Taivas tai kadotus - ainoat vaihtoehdot?

Katsoin televisiosta luonto-ohjelmaa, jossa liemikilpikonnan poikaset kiitivät kohti merta. Saalistajat luonnollisesti käyttivät tilanteen hyväkseen. Moni poikanen menehtyi jo matkalla, eivätkä mereenkään ehtineet olleet lopullisessa turvassa. Vain yksi tuhannesta poikasesta selviytyy aikuiseksi asti.

Nousevat mieleen Jeesuksen sanat: ”Se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Mutta se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja paljon on niitä, jotka siitä sisälle menevät.” Kun katselee vaikkapa suurkaupunkien ihmisvilinää, voi kysyä: onko suurin osa näistäkin kiirehtijöistä kulkemassa massan mukana laveaa tietä, sitä, joka vie lopulta tuhoon?

Taivaallinen neuvottelu

”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.” Tämä oli lopputulos keskustelusta, jonka Kolmiyhteinen Jumala kävi ennen ihmisen luomista. Tässä neuvottelussa oli tiedossa kaikki, mitä siitä seuraisi: jokainen veriteko ja julmuus, jokainen kyynel, kaikki kärsimys, mitä ihmiskunnan historia sisältää. Poika lupasi ottaa kaiken vastatakseen.

Kyllä Jumala tiesi, että tämä päätös sisälsi valtavan riskin. Ja hän tiesi, mitä se riski merkitsisi myös hänen omalle sydämelleen: että se särkyisi kerran todellisesti. Että hän joutuisi kokemaan saman tuskan kuin luotunsa, ja vielä kovempana. Mutta silti hän otti sen riskin.

Ilmeisesti tämä heidän mielestään kannatti. Muuten ei olisi tätä historiaa eikä tätä hetkeä.

Tulenarka asia

Viime aikoina Raamatun käsitys helvetistä tai kadotuksesta on noussut aiempaa enemmän esiin. Hengellisessä julistuksessa ainakin kirkon piirissä näitä sanoja on pitkään vältelty. Enkä sitä ihmettele. En itsekään ole niistä sen paremmin kirjoitellut kuin keskustellutkaan. Miettinyt kyllä.

Helvettiä viljellään karskissa kielenkäytössä yhtenään, eikä se siinä yhteydessä näytä herättävän sen kummempaa huomiota. Mutta jos puhumme siitä tosimielessä, asia osoittautuu perin tulenaraksi – tulijärveen tai pätsiinhän sitä verrataankin. Helvetin tai kadotuksen olemassaolo sotii nykyihmisen avaramielistä, suvaitsevaista ja kaiken sallivaa ajattelua vastaan. Jos julistamme rakkauden Jumalaa, kuinka helvetti sopii samaan kuvaan lainkaan? Ikivanha ongelma, jolla kristittyjä on aina ahdisteltu.

Ei tämä olekaan uskovalle kristitylle helppo asia. Monet kerrat olen sitä pohtinut, jopa kapinoinut. Toivoisin, että olisi jokin muu ratkaisu niiden suhteen, jotka eivät halua tunnustaa Jumalaa ylimmäksi auktoriteetikseen. On syvästi kipeä asia ajatella sitä, että läheiset, rakkaat ihmiset joutuisivat kadotukseen, eikä koskaan enää voisi olla heidän kanssaan. Tätä huolta ei voi vähätellä.

Mutta Raamattua on yritettävä ymmärtää Raamatulla. Kerran Jeesuksen äiti ja veljet tulivat hakemaan häntä pois kansan keskeltä, koska arvelivat hänen olevan pois tasapainosta ja tuottavan häpeää itselleen ja perheelle. Tuolloin Jeesus katsoi ympärillään olevia ihmisiä ja sanoi: ”Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” – Pitäisikö siis ajatella, että kerran Jumalan valtakunnassa maalliset sukulaisuussuhteetkin menettävät merkityksensä? Tuleeko Jumalan lapsista uusi perhe, läheisempi kuin lihan mukaan syntynyt? Mutta kuka pystyy ajattelemaan näin?

Moni on sanonut, ettei voi hyväksyä kadotusta, koska rakastaa niin paljon läheisiään, ettei kestäisi ajatusta heidän joutumisestaan sinne. Mutta eikö Jumalan rakkaus ole vielä palavampaa kuin meidän ihmisten parhaimmillaankaan? Kuinka hänen sydämensä sen kestää?

Paavalilla ei ollut omaa perhettä, mutta hän totesi kerran, että hän soisi olevansa kirottu pois Kristuksesta, jos se vain auttaisi hänen heimoveljiään pääsemään osallisiksi pelastuksesta. Tässä on häivähdys Kristuksen rakkautta: hänhän suostui helvetin kauhuihin ei ainoastaan heimoveljiensä vaan jopa vihamiestensäkin vuoksi – että kaikki voisivat pelastua. Kuinka monella meistä on yhtä epäitsekäs mieli?

Jumalan pyhyys hämärtynyt

Omissa pähkäilyissäni päädyn aina siihen, että ihmisenä oleminen on äärimmäisen vastuullinen asia. Ja nimenomaan Jumalan majesteettisuutta vastaan nouseminen on sitä. Se ei ole kevyt juttu, joka voitaisiin ohittaa sormen heristyksellä.

Jumalasta erossa oleminen on hämärtänyt ymmärryksemme Jumalan olemuksesta, nimenomaan hänen pyhyydestään. Rakkauden toki hyväksymme, mutta pyhyys, siis täydellisen hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden tinkimätön vaatimus, on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Se herättää meissä kapinaa, haluaisimme, ettei ainakaan pikku hairahduksista ja tottelemattomuuksista tehtäisi numeroa. Avaramielisimmät olisivat halukkaita avaamaan taivaan oven julmimmillekin hirmuhallitsijoille – ajattelematta loogisia seurauksia.

Mutta on selvää, että tätä kysymystä ei ratkaista demokraattisesti äänestyksellä. Se on ratkaistu jo ennen maailman luomista. Silloin käytiin kyllä neuvottelu, mutta ihmisellä ei ollut siinä äänivaltaa, riippuihan hänen luomisensakin neuvottelun tuloksesta. Yhden neuvottelijan suostuminen äärimmäisen vaikeaan tehtävään johti ihmisen luomiseen.

Kadotuksen olemassaolo on väistämätöntä siksi, että Jumalan pyhyys on niin ehdoton, että hänen yhteyteensä ei sovi pieninkään pahan pilkahdus. ”Jumala on valo, eikä hänessä ole pimeyden häivääkään.” Siksi tie hänen yhteyteensä on suljettu siivosyntisiltäkin. Ja koska ihminen on Jumalan kuvaksi luotuna ikuisuusolento, hän ei ilmeisesti voi raueta tyhjiin – niin armolliselta kuin tämä vaihtoehto tuntuisikin.

Professorin hyppy

Äskettäin eräässä hengellisessä viikkolehdessä teologian professori tarttui rohkeasti aiheeseen ja selvitteli Raamatun ja Jeesuksen opetusta helvetistä ja kadotuksesta. Hän osoitti, että sitä on mahdotonta karsia pois Raamatusta, ”eikä Jumala ole antanut asiasta uutta ilmoitusta”.

Kirjoituksensa lopussa professori teki kuitenkin loikan kuilun yli. Hän totesi, kuinka se tuomari, joka lopulta ratkaisee, minne kukin aikojen lopussa päätyy, on rakas Taivaallinen Isämme, joka ”itse varjelee meidät lopun aikojen läpi taivaaseen”. Saimme huokaista helpotuksesta.

Vai saimmeko? Professori loikkasi kadotuksen kuilun yli - mutta voiko tuollainen loikka onnistua? Miksi hän ei maininnut mitään sillasta?

Se silta, josta professori ei maininnut, on kyllä olemassa: se on Jeesuksen työ ja usko häneen. Se silta on ristinpuu. Vain se on kestävä silta yli kadotuksen kuilun, joka erottaa meidät Jumalasta. Ilman sitä kenenkään on turha yrittää loikata yli.

Jos kadotuksen uhkaa ei olisi, miksi Jeesuksen olisi pitänyt kärsiä niin kova kuolema ja Jumalan hylkäämäksi joutuminen - eli helvetti? Eikö hän olisi voinut tyytyä kertomaan, että ei tarvitse pelätä - Jumala kyllä huolehtii, ettei sinne kenenkään tarvitse joutua? Kadotuksen uhka on niin vakava, että yhden sellaisen, jonka ei pitänyt sinne joutua, suostui sinne vapaaehtoisesti, ettei kenenkään muun tarvitsisi.

Itsestäänselvyys vai välttämättömyys?

Ehkä tätä pidetään niin itsestäänselvyytenä ja moneen kertaan todettuna, ettei professori katsonut tarpeelliseksi muistuttaa siitä. Mutta itse ajattelen, että se on niin oleellinen asia, että se on aina mainittava tätä aihetta käsiteltäessä. Parempi vielä, jos osaa perustella asian niin selkeästi, että kuulija vakuuttuu siitä, että tätä siltaa on etsittävä ja siitä mentävä, jos mielii välttyä suistumasta kadotuksen kuiluun. Olisi tultava aivan selväksi, että ilman henkilökohtaista uskoa Jeesukseen meillä ei ole Taivaallista Isää, joka huolehtii, että vältämme kadotuksen.

Tartuin tähän asiaan ennen kaikkea selvittääkseni omia ajatuksiani kadotuksesta. Mutta myös siksi, että nykyään kirkon piirissä on yleistynyt julistustapa, jossa Jeesuksen sovitustyö ohitetaan tai peräti kielletään sen tarpeellisuus. Kuitenkin se on ainoa pelastustie ja evankeliumin ydin. Eräs pappi totesikin, että julkisissa tiloissa vaaditaan, että pelastustie on selvästi osoitettu. Eikö sitten julkisessa hengellisessä opetuksessakin?

Tuskin kukaan teologian professori – maallikoista puhumattakaan – pystyy selvittämään, mistä kadotuksessa lopulta on kyse ja miten Jumalan sydän sen kestää. Joka tapauksessa pelastustie on Raamatussa aivan selvästi osoitettu, ”ettei yksikään, joka häneen uskoo” sinne joutuisi.

----
EPILOGI (18.4.)
Jotkut karskit tyypit ovat todenneet, että viihtyvät paremmin helvetissä kuin taivaassa. Siltä voi tuntua nyt, jos on tottunut ronskiin elämään ja kuvittelee taivaan jonkinlaiseksi hempeilyksi. Mutta entä, kun todellisuus on käsillä?

Blogissa en käsitellyt lainkaan sitä, mitä kadotus on. Siitä on Raamatussa hyvin vähän viittauksenomaisia mainintoja. En oikein jaksa uskoa konkreettiseen tulijärveen, enkä siihenkään, että Paholainen siellä ihmisiä piinaisi. Mutta ajattelen, että kadotus on jotain sellaista, josta Jumalan hyvyys on täysin poissa ja pelkkä pahuus jäljellä. Ei siellä enää ryypätä, läiskitä korttia eikä remujuhlia vietetä. Ei ole huumeita, joilla mieltänsä turruttaisi. Oleellista lienevät kaksi asiaa.

Ensinnäkin kaikki yhteydet ovat poikki, niin Jumalaan kuin lähimmäisiinkin. Pelikaverit ja rikoskumppanit puuttuvat. Kommunikaatiota ei tapahdu. Jäljellä vain totaalinen yksinäisyys.

