Syrjintä vammauttaa, kun mieli sairastuu

Kun mieli sairastuu, harva ajattelee vammautumista. Erilaiset mielen sairaudet kuitenkin vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn joko tilapäisesti, pitkäaikaisesti tai pysyvästi. Juuri pitkäaikaisesta tai pysyvästä toimintarajoitteesta vammaisuudessa on kysymys. Kun yhteiskunnassa on esteitä – olivat ne sitten portaita, viestinnän saavuttamattomuutta tai syrjiviä asenteita – syntyy toimintarajoitteen ja näiden esteiden vuorovaikutuksena vammaisuutta. Suurimmat esteet ovat useimmiten asenteissa. Vammaisuuteen liittyy voimakas stigma, kaikkialla maailmassa.

Matrika Devkota, Lähetysseuran nepalilaisen kumppanijärjestön johtaja, on tehnyt työtä mielenterveyskuntoutujien ihmisoikeuksien edistämiseksi Nepalissa. Hän itse puhuu psykososiaalisesta vammaisuudesta, sillä Nepalin lainsäädäntö ja mieleltään sairastuneiden syrjintä ovat suurimmat esteet yhdenvertaiselle kohtelulle.

Mielenterveysdiagnoosi johtaa Nepalissa kansalaisoikeuksien voimakkaaseen rajoittamiseen. Ihminen menettää oikeutensa äänestää, asettua ehdolle vaaleissa tai toimia todistajana oikeudessa. Jo vakiintuneessa asemassa olevia poliittisia päättäjiä ja viranomaisia on poistettu tehtävistään sairastumisen vuoksi. Oikeutta sairaslomaan ja mahdollisuutta palata sairasloman jälkeen aiempiin tehtäviin ei ole.

Koska Nepalissa terapian ja lääkehoidon kaltaisia palveluita on saatavilla vain vähän eikä mielen sairauksia ymmärretä, perheet ja yhteisöt kohtelevat sairastuneita jäseniään julmasti. Sairaus aiheuttaa häpeää paitsi yksilölle, myös koko perheelle.

Ne varakkaat, joilla on taloudellinen mahdollisuus, lähettävät sairastuneita perheenjäseniään Intiaan sen sijaan, että hankkisivat palveluita Nepalista. Maaseudulla palveluita ei ole, joten sairastuneita lukitaan pihavajoihin tai kahlitaan kotien peräkammareihin, jotta muut eivät näe heitä. Naisten asema on heikoin, sillä aviomiehen suku tyypillisesti hylkää sairastuneet naiset kadulle. Useimmilla ei paluu lapsuudenperheeseenkään ole mahdollinen.

Matrika Devkotan järjestö KOSHISH työskentelee sitkeästi tämän todellisuuden muuttamiseksi. Lähetysseuran tuella vaikutetaan lainsäädännön muuttamiseen ja ihmisten kansalaisoikeuksien toteutumiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Järjestö ylläpitää myös turvataloa ja kriisikeskusta, johon kadulle hylättyjä ihmisiä pelastetaan erilaisen kuntouttavan toiminnan piiriin ja turvaan hyväksikäytöltä. Sisällissodan ja vuoden 2015 maanjäristyksen jäljiltä Nepalissa arvioidaan noin neljänneksen väestöstä elävän jonkin mielenterveyteen vaikuttavan sairauden kanssa. Noin kolmella prosentilla väestöstä on vakava, jatkuvaa hoitoa vaativa mielenterveyden sairaus.

Tytti Matsinen on vammaisten henkilöiden oikeuksiin perehtynyt asiantuntija Suomen Lähetysseurassa.

Tytti ja Matrika istuvat raitiotievaunussa vierekkäin.

Matrika Devkota kertoi mielenterveystyön haasteista Tytti Matsiselle marraskuisella vierailullaan Suomessa. Kuva Marjatta Kosonen.

 

2 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    70-luvulla Suomen silloinen nuorin opetusministeri ilmoitti tv:ssa keväällä -75, että kun vasemmisto ei pääse perustuslakien uudistusten kautta sosialismiin, se kasvattaa joukot siihen.

    Kasvatettu on ja taloudellisten resurssien jakamisen lisäksi myös mm. poliittisten virkanimistysten ja lainsäädännön ja asiattomien Pariisin rauhansopimuksen sotasyyllisyysartiklojen avulla puhumattakaan esim. ekokonversiosta, joka mahdollisti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sen, että Suomen valtio teki omilla julkisilla varoillaan Pietarin ”Suomi-talon –veroisen” hankkeen kaltaisia ekologisia hankkeita Venäjälle ja ”kuittasi” niiltä valtiontaloudessa Neuvostoliiton maksamiksi.

    Presidentti Paasikivi pelkäsi sotien jälkeen, että ”petos ja valhe tuhoavat kansan sielun” Ei se sitä tuhonnut, vaan yksinkertaisesti heivasi sen pois ”tietämiseen” kuuluvalta alueelta, sinne minne ”kansan syvissä riveissä” ovat joutuneet Jumala ja sielukin. Nyt ”kasvattajat” sitten nauttivat sopeutumiseläkkeitä tms, että osaisivat elää yhteiskunnassa, jonka itse ovat aikaansaaneet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Nepali on siin n runsaat satavuotta kehitysmaista jäljessä näissä asioissa. Vasta kun yleinen koulutustaso vastaa sitä mitä kehitysmaissa oli n seitsemän -kahdeksankymmentä vuotta sitten tulee yhteiskunta laajemmalti tekemään eron kehitysvammaisten ja mielisairaiden välillä. KOSHISH on hyvin tärkeä siemen josta voi kasvaa suuri puu kunhan yhteiskunta katsoo ,että sillä on varaa hoitaa kuvatulla tavalla olevia syrjäytyneitä. Köyhyys on suurin syy siihen että yhteiskunta ei katso voivansa tarjota erityishoitoa kehitysvammaisille ja mielisairaille. Niitä tuskin ymmärretään

    Seurauksena on sama mitä täältä Pohjolasta löytyi vain muutama vuosikymmen sitten, ihmiset lukitaan vajoihin ja pidetään poissa näkyvistä. Heitä voidaan näännyttää nälkään tai muuten syrjiä.

    Yksikin humaaninen hoitomahdollisuus kyseenalaistaa stigman. KOSHIKsen missio on varmasti yksi tärkeimpiä missioita mitä länsimaista voi Nepalin viedä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Missioblogi
    Missioblogi

    Missioblogin kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseurasta. He kertovat maailmanlaajan kirkon näkökulmasta globaaleista murroksista, kirkosta ja ihmisestä kaiken tämän keskellä. * Viron alueen nuorten Raamattu- ja lähetyskurssien vastaava Titta Hämäläinen * Viestintäjohtaja Iiris Kivimäki * Nepalin kirkollisen työn koordinaattori Elina Lind * Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen * ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen * ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen