Tahrateologiaa

Vanhoillislestadiolaisuuden varmaan tärkein opinkohta on ripittäytyminen, jota olen vastikään kuullut nimitettävän termillä Tahrateologia. Sen mukaan uskovainen pysyy uskovaisena ja taivaskelpoisena puhdistautumalla synneistä, matkan vioista ja virheistä, kiusauksista, epäilyksistä ja tottelemattomuuksista pyytämällä ja uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lyhyesti: ripittäytymällä. Eräs edesmennyt puhuja kirkasti asiaa seuraavilla sanoilla aikoinaan:

"Vahvistakaa kuulkaa, veljet ja sisaret, veren merkkejä tunnon päällä. Peskää pyykkiä vielä, nyt on pyykinpesun aika. Vahvistakaa veren merkkejä sen tähden, että tämä maailma ja aivan erikoisesti synti pyrkii noita veren merkkejä haalistamaan. On tärkeä, että me noita veren merkkejä vahvistamme tuntomme päällä."


Saman asian, hieman eri sanoin voimme lukea uusimmasta Siionin keväästä:

 

Siionin kevät SYYSKUU 9/2013 sivut 3, 8 ja 25

----"Onko sinulle käynyt niin, että et ole aina jaksanut olla kuuuliainen vanhemmillesi ja totella heitä? On onnellista, kun isä ja äiti saarnaavat tottelemattomuudet ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun haluamme turvautua ja uskoa Jumalan johdatukseen, säilymme uskomassa ja pääsemme taivaaseen." ----T.M.

----"Tärkein ja paras lahja on Jeesus. Hänen nimessään ja veressään saamme uskoa synnit anteeksi.

Kun uskomme, pääsemme kerran taivaaseen."

----"-Minä en käsitä, miten jotkut pelaa sotapelejä, minä sanoin.
-Kuka sellaisia pelaa? isä kysyi. 
-Petteri. Ja monet muutkin, minä kerroin ja katselin maton hapsuja. 
-Niihin jää helposti koukkuun, isä pohti. 
-Vähän kuin tupakanpolttoon. 
-Minä en enää aio pelata sitä peliä, se oli ihan tyhmä. 

Me istuttiin siinä, ja isä siunasi kaikki synnit anteeksi. Tuli parempi olo. Onneksi Petterin kanssa saattoi tehdä muutakin, minä mietin."----


Tätä tahrateologiaa kutsutaan liikkeen sisällä evankeliumiksi. Kun syntejä saarnataan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, saarnataan evankeliumia. Jos puhujalta/papilta puuttuvat saarnassaan nämä sanat, hänen puheestaan ei kuule evankeliumia, vaikka kuinka hän saarnaisi Kristuksesta syntisen ainoana syynä pelastukseen. 

Kun jotain yksittäistä syntiä, yleistä syntisyyttä, epäilyksiä, kiusauksia, väsymystä tai uskon huonoutta pyydetään joltakin anteeksi, eli ripittäydytään, anteeksipyytäjä/ripittäytyjä pyytää kohdallensa evankeliumia

Jos vl-uskovainen lakkaa pyytämästä syntejään, vikojaan, virheitään yms. anteeksi, hänen kohtansa katsotaan pahimmilllaan epäuskoksi; hän ei halua enää uskoa omalle kohdalleen evankeliumia.

Liikkeen opetuksen mukaan evankeliumia ei voi saarnata eikä kuulla puhtaana ja oikeana missään muualla kuin vl-liikkeessä. Jotkut ovat kuulema omineet evankeliumin itselleen kun saarnaavat samoilla sanoilla syntejä anteeksi, mutta heiltä puuttuu saarnastaan Pyhän Hengen/Jumalan voima ja näin ollen heidän synninpäästöjulistuksensa on mitätön. 

Usko Kristukseen ei siis ole keskeisin vl-liikkeen opetus, usko Kristukseen ei liikkeen mukaan vapauta ihmistä hänen synneistään, vaan hommaan tarvitaan äänellinen synninpäästö vl-ihmiseltä: Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Vaikka Raamattu ei tällaista esimerkkiä anna, liike mainostaa opetuksensa ja käsitystensä perustuvan Jumalan sanaan, Raamattuun. Yhtään ainutta esimerkkiä ei Raamattu anna vl-tapaisesta synninpäästötilanteesta, jossa veli/sisar pyytää veljeltä/sisarelta: saanko uskoa kaikki syntini/epäilykseni/napinamieleni/tms. anteeksi? ja veli/sisar antaa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. 

Hommaa voisi verrata riippuvuuteen. Kun olet juonut kahvia, sulla on vähän aikaa hyvä olo ja kohta elimistö alkaa huutamaan taas tarpeellista kahviannostaan. Jos et ota, päätä särkee, olo on levoton ja jotain tosi oleellista tuntuu puuttuvan elämästä. Kahviriippuvuudessa elimistössä oleva kofeiinimäärä sanelee olotilan ja toiminnan. Kahvia kitaan ja olo paranee.

Vl-liikkeessä olotilan ja toiminnan sanelee yhteisön määritelmä uskovaisuuden tunnusmerkeistä. Jos olet uskovainen, se näkyy tietyllä tavalla elämässäsi. Jos tunnusmerkkeihin tulee säröjä, matkavaatteeseen tahroja, ne on korjattavissa tahrateologian avulla. Sinulla on lupa uskoa syntisi, vikasi ja virheesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen jälkeen olosi on noin puolesta vuorokaudesta kokonaiseen hyvä ja onnellinen ja sitten riippuvaisuussuhteesi mantraan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit on anteeksi nostaa päätään.

Itselleni on ollut niin vapauttavaa päästä irti tuosta tahrateologiasta. On ollut ihmeellistä käsittää, että synnit ovat kaikenaikaa anteeksi Jumalan lahjoittaman uskon kautta Kristukseen.

Toisaalta. Ihminenhän voi keksiä ihan mitä tahansa mantroja ja temppuja syyllisyyden häivyttämiseksi. En saisi syödä pullaa kun vyötärönseutu on muutenkin jo liian paksu, mutta vapaudun syyllisyydestä, kun käyn kymmenen kilsan lenkillä.

Sanoin ruman sanan, mutta vapautan itseni syyllisyydestä pesemällä suuni saippualla.

En välittänyt ystävästäni, läheisestäni hänen elinaikanaan, mutta voin vapauttaa syyllisyyteni, rauhoittaa omatuntoni pitämällä hänen hautajaisissaan oikein kauniin puheen ja hankkimalla oikein kauniin seppeleen hänen arkulleen. 

Yhteisöt voivat myös keksiä ihan mitä tahansa juttuja jäsentensä syyllisyyden lisäämiseksi ja niistä vapauttamiseksi. Olet syyllinen ja syntinen kun ajattelet ja toimit tietyllä tavalla, mutta pääset irti syyllisyydestäsi, syntisyydestäsi tietyllä tavalla. Tämä on vain vallasta johtuvaa mielenhallintaa. Kun porukan mielet saadaan hyppysiin, niitä voidaan helposti ohjata syyllisyyden ja niistä vapautumisen avulla. 

 

166 kommenttia

  • jorma ojala sanoo:

    Niukkaselle tiedoksi Hasselbergi Norrländskt fromhetsliv.1919 kertoo sivulla 339 siitä kuinka avainten valtaa käytettiin piikojen toimesta Övertorneån kylissä vuoden 1775 käräjäpöytäkirjojen mukaan. Wiklundilaisuutta.

    Avainten valta ja Ehtoollisen pätevyys

    Siinä paljastuu mielenkiintoinen ristiriita, joka on eräiltä jäänyt huomaamatta. Suruttoman papin absoluutio ei kelpaa, mutta ehtoollinen on OK.

    Päästösanat alttaripuheessa eivät päde, mutta päästösanat ehtoollisessa pätevät. Kysymys on kuitenkin samasta asiasta, armon evankeliumista. Siksi Luther kutsuu ehtoollista evankeliumin summaksi.

    Tässäkin lestadiolainen opinkehitys on tullut eräänlaiseen umpikujaan. Toiset eivät noteeraa selvää evankeliumia ollenkaan (Jeesuksen omat sanat) ja kieltävät näin ollen armoaterian.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pertti Niukkanen sanoo:

    Totta on, Jorma. Kyllä avaimia tosiaan käytettiin joissakin liikkeissä jo ennen Raattamaata. Martti E. Miettisen väitöskirjassa on Junsan Erkin muistelema kertomus: >>> Antin-Pieti oli ollut pitkään heränneessä tilassa käsittämättä uskoa. Niin hän tuli keväällä 1853 muuttolappalaisten kanssa Norjaan Balsfjordiin. Siellä vuonon perässä Bomstad-nimisessä paikassa asui eräs saarnamies Johan Bomstad, jolle Antin-Pieti valitti sielunsa tilaa ja tunnusti syntejäänkin.

    Silloin Bomstad julisti hänelle synninpäästön ja hän tuli vapauteen, käsitti elävän uskon. Sitten hän ajatteli: “Tämäpä oli hyvä konsti!” Lisäksi hän muisti, että Kaaresuvannossa monet olivat jääneet samanlaiseen sieluntilaan ja omantunnon ahdistukseen, missä hän oli ollut. Sitten hän ajatteli, että kun hän tulee Kaaresuvantoon, niin hänen pitää päästää kaikki nämä ihmiset vapauteen.

    Kun hän syksyllä tuli Kaaresuvantoon ja tapasi Raattamaan, niin heillä oli molemmilla sama käsitys synninpäästön asiasta. Silloin he rupesivat viljelemään synninpäästön saarnaa heränneille ja katuvaisille sieluille. <<<

    Bomstad ei ollut lestadiolainen eikä myöskään ollut koskaan nähnytkään Raattamaata, vaan oli itse Jumalan sanasta ja ehkä Lutherin postillasta tullut käsittämään synninpäästön asian. Joka tapauksessa hän saarnasi synninpäästön Antin-Pietille samana vuonna kevätkesällä kuin Raattamaa kevättalvella oli Jellivaarassa ensimmäisen kerran käyttänyt päästöavainta. Antin-Pieti nimenomaan kertoi Junsan-Erkille, että tämä tapahtui juuri samana vuonna.

    Johan Bomstadin – joka ei ollut lestadiolaisia – ja Antin-Pietin välityksellä päästöavaimen käyttö tuli näin toistakin tietä lestadiolaisuuteen.

    Tiedossamme ei ole, missä määrin päästöavaimen käyttäminen Raattamaan – ja mahdollisesti Antin-Pietin omalla työalueella tuli yleiseksi heti Kitkiöjoen päätöksen ja sitä seuranneen lähetyskirjeen jälkeen, mutta käytettävissämme olevista tiedoista ilmenee, että ainakin useille muille lestadiolaisseuduille synninpäästön käyttö levisi varsin hitaasti.

    Oma lisäykseni: Miettinen pitää kertomusta hyvin luotettavana. SRK:n kustantamista historiakirjoista ei Bomstadin nimeä kuitenkaan mainita. Sille nyt on ilmeinen syy. En kuitenkaan itsekään ihan luottaisi tarinaan ilman uudempia tutkimuksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Juu, juu, mutta Wiklundilaisuus oli 1770-luvulla, siis 70 vuotta ennen Laestadiusta – kuten tiedätkin.

    Pietistien suhde avainten käyttöön ja yleiseen pappeuteen ei minun havaintojeni mukaan merkitse tällaista dogmia, jota täällä on¨rakennettu Apt 19 varaan. Sekin paljastui huonoksi argumentiksi.

    Lukijaislliikkeissä Kiinnostuksen kohteena ei ollut kirkon viran pätevyys, vaan oman herätysyhteisön piirissä tapahtuva rippi/lohduttaminen/absolutio yleisen pappeuden toimesta. Se on johtanut vääristymiseen, aivan samalla tavalla kuin seurakuntaopissakin. Ensin on vain korostettu oman herätysryhmän tärkeyttä ja pyhyyttä, sitten on ruvettu rajaamaan muita armon ja uskon ulkopuolelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Teemu kiitos tarkennuksestasi, se ei kuitenkaan ihan auennut täällä kyökin puolella. Ajatteluni on monella tapaa rajoittunutta, ja johtuu sekä aivokapasiteetistani, että kielestä, jolla olen tottunut asioita käsittelemään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Vanhoillislestadiolaisuuden nykyisen opetuksen Hengen virasta voi nähdä tämän pitkän dogmihistoriallisen kehityksen päätepisteenä:>>>> Joona

    Müntzer ja Schwenkenfeldt ja Karlstad – miksei myös Joseph Smith edustivat tätä samaa näkemystä

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pertti Niukkanen sanoo:

    Tämä ketju taitaa tehdä kuolemaa, joten lienee hyvästelyjen aika.

    Ensimmäiseksi kiitän ehtoisaa emäntäämme Vuokkoa, sitten asiantuntijaryhmäämme Jormaa, Teemua ja Joonaa. Jorman ”aseenkantajana” on minulla ollut helppo rooli, toisin kuin Joonalla. Kiitos myös muille erikseen nimeämättömille!

    Menikö turhan juhlalliseksi – kyllähän näitä keskusteluja piisaa. Piisaa kyllä, mutta tässä keskustelussamme on mielestäni tapahtunut myös todellista etenemistä (ehkä ”kaksi eteen yksi taakse”, mutta kuitenkin). Siitä teille kaikille kiitos!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit