Markku Hirn kirjoitti tekosynneistä, joka sai omat hajatelmani liitelemään perisynnin, ja sitä kautta ihmiselle langetetun epäkelpoisuuden, maailmassa. Markun mukaan sellaiset negatiivisesti virittäytyneet tekomme, joita käsitellään kristinuskossa yleensä synteinä, ovat todellisuudessa tekosyntejä, koska Jeesus kävi kuittaamassa rajattomalla Visalla kaikkien synnit. Tämä on varsin lempeä tulkinta. Meidän ei siis tulisi edes kristillisessä mielessä ruoskia itseämme siitä, jos (ja kun) tulee välillä töppäiltyä.

Toinen, ehkä yleisempi, kristillinen tulkinta antaa ymmärtää, että koska meillä on vapaa tahto, vastaamme synneistämme täysimääräisinä, olivat ne tekosyntejä tai mitä muuta tahansa. Tämän tulkinnan taustalla lienee käsitys, jossa jokaisella ihmisellä on täydellinen vapaa tahto. Kaikki voivat tehdä elämällään mitä haluavat, ja jokaisen tulevaisuus on hyvin pitkälti kiinni henkilön omista - vapaan tahdon - päätöksistä, josta syystä olemme vastuussa kaikesta mitä teemme. Näinhän sitä usein ajatellaan yleisestikin.

Vapaa tahto antaa meille vastuun. Tämän tulkinnan pohjalta se antaa samalla kuvitellun oikeuden tuomita ne, jotka valitsevat ’väärin’. Tämä jokamiehen tuomitsemisoikeus näkyy nykyään tarmokkaimmillaan sosiaalisessa mediassa. Jos joku parkkeerasi väärin automarketin pihalle, niin pitäähän siitä kuva ottaa ja päästä pyörittelemään kollektiivista päätä paheksunnan merkeissä. Jos joku laitapuolen kulkija valloitti puistossa juuri sen penkin, jolle itse olisin halunnut istumaan, niin kyllähän siitä on jonnekin pakko avautua. Ja mitä ne elämässään epäonnistuneet muutenkaan tärväävät kunnon ihmisten elinympäristöä. Menisivät töihin. Yrittäisivät edes.

Mutta mitä jos vapaa tahto onkin vain illuusio? Tätä päätelmää näyttäisi tukevan monet tutkimukset. Aivotutkimukset osoittavat, että persoonamme ja käytöksemme voi muuttua paljonkin totutusta, mikäli aivojemme joku osa ottaa niin sanotusti osumaa. Se henkilö joka olemme riippuu perimästämme ja siitä, miten aivomme sattuvat toimimaan. Ei aina suinkaan siitä, miten haluaisimme aivojemme toimivan.

Aivojemme omaehtoisesta toiminnasta on tutkimustuloksia ja mustaa valkoisella vaikka ja kuinka. On esimerkkejä siitä, miten aivokasvain aiheutti joukkomurhan (Charles Whitman, 1966, joka itsekin huomasi jossain vaiheessa, että tässä on jotain vikaa aikaisempaan Charlesiin verrattuna). On yhdysvaltalainen tutkimus vuodelta 2000, jonka perusteella jopa oma nimi voi ohjata ihmistä. Tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa valmistuneiden hammaslääkäreiden joukossa oli keskimääräistä paljon enemmän miehiä, joiden nimi on Dennis, ja naisia, joiden nimi on Denise (kummatkin nimet muistuttavat englannin kielen sanaa ”dentist”). Juristeista taas poikkeuksellisen monen nimi on Laura tai Laurence (law-sana lausutaan samalla tavalla kuin nimien Laura ja Laurence ensimmäinen tavu). [1] Kotimainen yhden otoksen tutkimuksemme voisi sisältää meteorologi Pekka Poudan.

Vaikka vapaa tahto olisikin illuusio, ei se tietenkään veisi meiltä yksilön vastuuta. Automarketin pihalle väärin parkkeeratusta autosta rapsahtaa sakko, ja jos satumme sammumaan puiston penkille, valtio saattaa tarjota hotellihuonetta hintaan nolla euroa.

Tutkimustulosten ja empatian nimissä saattaisi kuitenkin olla hyvä pysähtyä joskus miettimään, ennen someavautumista tai (mahdollisesti kristillisperäistä) tuomitsemista, että teki kuka tahansa mitä tahansa, syyt teon taustalla saattavat olla henkilön omasta tahdosta riippumattomia. Tai ainakin perimä on voinut ohjata käyttäytymistä vahvasti tiettyyn suuntaan. Syrjähypyn välttäminen voi olla yksille huomattavasti helpompaa kuin toisille. Automarketin pihalle väärin parkkeerannut saattoi katsoa parkkiruudun väärin ihan inhimillisyyttään, kenties tilaan liittyvien hahmottamisvaikeuksien takia. Puiston laitapuolen kulkija on voinut olla hyvässä vauhdissa muussakin uraputkessa, mutta perimän ja aivojen ominaisuudet ovat vain ajan saatossa ottaneet vallan ja tehneet päätökset sananmukaisesti omin päin. Ja se henkilö, joka näyttää elämässä epäonnistuneelta, on voinut todellisuudessa yrittää enemmän kuin moni meistä yhteensä.

Aivoillemme emme voi (aina) mitään. Kristillinen käsitys tekemistämme synneistä saattaa siksi olla monissa tapauksissa hätiköity.

Viite

1. Tieteen Kuvalehden artikkeli ”Sinä olet vain illuusio” 9/2018