Suon yli, että heilahtaa?

Ihmisessä on evoluution myötä saalistajaa sekä tutkimusretkeilijää. Saalistaja rajaa havaintokenttää ja keskittyy yhteen asiaan. Tutkimusretkeilijä katsoo asioita laajasti sekä yhdistelee syy- ja seurauskulkuja. Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen totesi kutakuinkin näin 1.7. YLE 1:n ohjelmassa, jossa kirkkoherra Heikki Arikka ja työelämäprofessori Jarno Limnell haastattelivat häntä.

Edellinen havainto voi auttaa ymmärtämään julkista keskustelua, jossa jotkut katsovat samoja asioita yhteen pisteeseen tähdäten, ikään kuin saalistajan näkökulmasta ja toiset taas hahmottavat asioiden välillä olevia syy-yhteyksiä tutkimusretkeilijän analyyttisin silmin. Toinen tapa hahmottaa keskustelua on todeta, että käynnissä on samanaikaisesti kaksi poliittista keskustelua, joista uudempi koskee identiteettiä ja perinteisempi yhteisiä resursseja sekä niiden jakamista ja riittävyyttä.

Covid19 -pandemia on muuttanut perusteellisesti maailmaa ja yhteistä toimintaympäristöä, mitä tulee esimerkiksi Euroopan talouteen, velkaantumiseen, työllisyyteen, valtion tuloihin tai hyvinvointipalveluiden rahoituspohjaan. Suomen valtio saattaa ottaa tänä vuonna uutta velkaa 40 mrd euroa selviytyäkseen pandemian aiheuttamasta taloudellisesta iskusta. Velanottovara on sen jälkeen paljolti käytetty. Jatkossa on saatava syntymään säästöjä leikkaamalla menoja tai lisää tuloja työllisyyttä parantamalla.
_ _ _
”Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa” (Perustuslaki 1§). Tämä on ollut tähän saakka mahdollista esimerkiksi terveydenhoidon ja sosiaalipalveluiden kautta, kun talouden perusta on turvattu. Tämä taas on perustunut riittävään syntyvyyteen, hyvään koulutukseen, työllistymiseen ja yritysten työllistämismahdollisuuksiin sekä vientiteollisuuden kilpailukykyyn.

Perustuslaissa säädetään oikeudesta sosiaaliturvaan: ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon” (19§). Lähtökohtana on kuitenkin, että mahdollisimman moni voisi työllistyä.

Vuoden 1919 Hallitusmuodossa (6§) huolehditaan siitä, että kaikilla olisi mahdollisuus tehdä työtä ja ansaita elantonsa. Tästä säädetään myös nykyisessä perustuslaissa (18.1§), jonka mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.

Lama-aikojen seurauksena täystyöllisyyteen tähtäävä suojasäännös sai kuitenkin hallitusmuodon uudistuksissa 1995 ja 2000 tavoitesäännöksen luonteen.

Työllisyysasteen nosto on nykyisen hallituksen päätavoitteita. Korona-pandemian jälkeen tavoite karkaa yhä kauemmas. Edes palkkatuen kaltaisilla toimilla ei päästäne mainittaviin vaikutuksiin. Väestön vanheneminen ja työelämän ulkopuolella olevien määrän kasvu johtavat kestävyysvajeen pahenemiseen: yhä harvemmat työssä käyvät ylläpitävät yhteiskunnan taloudellista perustaa.

Samaan aikaan painitaan kohtaanto-ongelman kanssa. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan (Bolt.Works) ”53% vastaajista kertoi, että mikä tahansa työ ei kelpaisi työttömänäkään, 28% ottaisi vastaan minkä tahansa työn. Noin joka viides ei osannut sanoa.” (YLE-uutiset 30.6.2020).
_ _ _
Ketään osoittelematta tai syyllistämättä voitaneen sanoa, että aika paljon täytyy tapahtua. Muuten hyvinvoinnin rakenteet rapautuvat, eriarvoisuus ja vastakkainasettelut kasvavat, pahimmillaan yhteiskunnan turvallisuus voi järkkyä. Nykyinen matala syntyvyys ja matala työllisyysaste johtavat supistuvaan talouteen. Kun yhteinen kakku pienenee, on siitä mahdollista leikata kullekin entistä kapeampia siivuja, vaikka tarvetta olisi monien kohdalla enempään.

Tämän ääneen sanominen ei edusta armottomuutta tai kovuutta. Päinvastoin. Vielä on mahdollista vaikuttaa tulevaisuuteen. Siihen pyrin kirjoituksillani. Matalaa syntyvyyttä voi perhepoliittisten parannusten ohella nostaa esimerkiksi perhepositiivisella ilmapiirillä ja parisuhteisiin sitoutumisella. Lisäksi tulevaisuuden rakentamisessa tarvitaan panostuksia koulutukseen ja työn vastaanottamiseen.
_ _ _
Koronan jälkeinen todellisuus voi näyttää pelottavalta. Silti on mentävä eteenpäin. ”Ei saa jäädä tuleen makaamaan!” Vänrikki Kariluoto kannustaa joukkuettaan suon yli, mutta makaa itse maassa pelon lamauttamana. Vanha jääkärikapteeni Kaarna näkee tilanteen ja tulee rohkaisemaan: ”Ei tämmöisestä sodasta tule niin mitään. Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa.”

Lainaus on sata vuotta sitten syntyneen Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Linnan sukupolvi ylitti monetkin vetelät suot: sodat, sotakorvaukset, jälleenrakentamisen ja hyvinvointipalveluiden luomisen - eläkkeet, kattavan terveydenhoidon, äitiyslomat, päivähoidon, perusopetuksen, ammattioppilaitosten ja korkeakoulujen kentän, molempien vanhempien osallistumisen tasaveroisesti työelämään. Nyt olisi meidän polvemme vuoro mennä rohkeasti suon yli.

23 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kyllä kaima tuntuu hyvältä, että jatkat niin kuin ennenkin, etkä anna kenenkään säikytellä. Näin luot muille rohkeutta ja ymmärrystä siitä, miten tulee ottaa vastaavat tilanteet, ilman suurta dramatiikkaa, tai provosoitumista. Siitä vaan suon yli että heilahtaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Näinhän se on Suomessa. Muualla Euroopassa ei kyllä menisi näin.

      Mutta Suomessa naiset ovat aina ottaneet vastuun sanoistaan ja teoistaan ja vaikka eronneet korkeistakin viroistaan.

      Mutta samat säännöt eivät tietenkään koske miehiä. Hyvät jätkät porskuttaa vaikka mitä sammakoita suusta lentelisi. Ja taas jatketaan seuraavaan blogiin samalla linjalla. Kaverit kannustaa ja taputtaa selkään. Vähän niin kuin PS-puolueen eduskuntaryhmässä. Vai mitä? Se joku kristillistyyppinen omatunto voidaan varmaan dumbata, kun on tarpeeksi näitä selkääntaputtelijoita?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antto Hautamäki sanoo:

    Pekka Särkiö: Työn haussa on myös se ongelma, mihin olen törmännyt it-alalla että työpaikkoja on pilvin pimein avoimena, mutta työnhakijalta odotetaan lähes täydellisyyttä ja virheettömyttä Olen päässyt montakin kertaa haastatteluihin, mutta viimeistään silloin haku on tyssännyt. Tuntemattoman sotilaan linjaa jatkaakseni: Olen ilmoittanut puhelimitse Eversti Karjulalle te-toimistoon, että pataljoonan on minun komennossa vaikea jatkaa hyökkäystä, jos ei tule apuvoimia sieltä päin….

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Antto, tämä on tosiaankin ongelma, jos työnhakijoiden rimaa vedetään liian korkealle. Uskon, että rimaa kohtuullistetaan siellä, missä on todellista tarvetta tekijöille.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Rimaa kohtuullistetaan ihan kenttäpiispan toiveiden mukaan? https://www.hs.fi/ .

      Jos on siis kenttäpiispa ja saa jonkun huomautuksen armeijan taholta, niin sillä ei ole merkitystä (paitsi että poistaa blogin). Ja kirkon taholta ei voi mitään tehdä, koska piispa on armeijan palveluksessa? Hienoa! Itse Putinkin voisi kadehtia tuollaista asemaa.

      Jos itse olisin kenttäpiispan saappaissa, en kyllä kristillisenä ihmisenä pystyisi työtäni jatkamaan tuollaisten blogien jälkeen, mutta ilmeisesti on niin, että jos palkka on tarpeeksi hyvä, niin n.s. kristillisyys venyy ja omatunto paukkuu.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Seija, et kai vain ole ristiin naulitsemassa…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö
    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.