Syntisyys ja vapaan tahdon illuusio
Markku Hirn kirjoitti tekosynneistä, joka sai omat hajatelmani liitelemään perisynnin, ja sitä kautta ihmiselle langetetun epäkelpoisuuden, maailmassa. Markun mukaan sellaiset negatiivisesti virittäytyneet tekomme, joita käsitellään kristinuskossa yleensä synteinä, ovat todellisuudessa tekosyntejä, koska Jeesus kävi kuittaamassa rajattomalla Visalla kaikkien synnit. Tämä on varsin lempeä tulkinta. Meidän ei siis tulisi edes kristillisessä mielessä ruoskia itseämme siitä, jos (ja kun) tulee välillä töppäiltyä.
Toinen, ehkä yleisempi, kristillinen tulkinta antaa ymmärtää, että koska meillä on vapaa tahto, vastaamme synneistämme täysimääräisinä, olivat ne tekosyntejä tai mitä muuta tahansa. Tämän tulkinnan taustalla lienee käsitys, jossa jokaisella ihmisellä on täydellinen vapaa tahto. Kaikki voivat tehdä elämällään mitä haluavat, ja jokaisen tulevaisuus on hyvin pitkälti kiinni henkilön omista - vapaan tahdon - päätöksistä, josta syystä olemme vastuussa kaikesta mitä teemme. Näinhän sitä usein ajatellaan yleisestikin.
Vapaa tahto antaa meille vastuun. Tämän tulkinnan pohjalta se antaa samalla kuvitellun oikeuden tuomita ne, jotka valitsevat ’väärin’. Tämä jokamiehen tuomitsemisoikeus näkyy nykyään tarmokkaimmillaan sosiaalisessa mediassa. Jos joku parkkeerasi väärin automarketin pihalle, niin pitäähän siitä kuva ottaa ja päästä pyörittelemään kollektiivista päätä paheksunnan merkeissä. Jos joku laitapuolen kulkija valloitti puistossa juuri sen penkin, jolle itse olisin halunnut istumaan, niin kyllähän siitä on jonnekin pakko avautua. Ja mitä ne elämässään epäonnistuneet muutenkaan tärväävät kunnon ihmisten elinympäristöä. Menisivät töihin. Yrittäisivät edes.
Mutta mitä jos vapaa tahto onkin vain illuusio? Tätä päätelmää näyttäisi tukevan monet tutkimukset. Aivotutkimukset osoittavat, että persoonamme ja käytöksemme voi muuttua paljonkin totutusta, mikäli aivojemme joku osa ottaa niin sanotusti osumaa. Se henkilö joka olemme riippuu perimästämme ja siitä, miten aivomme sattuvat toimimaan. Ei aina suinkaan siitä, miten haluaisimme aivojemme toimivan.
Aivojemme omaehtoisesta toiminnasta on tutkimustuloksia ja mustaa valkoisella vaikka ja kuinka. On esimerkkejä siitä, miten aivokasvain aiheutti joukkomurhan (Charles Whitman, 1966, joka itsekin huomasi jossain vaiheessa, että tässä on jotain vikaa aikaisempaan Charlesiin verrattuna). On yhdysvaltalainen tutkimus vuodelta 2000, jonka perusteella jopa oma nimi voi ohjata ihmistä. Tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa valmistuneiden hammaslääkäreiden joukossa oli keskimääräistä paljon enemmän miehiä, joiden nimi on Dennis, ja naisia, joiden nimi on Denise (kummatkin nimet muistuttavat englannin kielen sanaa ”dentist”). Juristeista taas poikkeuksellisen monen nimi on Laura tai Laurence (law-sana lausutaan samalla tavalla kuin nimien Laura ja Laurence ensimmäinen tavu). [1] Kotimainen yhden otoksen tutkimuksemme voisi sisältää meteorologi Pekka Poudan.
Vaikka vapaa tahto olisikin illuusio, ei se tietenkään veisi meiltä yksilön vastuuta. Automarketin pihalle väärin parkkeeratusta autosta rapsahtaa sakko, ja jos satumme sammumaan puiston penkille, valtio saattaa tarjota hotellihuonetta hintaan nolla euroa.