Toiseksi: totuus omasta elämästä on pohjia myöten paljastunut. Nyt kaikki nähdään Jumalan pyhyyden valossa, siksi syyllisyys ja katumus vaivaavat. Elämää ei ole selvitetty, anteeksi pyydetty eikä saatu. Sitä lienee hammasten kiristely: kaduttaa, kun en sittenkään ottanut todesta, mitä uskon asioista kerrottiin. -
Mutta en väitä, että epilogin ajatukset vastaisivat todellisuutta. Onpahan samanlaista kyselyä kuin blogini muutenkin.

Omassa uskossani helvetinpelolla ei koskaan ole ollut juuri mitään osuutta. Vaikka olen herätysliiketaustainen, en koskaan kohdannut helvetillä pelottelua. Onneksi näin. Mutta eräs läheinen ystäväni on tämänkin kokenut. Nyt hänellä kuitenkin on valoisa, syvällinen usko. Mitä paremmin opimme tuntemaan Jeesuksen ja Taivaallisen Isämme, sitä valoisamman uskon voimme saavuttaa, eikä kadotusta tarvitse yrittää sen kummemmin pohtia eikä ymmärtää.

Ehkä en olisi koskaan tätä blogia ryhtynyt kirjoittamaan, jos mainitsemani professori olisi tuonut selvästi esiin myös pelastustien. Mutta koska niin ei tapahtunut, asia jäi kaivelemaan, ja ryhdyin kirjoittamaan. Olihan kyseessä ehkä maan ehkä levinnein hengellinen julkaisu. Mutta hyttysen ininää tämä oma vastineeni on, eikä näitä sivuja lue kuin pieni murto-osa tuon lehden lukijakunnasta.

100 kommenttia

  • Rauli Toivonen sanoo:

    Tähän keskusteluun on tullut mukaan kaksikin mielenkiintoista näkemystä. Reijo toteaa, että ”ei kumpaakaan iankaikkisuutta voida tuoda tälle ajalliselle ymmärrykselle kuin esikuvina”. Ja Pentti on vähän samoilla linjoilla epäillessään, että ”vain harvat jos kukaan voi tietää Jumalan ajatuksia tässäkin tapauksessa”. Pentin siihen ajatukseen voi varmasti kyllä yhtyä, kun hän kirjoittaa, että tulee suhtautua ”oman mielensä tuotoksiin tai tulkintoihin suurella epävarmuudella”. Ja viittaa meidän erilaisiin aivorakenteisiimme.

    Raamattu lupaa sinnikkäälle etsijälle löytöjä. Ja nyt on kyse sen yhdestä perusopetuksesta, jota käsitellään ihan alkulehdiltä asti. Vastakkain on kaksi näkemystä, ihan kuten tässäkin keskustelussa: Saatana väitti, että ”ette suinkaan kuole” kun taas Kaikkivaltiaan puheenvuoro viittasi ”kuolemalla kuolemiseen”. Ei tarvita kovinkaan paljon oivalluskykyä havaitakseen, että tottelemattomille ihmisille seurauksena oli ”maata jälleen”. Ja Saatanan olemassaololle heti asetettiin päätepiste, sitten kun ”käärmeen pää murskataan”.

    Myöhemmin Raamatussa käytetään sitä lopullisen tuhon symboliikkaa tulena ja tulijärvenä. Käärmeen pään murskaaminenkin tapahtuu ikuisiin liekkeihin nakkaamalla. Konkreettista ja ymmärrettävää symboliikkaa, eikö teistäkin arvoisat keskustelukumppanit?

    Saatanan alkuperäinen kuolemattomuusvalhe on saanut vuosituhansien saatossa uusia päivityksiä. Kun Raamatussa sielu kuolee ties kuinka monta kertaa, on turvauduttu johonkin muuhun termiin, joka tekisi ihmisestä ainakin osin kuolemattoman. Reijon viittaamissa Raamatun ulkopuolisissa uskomuksissa se sielu oikein vaeltelee, mutta aina kovasti kuolemattomana kuin haavoittumaton satuolento konsanaan. ”Ette (oikeasti ja kokonaan) kuole” on uskontojen kertosäe idästä länteen. Vain Raamatun ”tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta”(Saar9:10)

    Jeesus opetti totuuden tekevän vapaaksi. On miellyttävää uskoa Jumalaan, joka ei luomuksiaan koskaan kiduta, ei edes sen jälkeen kun painavia erehdyksiä on tapahtunut. Ja lupaa jopa ikuisen elämän lahjana niille, jotka Luojaansa rakastavat. Kaikella sillä kapasiteetillaan, jonka ovat sattuneet syntyessään saaneet. Jeesuksen sanoin : ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi”(Lu10:27,28)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    “.. eikö teistäkin arvoisat keskustelukumppanit?”

    “kuin haavoittumaton satuolento konsanaan..”

    Mainitsin, että tiedän Vartiotornin treenaaman fraseologian. Siinä aina tehdään huvittavaksi asioita joita Raamatussa on ja viedään myönnytyksiin “eikös vain” livautuksilla”. Tämä huvittavuus löytyy sinnikkäällä etsimisellä, jota jehovalaisuus suosittelee. Rauli, sinun sinnikkyytesi ei kumpua sen Hengen , Opastajan avaamana, jonka Jeesus lupasi ja lähetti uskoville oppaaksi. Voin perustella, jos sitä kohti haluat mennä.

    Miksi sanon näin tylysti, ettei Jeesuksen lupaama Pyhä Henki kuulu jehovalaisuuteen!? Siksi, koska Jeesus, joka näin lupasi oli toinen Jeesus, kuin Vartiotornin enkeli Mikael. Ensinnäkin Jeesus ei ole luotu, vaan aina ollut, ennekuin mitään oli.

