Tämänkin runon haluaisin vielä lukea

J.Karjalainen toteaa Runo-kappalessaan: “Olet runoni /vaikea ymmärtää. Olet niin kaunis että tahtoisin yrittää”. Tänään vietetään runon ja suven päivää. Tänään Suomen lippu saloissa liehuu ja juhlitaan Eino Leinoa. Kukapa ei muistaisi Lapin kesää, Hymyilevää Apolloa tai Nocturnea. J. Karjalainen valittaa kappalessaan miten vaikeaa onkaan tulkita tai ymmärtää runoa/ihastusta. Teksteissä juuri sanat merkitsevät eniten, niihin kiinnitetään suurinta huomiota. Joskus tuntuu että kyseinen teksti/runo on kirjoitettu juuri minua varten, se kertoo juuri minun elämäntilanteesta. Niissä tuska ja ilo yhdistyvät, sisäisen maailman tunnuskuvat paljastuvat.

Psalmissa 31 todetaan: “ Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani”. Pitkän sairaalajakson aikana nämä sanat palasivat mieleeni mustimpina päivinä. Ne valoivat minuun uskoa ja lohtua, toivoa ja iloa. Sana rauhoitti. Tunsin minusta pidettävän hyvää huolta.

Samoin teki lukeminen. Luonani vierailleet toivat mukanaan kirjoja, tervetulleita helpotuksia jokapäiväiseen sairaalaelämää. Olen siitä hyvin kiitollinen. Mitäpä muutakaan sitä voi tehdä kuin lukea jokapäiväisen kuntoutushetken lisäksi? Sairasvuoteeni vieressä ollut pöytä pursui kirjoja, lopulta myös vaatesäilytyskaappi. Ensimmäisinä sairaalapäivinä pelkäsin lukuhaluni puolesta. Aluksi kirjaimet ja sanat hyppivät silmissä. Onneksi, onneksi se meni ohi. Tervetullut lukuhaluni palasi takaisin. Sitten luin Raamattua, “hömppäkirjoja”, sarjakuvia, romaaneita, dekkareita, hartauskirjoja, tietokirjoja ja runokirjoja. Suorastaan ahmin.

Olen aina pitänyt runoista. Esimerkiksi Runebergin, Maaria Leinosen, Saima Harmajan runoista olen löytänyt paljon iloa, ymmärrystä ja lohdutusta, uusia ajatuksia ja pohdinnanjuurta. Joskus runo ärsyttää, vaivaa tai leikittelee Ilpo Tiihosen tyyliin, se tarvitsee ääneenlukua, hiljentymistä, tiettyä paikkaa, ennenkaikkea tiettyä olotilaa. Mitä kaikkea runo kuvaakaan maailmasta, ihmisestä, elämästä, uskosta, rakkaudesta ja kuolemasta. Eino Leino kuvaa Notturno- runossaan: Ah yöhyt hellä, joka lempeydellä maan huolit huntuus iankaikkiseen, näin maata suo maailman sydämellä sa lapses, unelmiinsa uupuneen, kuin sallit, ett' on tupa tähtösellä ja laineell' liikkuvalla linna veen, myös piha pitkä ilman pilvyellä tai talo nousta taivaan autereen; tyyssija heillä tyyni on, - mut kellä on rauha riutuvalla rakkauteen? Ah, armas, kuule, kuink' yön sykkehellä on niinkuin kaiku kaukokanteleen, kuink' alkaa hiljaksensa helkähdellä kuin jää yks-öinen ääneen hopeiseen! Syyskylmät saapuu, suo mun lämmitellä, en muuten kestä uuteen keväimeen, suo sydänlämpöäs mun lähennellä, mun tuta riemu rinnan syttyneen, kun kaikki sammuu, katoaa, - mut kellä on helkatulta arkeen ainaiseen?".

Saan yhdistää nykyisessä työalassani näitä intohimoni kohteita. Olen kulttuurityöstä vastaava teologi. Kirjallisuuspiiri on toiminut jo 15 vuotta ja erilaisia teemarunoiltoja pidetään vuosittain 8-10. Viime vuonna runonkuulijoita oli yli 600. Tänäänkin pidetään Oulun Kastellin kirkossa runoilta Eino Leinon lyriikasta. Syksyksi on kaavailtu vielä 4-5 runoiltaa. Ainahan on suunnitelmia, ainahan on tavoitteita, hyvä että on! Tämä on minulle parasta kuntoutusterapiaa.

 

Hyvää runon ja suven päivää! Mikä onkaan sinun mielirunosi?

 

 

Juha Vähäkangas, pastori, Karjasillan seurakunta, Oulu

2 kommenttia

  • Merja Ruuska sanoo:

    Kiitos blogista. Olen rakastanut kirjoja lapsesta asti (aina ensimmäinen joululahjatoivomus) ja myös runot ovat tärkeitä minulle. Eino Leinoa luen, myös Maaria Leinosta, mutta kyllä ykkönen on Kaarlo Sarkia. Hänen runoistaan voi mainita “Velka elämälle”, “Lapsuuden joulu”, “Georgiini”, “Ensilumi”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Juha Vähäkangas :”Hyvää runon ja suven päivää!”

    Hyvää runon ja suven päivää ja kiitos tunteisiin vetoavasta blogista seurakuntapastorillekin. Sain entisen evl.seurakuntani kirkkoherralta lahjaksi ja kiitokseksi runokirjan “Taivaan mittainen valonkaari” ja tässä yksi kirjan runoista:

    “Luulitko jotain valinneesi? Tie itse tahtoi sinut.

    Riemuitse siis ja taistele ja itke ja lepää tässä missä kaikki on.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Vähäkangas
    Juha Vähäkangas

    Tere! Toimin seurakuntapastorina Oulun Karjasillan seurakunnassa. Sain pappisvihkimyksen 1998. Tyäalani on kulttuurityö, Blogissa kerron iloista ja suruista, minkälaisia yllätyksiä elämässä kokeekaan, miten olen selviytynyt elämäni suurimmasta katastrofista.