Tutkimustulosten ja empatian nimissä saattaisi kuitenkin olla hyvä pysähtyä joskus miettimään, ennen someavautumista tai (mahdollisesti kristillisperäistä) tuomitsemista, että teki kuka tahansa mitä tahansa, syyt teon taustalla saattavat olla henkilön omasta tahdosta riippumattomia. Tai ainakin perimä on voinut ohjata käyttäytymistä vahvasti tiettyyn suuntaan. Syrjähypyn välttäminen voi olla yksille huomattavasti helpompaa kuin toisille. Automarketin pihalle väärin parkkeerannut saattoi katsoa parkkiruudun väärin ihan inhimillisyyttään, kenties tilaan liittyvien hahmottamisvaikeuksien takia. Puiston laitapuolen kulkija on voinut olla hyvässä vauhdissa muussakin uraputkessa, mutta perimän ja aivojen ominaisuudet ovat vain ajan saatossa ottaneet vallan ja tehneet päätökset sananmukaisesti omin päin. Ja se henkilö, joka näyttää elämässä epäonnistuneelta, on voinut todellisuudessa yrittää enemmän kuin moni meistä yhteensä.
Aivoillemme emme voi (aina) mitään. Kristillinen käsitys tekemistämme synneistä saattaa siksi olla monissa tapauksissa hätiköity.
Viite
- Tieteen Kuvalehden artikkeli ”Sinä olet vain illuusio” 9/2018
85 kommenttia
Olet tärkeän kysymyksen äärellä Ari. Miten voi ihminen uskoa, jollei ole kuullut? On tosiaan surullista, että Kristukseen kastetut ihmiset elävät suruttomasti ja kuitenkin heille kuuluu sama Jumalan Lahja kuin meille kaikille. Kristus on koko maailman syntien sovittaja.
Miten ihminen sitten pelastuu? Ilman Jumalaa ei mitenkään. Ilman uskoa taas on mahdoton olla otollinen, joka Jumalan tykö tulee, sen täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Jos kastettu ei usko, niin miten voisi olla otollinen? Kastetulle kuitenkin kuuluu kaikki Jumalan lupaukset, kun hän kääntyy teiltään Jumalan puoleen Krituksen kautta.
Jeesuksen kaste käskyyn kuuluu myös opettaminen. Kastakaa ja opettakaa. Jos joku kastamaton saa oppia ja menee sen jälkeen kasteelle, niin hyvä niin, mutta yksi kaste, yksi usko, yksi Henki. Uudelleen kastamista ei tarvita. Jos joku menee uudelleen kastamaan itsensä, niin ei se kuitenkaan tuo mitään lisää ensimmäiseen kasteeseen, sillä kaikki Jumalan Lahjat on annettu jo ensimmäisessä kasteessa.
Jos joku on hädässä ja huutaa avukseen Herraa, niin kyllä Herra kuulee. Kaikella on aikansa taivaan alla, olen itse rukoilemalla rukoillut monet kerrat omien vaivojeni tähden, mutta Jumala on antanut tilalle vain kärsivällisyyttä. Jumala kasvattaa meitä tahtonsa mukaan ja monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen Jumalan Valtakuntaan.
Martti Pentin ansioksi kyllä nyt luettava että tällä tietyllä omalla tavalla “keskustella” hän sai tärkeän asian nousemaan esille, siis erottaako ihminen hyvän pahasta?
Eikö juuri tämä ole yksi tärkeä asia vapaassa tahdossa, siis kun elää pimeydessä (valheessa) niin eihän silloin erota hyvää pahasta vaan vasta valo paljastaa missä ollaan ja ketä seurataan.
Täällähän on läppä lentänyt. 🙂
Ari Pasanen: “Martti Pentin ansioksi kyllä nyt luettava että tällä tietyllä omalla tavalla “keskustella” hän sai tärkeän asian nousemaan esille, siis erottaako ihminen hyvän pahasta?”
Yleisesti ottaen voi todeta, että erottaa kyllä. Joillain ideologioilla saattaa kuitenkin olla sokeuttava vaikutus siinä määrin, että hyvä ja paha sekoittuu. Jotkin uskonnolliset ideologiat esimerkiksi käskevät hylätä läheisensä jos nämä eivät enää usko juuri kuten uskonnon ideologia vaatii. Objektiivisesti tarkasteltuna tämä on pelkkää pahuutta. Ideologian sokaisemat ihmiset eivät kuitenkaan näe pahuutta vaan kuvittelevat sen olevan hyvyyttä.
