”Sytyttäkää Lutherin sanat liekkiin”

Pastori Urpo Karjalainen kirjoittaa vierasblogissa Lutherin juutalaisvastaisesta perinnöstä:

Kun Jari Ehrnrooth kysyi, mitä kirkon tulisi tehdä Lutherin juutalaisvastaisen perinnön suhteen, saatiin pian kuulla, että jo vuosikymmeniä sitten luterilaiset kirkot ovat luopuneet antisemitismistä.  Paljon ehti kuitenkin historiassa tapahtua. Piispa Martin Sasse kehotti kristallisyönä marraskuussa 1938: ”Tänä yönä synagogat roihuavat Saksassa. Sytyttäkää siis tohtori Martin Lutherin sanat liekkiin. Niissä puhuu aikansa johtava antisemitisti, Saksan kansan etuvartija juutalaisia vastaan.”

Juutalaisten kärsimys Euroopassa johti Toisen maailmansodan aikana uuden ajan karuimpaan syntiinlankeemukseen.  Suomalaisittain yksi puhutteleva historian fragmentti on Pyhäkoululehden opetusartikkeli jatkosodan lopun vuodelta pääsiäisajalta 1944: juutalaisten isä on perkele, joka on ollut valehtelija alusta saakka, ja että tämä on Suomen lapsille opetettava Jeesuksen (Jumalan) sanana Johanneksen evankeliumista.

Martti Luther kirjoitti poleemisen kirjoituksensa Juutalaisista ja heidän valheistaan vuonna 1543 kolme vuotta ennen kuolemaansa. Tekstin puolustaminen millään syyllä on turhaa. Historian tuomio Lutherille on tässä kohdin lahjomaton. On myös muistettava, että samana vuonna, 1543, Luther julkaisi myös juutalaisia häpäisevän kirjoituksen Jumalan nimestä ja Jeesuksen syntymisestä Daavidin sukuun, Shemhamforaksesta ja Kristuksen suvusta.

J. Karanko julkaisi Vasara-kustannusyhtiön kustanteena suomennoksen Lutherin Juutalaisista ja heidän valheistaan helmikuussa 1939. Esipuheessaan kääntäjä on huolissaan siitä, kuinka vähän Suomen ev.lut. papisto tuntee Lutherin ajattelun juutalaisvastaista puolta. Nyt tähän tulisi korjaus. Hän lainaa arkkipiispaa Gustaf Johanssonia Herättäjä-lehdestä 1/1925: »Juutalaiset odottavat Messiasta, joka tuo heille maailman vallan. Messias on tullut, mutta hän ei ollut semmoinen kuin juutalaiset toivoivat. He kokoavat nyt rahoja ja koettavat kaikin keinoin heikentää muita kansoja, jotta Messiaalla tullessaan olisi helpompi päästä valtaan. Tämä väärä messiastoivo kannattaa juutalaisten pyrintöjä, mutta se pettää, sillä lupaus Messiaan maailmanhallinnosta toteutuu tulevassa maailmanajassa. Sionismi on luopunut isien uskosta ja uskonnosta.»

Lutherin teoksesta vielä kiinnostavana mainintana kaksi ”oivallista” miestä, jotka Lutherin mukaan ”sata ja kaksisataa vuotta sitten” osoittivat juutalaisten iljetykset.  Lutherin nimeämät oivalliset miehet olivat Lyra ja Burgensilainen. En tiedä heistä mitään muuta kuin tämän maininnan, mutta tuotakoon heidän nimensä julki myös tässä.  Monet ovat historian aikana juutalaisvihassaan seuranneet näitä ja muita vähintään yhtä oivallisia miehiä.

Yksi luterilaisten teologien jo ennen Hitlerin valtaannousua, 1920-luvun lopulla esittämä juutalaiskysymyksen ratkaisu oli, että juutalaiset voitaisiin tappaa väestökatoon: koska juutalaisperheet olivat pieniä, pitäisi vain huolehtia siitä, ettei niihin syntyisi ensimmäistäkään lasta. Mm. Otto Dibelius tunnettiin tämän ajatuksen puolustajana. Hän korosti johtoideaansa kehumalla, ”olen jo pitkään ollut antisemiitti.” Katolisen kirkon osalta Natsi-Saksan ajan historia on synkkä sekin. Kun kävi esim. ilmi, että kardinaali Michael Faulhauber olisi esittänyt myönteisiä näkemyksiä juutalaisista, hän joutui tarkentamaan, että hän tarkoitti niitä juutalaisia, jotka ”olivat ennen Jeesusta”.

Kirkkohistorian synkin päivä on kuitenkin joulukuun 14.1941, kun luterilaiset piispat Mecklenburgista, Thüringenista, Saksista, Nassau-Hessestä, Schleswig-Holsteinista, Anhaltista ja Lyypekistä antoivat seuraavan lausuman: ”Juutalaiset eivät voi pelastua edes kasteen perusteella. Kaste ei vapauta heitä juutalaisesta rotuominaisuudesta, heidän vastuustaan sodasta eikä siitä, että he ovat syntyneet Saksan kansan ja maailman vihollisiksi. Otettakoon käyttöön kaikkein ankarimmat toimet heidän karkottamisekseen Saksan mailta.”  Kasteen kielto erotti kristityiksi assimiloituneet juutalaiset: heidät tuli myös antaa ilmi ja surmata. (Tarkemmin Urpo Karjalainen: Eesaun kyyneleet, 2004)

Nykyiset kirkolliset ideat Jeesuksesta ja juutalaisista ovat nekin välillä huikaisevia. Mithri Raheb, tunnettu palestiinalainen pastorihahmo Kairos-Palestiina ”rauhandokumenteista”, näyttää puolustavan kantaa, että Palestiinan arabiväestö on geneettisesti lähempänä Daavidia ja Jeesusta kuin esim. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu. Tämä johtuu siitä, että erityisesti askenasijuutalaisten DNA tulee Itä-Euroopasta ja on selvästi erillistä siitä, millainen geeniperimä on Lähi-idän alueella. Tästä seuraa, että Jeesus olisikin todelliselta perimältään mieluummin palestiinalainen kuin esim. Itä-Euroopan juutalainen.  Toisaalta myös Jasser Arafat käytti samaa propagandaa puhuessaan Jeesuksesta palestiinalaisena TV-kameroiden loisteessa, kun kristikunta juhli Jeesuksen syntymää Betlehemissä.

Tänä pääsiäisenä on yhä väistämätöntä muistaa kristinuskoisen Euroopan alueella toimeenpannun holokaustin traaginen opetus: vaikka kaikki uhrit eivät olleet juutalaisia, kaikki juutalaiset olivat uhreja. Nykyisessä vaihtoehtoisten totuuksien maailmassa ei ole uskoakseni väärin päätelty, että esim. Suomen ev.lut. kirkon papiston ja piispakunnan poliittinen suhde Israeliin on nyt reformaation juhlavuonna ongelmallisempi kuin koskaan aiemmin Israelin valtion nykyisen historian aikana.

Urpo Karjalainen, pappi ja Herättäjä-Yhdistyksen aluesihteeri

2 kommenttia

  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Tarpeellinen kirjoitus.

    Se tietysti kannattaa muistaa, että antisemitismi on ollut keskuudessamme pari tuhatta vuotta. Jo Uuteen Testamenttiin sisältyy varsin runsaasti kohtia, joita käytettiin antisemitismin polttoaineena satojen vuosien ajan (jo ennen Lutheria), ja joita voidaan edelleen käyttää juutalaisvastaisesti. Tämä kysymys (potentiaali antisemitismiin) on siten valitettavasti edelleen ja jatkossakin keskuudessamme. Uusi Testamentti pysyy kristittyjen pyhänä kirjana, eikä näitä kohtia saa sieltä valitettavasti pois. Ja aina löytyy niitä, jotka käyttävät Raamatun sisältämiä kohtia oman antisemitistisen agendansa polttoaineena (aivan samalla tavalla kuin pyhistä kirjoistamme ja muista perustavista teksteistä löytyy kohtia joita voidaan käyttää rasistisesti, patriarkalistisesti tai syrjittäessä seksuaalivähemmistöjä, vammaisia, muukalaisia, toisuskoisia jne. ) Yksi kohta:

    “Juutalaiset ovat surmanneet sekä Herran Jeesuksen että profeetat, ja he ovat vainonneet meitäkin. He ovat Jumalan mieltä vastaan ja kaikkien ihmisten vihollisia. Kun me puhumme pakanakansoille, jotta ne voisivat pelastua, he yrittävät estää meitä. Näin he täyttävät syntiensä mittaa. Mutta nyt Jumalan viha lopulta tavoittaa heidät” (1 Tess. 2:15-16).

    Juutalaisvastaisuudessa on parin tuhannen vuoden ajan usein vedottu siihen, että juutalaiset ovat tappaneet Jeesuksen ja että he muodostavat jatkuvan, hyvin väkivaltaisen uhkan kristityille. Luther ei keksinyt tätä ajattelutapaa mutta edusti ja vahvisti sitä. Samanlaista ajattelutapaa (tosin lievemmässä mielessä kuin Luther) edustivat muun muassa pappissäädyn edustajat Suomen säätyvaltiopäivillä 1800-luvulla. Monien vaikutusvaltaisten pappissäädyn edustajien puheissa juutalaiset kuvattiin kieroiksi ja valmiiksi orjuuttamaan kristityt ja kristilliset maat omaan valtaansa, etenkin taloudelliseen valtaan. Juutalaisia koskevia monenlaisia rajoituksia perusteltiin näillä puheilla.

    Kiinnostava tuore väitöstutkimus aiheesta: Paavo Ahonen: Antisemitismi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1917-1933

    https://www.tiedekirja.fi/default/antisemitismi-suomen-evankelis-luterilaisessa-kirkossa-1917-1933.html

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ilmari Karimies sanoo:

    Nyt täytyy kommentoida mainintaa Lyrasta, jonka blblogi tuntuu esittävän väärässä yhteydessä.

    Nikolaus Lyra (n. 1270-1349) oli yksi kuulusimmista keskiajan eksegeeteistä. Hänet tunnetaan siitä, että hän keskittyi tutkimaan ja selittämään VT:n hepreankielistä tekstiä latinanalisen sijaan hyödyntäen selityksissään rabbiinisia kirjoituksia ja juutalaista perimätietoa. Lyran voidaan nimenomaan arvioida suhtatuneen poikkeuksellisen positiivisesti juutalaiseen perintöön ja juutalaisiin oppineisiin, ja häntä myös arvosteltiin tästä. Lyran hepreankieliseen tekstiin perustunut postilla saavutti ilmestymisensä jälkeen aseman yhtenä käytetyimmistä Raamatun selitysteoksista. Lutherin teos juutalaisista ja heidän valheistaan ei sisällä ainoastaan Lutherin käsityksiä siitä, miten juutalaisia tulisi kohdella, vaan se on pääosin teologinen teos, jossa Luther kiistelee juutalaisten kanssa siitä, miten VT:n messiasennustuksia tulisi tulkita. Nimenomaan tämän jälkimmäinen osa on oletettavasti se, jossa Luther tukeutuu Lyran heprealaisia kirjoituksia ja juutalaista perimätietoa hyödyntäneeseen eksegeesiin.

    Luther, kuten monet muut hänen aikansa humansitit, arvosti Lyran kirjoituksia yli kaiken siksi, että niissä toteutui renesanssihumanismin mukainen ihanne mennä suoraan lähteille, eli VT:n hepreankielisiin kirjoituksiin ja ottaa hepreankielinen tekstimuoto raamatunselityksen lähtökohdaksi. Lyra tarjosi Lutherille kristillisen hepreankieliseen tekstiin pohjautuneen eksegeettisen tradition, jossa hepreankielistä tekstiä tulkittiin kristillisestä perspektiivistä käsin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    eri kirjoittajia
    eri kirjoittajia

    YKSI KERRALLAAN -blogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.