Suvaitsevaisten suvaitsemattomuus

Olipa kerran lukenut mies. Heitä on varmasti useampikin kuin yksi. Tämä herra piti itseään nuorena kapinallisena -jo kypsästä iästään huolimatta. Hänen ylpeydenaiheensa oli se, että toisin kuin hänen vanhoillinen herätysliikkeensä, hän suhtautui Raamattuun kuin mihin vain kirjaan. Hän saattoi repiä sitä tai laittaa sen halki, poikki ja pinoon. Jos Sana ei ollut kyllin selkeä tai omiin mielipiteisiin sopiva, sen saattoi aina selittää paremmin.

Minulla oli äskettäin eräänlainen sosiaalinen Me Too hetki hänen kanssaan.  Jos Me Too hetki on sellainen, kun halutaan salata jokin ikävä puhe tai teko ja tehdä se salassa, niin silloin tunnusmerkit täyttyivät.

Nimittäin moderni mies peräänkuulutti avointa keskustelua vaikeistakin aiheista. Hän kutsui ihmisiä ilmaisemaan kantansa, sillä oikea keskustelu piti saada käyntiin. Ilman hänen apuaan sitä ei varmaankaan tapahtuisi. Ilmaisin lopulta vaatimattomasti ja selkeästi kantani, joka ei ollut hysteerinen tunneperäinen reaktio, vaan tosiasioihin perustuva kuvaus tietystä tilanteesta. MUTTA. Se ei nyt ollutkaan se oikea ja ainoa sallittu mielipide. Miehemme esitti julkisesti hieman holhoavan (ja ilmeisesti kyseisen asian käsitteitä tuntemattoman), mutta silti aika asiallisen vastineen. MUTTA. Yksityisesti hän räjähti raivosta ja lähetti minulle täysin epäasiallisen viestin. Hän siis näytti julkisuudessa suvaitsevat kasvonsa, mutta yksityisesti teki jotain muuta.

Hän on suuren ongelman ruumiillistuma. Ongelma, josta puhun, ei ole hänen suhtautumisensa Raamattuun. Ongelma, josta puhun, ei ole ero julkisen ja yksityisen reagoinnin välillä.

Ongelma on suvaitsemattomuus. Nimittäin suvaitsevaisuus on muuttunut Suomessa harvojen diktatuuriksi, jossa vain yksi oikea mielipide on sallittu. Nimenomaan ne ihmiset, jotka pitävät itseään moderneina rajojen rikkojina ovat todellisuudessa niitä, jotka haluavat estää kaiken keskustelun. Näin on teologian, politiikan ja monien muiden keskustelujen alueilla. Eihän ole mitään järkeä peräänkuuluttaa keskustelua jos ihmisten pitää kuorona toistaa samaa mielipidettä. Viimeaikaiset tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että tämä sama kuvailemani suvaitsemattomuus ulottuu yhteiskunnan ylimpiin kerroksiin.

Historia on jo osoittanut, minne tällainen tie johtaa. Asiaa sivuten minulta on usein kysytty vuosien saatossa holokaustin kieltämisestä. Onko oltava laki, joka kieltää holokaustin kieltämisen? Tämä on tietysti hyvin monimutkainen ja vaikea kysymys. Onko laki oikea tapa taistella valheita vastaan? Onko koulutus parempi ase? Eri valtioilla on erilainen historiallinen tausta tässä kysymyksessä. Ottamatta kantaa eri valtioiden olemassa oleviin lakeihin olen aina ajatellut, että sananvapaus menee tässäkin asiassa edelle. Kaikki muut vapaudet ovat sen serkkuja. Uskonnonvapaus on niistä vain yksi.

On siis järkyttävää seurata ennen niin järkevän yhteiskunnan muuttumista itsesensuurin ja vetäytymisen yhteiskunnaksi, jossa ihmisiä parhaassa kommunistiperinteessä rohkaistaan ilmiantamaan toisensa sopimattomasta puheesta. Tähän en olisi uskonut jos en itse olisi nähnyt tällaista TV- kampanjaa viime talvena. Ilmiantaminen on aina ollut osa nimenomaan itsevaltaisia, demokratiavajeesta kärsiviä yhteiskuntia.

Tämä epämiellyttävä ja vaarallinen kehitys näkyy selkeästi sosiaalisessa ja valtamediassa. Yhteiskunta on jo muuttunut. Kuten yllä kerron, se näkyy ihmisten välisessä tavallisemmassa arkisessa kanssakäymisessä. Suvaitsevaiset ovat suvaitsemattomia. Tuntuu hassulta kirjoittaa tällaista juttua Yhdysvalloissa.  Kohtalon ironiaa, että olen täällä juuri nyt puhumassa antisemitismistä ja kristittyjen vainoista. Täällä laki takaa sananvapauden.

Mitä vapaus on syvimmässä merkityksessään? Mitä ikinä tapahtui Voltairen lausumaksi sanotulle ihanalle ajatukselle: "Olen kanssasi eri mieltä, mutta puolustan oikeuttasi sanoa mielipiteesi vaikka kuolemaan asti." 

25 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kirkon – ja yhteiskunnan yhteentörmäys näyttää lopulta väistämättömältä. Tämähän on tietyn vallitsevan ideologian tavoiteena ollut koko ajan. Harmi kun kirkossa siihen aletaan herätä vasta nyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Äitini opetti aikoinaan: “Jos lasta ei kotonan kasvateta ja opeteta, niin lapsi kasvaa kadulla.”

    Kun Suomi aikoinaan Hallitusta myöten tunnusti Kristillisen uskon kansakunnalle hyväksi, niin seurasi kasvua ja yhtenäistä kulttuuria, jossa heikoista pidettiin huolta ja kansa sivistyi ja kasvoi sydämeltään Kristillisen rakkauden povessa.

    Mitä syvemmälle luopumus Kristitnuskosta kansakunnassa leviää, sen riitaisammaksi kansakuntamme käy, sivistys ja sydämmen lämpö häviää. Nyt jo moni nuori sanoo silmiään räpäyttämättä: “Ei ole Jumalaa.” he edustavat korkeaa koulutustasoa ja kulttuuria, jossa “minä itse” on keskiössä, vaikka kissoja koiria kovasti hellitäänkin.

    Suvaitsevaisuus tarkoittaa nykyisin sitä, että lähes kaikki pitää sallia ja se, että joku sanoo ja vastustaa kaiken sallivaa kehitystä, joutuu pian näiden suvaitsevaisten vainoamaksi. Hyvä katsotaan jo pahaksi ja paha hyväksi, se joka Jumalaan turvaa saa hullun leiman, mutta joka Jumalan hylkää saa viisaan maineen.

    Ei mitään uutta auringon alla. (Luukas 21 luku on näiden aikojen tulkkina maininnan arvoinen kaikesta huolimatta.)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Susanna Kokkonen
    Susanna Kokkonen

    Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen matkustanut eri puolilla maailmaa opettamassa sellaisista aiheista kuin holokausti, juutalaisviha, kansamurha ja kristittyjen vainot. Koulutukseltani olen filosofian tohtori holokaustin aihealueelta ja viime vuodet olen toiminut Jad Vashemissa Jerusalemin Vainojen Museon Kansainvälisessä yksikössä.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit