Suuri päätösvalta

Televisio-ohjelmassa eräs mies totesi, että jos hän olisi saanut päättää, hän ei olisi koskaan syntynyt. Hänen mielestään on epäreilua, että häneltä ei edes kysytty mielipidettä asiaan. On vain täytynyt syntyä ja olla olemassa, vaikka ei koskaan ole sitä pyytänyt eikä edelleenkään halua. Itsemurhaan hän ei kuitenkaan ole päätynyt vaan elää edelleen, ohjelmasta päätellen jopa varsin rauhallista ja tasapainoista elämää.

Luulenpa, että elämän vaikeina kriisiaikoina monen muunkin mieleen on noussut samanlaisia ajatuksia, ainakin ohimennen. Eivätkä ne ole vieraita Raamatullekaan. Yksi Vanhan Testamentin kirjoista kertoo miehestä, joka vaikeiden vastoinkäymisten uuvuttamana kirosi syntymänsä päivän ja toivoi, että olisi kuollut jo äitinsä kohtuun: ”Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?… Lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.”

Niin, ei meiltä todellakaan kysytty, haluammeko syntyä tai millaisiin oloihin haluaisimme syntyä. Mitään valinnan vapautta tai päätösvaltaa meillä ei tässä asiassa ole ollut.

Syntymistään vastaan kapinoiminen on kuitenkin epäloogista. Ennen kuin ihminen syntyi, ei ollut ketään, jolta kysyä. Eihän hän sitä ennen ollut olemassa. Se kysymys voidaan esittää vasta, kun ihminen jo on olemassa ja saanut kokemusta siitä, mitä elämäksi nimetty ilmiö pitää sisällään.

Raamatun mukaan elämä on Jumalan lahja, siis jotain positiivista. Mutta on selvää, että joskus se voi tuntua enemmänkin taakalta. Kun olin nuori, olin kerran käymässä erään ystäväni luona. Hänen kotinsa WCn seinällä oli jonkin teatteriesityksen juliste, jossa luki: Seis maailma, tahdon ulos! Juuri noina aikoina tuo ajatus sopi omiinkin tuntoihini, ja ajattelin, että just noin! Samalta tuntuu usein, kun kohtaa uutisia mitä järkyttävimmistä teoista tai tapahtumista maailmalla.

Suurelle osalle ihmisistä elämässä tulee vastaan ylipääsemättömän raskailta tuntuvia vaiheita. Voimme uupua niin, että herää kiusaus ottaa päätösvalta Jumalalta ja valita vapaaehtoinen luopuminen elämästä. Eikä se monillakaan jää kiusaukseksi vaan muuttuu todelliseksi valinnaksi.

Ajallinen elämä on lyhyt ja monien vaivojen täyttämä. Siihen syntyminen ei ollut päätettävissämme. Mutta kristinuskolla on asiaan käänteentekevä näkökulma: Jumala antaa meille paljon suuremman päätösvallan. Nyt kun olemme olemassa, saamme päättää, otammeko Jumalalta vastaan vielä suuremman lahjan: kaikista kärsimyksistä vapaan ikuisen elämän Jumalan valtakunnassa.

Aikoinaan Martti Lindqvist kutsui tätä elämää harjoituselämäksi. Sellaiseksi se voidaan todellakin ajatella. Sen aikana opimme tietämään hyvän ja pahan. Sillä perusteella voimme ratkaista, kumpaa haluamme. Tämä elämä on kuin eteisessä oltaisiin. Se voi olla kolea, pimeä ja ankea. Mutta sieltä meillä on mahdollisuus siirtyä juhlasaliin. Kun näin suurta päätösvaltaa ja lahjaa tarjotaan, kannattaako se jättää vastaanottamatta?
---
Epilogi. Joidenkin kommenttien johdosta katsoin tarpeelliseksi lisätä epilogin, joka liittyy Lutherin teokseen Sidottu ratkaisuvalta. Pinnallisesti katsoen joku voi ajatella, että blogini sotii sitä vastaan, nimeä myöten. Mutta näin en itse asiaa koe. Jo Lutherin kirjan nimikin kertoo, että ratkaisuvalta on, mutta se on sidottu.

Jotkut ihmiset ajattelevat, että kyllä minä voin uskoon tullakin, mutta en ihan vielä. He kun pelkäävät, että Jumalan kutsuun vastaaminen merkitsee ilotonta ja ahdasta elämää. Mutta uskoa ei ihminen voi ottaa kuin kaupan hyllyltä, silloin kun sattuu haluamaan. Tähän viittaa myös Jeesuksen sana: “Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä häntä vedä.” Jumala antaa mahdollisuuden uskon vastaanottamiselle. Ilman sitä, omista edellytyksistään lähtien, ihminen ei käänny JUmalan puoleen. Siinä mielessä se ratkaisuvalta, joka meillä todellakin on, on sidottu, ei täysin vapaa.

En ole koskaan lukenut ajatuksella läpi Lutherin teosta, joten en ole varma, onko oma näkemykseni aivan sama kuin hänellä. Mutta en voi ajatella muuten kuin miten tässä blogissa olen kirjoittanut. Vaikka suuresti arvostan Lutheria, en pysty yhtymään aivan jokaiseen hänen ajatukseensa. Itsenäiseen ajatteluun kai kuuluu, että ei ole kenenkään kanssa kaikessa aivan samaa mieltä. Kunhan muistaa Jaakobin sanan: "Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin."

67 kommenttia

  • Antero Syrjänen sanoo:

    Anita Ojala: “Mistä muuten tiedät, että olen selvittänyt muiden jumalien ei-olemassaolon “ilman sen kummempaa ponnistelua”?”

    Voin tietenkin olla väärässäkin, mutta ajatus siitä, että kukaan olisi kahlannut tosissaan kaikkia ihmisen keksimiä tuhansia jumalia vakuuttuakseen yhden niistä ylivertaisuudesta, on hieman epäuskottava. Niinpä uskallan edelleen seisoa väitteeni takana.

    Anita Ojala: “Näyttää siltä, että sinulla on ennakkoluuloja siitä, miten ihminen päätyy kristilliseen vakaumukseen. Ja ennakkoluuloisuus on avoimen mielen vastakohta.”

    Kulttuuri ja maantietohan siinä ennen kaikkea puhuu. Jossain toisaalla maailmankolkassa olisit voinut tulla johonkin ihan toiseen tulokseen.

    Anita Ojala: “Miksi siis vaivautua pitämään jotain edes väliaikaisena totuutena, kun kuitenkin arvelee olevansa loppujen lopuksikin väärässä.”

    Jotkin asiat ovat helpommin todennettavissa todeksi kuin toiset, joten mitään kovin suoraviivaista linjausta ei tähänkään ole. Jos johonkin kysymykseen liittyy tavallista enemmän epävarmuustekijöitä, mistään totuudesta ei kannata edes puhua. Silloin kannattaa puhua vain parhaasta sen hetkisestä tiedosta.

    Anita Ojala: ” Itse en todellakaan jaksaisi vaivautua pyörittelemään elämänkatsomuksellisia kysymyksiä ja kiistelemään niistä, jos asenteeni olisi, ettei koskaan voi tietää mitään varmaa. Onneksi ei tarvitse asennoitua näin.”

    Näin on. Asennoitua voi ihan miten haluaa. Joillekin se, mitä he itse ajattelevat perimmäisistä totuuksista, riittää. Toiset hahmottavat oman ajattelunsa olevan vain omaa ajattelua, josta perimmäiset totuudet eivät välitä tuon taivaallista – ja varsinkaan sitä. 😉

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Kirjoitat: “ajatus siitä, että KUKAAN olisi kahlannut tosissaan kaikkia ihmisen keksimiä tuhansia jumalia vakuuttuakseen yhden niistä ylivertaisuudesta, on hieman epäuskottava.” Jos ei kerran kukaan, et siis ilmeisesti itsekään.

      Omasta puolestani olen sitä mieltä, että ns. perimmäiset kysymykset, eli kysymys JUmalasta, elämän tarkoituksesta, kuolemasta jne, ovat niin merkityksellisiä, että niitä kannattaa pohtia kunnolla. Ei ole todellakaan tarpeen pohtia jokaisen hindulaisuuden 330 miljoonan jumalan uskottavuutta. Riittää, kun arvioi hindulaisuuden perusperiaatteet.

      Eikä niitä varteenotettavia vaihtoehtoja lopulta kovin montaa ole. Kyllä ne pystyy arvioimaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Anita Ojala: “Kirjoitat: “ajatus siitä, että KUKAAN olisi kahlannut tosissaan kaikkia ihmisen keksimiä tuhansia jumalia vakuuttuakseen yhden niistä ylivertaisuudesta, on hieman epäuskottava.” Jos ei kerran kukaan, et siis ilmeisesti itsekään.”

    En todellakaan. On kuitenkin kaksi eri asiaa tarkastella asiaa uskonnottoman ja uskovan näkökulmasta. Uskonnottomalle jumalien konsepti on yhtä ja samaa konseptia. Kaikki uskonnolliset jumalat perustuvat uskonnottomassa konseptissa mielikuvitukseen ja siihen, että ihminen loi jumalat, ei toisinpäin.

    Uskovan näkökulmasta asia on ihan eri sfäärin tapaus. Jos uskoo, että Jumala (tai jumalia) voi olla olemassa uskonnollisessa mielessä, ja ajattelee, että on olemassa lopullinen uskonnollinen totuus ja sen takana juuri tietty Jumala, niin jotenkinhan se valinta pitää tehdä, että mitä jumalaa alkaa palvomaan, tai pitämään juuri tiettyä jumalaa ainoana oikeana Jumalana. Mikäli kaikkiin muihin, tai ainakin suurimpaan osaan muita jumalia ei ole perehtynyt riittävällä syvällisyydellä, valintaa ei ole tehty analyyttisesti vaan pelkästään tunneperäisesti, useimmiten kulttuurillisista ja maantieteellisistä syistä.

    Anita Ojala: “Eikä niitä varteenotettavia vaihtoehtoja lopulta kovin montaa ole. Kyllä ne pystyy arvioimaan.”

    Niillä jotka pitävät varteenotettavana vaihtoehtona jotain sellaista jumalaa, joka ei sisälly omaan listaasi varteenotettavista jumalista, voisi olla sanansa sanottavana näkemykseesi. 😉

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).