Syntiinlankeemusta ei ole, mutta perisynti on.

Teologialla on vaikeuksia todellisuuden suhteen. Tämä tulee esiin taas ja ikuisesti ajankohtaisena homoseksuaalisuus-keskustelussa jonka vihkikeskustelu on  herättänyt henkiin.

Homoseksuaalisuus on n 5% ihmiskunnan jäsenien perustavaa laatua oleva ominaisuus jolle he eivät mahda mitään. Sen lisäksi , lopuissa meistä on enemmän tai vähemmän vahva biseksuaalinen elementti . Biologisesti ja lopulta psykologisesti leimaantuminen oleminen ( huom . ei vain käyttäytyminen) on ihmisen, sekä homojen että heterojen, pysyvä ominaisuus.

Käyttäytyminen aktivoituu  sisältäpäin eroottisena impulsina joka koetaan tarpeeksi. Se saa henkilön etsimään objektia jonka kanssa voi purkaa eroottisen jännityksen. Toisaalta ulkomaailmasta löytyy henkilöitä jotka herättävät eroottisen tunteen ja panevat hakeutumaan sopivan objektin seuralaiseksi. Eli , ihmisillä on rakkauselämää.

 

Agressivuus ja siihen liittyvä kunnianhimo, ovat viettiperäinen motivoiva tekijä sosiaalisen reviirin ja sosiaalisen aseman hankkimisessa ,puolustamisessa ja laajentamisessa. Viha käyttäytyminen on tietyissä olosuhteissa välttämättömyys.

Meistä löytyy ,onneksi, taspainoittavia piirteitä niinkuin altruismin mahdolliseksi tekevä myötätunto ja sääli jotka tehokkaasti rajoittavat äärimmäisyyksiä. Tämä pakottaa meidät ottamaan huomioon lähimmäisemme ja jopa uhrautumaan heidän edestään.

Tällaista olemista ei voi pitää lankeemuksena ,  vaan tämä  on evolution luomaa normaalia käyttäytymistä. Perisynti on hyvä termi tällaiselle ,koska kyseessä on meihin biologisesti ohjelmoidut piirteet joiden kanssa painiskelemme ja joista emme voi päästä eroon.

Tämä on ongelma. Pitääkö tosiasioiden olemassaolo tunnustaa tai pitääkö niitä yrittää eliminoida? Tähän asti ne on julistettu synniksi joita vastaan pitää taistella. Viime vuosina käsityksiin on tullut rakoilua mutta  hyvää teologiaa ei ole syntynyt asian ympärillä.

Luomiskertomus oli paimentolaisten yritys luoda teoria maailmansynnystä. He kutsuivat kaikkea sellaista viettiperäistä käyttäytymistä ,joka soti heimoyhteiskunnan normeja vastaan, synniksi. Lainsäädäntö oli suuri heimoa yhdessäpitävä luomus. Poikkeava käyttäytyminen vaaransi heimon yhtenäisyyden ja se tuomittiin. Ihmiset joutuivat uhraamaan viettielämänsä kokonaisuuden parhaaksi. Lainsäädännöllä luotiin pysyvä, sekä ulkoinen että sisäinen ratkaisematon konflikti yksilön viettielämän ja yhteiskunnan järjetyksen tarpeen välille..

 

Nykyaika ymmärtää ihmisen viettielämään paremmin , mutta silti se on sisäisten ja ulkoisten lakien kahleissa. Viettipyrkimykset ovat sitä mitä raamatussa tarkoitetaan perisynnillä. Augustiinus oli siinä oikeassa, että perisynnistä , siis viettipaineesta , ei voi vapautua. Paras esimerkki hänen ajoiltaan on munkkilaitos ja eremiitit. Kummastakin on paljon ensikäden kirjallisuutta joka kertoo juuri viettipaineen luomista ja usein ylivoimaisista  vaikeuksista.

 

Viettipaineeseen ei kuulu vain sukupuolivietti ja agresivisuus ,vaan myöskin sosiaaliseen elämään liittyvät pyrkimyset sosiaaliseen kiipeilyyn ja autoriteeteille alistumiseen (kunnes ne voi vaihtaa joko pakolla tai muuten pois). Samoin reviirien luominen , puolustaminen ja laajentamis pyrkimys ja siihen liittyvä vallanhimo ,  joka alkujaan takasi ruuan ja sosiaalisen aseman heimoyhteisössä, saannin, on osa viettielämää.