    Jos tämä perusta ei ole niinkuin Raamattu sen opettaa ja jonka päällä ja jossa päivittäin Jeesusta seuraavat elävät ja vaeltavat, niin kuljet, Rauli, muita polkuja, joka ei päädy olemattomuuteen vaan Jeesuksen eteen polvesi notkistamiseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Reijo. Blogin otsikossa mainitaan taivas ja kadotus, joista jälkimmäinen on saanut kommenteissa eniten pohdiskelua. Ehkä sinulla on jotakin sanottavaa myös tästä keskustelun ytimestä?

      Millainen on sinun näkemyksesi kadotuksesta? Uskotko pahojen ihmisten iankaikkiseen kidutukseen helvetissä? Onko sellaisella suurikin merkitys Kaikkivaltiaalle Jumalalle? Lisääkö se pelastuneiden onnellisuutta? Miksi tuo ensimmäinen ihmispari pääsi siihen nähden niin kovin vähällä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Rauli,

      Kyllä mielestäni riittävästi kiinnitin huomiota helvettiin ja taivaaseen ja ne olotilat ovat keskeisiä Raamatussa. Vartiotorniseura lieventää helvetin olemattomuudeksi, tilaksi, johon kaikki jumalattomat todella haluavat. Sanoin, että olen hyvin selvillä syöteistänne, joilla kalastelette ihmisiä, uskoviakin, keskustelemaan, että onko Raamatussa todellakin näin ja hämmästelette, että Jumalako voisi kiduttaa ihmistä iankaikkisesti ja että kuinka Aabrahamilla voi olla niin iso helma jne…

      Haluan tuoda esiin sinun jeesuksen ja Raamatun Jeesuksen. Sinun tai Vartiotornin jeesus on Mikael oikealta nimeltään.

      Käytätte jehovalaisuudessa Raamattua eksyttävästi ja sellaisesta käyttöstä Jumala varottaa: Ps. 50: 16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: “Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Raamattu opettaa Kaikivaltiaan ajattelusta esimerkiksi seuraavaa: ”He ovat rakentaneet Ben- Hinnomin laaksoon uhripaikkoja, Tofetin uhrikukkuloita, polttaakseen siellä poikiaan ja tyttäriään. Sitä minä en ole käskenyt tehdä, sellainen ei tulisi mieleenikään!”(Jer7:31)

    Valitettavan usein ihmismieleen on kulkeutunut ajatus Jumalasta tulella kiduttajana. Ei taitaisi sellainen isä saada puhtaita papereita edes ihmisoikeuksien vartijoilta.

    Raamatusta suorastaan huokuu Luojamme oikeudenmukaisuus ja rakkaus. Ketään ei pakoteta noudattamaan Tekijän normeja vaan todellinen valinnanvapaus on jumalallinen normi.

    Jesajan luku 26 puhuu kahdesta ihmisryhmästä. Toisaalta niistä, jotka saavat ylösnousemuksen tähän tapaan: ”Sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.”(Jae19) Eikö olisikin. Reijo ihan mukavaa kuulua noihin ”sinun kuolleisiin”?

    Jälleen kerran Raamattu kertoo niistä, jotka joutuvat ”kadotukseen”, siihen tilaan, josta likimain kaikki englanninkieliset käyttävät sanaa destruction: ”Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa.”(jae14). Raamattu myös perustelee, miksi tuollainen pysyvä ”maaksi jälleen”: ”Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta.”(jae10)

    Mitä ilmeisimmin yksi noista ikuisesti elämisensä kadottaneista on se, josta Jeesus opetti seuraavaa: ”Minä varjelin heidät, joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen”(Joh17:12) Englantilaiset käännökset ovat vielä ytimekkäämpiä käyttäessään ilmausta ” except the son of the destruction”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Rauli,

      Omassa kommentissani halusin tuoda esille Jeesuksen, Hänen merkityksensä ja että Jeesus on niinkuin Isä, mitä ‘kykyihin’ tulee. Siis Jeesus on kaikkivaltias, niinkuin on Isäkin, koska he ovat yksi. Sinä ja Vartotorniseura on korvannut Jeesus-jumaluuden luodulla Mikaelilla.

      Jos tämä perusta ei ole sinulla sama, niin kohdallasi toteutuu Jeesuksen ‘ennustus’, Joh. 15: 5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. 6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

      Jeesuksen sanan mukaan, vain Hänessä pysymällä, olla oksastettuna häneen eli tulla ja olla yksi hänessä, uskova voi tehdä sellaista, millä on merkitystä, todellista merkitystä. Sitten jos joku ei pysy Jeesuksessa, hänet heitetään pois, tuleen. Tästä tulesta johon ne heitetään, jotka ei Hänessa pysy, on Jeesus maininnut mm. Mark. 9: 47 “Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, 48 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.”

      Uskon, että edellisestä tulee näiden esikuvien avulla selväksi, että on tulen kaltainen tuska, mutta jossa “madot ei kuole”, joka kestää ikuisuuden. Asiat on selkeitä, Jeesuksen sanottamina ja esikuvin selkeytettynä. Jeesuksen sana ei jehovalaisuudessa päde, koska ei ole Jeesusta, vaan Mikael-jeesus ja Vartiotornin ‘tunnustuskirjat’ pätevät yli Raamatun, itse lihaksi tulleen Sanan.

      Eli, jos et luovu Vartiotornin jeesuksesta, niin et voi Elävää Sanaa, Jeesusta omistaa, etkä ymmärtää.

      Jos tähän vielä kommentoit minulle, niin pidän ehdottomuutena, että Jeesusta, Jumalaa ei sysätä syrjään. Tarkoitan sitä Jeesusta, joka on Mikaelinkin luoja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Jeesusta ei totisesti kannata siirtää syrjään vaan kuunnella hänen sanojaan. Sinun siteeramassasi kohdassa hän opettaa meille, että Jumalan tietoinen hylkääminen johtaa siihen, että ” sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.”

      Erinomainen poiminta sinulta, kun nyt edelleen tuosta kadotuksesta/helvetistä keskustelemme. Oletko tullut ajatelleeksi, mitä tulen sammumattomuus ja matojen kuolemattomuus meille opettavat?

      Kuten varmaan tiedätkin, sana ”helvetti” on käännetty kreikan sanasta gehenna. Ja tuo ilmaisu kertoi kaikille aikalaisille kaatopaikasta, erinomaisen puhuttelemasta tuhon symbolista. Siellä tapahtui konkreettinen kadotus, se destruction.

      Madot eivät tietenkään olleet kuolemattomia vaan niillä oli oma roolinsa Jeesuksen kuvauksessa. Kyseessä on lainaus Jesajan kirjan viimeisestä jakeesta, joka menee näin: ”Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu.”

      Huomasitko kuinka totaalista hävitys Jeesuksen kielikuvassa onkaan: Liekki ja madot tekevät lopun kaikesta tuskattomasti hyvässä yhteistyössä, nuollen ja kalvaen. Voisiko ikuista kuolemaa paremmin kuvata, sitä ikuisen elämän vaihtoehtoa?

      Eiköhän Reijo mekin vain tartuta lujasti tuohon Raamatun tarjoamaan ikuisen elämän toivoon ja jätetään se ikuisella kidutuksella pelottelu pois. Niin se näyttää tuo Mestarimmekin Raamatun sivuilla tekevän. vapahtajaa me Reijo seuraamme, emmekä mitään pakottajaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Pyysin sinua selvittämään jeesuksesi. Se ei sinulta onnistunut, muuta halusit opettaa, mikä oli epäolennaista tässä yhteydessä. Vain Jeesus on olennaista ja Hän ollut sitä aina. On asiasta pois tuo minun kumppanuuteesi lyöttäytymisyrityksesi, ikäänkuin olisin tai olisimme pelotteluringissä. Ei ole myöskään asiallista tai asiaankuuluvaa kehottaa jehovalaisuudesta käsin tarttua iankaikkiseen elämään, koska jehovalaisuuden kategoriat ovat epävarmoja. Ainoastaan ulkopuolisten osa on taattu ja varma ja sellainen mihin on mielekästä jopa tavoitella, vaikkei tarvi.

      Mielestäni ei ole hyödyllistä taitoa puhua harhautuksia, kuten “seurata vapahtajaa” pakottajan sijasta. Jeesus, aina ollut osa Jumalaa, lähetetty maailman Vapahtajaksi, eikä kuulu tällaisiin käsittämättömiin ilmaisullisiin koukeroihin.

      Toistan: Jeesus on enkeli Mikaelin Luoja. Tämä on keskeinen ja tärkein kohdistus ollut näissä viimeisissä kommenteissani, vaikka ohittelet sen juttelemalla muusta, jopa asiaan kuulumattomasta. Jos vielä jatkat, niin ehdotan sellaista erikoista sopimusta, ettet ennen mainitse minun nimeäni, ennenkuin Oikea Jeesus on sinulle kirkastunut, tai väität Vartiotornin Mikael-jeesusta parhaaksi mitä voit tarjota.

      Vartiotornin jeesus on sinun jeesuksesi, eikä sitä minun tarvi pyytää sinua toistamaan muusta syystä kuin raamatullisuuden ja jehovalaisuuden erottavaksi lausunnoksi, jota sinulta pyydän, koska se on tunnustuskirjoissannekin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Toki voimme keskustella monistakin aiheista, mutta tiedätkö Reijo mitä? Otsikko rajaa meille alueeksi “Taivas tai kadotus – ainoat vaihtoehdot?” Joten eiköhän puhuta noista kahdesta, joista tuo jälkimmäinen on kirvoittanut eniten kommentteja.

      Jos haluat vaihtaa aihetta, ole hyvä ja laadi oma blogisi valitsemallasi otsikolla varustettuna. Toisen valitseman aiheen vieminen sivuraiteille tahallisesti on tuhmaa!

      Olen toistanut Raamatun todistusta siitä, ettei ihmisen Tekijä uhkailemalla pakota ottamaan vastaan armolahjaksi kutsuttua ikuista elämää(Ro6:23). Voi tyytyä näihin nykyisiin vuosikymmeniin ja valita sen kadotuksen. Eikä Raamatun mukaan tarvitse tehdä yhtään mitään. Helppoa kuin heinänteko!

      Raamattu kertoo, että meitä Jeesuksen seuraajia kyllä jokin pakottaa, mutta se ei suinkaan ole helvetinpelko. Näin se pakote muotoillaan Raamatussa: “Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä”(2.Ko5:14,15). Ja tuo Vapahtajamme kuolema mahdollistaa sen ikuisen elämän, jonka Aadam menetti tulemalla “maaksi jälleen”.

      Koska tuo ikuisen kidutuksen oppi ei mielestäni mitenkään sovi otsikon kadotus raamatulliseen määritelmään, kysyn sinulta nyt jotakin hyvin oleellista ja selkeää: Uskotko Reijo sinä, että Jumala kiduttaa kadotukseen joutuvia ihmisiä ikuisesti ja oikeasti? Korjaa, jos olen väärässä, koska sellaisen johtopäätöksen sinun kommenteistasi olen tehnyt.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      “, mutta tiedätkö Reijo mitä?”

      Pyysin, ettet nimeäni mainitsisi ennenkuin vahvistat Mikael-jeesuksesi, Vartiotornin jeesukseksi, tai luovut Vartiotornin väitteestä, että Jeesus olisi luotu. Uskon, että toiseen voit hyvinkin suostua.

      En ole vaihtanut aihetta otsikosta, koska: Jeesus on ilmoittanut niin taivaan kuin helvetinkin. Nämä selkeät ilmoitukset romuttaa Vartiotornin kuolemanjälkeisyyden. Se mitä esim. Uuden Testamentin puolella puhutaan näistä kahdesta kuolemanjälkeisestä paikasta, perustuu VAIN JEESUKSEN ILMOITUKSEN. Kristuksessa kuolleet nousevat pilviin kohtaamaan Jeesuksen, rahtusen ennen niitä uskovia, jotka ovat elossa. Sen jälkeen me kaikki, jotka Kristuksessa ovat, saamme olla Jeesuksen seurassa ikuisuuden verran. Lisäksi me muutumme sellaisiksi kuin Jeesus on, koska liha eli ajallinen ihminen ei voi olla ajattomuudessa. Kun sitten pelastuksen ulkopuolella olevat kohtaavat Jeesuksen tuomarina, hekin muuttuvat tilaan, jossa he ‘kestävät – tuntevat’ eron Jumalasta. Tuota eroa on kuvailtu fyysisen vaivan paikaksi, helvetiksi. Se on paikka joka on aikojen alussa valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Niin Saatana kuin ihminen on tilassa, jossa he tuntevat kuinka kauhistuttava on tila, erossa Jumalasta. Ihminen on aina tuntenut helvettiä maan päällä, mikä tuska on enemmän kuin ruumiillinen tuska. Uudestisyntynyt ihminen on jo tässä ajassa siirtynyt Taivaan Valtakuntaan ja saa kokea taivaallisia jo ajassa, vaikka taistelujen keskellä. Tämä korreloi täysin koko Raamatun kanssa. Olen itse kokenut eron Jumalasta ja olen kokenut, mitä on olla Taivaan Valtakunnan kansalainen, joka on uskoontulleessa sisäisesti.

      Taivaaseen on vain Jeesus-tie. Näin koko Raamattu todistaa kaikkialla. Muut tiet vievät helvettiin. Jeesus on kertonut, että helvetissä on itku ja hammasten kiristys, sammumaton tuli ja madot todistamassa, että tunnet mitä on olla erossa Jumalasta.

      Eli, en vaihda aihetta vaan pysyn siinä ja vahvistan, että Jeesus on ikuisuustilojen olemassaolon vahvistanut. Siksi tässä taivas-helvetti asiassakaan emme voi mitään muuta sanoa, kuin mitä Jeesus on sanonut ja ottaa visusti huomioon, että Jeesuksen keskeinen sanoma on, “sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Koska ilman Häntä, Jeesusta, ei mitään ole, eikä ole ollut.

      Tuo ‘mitään’ sisältää myös Saatanalle valmistetun helvetin. Sinne joutuva kohtaa saman kuin enkeli-Saatanakin, jolle varmaan voidaan ‘uskoa’ koko helvetissä olevien kiduttelu, jos hän vain omilta tuskiltaan siihen kykenee. Eli ei ole Jumalan taholta ketään kiduttamassa ihmisiä helvetissä. Se on Vartiotornin oppi ja sillä jehovalaisuudessa yritetään huvittaa ihmisiä. Siihen kerrotaan toinen perätön juttu, joka muodostaa suuren helpotuksen jehovalaisuuden ulkopuolisille, eli kerrotaan, että haihdutaan olemattomiin.

      Vaikka Vanhan Testamentin puolella puhutaan hiljaisuuden tilasta, johon ja josta ei ole kommunikointia, niin kysymys on ajan loputtua ajattomuudesta, mikä on yhtä pitkä kesti se sekunnin tai tuhat vuotta, ajasta käsin katsottuna. Eli ryöväri ristillä kohtaa Jeesuksen hetkisen verran ennen kuin minä, jos nyt kuolen.

      Ihminen on aina kuoltuaan muuttunut siksi aineeksi mistä hänet luotiin. Siksi uskovan uudestisyntynyt näkymätön osa voi katsella näkymättömiä, jotka ovat ikuisia.

      • Minulle on ilmeistä, ettet selviä tästä Jeesus testistä, vaikka väläyttelet vapahtajaa isolla ja pienellä alkukirjaimella. 


      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kiitos RM vastauksestasi, joka oli varsin pitkä, mutta kertoi oleellisen. Olet siis ymmärtänyt kadotuksesta tiivistettynä seuraavaa: ”Tuota eroa on kuvailtu fyysisen vaivan paikaksi, helvetiksi….Sinne joutuva kohtaa saman kuin enkeli-Saatanakin, jolle varmaan voidaan ‘uskoa’ koko helvetissä olevien kiduttelu, jos hän vain omilta tuskiltaan siihen kykenee.”

      Olen kyllä lukenut ja nähnyt jopa piirroskuviakin Saatanasta apulaiskiduttajana helvetissä, kadotuksessa tai tulijärvessä. En tietenkään Raamatusta sellaista ole voinut oppia, tuskin sinäkään?

      Jäin miettimään erästä sinun mielikuviisi sisältyvää ongelmakohtaa. Kuolema ja Tuonela heitetään Raamatun tekstin mukaan tulijärveen, Saatanan ja ”elämän kirjan” ulkopuolelle jääneiden ohella.(Ilm20:10,14,15) Onko nyt niin, että helvetissä Saatanalle on uskottu myös kuoleman kiduttelu, ”jos hän vain omilta tuskiltaan siihen kykenee”?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Taivas tai kadotus? Tärkeintä on, että me ymmärrämme, ettei meidän ole lupa vetää inhimillisiä rajoja asioihin, josta lopulta tiedämme vain sen mikä siitä on ilmoitettu.

    Tiedämme, että Kirstukseen turvaavat saavat osakseen Jumalan Armon, levon ja laupeuden Kristuksessa, sovituksen ja anteeksiannon, ilon ja Rauhan.

    Ne, jotka eivät tänään pane toivoaan Kristukseen, saattavat kuitenkin jo huomenna polvistua ja ylistää Jumalaa. Jospa he saisivat Jumalan Armon osakseen. Se olkoon meidän kaikkien toivo ja rukous.

    ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua, että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka, jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä-hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.” 1.Tim.6:12-16

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Rauli Toivonen 23.04.2019 09:17

    ” Olen kyllä lukenut ja nähnyt jopa piirroskuviakin Saatanasta apulaiskiduttajana helvetissä, kadotuksessa tai tulijärvessä. En tietenkään Raamatusta sellaista ole voinut oppia, tuskin sinäkään?”

    Jos ihminen joutuu vankilaan, emme sano, että valtio kiduttaa kansalaisiaan. Sen sijaan sanomme, ihminen joka on tehnyt väärin saa rangaistuksen. Valtio on tosin rakentanut vankilan jossa rangaistus kärsitään.

    ” »Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.” ( Mt 25)

    Ihminen on vapaasti valinnut helvetin. Ei ole mitään tyhjiinraukeamista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Olet Sami aivan oikeassa, kun toteat, että “Jos ihminen joutuu vankilaan, emme sano, että valtio kiduttaa kansalaisiaan.” Henkilkökohtaisen kokemukseni mukaan juuri näin asia on meillä Suomessa. Mutta tiedätkö Sami, että joissakin muissa maissa vankilat ovat epäinhimillisiä kidutuslaitoksia?

      Rooman valtakunnan vankilat olivat tunnettuja juuri piinaavasta henkilökunnastaan. Niinpä Raamatun tekstissä vanginvartijasta käytetään nimikettä “basanistēs”, jonka englanninkieliset käännökset kääntävät paremmin alkutekstiin sopivaksi kuin suomenkieliset. Esimerkiksi KJ kuvailee perinteisessä tekstissään vanginvartijaa sanalla “tormentor” ja uudempi NKJV käyttää tuosta ammattikiunnasta ilmausta “torturer”. Eivät siis kovin kilttejä viranhaltiojoita olleet.

      Strongin viisas sanakirja osaa meille kertoa kreikankielisen sanan merkityksestä, että basanistēs = “an inquisitor, torturer also used of a jailer doubtless because the business of torturing was also assigned to him”.

      Kun Jeesus opetti Matteuksen 18. luvussa armottomasta palvelijasta, vankilaan joutumisen kuvakulma noissa olosuhteissa tulee hyvin esiin. Esimerkiksi CSB (Christian Standard Bible) kertoo jakeessa 34 palvelijan kohtalosta: “his master handed him over to the jailers to be tortured until he could pay everything that was owed”.

      Toinen käännös sanoo saman asian “Then the angry king sent the man to prison to be tortured until he had paid his entire debt.” Suomalainen UTN puhuu myös “piinaajien käsiin heittämisestä” (en voinut tarkistaa, kun sitä Raamattuani en nyt löytänyt.)

      Vaikka raamatullisena aikana vanginvartijat olivat melkoisia sadisteja, se ei suinkaan tarkoita, että Kaikkivaltias Jumala sellaisen hyväksyisi. Puhumattakaan siitä, että Hän itse olisi vähääkään sellainen. Nuo käytetyt verbit piinata/kiduttaa kielitiede ja ajan historia meille kyllä selittävät, jos vain haluamme asioista nähdä sen oikean laidan.

      —————————————

      Ehkä kannattaa ottaa tässä yhteydessä esille myös muualta Raamatusta tuota tulisymboliikkaa.

      Juudaan kirjeessä kerrotaan Sodomasta ja Gomorrasta, että “niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta.” Mistä se sinua muistuttaa, Sami? Ikuisesta kidutuksestako? Eikö se muistuta nimenomaan erinomaisen konkreettisesta totaalituhosta? Kaupunkeja ei enää ole olemassa.

      Ilmestyksen 20:14 kuvailee sitä, kuinka “Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen”. Mitä se kertoo sinulle kuolemasta? Ikuinen kidutusko kuolemalle ja tuonelalle?

      Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että kuolema kokee tuon tulijärveen heittämisen myötä sen kohtalon, jonka Jeesus sille hallituskautensa lopuksi aiheuttaa: “Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.”(1.Ko15:25,26)

      Ja täsmälleen sama kohtalo odottaa odottaa myös sinne tulijärveen heitettäviä ihmisiä. Näin Malakian kirja kuvailee vastaavassa tilanteessa: “Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin — sanoo Herra Sebaot — eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta”(Mal4:1) Mitä heistä jää kidutettavaksi? Ei niin mitään.

      On hienoa, että sinä ja R.M. uljaasti puolustatte ikuisen kidutuksen vanhaa ja perinteikästä opetusta. Ikävää siinä on se mielikuva, jonka teidän opetuksenne Kaikkivaltiaasta maalailee. Rakkauden personoituma myhäilemässä ikuisesti kipristelevien luomustensa yläpuolella. Varsin häpäisevää, sanoisin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Rauli Toivonen 23.04.2019 09:17

    ” Olen kyllä lukenut ja nähnyt jopa piirroskuviakin Saatanasta apulaiskiduttajana helvetissä, kadotuksessa tai tulijärvessä. En tietenkään Raamatusta sellaista ole voinut oppia, tuskin sinäkään?”

    KAKSI 2.

    Ei tämä kuva varmasti väärä ole. Täytyy ymmärtää sen pointti. Se kuvaa sitä, kuinka kauheeta on olla erossa Jumalasta. Ja se on vielä 1000 kertaa pahempaa kuin ne näkemäsi kuvat.

    ” Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: “Jumala minua kiusaa”; sillä … Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;” ( Jk 1)

    Helvetissä himojen polte on valtava vailla mahdollisuutta tyydyttyä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Reijo Mänttäri on oikeassa siinä, että jehovalaisuus on jotakin muuta kuin kristinuskoa. Jeesus ei ole Jumala, vaan ylienkeli Mikael. Kun puhumme Helvetistä ja Taivaasta, niin Jumala kuva liittyy oleellisesti näihin kysymyksiin.

    Jehovalaisuus on nuori lahko, joka on syntynyt 1800 luvulla Amerikassa. Sitä ennen heitä ei ollut. Heidän historia on ohut.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      On hyvä sanoa asia niinkuin asia itse on itsensä esitellyt, eli, jehovalaisuuden perusta ei ole edes vähän raamatullinen, kristinuskoa. On yksi Jumala ja Jeesus on yksi Isän kanssa ja Pyhä Henki on lähetetty tänne toimimaan niinkuin Jumala toimii, koska Hän ottaa Jumalan omasta ja kertoo mitä Hänen on pyydetty kertoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Nyt te taidatte pojat puhella ihan muusta asiasta kuin otsikostamme “taivas vai kadotus”?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    “Mutta tiedätkö Sami, että joissakin muissa maissa vankilat ovat epäinhimillisiä kidutuslaitoksia?”

    Tämähän ei tarkoita mitään muuta kuin, sinun ajatuksessasi, Jumalakin kiduttaa. Näin teet tästä lauseesta aasinsillan väitteellesi, Jumala ei kiduta vaan kannatat annihilaatio-oppia ( Jumala tuhoaa). Kristinuskossa ihminen on itse syyllinen ja valitsee itse rangaistuksen lajin. Toiselle tuomio on kovempi kuin toiselle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      En tainnut saada sinua ymmärtämään mitä tarkoitin. Siksi pieni tiivistelmä.

      Kun Raamatussa puhutaan tulijärvessä vaivaamisesta tai piinaamisesta, se alkuperäisessä kieliasussaan tarkoittaa vain ja ainoastaan vankeudessa pitämistä. Sinne samaan tuliseen lammikkoon heitetään myös Saatana enkeleineen, mikä merkitsee sen “alkuperäisen käärmeen” pään lopullista murskaamista. Eikä se kuvaannollinen päätön käärme kovin kummoisesti liekeissä kidu, henkipersoonasta nyt puhumattakaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    ” Sodomasta ja Gomorrasta” sen verran, että kaupungit hävitettiin ja ihmiset kukin saivat oikeudenmukaisen rangaistuksen. Ruumis kuoli ja sielu poistui. Sielu meni toiseen tilaan, kukin tekojensa mukaan.

    ”(1.Ko15:25,26) kuolema on monikäsitteinen termi Raamatun teksteissä. Tässä kohdassa se kuvaa valtaa, voimaa joka turmellee ja tappaa Jumalan luomistyön. Kuoleman mahti, valta ja voima poistuu kerran.

    Ilm 201:14 Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Ensin turmiovallat joutuvat luovuttamaan saaliinsa, ja vasta sitten toteutuu Jes. 25:8: “Kuolema on nielty ainiaaksi” (mitä 1. Kor. 15:54 mukailee: “Kuolema on nielty ja voitto saatu”). Paavali kommentoi sitä lausetta näin: “Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema”, j.26.

    Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Pyhiin “ei toisella kuolemalla ole valtaa”, vakuutti j.6. Osa Kuoleman ja Tuonelan luovuttamasta saaliista ei lopulta pelastu vaan syöksyy turmiovaltojen perässä tulijärveen. “Toinen kuolema” on niiden kohtalo, jotka ovat palvoneet petoa tai sen kuvaa ja ottaneet vastaan pedon merkin. Sellaisiksi osoittautuvat kaikki, joiden nimeä ei ole ennen maailman luomista kirjoitettu elämän kirjaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      “Sodomasta ja Gomorrasta sen verran, että kaupungit hävitettini.”

      Niin, oikeastaan juuri hävitystä tarkoitinkin ottaessani tuon ikuisen tulen aikaansaannosta mielestäni hyvin kuvaavan raamatunjakeen esille.

      Poimit myös tuon Jesajan asiaan oleellisesti liittyvän kohdan, kiitossinulle siitä. Jakeessahan puhutaan kuoleman lopullisesta hävittämisestä, mikä rinnastuu Korinttilaiskirjeen kuvaukseen kuten sinäkin toteat. “Kuolema on nielty ainiaaksi”. Se on nielty, koska se on heitetty siihenainaiseen tuleen, eikös vain. Voisiko mielestäsi sanoa, että kuolema joutuu kadotukseen?

      Olen yhtä mieltä sinun kanssasi myös siitä, että “Pyhiin ei toisella kuolemalla ole valtaa” eli tulijärvi ei koske “pyhiä”. Huomasitko, että luvussa selitetään, etä miksi ei koske?

      Jae 6 sanoo heistä, että “Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.”

      Pyhät hallitsevat Kristuksen kanssa taivaassa, jossa ei kuolemaa ole koskaan ollutkaan. Tuo ongelma kohtasi vain meitä ihmisiä silloin, kun ensimmäinen ihmispari sen tekosensa teki. Mutta eikös olekin hienoa, että tulevaisuudessa Jeesus senkin tulee viimeisenä vihollisena tuhoamaan, siellä tulijärvessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Rauli Toivonen 23.04.2019 14:16

    “On hienoa, että sinä ja R.M. uljaasti puolustatte ikuisen kidutuksen vanhaa ja perinteikästä opetusta. Ikävää siinä on se mielikuva, jonka teidän opetuksenne Kaikkivaltiaasta maalailee. Rakkauden personoituma myhäilemässä ikuisesti kipristelevien luomustensa yläpuolella. Varsin häpäisevää, sanoisin.”

    Tässä kuvastuu hyvin jehovalainen ajatus. Hyvä osa otetaan ja paha osa hävitetään olemattomiin. Tämä ei ole kuitenkaan kristinuskoa, vaan harhaoppi jossa uskosta ei ole tietoakaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).