettaneet yhteydenpidon puolisoonsa ja heidän yhteisiin lapsiin. Tämä ei mitenkään liity siihen, ovatko vanhemmat heteroita vai homoja.

      Esimerkkisi ei-biologinen äiti on tämän lapsen vanhempi lopun ikäänsä halusi hän sitä tai ei. Samoin vaikka Sanna Marinin isä oli hänen juridinen isänsä vaikka hänellä ei tyttäreensä erityistä yhteyttä koskaan ollutkaan pääministerin haastattelujen perusteella. Se on osa tätä elämää, että kaikilla lapsilla ei ole läheistä suhdetta juridisiin vanhempiinsa.

      Lainsäädännöllä on kovin vaikea pakottaa ihmisiä olemaan kiinnostuneita lapsistaan.

    • Sari ei nyt taaskaan muista, että naispariskunnasta toinen saattaa kantaa toisen munasolusta alkunsa saaneen lapsen. Silloin kumpaistakin äitiä voi pitää biologisena.

      Laki ei ole ikinä turvannut lapsen oikeutta isään ja äitiin. Sodissa myös isiä värvättiin rintamalle, ja edelleenkin lasten vanhemmat saavat toimia vaarallisissa ammateissa tai harrastuksissa. Kuolemanrangaistuskin on ollut käytössä monessa kristillisessä maassa.

  1. Hiukan hämmästyttävää lukea blogia, joka on naamioitu kokemukseen ja tietolähteisiin, mutta joka itseasiassa näyttää olevan vain kirjoittajan oman, valmiiksi pureksitun mielipiteen julkituomista. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla, jos lukee ajatuksella blogin tekstiä. Ei edes jaksa erikseen kommentoida kaikkea tekstiä, joka on niin selvällä ennakkoasenteella – ja todistamattomilla faktoilla –
    kirjoitettua.

    Viittaukset lähteisiin vahvistavat asiaa. Esim. M.Regnerusin taustojen selvitys osoittaa, että kyseessä on henkilö, joka on vahvasti identifioitunut konservatiiviseen kristillisyyteen, kirjoituksensa eivät ole neutraaleja vaan taustaan sitoutuneita.

    Lapsen oikeuksiin viittaaminen ja tasa-arvoisen avioliiton torppaaminen tällä perusteella on suorastaan humoristinen. Tasa-arvoiseen avioliittoon ei tule vahinkolapsia, lapsia joita ei ole haluttu. Jos oikeasti murehtii lapsen oikeuksia ja haluaa lapsille parempaa huomista, niin kannattaa paneutua vaikkapa sijoituslapsien elämään, he tulevat sataprosenttisesti heterovanhempien huostasta. Napatkaa kiinni lastensuojeluihmisiä, he voivat – anonyymisti toki – kertoa missä mennään.

    • ”Hiukan hämmästyttävää lukea blogia, joka on naamioitu kokemukseen ja tietolähteisiin, mutta joka itseasiassa näyttää olevan vain kirjoittajan oman, valmiiksi pureksitun mielipiteen julkituomista.”

      Leeni, sinä olet myös ”valmiiksi purrut oman mielipiteesi”?

      ”Jos oikeasti murehtii lapsen oikeuksia ja haluaa lapsille parempaa huomista, niin kannattaa paneutua vaikkapa sijoituslapsien elämään, he tulevat sataprosenttisesti heterovanhempien huostasta.”

      Leeni, totta. Sata prosenttia on kuitenkin yläkanttiin, sen varmasti tiedät? Vai tarkoitatko, että keinohedelmöitetyt tai adoptoidut lapset ovat ainoastaan niitä, jotka ovat homoparien lapsia, ja heitä on 0 prosenttia huostaanotetuista? Minulla on käytännön kokemuksen kautta sosiaali- ja terveydenhuollon työläisenä erilainen näkemys kuin sinulla; 0 prosenttia ei ole totta. Tilastoja en kuitenkaan kyseisestä asiasta ole nähnyt.