Kymmenen käskyä kuvastaa hyvin pyrkimystä pitää viettielämää, siis perisyntiä, kurissa. Eräs viettielämää kurissapitvä piirre on moralismi. Se aiheuttaa usein enemmän sosiaalista pahaa kuin yhteisön hyvinvointia. Asianomainen on samaistunut yhteisön kieltojen kanssa ja elättää sisäistä ylpeyttä palvomiensa arvojen hienouden takia.

Moralisti on arvonarsisti. Moralismi sekä suojelee että korumptoi meitä.

Vuosisadan mittainen ihmisten vapaussota yksilöllistä ja yhteisöllistä moralismia vastaan on luonut vaikean tilanteen teologialle ja uskonnollisille yhteisöille. Yhteisöt eivät voi ,eikä niiden pidä, julistaa eettisyydestä vapaata viettipohjaista elämää. Ihmettelen vain sitä, että millainen olisi todellinen vapauden teologia?

 

Taistelu homoseksuaalisuuden hyväksymisestä tosiasiana on tärkeä etappi ihmisenä olemisen moninaisuuden puolesta ja  taistelua meissä kaikissa asuvaa asuvaa destruktiivista ja aikansa elänyttä moralistia vastaan.

Vastarinta todistaa sen miten paljon moralismista vapaan elämän mahdollisuus peloittaa.Meidän tulee kunnioittaa tätä pelkoa kanssaihmisissä ja itsessämme. Mutta pelko ei ole mikään hyväksyttävä syy jatkaa taistelua kokonaisen ihmisen ja ihmisyyden puolesta.

38 kommenttia

  • Yrjö Sahama sanoo:

    Ajattelen perisynnistä ja syntiinlankeemuksesta näin: Eläimet eivät voi tehdä syntiä. Ne käyttäytyvät luonnonlakien mukaisesti ja näin aina toteuttavat Jumalan tahtoa. Ihminen varsinaisessa merkityksessä syntyi, kun Jumala kehitti olennon, jolla oli taju itsestään sekä taju oikeasta ja väärästä, siis kyky tehdä eettisiä valintoja. Syntiinlankeemuskertomus on viesti siitä, että ihmislaji jo varhain alkoi tehdä myös vääriä, siis Jumalan tahdon vastaisia valintoja. Tämä on syntiinlankeemus ja läpi ihmiskunnan historian on polvesta polveen peritynyt houkutus toimia vastoin Jumalan tahtoa.Ennen Moosesta oli Jumalan tahto aavistettavissa vain luonnollisen moraalilain kirjoittamattomassa muodossa. Mooseksen saama laki puki Jumalan tahdon sanoiksi tuolloin kuitenkin vasta vain Israelin kansaa varten. Jeesus syvensi ja laajensi Jumalan lakia antamalla rakkauden kaksoiskäskyn sekä muussakin julistustoiminnassaan, varsinkin vuorisaarnassa. Hän myös laajensi Jumalan lain kaikkia kansoja koskevaksi. Meillä, jotka olemme saaneet kristillistä opetusta on siis tieto siitä, mitä meidän pitäisi tehdä ja mitä jättää tekemättä. Perisynnin tahraama luontomme kuitenkin saa meidät tuon tuostakin toimimaan toisin kuin pitäisi. Siksi Jumala valmisti meille myös armon mahdollisuuden Kristuksen ristissä. Mutta vain syntiset ymmärtävät tarvitsevansa armoa…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Eikö syntiinlankeemus ollut sitä, että ihminen halusi vastoin Jumalan kieltoa itselleen tiedon hyvästä ja pahasta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      “Mutta vain syntiset ymmärtävät tarvitsevansa armoa”

      Tämä on aivan ydinajatus kristinuskossa. Jeesuksen uhria syntiemme puolesta ei olisi tarvittu, ellemme me kaikki ihmiset olisi syntisiä ja sovitusta vailla. Jumala oli Jeesuksessa Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.

