Syntiinlankeemuskertomus - kirkollista jargonia vai ihmisen sisintä olemusta?

Kirjallinen yritelmä Enon srk-talolla 9.3.2014 pidetystä alustuksesta

Syntiinlankeemuskertomus kuuluu viiden Mooseksen kirjan nk. Jahvistin kertomuksiin. Se kuuluu oleellisesti yhteen Jahvistin luomiskertomuksen (1.Moos. 2:4-25) kanssa ja on selkeästi kuivine, sateen kastelemine maaperineen mesopotamialaista alkuperää. Jahvisti on saanut nimensä siitä, että se käyttää Jumalasta kaksoisnimeä ’Jahve Elohim’, joka kirkkoraamatussa suomennetaan ”Herra Jumalaksi”. Tällä halutaan viitata siihen, että kyseessä on sekä luomisen että liiton Jumala, yksi ja ainoa.

Tekstin takaa on löydetty mesopotamialainen ”vastatarina” Adapasta ja Easta, joille jumalallistuminen, salaisen tiedon nauttiminen onnistuu.
Yhdessä Jahvistin luomiskertomuksen kanssa syntiinlankeemuskertomus muodostaa selkeän, kauniin ja loogisen rakenteen:

Rtun kohta Tyyli Jla Mies Nainen Käärme Luonto
A 2:5-17 Narr. Akt. pass.
B 2:18-25 Narr. Akt. Väh. Pass. Pass.
C 3:1-5 Dial. Akt. Akt.
D 3:6-8 Narr. Akt. Akt.
C’ 3:9-13 Dial. Akt. Akt. Akt.
B’ 3:14-21 Narr. Akt. Väh. Pass. Pass.
A’ 3:22-24 Narr. Akt. Pass.

Tekstin ytimessä, vastaparia vailla, on itse teko, kielletyn hedelmän nauttiminen. Alun kohdille A, B ja C löytyy selkeä vastapari tämän kliimaksin jälkeen: alussa kuvataan kaikki hyväksi ja kohdallaan olevaksi, A’, B’ ja C’ -kohdat taas kuvaavat vääristymistä; pahan olemassaolon seurauksia ja vaikutuksia.

Tekstin luonteelle tyypillistä on kaikkien hahmojen voimakas antropomorfismi: sekä Jumala että käärme kuvataan ihmisen kaltaisina toimijoina, jotka vuorovaikuttavat ihmisen kanssa samalla tasolla. Huippuunsa tämä viedään kohdassa, jossa sora narskuu Jahven jalkojen alla tämän kävellessä puutarhassa.

 

Jotkut pitävät tekstiä sepitteenä, toisille se taas on historiallisen tosiasiallisen tapahtuman kuvaus. Totuus lienee kuitenkin jossain tuolla ulkona; se on reaktio tunnustettuun tosiasiaan ihmisen pahuudesta. Lyhyeen tekstiin on saatu ympättyä jännitystä, toimintaa ja psykologiaa; elämän valot ja varjot näyttäytyvät koko kirjossaan lyhyessä tekstissä.
Ydinongelmaksi käärmeen viekottelupuheessa nousee ”kaiken tietämisen” ongelma. Mitä se on? Onko Jumala pikkusieluinen diktaattori, joka kieltää kieltämisen vuoksi, pitääkseen auktoriteettiasemansa korkeampana? Onko ihmisen tarkoituskaan kasvaa moraalisesti vastuuta ottavaksi, niin seksuaalisesti kuin sosiaalisestikin? Vai onko sittenkin niin, että eräs ihmisen perustavimpia nyrjähdyksiä maailman ymmärtämisessä on toive ”tulla tietämään”; olla kaikkivaltias, muiden yläpuolella? Haluammeko olla tietäviä opiskelematta, osaavia harjoittelematta, hyväkroppaisia treenaamatta?

tee parannus!
Siinä, missä tekstissä Jumalasta käytetään muotoa ’Jahve Elohim’ , käyttää käärme pelkkää ’Elohim’ia. Tämä kohta voitaisiin kääntää siis myös ”Onko joku jumalantapainen joskus jossain muka sanonut…”? Käännösepäselvyys on myös käärmeen kuolemattomuusvakuuttelussa: tarkoittaako käärme ’Varmaa on, että ette kuole’ vai ’Ei ole varmaa, että kuolette’? Miten suureen riskiin ihminen on valmis, ettei joku tuntematon liero vain luulisi häntä nössöksi?
Ihmisellä on kaipuu johonkin alkuperäiseen, pilaantumattomaan, viattoman lapsuuden illuusioon. Sellaiseen, jossa voi olla toisten ihmisten ja Jumalan edessä alasti, häpeämättä. Yhteyteen, jossa minun ei tarvitse esittää mitään. Teemme paljon työtä ja arvioimme monesti väärin yrityksissämme löytää sellaista paratiisinkaltaista yhteisöä. Ja tehtyämme väärin lisäämme väärintekoja syyttelemällä toisia; naisia, miehiä, käärmeitä. Syyttely rikkoo kaikki välit ja johtaa naurettaviin ratkaisuihin: totta kai Kaikkivaltiasta pääsee pakoon menemällä puun taakse. Pahuus lisää pahuutta ja ihminen tekee naurettavuuksia välttyäkseen olemasta naurettava. Tähänhän suurin osa vanhoista brittikomedioista perustuu. Pokka pitää, vaikka maailma murenisi.

 

 

49 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    ismo malinen :”Ihminen on Kristuksessa uusi luomus…”

    Pahoittelen, mutta ole ole koskaan kokenut olevani “Kristuksessa uusi luomus”. Olen vain vasenkätiseksi syntynyt Karjalasta sotaa paenneen “riistoporvarisuvun” koulukiusatuksi tullut jälkeläinen, joka “koulukammoa” potevana pyysi ja sai ainoaksi 10-vuotissyntymäpäivälahjakseen oman Raamatun.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • ismo malinen sanoo:

      Rukoilen Jumalaa, että Jeesus tulee luoksesi käymään, Hän antaa janoavalle Elämän vettä. Ole levollinen Hän kyllä tulee ja tekee sinusta uuden.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      ismo malinen :”Rukoilen Jumalaa, että Jeesus tulee luoksesi käymään, Hän antaa janoavalle Elämän vettä. Ole levollinen Hän kyllä tulee ja tekee sinusta uuden.”

      Kai hän kuitenkin haluaa tietää olenko halukas tekemään itsestäni “uuden” ja minkä kuppikunnan Raamatun tulkintojen perusteella tuo “uusi” toteutuisi?

      Ihan “bona fide” sanottuna olen tyytyväinen tähän tilanteeseen, jossa minkäänlainen “Jeesus” ei ole käynyt luonamme ja puolisoni kanssa pidämme edelleenkin sen lapsuuden uskomme, johon olemme yhdessä uskoneet jo 7-vuotiaista alkaen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kun Jumala sanoi: “Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Kenelle tuo ilmoitettiin? Eikö viholliselle, “pahalle siemenelle”?

    Sanoohan Jeesus: “Pahan lapset ja hyvän lapset”, kun puhuu vertauksen Jumalan valtakunnasta. Eikö juuri tuo siemen, minkä lähetti vaimon kautta syntyväksi maailmaan ollut Kristus, joka ilmestyi ajallaan, kuten oli kirjoitettu? Onko niin, että kylväjiä on kaksi? Käärme ja Jumala? Onko maailmassa kahdenlaisia ihmisiä hyviä ja pahoja? Koskeeko kutsunsa kaikkia, mutta valittuja on vain osa? Tämä herättää kysymyksiä, kysymysten jälkeen.

    Jos Jumala on lähettänyt Poikansa vain valittujen luo, niin kuinka Hän omansa valitsee, jollei tunne omiaan? Onhan Evankeliumi julistettu kaikille mutta kaikkia se ei hyödytä, sillä eivät kuule Ääntään. Olen taipuvainen ajattelemaan, että Jumala on Luonut maailman itseään varten, mutta koska olemme hänen Luotujaan, Hän pitää meistä huolen itsensä tähden.

    Totuus on kuitenkin ilmeinen, että me olemme Hänen tahtonsa ilmentymä, mitä me lopulta olemme? Mitä on kuoleman verhojen takana? Sanoohan, että kaikilla on vielä edessään astuminen Hänen eteensä. Hyvää tehneet ja pahaa tehneet erotetaan toisistaan. Mitä, missä ja milloin tuo tapahtuu? 🙂

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Elias ” Vaikeita kysyt Eija, mutta kyllähän itsekin tiedät, että syntiinlankeemuskertomus voidaan lukea myös psykologisesta viitekehyksestä, yksilön kehitystarinana.”

    Niin ja yksilöistä tulee yhteisöjä. Tänään tuli Tiede lehti ja siinä on sopiva ajatuksen herättäjä tähän pohdintaan. Oxfordin yliopistossa on kartoitettu magneettikuvausten avulla aivoalueita. Esimerkiksi ihmisen aivojen samanlaisuus makakien aivoihin. Elikä otsalohkot ovat jakautuneet yhteentoista ”tiileen”. Mutta ihmiseltä on löytynytkin nyt se kahdestoista ”tiili” otsalohkon etukärjen sivun kuorikerroksesta. Tämä pieni pala otsalohkon etukärjessä osallistuu päätöksentekoon sekä tämän lisäksi suunnitellun ja kaikkinaiseen moniajoon mitä lie tämä jälkimmäisin sitten käytännössä tarkoittaneekin. Eli tämä pieni osa löytyy vain ihmisen aivoista. Ihmisen toimintatragedian suunnittelun, päätöksenteon sekä monien tehtävien samanaikainen hallinta oli jo tiedossa, mutta tuo pieni parin sentin tiili saattaa selittää tämän ainutlaatuisen taitavuuden.

    Siis se on vain ihmiselle ominainen osa. “Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Blogistin täytyy muuten antaa kehuja yhdessä ja erikseen: eräs kristinuskon selkeästi tulkituimpia aiheita on tässä kohtaa kuitenkin näyttäytynyt rikkaana ja monipolvisena keskusteluna, ei poteroista huutelemisena. Go on!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Aivotutkimus on mielenkiintoinen alue ja itse törmäsin tiede artikkeliin, missä tutkijat (taisi tulla tv:stä) missä tutkijat ovat löytäneet sydämen ja aivojen välisen yhteyden olevan hermostollisesti hyvin merkittävä tekijä ihmisen toiminnassa, pitävät jopa mahdollisena, että ihmisen toimintaa ohjaakin sydän, eikä aivot, kuten on yleensä ajateltu. Olen itse joskus voimakkaan tunne reaktion kohdalla havainnut kuinka sydän meinaa pakahtua ja olen tuon dokumentin jälkeen kiinnittänyt huomioita miten raamattu puhuu jatkuvasti ihmisen sydämen muutoksesta ja aivoituksista. Sydämestä lähtee ajatukset, ynm. Voi olla, että tiede valaisee meille pian aivan uuden tavan käsitellä ihmisen toimintaa. Joskus tulee ajatelleeksi, kuinka pitkälle ihminen on “ohjelmoitu” ja kuinka Jumala tuohon “ohjelmointiin” edelleen vaikuttaa. Rukous yhteys Jumalaan on myös mielenkiintoinen aihe.

    “Avoimin mielin, ja sydämen kyllyydestä.” Paljon on löytynyt raamatusta ja löytyy joka päivä uutta ja ihmeellistä. Ihmetellä täytyy, miten ihmeellisesti Luoja on kaiken järjestykseen laittanut. Syntiinlankeemus tapahtumana vain askarruttaa…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Jossain tutkimuksessa oli sellainenkin tieto, että aivosolujen kaltaisia soluja löytyy myös mm.vatsalaukusta. Mulla ainakin on tapana reagoida juuri vatsalla asioihin, joten tuon tutkimustuloksen henkisesti allekirjoitin heti. Tähänhän VT:n kieli perustuu, mm. Jobin kirjassa on tästä mahtavia esimerkkejä.

      Rukousyhteys Jumalaan on myös aivotutkimuksen eräs tutkimuskohteita, nk.neuroteologia. Erään teorian mukaan aivomme on sillä tavalla “ohjelmoitu” että niillä on mahdollisuus olla yhteydessä Jumalaan. Toisten, ateististen, teorioiden mukaan taas ihminen kohtaa oman varhaiskehitysvaiheensa aivojen alaosissa ja kasvatuksen tuloksena luuleekin kohtaavansa (jonkun) jumalan… tämä ei kuitenkaan selitä niitä ihmisiä, jotka “tulevat uskoon” (vrt. Ismon ja Tuulan aiempi keskustelu). Niille, joille yhteys Jumalaan on pienestä saakka luonnollinen, ei tällaisen yhteyden löytyminen tietenkään ole mikään tapaus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Eija Moilanen sanoo:

      Tuosta Eliaksen viestin lopusta tuli mieleen, että itse asiassa sen voi kadottaa. Tämä ihan muutama päivä sitten käymäni keskustelun havainnoinnin perusteella on ollut mielessäni aika paljon.

      En nyt kerro kuitenkaan siitä, vaan omasta kokemuksesta, koska tuollaiset on aina viisainta jättää Jumalan käsiin, sillä hänen tarkoitusperiään ei aina voi ymmärtää. Lapsuudessa minua rääkättiin sillä, että olen evankelista ja en tykännyt kyllä siitä yhtään. Se johtui erikoisista tilanteista joissa vanhempani innostuivat vähän liikaa. Eikä se ollut ainoa tilanne, jossa eivät ymmärtäneet olla hiljaa. Mutta ei käy kieltäminen, että lähes parivuosikymmentä kestäneen yhteyden kadottamisen jälkeen, en voinut olla kerta toisensa jälkeen olla ihmettelemättä, kuinka olen voinut unohtaa. Se oli sen verran itselleni käsittämätöntä ja sitä työstin paljon. Eikä se olisi edes selvinnyt, jos sen olisi nähnyt ja kokenut lähes toistakymmentä vuotta aikaisemmin tekemääni valintaani uudestaan. Vasta silloin tajusin kuin tajusinkin tehneeni valinnan. Ne eivät yleensä koskaan ole olleet tietoisia vaan jotenkin ovat päässeet aina yllättämään, kun Jumala päättää selkeyttää

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Syntymä on myös ihmeellinen asia. Joskus olen miettinyt, että olen ollut olemassa jo Adamin kupeessa Jumalan Luodessa Adamin ja Evan, joka on kaiken Elävän äiti. Ihmeellistä, myös, että kuten Adam syntyi ilman “naista”, niin Jeesus syntyi ilman “miestä” ja sitten sanoo, että uudessa syntymässä (hengellinen syntymä) Eli Kristuksessa ei ole miestä eikä naista.

    Rukous yhteydessä olen miettinyt kaiken olevan yhteydessä kuten kvanttifysiikassa eli kaiken olevaisen yhteys toisiinsa aineettomassa aineessa.

    Onko rukous ja ajatukset muuten aineettomia?

    Tämän olen joskus kohdannut, kun kuoleva ihminen on ollut yhteydessä kuolemansa hetkellä ja olen ollut toisaalla, mutta ne muutamat kerrat kun tuo on tapahtunut, niin olen ollut yöllä unessa. Tässä ei ole mitään epäselvää minulle, koska ne ovat niin selviä yhteyden ottoja ja viestejä. Huomaa nyt, että tätä ei ole tapahtunut kuoleman jälkeen, vaan kuolemansa hetkellä. Ihmettelen ihmisen olemuksen ydintä, puhetta ja sana informaation käsittelyä ja miten tuo informaatio välittyy ihmiseltä toiselle.

    Noiden tapausten jälkeen olen ymmärtänyt, että myös Jumala on ilmeisesti meihin yhteydessä monella tapaa, mutta sitä ei vain kaiken hälinän keskellä huomata. Ihmisten välinen yhteys lienee myös jollain tasolla näkymätön.

