Tarjolla tällä viikolla Pohjois-Koreaa

Tämän viikon isoin uutinen on varmasti ollut Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen johtajien tapaaminen Singaporessa. Kuka uskoi tapaamisen koskaan onnistuvan ja nyt se oli totta. Varsinkin kun Pohjois-Korean johtajien tapana ei ole ollut lentää minnekään; enintään junamatka Kiinaan on ollut mahdollista. Eikä Yhdysvaltojen johtajan pilkkaava retoriikka ole omalta osaltaan rohkaissut tapaamisiin.

Onko maailman rauha nyt lähempänä kuin koskaan? Tuskinpa vain, tai no ehkä vähän lähempänä, mutta lähipäivät tulevat näyttämään todellisen muutoksen. Itse toivon Pohjois-Korean kansalaisten puolesta todella, että rajat avautuvat ja ulkomainen apu voisi saavuttaa ihmiset jotka ovat eläneet kurjuudessa aivan liian pitkään. Tietysti siihen tarvitaan liennytyksen aikoja ja uhittelun loppumista.

Jotkut kansainväliset järjestöt kuten suomalainen Fida International on pystynyt luomaan hyvät suhteet Pohjois-Korean hallintoon ja se on auttanut luomaan ainutlaatuisen mahdollisuuden toimittaa apua kärsivälle kansalle ja kehittämään maan ruokahuoltoa ja terveyspalveluja. Ilman kansainvälistä apua he eivät olisi selvinneet. Maa kärsii joka vuosi talvella nälänhädästä ja ihmisiä kuolee nälkään. Paikalla vain ei ole televisiokameroita, joten asioista emme paljon kuule.

Moni on varmaan kyyninen kannattaako Pohjois-Koreaa ylipäätänsä auttaa. Todellisuus on se, että todelliset kärsijät ovat Pohjois-Korean kansalaiset, joilla tuskin on mitään havaintoa mitä kansainvälisessä politiikassa pelataan heidän kustannuksellaan. Jos sinulla on nälkä, niin siitä on Singaporen neuvottelut kaukana.

Vierailin aikaisemmassa työssäni silloin tällöin Pohjois-Koreassa ja tapasin virkamiehiä ja tavallista kansaa. Tapasin kaikkialla lämpimiä ihmisiä, joille tärkeintä oli saada elätettyä perheensä ja kehittää kansansa terveyttä ja ruokaturvaa. Jos ruokaa olisi tarpeeksi ja lämmintä talvella kotona, niin elämä olisi mallillaan. Ja jos vielä pääsisi lääkäriin, kun tarve on niin se olisi iso juttu.

Samaan aikaan kansainvälisessä mediassa puhuttiin pahan akselista ja kaikesta ällöttävästä mitä Pohjois-Korea on. Se ei vastannut kuvaani ihmisisistä, joita tapasin Pohjois-Koreassa. He olivat ihan samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Jos maan johto toimii tietyllä tavalla niin voiko ihmiset leimata johdon mukaan?

Kaikessa tuli vastaan retoriikka, jossa pyrittiin loukkaamaan toista ja se ei koskaan ole vienyt todellista rauhan rakentamista eteenpäin. Päinvastoin.

Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush käytti Pohjois-Koreasta ensimmäisenä kuvausta “Pahan akseli”. Se oli aasialaisessa kulttuurissa todella paha loukkaus ja monien asiantuntijoiden mukaan johti välienrikkoon, sillä korealaiset kokivat menettäneen kasvonsa. Monet aasialaista kulttuuria hyvin tuntevat sanovat, että rauhanneuvottelut olivat menossa hyvään suuntaan, mutta tuo sanallinen loukkaus sai Pohjois-Korean johdon vetäytymään.

Toivoa sopii, ettei ylimielisesti tviittejään postaileva Trump sotkeudu aasialaisen kulttuurin pahimpiin loukkauksiin ja sitä mukaan aja taas Pohjois-Korean johdon pois neuvotteluista. Sehän kävisi häneltä helposti.

Moukkamaisuudella ei loppujen lopuksi tehdä muuta kuin hallaa. Historia on opettanut, että isotkin asiat ovat loppujen lopuksi pienestä kiinni.

Jos niin käy, että rauhanneuvottelut onnistuvat ja Pohjois-Korea avautuu vielä aikanamme, niin maan jaloilleen auttaminen tulee olemaan melkoinen ponnistus. Jo yksistään maan vankiloissa viruvat toisinajattelijat, kuten sadattuhannet kristityt tulevat tarvitsemaan apua yhteiskuntaan palautumisessa. Ja mitä kaikkea muuta tarvitaankaan, ettei Pohjois-Korea ajautuisi totaaliseen sekasortoon.

Kristillisillä järjestöillä tulee olemaan merkittävä rooli ruohonjuuritason uudelleen rakentamisessa, sillä heihin luotetaan. Heihin luotetaan jo nyt Pohjois-Koreassa, vaikka ne ovatkin kaukana juche-aatteesta. Toisaalta Suomi on neutraalisuudellaan oiva kumppani sillä emme ole poliittisesti värittyneitä eikä meillä ole tarvetta tulla ylhäältäpäin kertomaan mitä pitäisi tehdä.

Olen törmännyt moniin kummallisuuksiin Pohjois-Koreassa, joita on mahdoton täysin ymmärtää, mutta yksi lainalaisuus mikä sielläkin pätee on sama kuin kaikkialla muualla; niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

5 kommenttia

  • Jari Haukka sanoo:

    Kaikki apu P-Korean veriseen diktatuuriin vain tukee vallanpitäjiä ja pitkittää suurten ihmisjoukkojen kärsimyksiä. FIDA:n ja muiden toimittava “apu” vain lisää valtaa pitävän rikollisjoukon mahtia.

    Ihmiset P-Koreassa ovat tietysti yhtä hyvä kuin muuallakin. Sen johto on kuitenkin äärimmäisen raaka rikollisjoukko, jonka väkivallan kohteena ovat omat maanmiehet.

    “…pätee on sama kuin kaikkialla muualla; niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.”

    Näin ei tietystikään ole. Jos väkivaltaiselle diktatuurille antaa myöten se vain lisää väkivaltaansa. Myöntyvyyspolitiikasta on monta varoittavaa esimerkkiä historiassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Olli Pitkänen sanoo:

    Kiitos Jari kommentistasi

    Miksi rangaista kansaa, jos vallanpitäjät jo rankaisevat heitä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Minulla on tuoreessa muistissa, kun Berliinin muuri murtui, kommunismi menetti otteensa Venäjällä ia Itä-Euroopassa. Tästä on jo pitkä aika, mutta meille, jotk olimme esirukoilijoita näiden tapahtumien keskellä tämä ei unohdu ikinä. Jumala teki sillon suvereeneja ihmeitä Euroopassa. Muistan, kun pidimme esirukouskonferensseja muutaman kuukauden välein eri puolilla Eurooppaa, miten usein kartta oli muuttunut niin, että vanhat kartat eivä pitäneet paikkaansa. Ne olivat hienoja aikoja.

    Etelä-Koreassa on ollut jatkuva intensiivinen esirukous käynnissä vuosikymmenien ajan. Itsekin olen osallistunut tähän. Pääaihe on koreoiden yhdistyminen. Lopulta tämä tapahtuu varmasti, ja Jumala antaa sovitusihmeen ja paranemisen tapahtua. Nyt voimme ainakin olla iloisia siitä, että johtajat ovat etenemässä oikeaan suuntaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Olli

    Kiitos että otit esille Pohjois-Korean esille hyvin elämänläheisesti, tavalla joka ei päivittele, vaan antaa lukijoille tietoa maan arkipäivän tilanteesta ja avaa ovia eteenpäin.

    Kirjoitin Pohjois-Koreasta aikoinaan Sastamalan evankeliumijuhlien jälkeen. Vetosin siinä esirukoukseen maan puolesta.

    Kiitos Olli työstäsi tuon Korean osan puolesta, missä ennen vallankumouksen aikoja oli koko Korean virkeimmät ja suurimmat luterilaiset seurakunnat.

    Tässä teksti jossa vetoan esirukouksen puolesta.

    https://www.kotimaa24.fi/blogit/esirukous-korean-puolesta/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Olli Pitkänen
    Olli Pitkänen

    Olen kehitysmaa-aktivisti ja maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Aloitin heinäkuun alusta Suomen Lähetysseuran Mekongin ja Oseanian Aluepäällikkönä. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, josta kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista.