suora lähetys Maata näkyvissä

Hyvä jytä täällä. En ole ennen ollukkaan.Juhalla oli hyvä ja turvallisuutta huokuva puhe. Musa on mulle vähän turhan kovalla.Onneksi hommasin kuulosuojaimet. Hyvin kuuluu silti.

12 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Maata näkyvissä festarit ovat todella upea tapahtuma.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Matiasta ei näkyny. Kiva tapahtuma, jos on hyvää seuraa, mut jollei ole, eikä osaa luoda, niin jää orpo olo. Vein sinne tutustumaan pari nuorta. Lupasivat tulla omien porukoiden kanssa ensi vuonna uudelleen. Hyvin näytti olevan organisoitu. Noin valtava porukka tietysti vaatiikin sen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Muutaman tunnin kokemuksen valossa ei paljoa jäänyt käteen, mutta sen koki kyllä vahvasti, että nuorille kolmen päivän tapahtuma on hieno kokemus. Kirkon tulisi ihan näiden nuorten tähden olla paljon enemmän tukemassa tapahtumaa. Kokemus, jossa nuori saa tuhansien ikäistensä kanssa olla jakamassa tuota kokemusta on ikimuistoinen juttu. Surullista on se, miten iso juutu jää pois, kun nuoret ei pääse kokemaan yhteistä ehtoollista. Kotiseurakunnissaan heillä ei kuitenkaan ole koskaan vastaavaa mahdollisuutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Aika harva meistä muista, joille Maata Näkyvissä ei ole oman kokemuksen kautta tutuu juttu, omaa mitään selkeää kuvaa koko tapahtumasta ja sen merkityksestä kirkon nuorisotyön kentässä. Mitään lähelekkään vastaavaa ei löydy mistään pohjiosmaista. Todella surullista jos kirkko oman kirkkopoliittisten pääöstensä tähden tahtoo laittaa kapuloita näin ainutlaatuisen tapahtuman rattaissiin. Tapahtuman josta hyötyy koko kirkkomme nuorisotyö, Eikä se hyöty ole ihan vähäinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    On surullista että kirkkopoliittisten näkökulmien takia aikaisemmin festarien kohokohtana ollut Herran pyhä ehtoollinen on jäänyt pois ohjelmasta.

    Milloinkahan opimme sen että nuorten tilaisuuksien järjestelyissä pitää mennä toiminta edellä niin että nuoret kokevat tapahtuman omakseen. Jos tätä ei kunnioiteta niin nuoret äänestävät jaloillaan. Pelkillä hallinnollisilla komenteluilla ei mitään voiteta.

    Kun festareilla on tehty nuoria puhuttelevalla tavalla jo muutaman vuosikymmenen ajan niin tulosta on tullut ja väkeä on kertynyt paikalle suuria määriä.

    Saamme olla Jumalalle kiitollisia tästä tapahtumasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Lapinjärven nuorisotyössä opin juuri tuon periaatteen, jossa ensin luodaan suhteet nuoriin ja sitten vasta toimintaa. Edeltäjäni yritti juuri päinvastaista. Järjesti mielestään hienon tapahtuman ja ketään ei tullut. Valitti sitten , ettei niille kannata mitään järjestää.

    Eipä tietenkään tuleet, kun hän yritti takaperin kiivetä puuhun. sama vaivaaa yleisesti kirkon nuorisotyötä. Järjestetään tapahtumia-nuoret ei tule-petytään ja luovutetaan. Silloin jos lähdetää rakentamaan toimintaa nuorten ehdoilla, niin ne tulee ihan varmasti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Pekka

      Mielestäni tuossa mitä sanot on koko asian tärkeimpiä näkökulmia. On nähtävä mikä toimii heidän keskuudessaan.

      Meillä Lapinjärven ruotsalaisessa seurakunnassa tietokonekerhon osallistujia oli parhaimmillaan yli 100 % aiottuun alkuperäiseen kohderyhmään suhteutettuna. Mutta se oli juuri tuohon aikaan sesonkiaika. Myöhemmin sekin laimentui. Kanttorimme lapsikuoro sen jälkeen veti yli puolet koko ikäluokan lapsista ja se toimi siihen asti kunnes hän muutti paikkakunnalta pois.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      MNF:lla oli tänä vuonna todistusvuorossa myös Lapinjärven poika Lauri “Late” Johansson. Kävin kuulolla ja totean: Herra ei hylkää!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Koen oppineeni siellä paljon. Etenkin sen, miten riparista voi luoda nuorisotyön alun. Monessa paikassa se on alku – ja loppu samassa paketissa. Huomasin, miten leirin meininki täytyy olla jotain, jossa nuoret tahtoo olla mukana vielä konfirmaation jälkeenkin.

    Samalla etusijalla on hyvin henkilökohtaisten suhteiden luominen. Liian monilla leireillä oppitunnit on keskiössä. Eikä kohtaamisiin jää aikaa lainkaan. Oppitunneista nuorille jää vähän muistoja, mutta nuorisotyöntekijän ja papin henkilökohtainen ja arvostava suhtautuminen jää mieleen. Siitä on sitten vaivatonta jatkaa, kun kartsalla tavataan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Maata Näkyvissä tapahtuman hyöty kirkon nuorisotyölle on korvaamattoman arvokas. Kirkko todennäköisesti välillisesti hyötyy tapahtumasta enemmän, kuin järjestävä taho. Nuorten yhdessä kokema matka hitsaa nuorten joukkoa yhteen ja vielä enemmän se, että perillä kohtaa valtavan määrän samassa elämäntilanteessa olevia nuoria. Näin he pääsevät näkemään, että on paljon muitakin seurakunnan nuoria. Omat ympyrät, kun ovat monelle aika pienet. Kannattaisi varmasti sijoittaa siihen, että yhä useammat voisivat päästä kokemaan tuon spektaakkelin. Yhdessä kokemisen meininki rohkaisee yhdessä tekemisen meininkiin. Seurakunnnan nuorissa on kirkon tulevaisuus ja siihen kannatta satsata.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Pyysin neuvostolta määrärahaa tilan vuokraamista kevättalveksi. Vastaus tuli kolmen kuukauden päästä kielteisenä. Silloin olikin jo kesä käsillä, eikä tilalle olisi ollut enää käyttäjiä. Päättäjiltä puuttuu usein se tietotaito, joka olisi välttämätön nuorisotyön kehityksen kannalta. Hukkaan menee monet hyvät mahdollisuudet. Niihin kun pitäisi kyetä reagoimaan nopeasti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kyseessä ei kuitenkaan ollut maatila. Vuokra olisi kolmelta kuukaudelta ollut muistaakseni jotain kolmisensataa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.