    Tämä on tällaista pohdiskelua ja ei tästä voi mitään kovin pitkälle meneviä johto päätöksiä voi tehdä. Ymmärrän vain, että Jumalan Henki on kaikkialla. Kristuksessa meillä on kaikki tiedon ja viisauden aarteet kätkettyinä. Tärkeintä on Rakkaus. Kristittyinä meillä on etuoikeus, saada tietää Jumalan salaisuuksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Korteniemi sanoo:

    Eihän se pelastusta vaaranna, vaikka syntiinlankeemuskertomuksen ottaa kirjaimellisesti. – Ei-teologina lähestyisin asiaa samasta kulmasta kuin mm. Jaakko Herranen edellä. Kyseinen alkukertomuksen yksi oleellinen taso – Jumalan ilmoituksena – on selittää juuri sitä vaihetta kun ihminen kehityksessään saavutti moraalisen tietoisuuden. Olisi houkuttelevaa ajatella, että se liittyisi lajimme ”homo sapiens sapiens”:in syntyyn noin 150 000 vuotta sitten. Olemmehan dna-tutkimustenkin mukaan saman kantaäidin ”Eevan” lapsia…

    Mutta olenko ymmärtänyt oikein, että ”hyvän ja pahantiedon” puu oli ennen muuta moraaliseen tietoon viittaavaa ”hyvän tiedon ja pahan tiedon puu” eikä ”hyvä ja paha tiedonpuu”? Lankeemuksen hyvin oleellinen pointti on silloin tuo halu tulla ”jumalankaltaiseksi” – siis tulla tietämään myös hyvä ja paha ja niiden peruste. Ja ihminen saavutti – enemmän tai vähemmän – tuon korkeamman tietoisuuden tason. Ehkä ruokavaliollakin oli siinä jokin osa. Ja niin ihmisestä tuli syyntakeellinen eli moralisesti vastuunalainen olento!

    Ei luomiskertomuksessa ainakaan suoraan sanota, että kuolema olisi tullut ihmisen osaksi vasta syntiinlankeemuksen seurauksena, vaikka asia on näin jo varhain haluttu tulkita. Puutarhan keskellä oli elämän puu ja ensimmäiset ihmiset oli karkoitettava, etteivät he pääsisi tuosta puusta syömään.

    Paleontologisen ja arkeologisen aineiston perusteella tiedämme, että elämän kiertoon noin miljardin vuoden takaa lähtien kuului niin mikrobi-, kasvi-, kuin myöhemmin kuin eläin- ja ihmiskunnassa kuolema alusta lähtien. Mutta oleellisempi oli uhkaus (1. Moos. 2:17): ”kuolemalla kuoltava” (1938 käännös) tai ”kuoleman oma” (1992 käännös). Vanhat saarnamiehet puhuivat kolmenlaisesta kuolemasta: luonnollisesta, hengellisestä ja iankaikkisesta. Kysymyksessä olisi ennenmuuta ”hengellinen” ja viimekädessä ”iankaikkinen kuolema”, joista vapauttamaan Kristuksen piti tulla ”se on polkeva rikki sinun pääsi ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän” (1.Moos. 3:15).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Korteniemi sanoo:

    Vielä teemasta: Paratiisitilassa olevan maailman hyvyys oli ennenmuuta sitä, että kaikki TOIMI HYVIN, niinkuin Luoja oli tarkoittanut! Kun ei ollut moraalista tietoisuutta, ei ollut syyntakeisuutta, eikä moraalista ristiriitaa, ei pahaa, eikä väärää. Tämä kollektiivisen tietoisuuden hämärä kausi tulkittiin sittemmin myös moraaliseksi kulta-ajaksi.

    Uskon kuitenkin, että Kaikkivaltias Luojamme on ihmiskuntaa ollut johdattamassa kaikkien näiden hapuilevien tulkintojenkin kautta takaisin yhteyteensä ja siihen uuteen luomispäivään, jota odotamme.

    Ilmoita asiaton kommentti