      Nykyaikana ei enää kuule juurikaan puhuttavan synnistä. Lähimmäisen rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta sitäkin enemmän. Tulee vaikutelma, että armo peittää alleen kaiken mahdollisen ja mahdottoman, mitä vain ihminen keksii tehdä. Mutta Raamatun ajatus on “Kääntykää ja tehkää parannus” ja “Missä synti on suureksi tullut (ihminen kokee synnintuntoa pyhän Jumalan edessä), siinä armo (Jeesuksen uhri syntiemme sovitukseksi) on ylenpalttinen”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Kyllä ihminen kuuluu eläinmaailmaan ja hänellä on kaikki eläimelliset viettinsä biologisesti ohjelmoituina olemukseensa. Koska ne etsivät toteutustaan niin ihminen ajautuu konfliktiin sisäisen ja ulkoisen lain kanssa. Jumalan todellisesta tahdosta ihmisten suhteen en on vaikeata sanoa kovinkaan paljon silloin kun on kyse ihmisen olemuksesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Agressio on jostakin syystä helpompi kokea vietiksi kuin altruismi. On kuitenkin tutkimustietoa siitä, että taipumus epäitsekkyyteen on yhtä luonnollinen kuin taipumus kiukkuun. Ilman viettiä yhteiseen hyvään ei yhteisöllinen eläin tulisikaan toimeen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    “Taistelu homoseksuaalisuuden hyväksymisestä tosiasiana on tärkeä etappi ihmisenä olemisen moninaisuuden puolesta ja taistelua meissä kaikissa asuvaa asuvaa destruktiivista ja aikansa elänyttä moralistia vastaan.”

    Tuskinpä näin. Juutalainen (Vt) ja sen myötä kristillinen kirkko on vahvasti vastustanut homoseksuaalisuutta. Oikeastaan mitään todellista muuta vakavasti otettavaa vastustusta homoseksuaalisuudelle ei ole.

    Voidaan myös kysyä onko rakkaudella jotkut rajat? Missä se raja menee ja mistä käsin ne määritellään? Toimisiko “paimentolaisten” “teoreettinen” malli sittenkin?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Homoseksuaalisuuden vastustus on ollut mitä suurimmassa määrin sisäistä taistelua eikä vain ulkoa tulevaa kieltoa kohtaan, lähtien ihmisen biseksuaaleista taipumuksista. Meillä on sisäinen pelko sukupuolisen identiteetin menetyksestä noitten impulsien johdosta. Sisäinen impulsien konflikti yritetään torjua kieltämällä ne tai muuten torjumalla. Luulemme vahvistavamme omaa sukupuoliidentiteettiä kieltämällä ne myös niiltä joilla on vahvempi taipumustuntea vetovoimaa omaa sukupuoltaan kohtaan.

      Homoseksuaalisuutta on torjuttu myös psykologisena puolustuksena.Biseksuaalinen tendenssi aiheuttaa minäheikkoutta ja pahimmillaan voi laukaista psykooseja joutuessaan ritiriitaan yhteisön kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Juutalainen (Vt) ja sen myötä kristillinen kirkko on vahvasti vastustanut homoseksuaalisuutta.” Niin on vastustanutkin. On tehnyt muutakin väärää ja sydämetöntä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      “Juutalainen (Vt) ja sen myötä kristillinen kirkko on vahvasti vastustanut homoseksuaalisuutta. Oikeastaan mitään todellista muuta vakavasti otettavaa vastustusta homoseksuaalisuudelle ei ole. ”

      Siinähän sitä on ylpeilemisen aihetta kerrakseen. Ja islamissa tietty on ongelmana juurikin homoseksuaalisuuden liiallinen hyväksyminen…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      “Homoseksuaalisuuden vastustus on ollut mitä suurimmassa määrin sisäistä taistelua eikä vain ulkoa tulevaa kieltoa kohtaan, lähtien ihmisen biseksuaaleista taipumuksista. Meillä on sisäinen pelko sukupuolisen identiteetin menetyksestä noitten impulsien johdosta. Sisäinen impulsien konflikti yritetään torjua kieltämällä ne tai muuten torjumalla. Luulemme vahvistavamme omaa sukupuoliidentiteettiä kieltämällä ne myös niiltä joilla on vahvempi taipumustuntea vetovoimaa omaa sukupuoltaan kohtaan.”

      Miksi torjunta on huono vaihtoehto? Kokemus osoittaa, että joudumme elämässä vastustamaan monia asioita, eikä siitä seuraa välttämättä psykooseja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      “Miksi torjunta on huono vaihtoehto? Kokemus osoittaa, että joudumme elämässä vastustamaan monia asioita, eikä siitä seuraa välttämättä psykooseja.”