Jos uskoisin Raamatun olevan Jumalan henkeytettyä sanaa, huomauttaisin tässä vaiheessa että Saatananhan pitikin tekeytyä valon enkeliksi, joten pahaa edistävät uskonnolliset ideologiat ovat siksi ihan luonnollinen seuraus Saatanan keppostelusta.
Arille voi olla kova paikka käsitellä historiaa ja varsinkin Kirkon historiaa, joka kiteytyy laajasti Roomalaisiin ja varsinkin Konstantinukseen, joka kuolinvuoteellaan antoi kastaa itsensä, mutta edisti jo eliaikanaan Kristittyjen vainojen lopettamista ja näin edisti kaikinpuolin koko Euroopan Kristillistä kehitystä. (äitinsä oli ilmeisesti kääntynyt Kristityksi jo varhain ja vaikutti paljolti, tulevaan keisariin.)
Ari ei varmasti voi hyväksyä sitä, että Euroopassa (Roomassa) 300 luvun jälkeen pikkuhiljaa Kirkko laajeni ja kasteet lisäsivät Kristtityjen määrää kaikkialla Italiassa, josta Yleinen Kristillinen opetus valtasi hiljalleen koko Euroopan. Vasta n. 1500 luvulla keksittiin opetus joka hylkäsi omassa viisaudessaan lasten kastamisen tarpeettomana ja tämä villitys levisi myös uuteen maailmaan, kun seikkailijat lähtivät toiselle mantreelle (Amerikka) perustaakseen synnistä vapaita seurakuntia… 1800 luvula nuo uudelleenkastajat saapuivat sitten Suomeenkin läntisen rannikon kautta, jossa ensimäiset uudenmaailman lähetys saarnaajat saapuivat maahamme.
Tärkeä kysymys Arille: Olivatko Rooman valtakunnan (Nikeaan kirkolliskokouksen) jälkeen kastetut lapset Kristittyjä vai eivät? Oliko ensimmäinen Kristityksi kääntynyt Rooman keisari Kristitty, kun hän edisti kaikkien muiden kulttien lopettamista Rooman valtakunnan alueella? Olisiko Kristitinusko koskaan saavuttanut sinua ja minua ilman noita ensimmäisten vuosisatojen tapahtumia?
Oliko Nikean ensimmäinen kirkolliskokous harhaoppisten kokoontuminen, vai Kristillisen Kirkon esiinmarssi ja samalla Kristillisen yhtenäiskulttuurin lähtölaukaus koko Euroopassa?
Luther mm. nojasi paljolti Augustinuksen opetuksiin (eli 300 luvulla) ja niiden pohjalta halusikin oikaista 1500 luvulla jo maallistuneen Kirkon käytänteitä. Luther ei siis opettanut mitään uutta esim. kasteesta, vaan halusi Paavin ymmärtävän monin paikoin eksyneen aikalaiskirkon ja toivoi vilpittömästi, että Paavi kuulisi häntä ja hänen perustelujaan. Tosin kävi, kuten historian kirjoituksista voidaan lukea.
Ismo Malinen esität minulle:”Et varmaan Ari itse huomaa, mutta tuossa käännät Jumalan Armon irstaudeksi, ikäänkuin Kristuksen Armoon luottavat heti alkaisivat vapaudessaan rellestämään ja elämään kuin ei Jumalaa olisikaan.””
Ymmärrän kyllä että olet varmaan elämältäsi “synnittömämpi” kuin minä, en sitä kiellä, mutta ohitat yksinkertaisesti vaikka sinä et ole “vapaudestasi alkanutkaan rällästämään” niin et ota toisien tuskaa ja hätää huomioon, siis niiden joilla pitäisi olla sama “armo” kuin sinulla mutta he todella rällästävät ja elävät niinkuin Jumalaaa ei olisikaan, siis mitä heille sanot? Ovatko he kuitenkin saman armon alla kuin sinä, siis saman kasteen saaneet? Pelastuvatko samoin kuin sinä armosta kaikki synnit anteesksi saaneina kasteen armon perusteella? Mitä sanot heille?
Entä niille joilla on sama armo kuin sinulla mutta jotka todella huutavat apua synteihinsä että pääsisivät niistä eroon, tekevät kaikkensa ja uskovat mitä opetat?
Ilmoita asiaton kommentti