      Hetero vanhempien lapsia on valtaenemmistö. Kristillisyydestä irti rimpuileva yhteiskunta tuottaa yhä enemmän lapsia, jotka ovat vailla turvaa, hoitoa ja huomiota, jotta he voisivat kasvaa terveiksi aikuisiksi. Tuskin tuplaisien ja tuplaäitien vanhemmuudet enemmän turvaa tuovat? Oletko Leeni sitä mieltä, että homoseksuaalit ovat parempia ihmisiä kuin muut? Minä uskon, että sekä homoseksuaalit että heterot ovat samalla tavalla vajavaisia kasvattajia.

      Lasten kasvattaminen on haaste, joka tänä päivänä näyttää yhä enemmän vaativan vanhemmilta siitä huolimatta ovatko homoja vai heteroja.

  2. Leeni:
    Olet oikeassa, että blogissa on paljon valmiiksi pureksittua. Olen työskennellyt pitkään pariskuntien ja perheiden ongelmien parissa terapeuttina ja minulle on näihin kysymyksiin selkeä näkemys. Lisäksi olen lukenut monipuolista terapeuttista kirjallisuutta jne. Näillä on vaikutuksensa.

    Mark Regnerus on katolilainen, mutta se ei tee hänen tutkimuksistaan yhtään sen epäluotettavampia. Ainakaan minun mielestäni. Sisältö ratkaisee.

    Kyllä homoseksuaaliset vanhemmat voivat olla rakastavia vanhempia. Ja varmasti saman sukupuolen parit tarjoavat useinkin lapselle sopivamman kasvuympäristön kuin ongelmaiset heteroparit. Lapset ovat joustavia ja sopeutuvat erilaisiin olosuhteisiin. On kuitenkin harhaanjohtavaa verrata heteroparien pahimpia tapauksia samansukupuolisten parhaisiin mihin viittasit sijoitettujen lasten kohdalla.

    Yksi nykyajan ongelma on , että normalisoidaan ja tehdään jopa ihanteelliseksi monet epätavalliset ja poikkeukselliset lasten kasvatustilanteet. Monet yksinhuoltaja vanhemmat, homo -ja lesbovanhemmat, sijoitusvanhemmat yms. ovat aivan loistavia vanhempia. Mutta onko heidän muodostamansa perhemalli lapselle paras mahdollinen on jo toinen kysymys. Minusta toteutamme velvollisuksiamme lapsia kohtaa parhaiten kun lapsi saa kasvaa, jos vain mahdollista, biologisten vanhempiensa kanssa ja oppia tuntemaan sekä isänsä että äitinsä. Aina tämä ei ole mahdollista.

    • ”Yksi nykyajan ongelma on , että normalisoidaan ja tehdään jopa ihanteelliseksi monet epätavalliset ja poikkeukselliset lasten kasvatustilanteet. Monet yksinhuoltaja vanhemmat, homo -ja lesbovanhemmat, sijoitusvanhemmat yms. ovat aivan loistavia vanhempia. Mutta onko heidän muodostamansa perhemalli lapselle paras mahdollinen on jo toinen kysymys.”

      Hyvä kysymys. Kuka vastaa? Kuka perustelee ns. perinteisestä poikkeavan perhe systeemin olevan paras mahdollinen lapselle?

      Onko niin, että olemassa olevat uudet ”perhemallit” ohittavat perinteisen? Niitä ei saa arvioida tai pohtia niiden toimivuutta? Jos joku arvioi tai pohtii, on suvaitsematon?

  3. Oleellista blogistin kirjoituksesta on huomata seuraavaa: Mitä pitempään kirkko pitää kiinni oikeudestaan vihkiä, ja tulee samalla jatkaneeksi ja ylläpitäneeksi keskustelua samansukupuolisesta tahtomisesta ja sen kirkollisesta vahvistamisesta, vahvistuu myös asiantila konsentraatiossa mitä kirjoittaja ei pidä hyvänä kehityssuuntana normatiivisuuden ymmärtämisessä sukupolvien ketjussa vallitsevana.

    Kirkolla on näin asiaan hyvä avain kun vaan hoksaa mihin sen laittaa.

Kirjoittaja

Kurjenmäki Ilkka
Kurjenmäki Ilkka
Olen teologi ja terapeutti Oulusta. Blogit nousevat omista elämänkokemuksista, työstä , kirjoista yms. Aiheet pyörivät kristillisen elämän , etiikan, terapian ja teologian kysymyksissä.