      En nyt vastaa suoraan, mutta teepä ajatuskoe: Miksi on huono vaihtoehto torjua tummaihoiset, vasenkätiset, punatukkaiset, sinisilmäiset, …?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      On mielenkiintoista, että keskustelu näin äkkiä siirtyi seksuaalietiikkaan, vaikka ehkä se nykytilanteessa on ymmärrettävää. Olisi kuitenkin syytä muistaa, että ajassamme on muitakin moraaliongelmia. Vaikka murha, sota ja kuolemanrangaistus yleisesti nähdäänkin vältettävinä asioina, on paljonkin kannatusta semmoisille viidennen käskyn alaan kuuluville rajatapauksille kuin eutanasia ja abortti. Ylenmääräinen rahanahneus rehottaa siinä määrin, että yhteiskuntarauha vaarantuu. Pahantahtoinen panettelu leviää kuin rutto somen palstoilla. Tässä vain muutamia esimerkkejä synnin vallasta. Ja kyllä esimerkkejä syntisyydestä löytyy myös omasta sisimmästä, mutta ne jutut eivät kuulu julkisuuteen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Ehdotan seuraavaksi blogien aiheiksi, mm seuraavia teemoja ( Markku, älä nyt tästä hermostu)

    Sovitus on olemassa mutta Jeesus ei elänyt. Ylösnousemusta ei ole, mutta kaikki me nousemme. Rukouksia ei kuulla, mutta kaikki saavat vastauksen. Syökää kaikea mitä lihakaupassa myydään, mutta lihaan älkää ostako. Tankkaa halvalla bensiiniä, (mutta ei henkilö, paketti, kuorma-autoille, raskaan liikenteen kalustoille, ei myöskään mopoille, ruohonleikkureille, moottorisahoille, ei myöskään traktoreille).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Sovituksen etsiminen on ihmiskunnan suuria toivon ylläpitämisen tärkeitä taiteluja. Sovituksen löytäminen itsensä kanssa on niitä anteeksiantamisen kokemuksia joita soisi jokaiselle. Joskus yhteisö on jalomielisempi kun yksilö itseään kohtaan ja auttaa pääsemään eteenpäin. Uskovaisuuden kriteereitä on kokea Jeesuksen elämä ja kohtalo sovituksen ehtona.

      Noihin muihin teemaehdotuksista en osaa ottaa kantaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Teoriasi on monin paikoin ongelmallinen Markku Hirn . Ainakin sikäli jos halutaan pitää kiinni kristillisen uskon perustasta ja evankeliumin ytimestä.

    Miksi Kristuksen täytyi kuolla ristillä? Eikä maailma ole Jumalan luoma? (evoluutio on vain Jumalan työväline) Eikä Jumala ole kaikki valtias? Eikö Jumala rakasta koko luomakuntaansa? Jos Jumala on luonut maailman hyväksi, niin mistä paha on tullut maailmaan?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Jukka Kivimäki, Juurti niin, olet oivaltanut msen mitä kyselen. Mitä kristinuskolla on sanottavaa kovalle todellisuudelle? Minulla ei ole vaikeuksia elää kadessa maailmassa yhtäaikaa. Raamatun maailmassa ,raamatun kielenkäytön ja maailmankuvan ehdoilla ja toisaalta kovassa todellisuudessa sen todellisuuden ehdoilla.

      Kun puhun ihmisen vietti ohjautuvuudesta niin sitä ei ilmanmuuta voi pitää pahuutena. Pahuus ihmisten tekemänä on tosiasia ,mutta se ei ole merkki jostakin demoonisesta pahuudesta. Ihmisten tekemässä pahuudessa ei ole paljoakaan arvoituksellisuutta vaan kaiken sellaisen voi ymmärtää maallisella tiedolla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Paha on Raamatun mukaan tullut maailmaan saman Korkeimnan suusta kuin hyväkin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Kivimäki: “Ainakin sikäli jos halutaan pitää kiinni kristillisen uskon perustasta ja evankeliumin ytimestä.”

      Miksi ihmeessä niistä pitäisi pitää – saatikka haluta pitää kiinni?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Hyvä Markku H,

    Maailmankatsomuksesi on looginen ja ehyt. Sillä ei kuitenkaan vaikuta olevan mitään yhtymäkohtia Kristuksen osoittaman tien kanssa. Tuomitset kristityt moralisteiksi, siihen Sinulla on oikeus oman maailmankatsomuksesi perusteella. Vaikea on kehittää mitään keskustelua edustamasi materialistisen näkemyksen kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Jari H

      Olet ehdottomasti oikeassa siinä että lunnolliseen tietoon pitäytyvällä näkemyksella on vaikeuksia löytää silta varsinkin UTn maailmankuvaan.

      Mutta mikä ja miten teologia voi ja osaa kohdata todellisen kovan todellisuuden? Oikeastaan fuskailen tässä kirjoittelussa painottaessani materalistista maailmankuvaa , koska hyväksyn Raamatun maailman sellaisena myyttisenä kertomuskokoilemana jonka voi kertoa vain Raamatun kielellä. Hyväksyn sen että Jeesus profeettana avasi oven tuonpuoleiseen ja kantoi itsessään jotakin Jumalasta , sellaista jota hän yritti välittää maailmalle.

      Minussa on ehkä koko joukko areoalaisuutta Jeesuksen suhteen, koska voin hyväksyä sen, että hänellä oli ainutlaatuinen yhteys itsessään johonkin siitä mitä tajuamme Jumalaksi ,mutta tekikö se hänestä myöskin jumalolennon?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Mielenkiintoista pohdintaa Markulta. On ainakin todettava, että Jumala on meidät tehnyt, mutta mitä siellä Paratiisissa lopulta tapahtui, kun Jumala karkoitti ihmisen sieltä pois, maata viljelemään ja varjelemaan.

    Synnin olemusta on paljon pohdittu maailman sivu, mutta Raamatusta saa selkeästi sellaisen käsityksen, että ihminen elää synnissä, eli Jumalan tahdon rikkomisessa kaiken aikaa, eikä ihmisellä ole tuota olemista mahdollista muuksi muuttaa. Synti on niin olennaista ihmisen elämässä, että se täytyy uskoa, koska ”kukaan ei vihaa syntiä luonnostaan vaan rakastaa sitä” sanoi jo Luther aikanaan ja näinhän se tietenkin on jos ihminen on yhtään rehellinen itselleen. Synti on kuin siemen, jonka seurauksista kaikki vääryys maailmassa saa alkunsa. Me voimme tehdä hyvää tai pahaa, mutta se on silti synnin aikaansaamaa ja itsessään ilman puhtautta. Jokainen mielenliikke ja ajatuskin on Jeesuksen mukaan saastunut tämän synnin tähden. Miten siis vapautua tästä synnistä, joka ihmisessä vallitsee?

    Jos nyt ihminen, joka ei tunne koskaan syntiä tekevänsä, eikä usko Jumalan ilmoitusta muutenkaan ja hän antautuu kaikkien himojensa valtaan, niin yleensä käy huonosti ja himo tuhoaa ihmisen. Siis jos terve halu, joka ihmisessä luonnostaan on muuttuu himoksi, niin se vain kertoo meistä ihmisistä jotain oleellista.

    Jos olisimme Jumalia, niin voisimme tuon himon välttää ja toimia aina kuten hyvä on. Kysymys kuuluukin, olimmeko Paratiisissa ilman himoa, kunnes lankesimme Jumalan tahdon rikkomiseen? Eikö vääryys (synti) tule meissä ilmi juuri siinä, että oletamme tietävämme oman parhaamme ja asetamme Jumalan selvät Sanat kyseenalaisiksi ja epäilemme Hänen ilmoitustaan?

    Lopulta kaikki meissä oleva vääryys ajaa meitä, kuin riivattuja toimimaan oma päämme mukaan ja saamme sen mukaan myös kärsiä ja niinhän me kärsimmekin.

    Tältä pohjalta voimme nähdä myös nykyisen maailman ja sen nykyisyyden, jossa elämme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Pikkuaho sanoo:

    Se on vaan kumma, että nuo Salme Kaikusalon tapaan suurimman Armon Kristuksessa käsittäneet, ja sitä kuuluttavat, ovat itse kaikista armottomimpia toisia kohtaan. Kuten tässä tapauksessa homoseksuaaleja ihmisiä kohtaan.

    Minulla sen tajuaminen, mitä Jumala teki Kristuksessa, merkitsee armollisuutta toisia ihmisiä kohtaan. Meillä on kaikilla rajoituksemme, kaikilla on jokin muotti, johon ei mahdu vaikka kuinka yrittäisi. Jumala rakasti Kristuksessa niin, ettei meidän tarvitsekaan mahtua kaikkin muotteihin–ihmisten muotteihin. Ei Kaikusalonkaan! Niinpä jatkan vaellustani Kristuksessa ja olen armollinen toisia kohtaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Kimmo P:n kommentti on helmi, kertakaikkiaan kauniisti ajateltu ja sanoiksi puettu. Minusta siinä kiteytyy usko kauneimmillaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Kimmo Pikkuaho,

      tunnetko sinä minut kun noin suoralta kädeltä väität minun olevan ” kaikista armottomimpia toisia kohtaan. Kuten tässä tapauksessa homoseksuaaleja ihmisiä kohtaan.”? Tuo väite on henkilökohtainen ja loukkaava ja vastoin kommentoinnin ohjeita, joissa kielletään henkilöön menevät arvioinnit. Koetko itse olevasi kovinkin armollinen esim. minua kohtaan? Olen kiitollinen siitä, että minun ei tarvitse mahtua sinun asettamaasi ahtaaseen muottiin.

      Minäkin jatkan vaellustani Kristuksessa ja olen armollinen kaikkia kohtaan, kuten tähänkin asti.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Salme Kaikusalo. “Nykyaikana ei enää kuule juurikaan puhuttavan synnistä. Lähimmäisen rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta sitäkin enemmän.”

    Salme. Kyllähän siitä synnistä puhutaan paljonkin. Miksi siitä pitäisi sinun mielestä vielä enemmän puhua? Jeesus syntyi Raamatun mukaan siksi, että vapautti meidät synneistämme ja opetti meitä rakastamaan lähimmäisiämme.

    Onko sinulla tuo asioiden tärkeysjärjestys jotenkin vinksahtanut? Minullakin on monesti kommenttejasi lukiessa tullut tunne armottomuudesta, jonka kautta sinä katselet tätä maailman menoa. Kyllä Raamatusta tuomionsanoja löytyy, mutta opettiko Jeesus meitä tuomitsemaan?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Leo Tihinen,

      Missä synnistä puhutaan? Voisitko antaa yhden esimerkin, missä puhutaan synnistä esim. jossain K24-uutisessa.

      Koko Raamatun ydinajatus on, että Ihminen tarvitsee sovitusta pyhän Jumalan edessä siksi, että hän on syntinen. Koska ihminen ei itse pysty itseään sovittamaan, niin Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman kaikkien ihmisten synnit. Se on armoa. Jumala kehottaa kääntymään ja tekemään parannusta (kuka mistäkin synnistä) ja vastaanottamaan armon Jeesuksen uhrin tuoman sovituksen kautta. Nykyaikana kuulee yhä enenevässä määrin julistusta armosta, mutta ei selitetä, miksi sitä armoa tarvitaan.

      Useinhan on niin, että totuus satuttaa ja voi tuntua armottomaltakin. Jumala ei ole kuitenkaan muuttunut ja hänen sanansa pysyy samana iankaikkisesti.

      Toisaalta, eihän minun ole pakko tänne kommentoida. Viime aikoina on alkanut yhä useammin tuntua, että esiin nousee “toinen vieras evankeliumi”, mikä on typistetty versio Raamatussa kirjoitetusta evankeliumista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Salme: “Viime aikoina on alkanut yhä useammin tuntua, että esiin nousee “toinen vieras evankeliumi”, mikä on typistetty versio Raamatussa kirjoitetusta evankeliumista.”

      Voi, kuule Salme, kyllä noita evankeliumeita maiilmassa piisaa pilvin pimein joka lähtöön ja varsin monella tavalla tulkittuja ihan kristillisissäkin piireissä ja yhteisöissä – voisi sanoa, että kullekin makunsa mukaan. Puhumattakaan kaikkien maailman uskontojen eri sorttisista kirjallisista hengentuotteista, pyhistä pränteistä ja “epistoloista”. Kaikki ovat kuulemma yksinoikeudella tosia ja ainoalla oikealla tavalla tulkittuja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Nykyaikana kuulee yhä enenevässä määrin julistusta armosta, mutta ei selitetä, miksi sitä armoa tarvitaan.” Armo on enemmän kuin anteeksianto. Tarvitsemme armoa myös välinpitämättömyydestä vihasta ja häpeästä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Salme Kaikusalo. “Missä synnistä puhutaan? Voisitko antaa yhden esimerkin, missä puhutaan synnistä esim. jossain K24-uutisessa. ”

    Ei tule mieleen esimerkkiä K24 uutisista, eikä tule mieleen esimerkkiä myöskään radio tia TV-uutisista.

    Minusta se on ihan selvä asia, että arkipäivän kielenkäytössä emme käytä syntisanaa, vaikka puhumme esim. tapoista ja varkauksista. Tapio Tuomaala on näillä sivuilla valistanut, että synti-sanan takempi käännös voisi olla harhaanosuminen.

    Vanhoillislestadiolaisuudessa opetettiin ennen, että synneillä on nimi. Puhuttiin, että nimellisistä synneistä pitää tehdä parannus. Minulla on vuosien aikana tullut käsitys, että monet haluavat puhua synnistä, koska sillä sanalla on helppo tuomita toisia. “Katsokaa syömäriä ja juomaria, publikaanien ja syntisten ystävää.” Tottahan oli, että Jeesus oli syntisten ystävä, mutta ei varmaankaan syömäri ja juomari.

    Nyt tuli Salme kirjoitettua synnistä. Kyllähän se on myönnettävä, että me olemme harhautuneita. “Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta.” (oikeamielisyyttä) Kyllä minä ostan tuon lauseen; ei tule huono omatunto kun janoaa tai harrastaa oikeamielisyyttä. Siinä ei tarvita synti-sanaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Tottahan oli, että Jeesus oli syntisten ystävä, mutta ei varmaankaan syömäri ja juomari.” Olihan hän ainakin sikäli, ettei opetuslapsineen noudattanut juutalaisuuden paastoja. “Sitten Johanneksen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo. He sanoivat: ‘Meille ja fariseuksille paastoaminen on tärkeää. Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?’ Jeesus vastasi heille: “Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan!”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Sana synti hamarta kirjaimelline merkitys on’kadottaa merkki’. Tarkoitti sen taivaan kappaleen paikan kadottamista, josta piti laskea oikeat juhlapyhät ja juhlapyhän joutuminen väärään paikkaan,oli paha Herran silmissä eli ‘synti’. Tämä synti piti ‘ sovittaa’ eli piti säätää/päivittää kalenteri uudelleen.Se oli pappien tehtävä ja interpolaatiot tapahtuivat esim. syypäivän tasauksessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Pikkuaho sanoo:

    Salme Kaikusalo. Viittasin armottomuudella yleensä tällä blogialustalla kirjoittamiisi teksteihin. Ne ovat osin armottomia.

    Synnistä ajattelen niin, että synti-kristillisessä kielessä selvä, se on harhaan osumista. Kristillisten piirien ulkopuolella on paljon ihmisiä, joille sana synti ei aukea. On vain hyvä, jos näistä asioista ei puhuta tällä nimellä synti, vaan avataan asioita kuulijoille. Silti ihan oikeat synnit, ei teko- eikä höpösynnit, eivät lakkaa olemasta vaikka niitä kuvataan toisilla sanoilla. Eri asia on, että jotkut tykkäävät määritellä toisten omantunnon ohi, mikä on heidän raamatuntulkintansa mukaan syntiä. Tämä keskustelu on oiva osoitus siitäkin.

    Kirkon julistuksen tuleekin muuttua ajan mukana, niin että kuulijat ymmärtävät sanoman.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Kimmo Pikkuaho.

      Riippuu lukijan tulkinnasta, minkä kukin kokee armottomaksi tai armolliseksi. Kenenkään persoonaa ei kuitenkaan voi määritellä pelkkien tekstien pohjalta. Minäkin voisin määritellä sinut tekstiesi pohjalta jos haluaisin, mutta uskon, että olet paljon monipuolisempi kuin täällä esillä olevat kommenttisi.

      Tietysti asioista voidaan puhua monillakin nimillä, mutta se tosiasia, että Jumala lähetti Jeesuksen sovittamaan ihmisten synnit, ei muuksi muutu. Ihminen ei tarvitse sovitusta inhimillisiin heikkouksiinsa vaan Jumalan sanan vastaisiin tekemiinsä synteihin. Armoa me tarvitsemme joka päivä.

      Mutta en nyt jatka tästä teemasta enempää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Markku Hirn
    Markku Hirn

    Olen nykyisin eläkkeellä oleva 60-luvun diakoni joka muutti aikoinaan Ruotsiin. Siellä minusta tuli kaikkea mahdollista ja lopulta psykoterapeutti.