Tärkeät vaalit marraskuussa

Maakuntavaaleja on siirretty jo monta kertaa, mutta yhdet tärkeät vaalit ovat edessä: seurakuntavaalit 18. päivänä marraskuuta. Tänä vuonna on muisteltu sisällissotaa. Veljessodan osapuolet, punaiset ja valkoiset olivat kaikki kirkon jäseniä – erota kun ei voinut. Kun uskonnonvapauslaki vuonna 1923 tuli, odotettiin työväestön joukkoeroa kirkosta. Sitä ei tullut ja lähes 1990-luvulle asti kirkon jäsenmäärä pysyi 90 prosentissa. Eroaminen lisääntyi merkittävästi vasta vuoden 2003 uuden lain jälkeen. Ei tarvinnut mennä edes maistraattiin, vaan kirkosta pystyi eroamaan sähköpostiviestillä.

Siirryn tähän päivään ja Turkuun. Turun ja Kaarinan seurakunnissa oli vuoden alussa 145 tuhatta ja 44 jäsentä, mikä oli 65,1 % väestöstä. Työntekijöitä oli neljä ja puolisataa, tuhansia vapaaehtoisia ja valtava kiinteistömassa. Seurakuntayhtymän toimintakulut viime vuodelta olivat 34,6 miljoonaa euroa.

Tätä kaikkea hallinnoidaan demokraattisesti ja päättäjät valitaan ennakkoäänestyksessä 6-10. marraskuuta; vaali on 18.11. Valittavat henkilöt eivät päätä vain taloudesta. He valitsevat työntekijät ja välillisillä vaaleilla myös hiippakuntakokouksen ja kirkolliskokouksen sekä piispat.

Seurakuntien hallinto on suurelta osalta kopioitu kunnilta. On kuitenkin yksi iso ero. Kuntien asioista päättävät poliittiset ryhmät. Ennen päätöksentekoa ne neuvottelevat ryhmän sisällä ja ryhmien välillä. Seurakunnissa tällaiset selkeät ryhmät puuttuvat. Päätöksenteosta tulee siksi sattumaa ja valta jää virkamiehille.

Turussa tämä on näkynyt ennen muuta rakentamisessa. Yksi seurakunta kerrallaan on laajentanut tilojaan, sulle-mulle periaatteella. Toiset ovat tukeneet hulppeaa rakentamista tietoisina siitä, että oma vuoro tulee. Nyt seiniä on paljon, ihmisiä vähemmän. Ainoa usein täyttyvä kiinteistö on vanha Tuomiokirkko.

Vielä parikymmentä vuotta sitten Turku oli tavallista vauraampi seurakuntayhtymä. Sitten se on rakentanut itsensä paljon köyhemmäksi. Ja kun suurin menoerä on henkilöstö, on se eniten uhanalainen.

Paniikkiin ei Turussa vielä ole aihetta. Supistuvat eurot toimivat tarpeellisena konsulttina. Seurakunnilla on valtava voimavara jäsenissään, osaavissa ja aktiivisissa seurakuntalaisissa. Kun verrataan Pohjoismaiden kirkkoja Keski-Euroopan tai Englannin kirkkoihin, tehdään siellä paljon enemmän seurakuntalaisten voimin. Meillä siihen on hyviä alkuja musiikki- ja kuorotoiminnassa, sekä diakonian alueella.

Tuomiokirkkoseurakunnassa on työnäyksi nostettu fellowship, kumppanuus. Diakonian lisäksi se on osa jumalanpalveluselämää. Messun ehtoollisosan toimitti aikaisemmin aina pappi. Nyt seurakunta on kouluttanut ehtoollisavustajiksi kymmeniä maallikoita.

Kumppanuus-seurakunnassa ”tavallinen seurakuntalainen” ei olekaan enää objekti, työn kohde, vaan hän muuttuu subjektiksi eli tekijäksi yhteisessä toiminnassa. Kyllä jatkossakin työntekijöitä tarvitaan, mutta ei enää kaiken tekijöinä. Ehkä osa muuttuu enemmän valmentajiksi ja innostajiksi. Kirkko ja seurakunta ei ole joku irrallinen tai erillinen kappale, vaan osa yhteiskuntaa. Seitsämän kymmenestä. Sen on vastattava olemassaoleviin haasteisiin. Juuri nyt meitä uhkaa yhteiskunnallisten erojen kärjistyminen ja kokonaisten ihmisryhmien syrjäytyminen. Yksi selkeä johtopäätös kirkolle on, ettei nyt ole varaa leikata seurakuntien diakoniatyöstä.

Hyvä suuntaviitta kirkon ja seurakuntien työlle saadaan Dietrich Bonhoeferilta. Hän sanoi, ettei kirkko ole itsetarkoitus, eikä se ole olemassa itseään, vaan toisia varten.

(TS-Mielipide 8.11.18)

12 kommenttia

  • Jos kirkon aarre on Jeesus Kristus ja pelastava usko Häneen, niin miten voisi olla erilaisia intressejä eli puolueita tämän asian ympärillä? Raamatun mukaan uskon päämäärä on sielujen pelastus! Jos sitten puhutaan rahasta ja sen käytöstä, niin eikö kaiken pitäisi palvella sielun pelastuksen asiaa. Muuta käyttöä ja muuta olemassaolon oikeutusta kirkolle tuskin voidaan määrittää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    LAURI, kovin samantapaista perustelua kuulin puoli vuosisataa sitten aloittaessani teologian opiskelut Helsingissä. Mm. Raimo Mäkelältä ja Osmo Tiililältä, jonka kanssa kerran pääsin henkilökohtaisesti keskustelemaan. Noin voi ja saa ajatella, mutta raamatullinen näkemyksesi ei ole. Missä Jeesus sanoo, että uskon päämäärä on sielujen pelastus? Vai pitääkö mennä Paavalin kirjeisiin?

    Jeesus sanoi, ettei Herra, Herra-hokeminen mitään auta. Ja Jeesus pyysi seuraajiaan rukoilemaan, että Jumalan tahto toteutuisi jo maan päällä. Jos sitä rukoilemme, emmekö ole sitoutuneita ELÄMÄÄN ja TOIMIMAAN sen mukaisesti?

    Esimerkki meiltä Turusta. Parinkymmenen vuoden aikana on käytetty kymmeniä miljoonia euroja seurakuntien rahaa uusien seiniuen rakentamiseen. Millä tavalla ne ovat auttaneet “pelastamaaan sieluja”.

    Viime vuosisadan alun kristillinen työväenpuolue, jota olen tutkinut, piti tunnuslauseenaan VT:n sanaa “Maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.” Kristillisdemokraateille sama tunnus ei kävisi, sillä he puolustavat yksityistä omiustusoikeutta.

    Vielä: Onko Lauri sinusta sama, mihin Turun srk-yhtymän vuositasolla 30-40 miljoonaa euroa käytetään? Ja eikö siitä ole eri ryhmillä erilaisia käsityksiä?

    Usko, kristittynä eläminen ei ole joittenkin sanojen toten pitämistä. Usko on suhde Jumalaan ja lähimmäisiin. Sana-usko ilman elämää on kuollut ja hurskastelu on sanauskoa pahimmillaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jos kuulit perustelut silloin, niin kysynkin: Mikä on niin perusteellisesti muuttunut, etteivät ne perustelut päde enää? Eikö tänne synnytä niinkuin ennenkin eletyään ja kuollaan. Kun kuollaan niin eikö oleellinen kysymys ole: Mitä sitten. Puolueita kirkossa en edelleenkään ymmärrä, koska on vain yksi vapahtaja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      Käytin väärää sanaa, eivät ne olleet perusteluja vaan väitteitä ja sitäpaitsi vääriä väitteitä. Mutta käydään tätä keskustelua nyt, sinä ja minä. Missä Jeesus puhuu sielujen pelastamisesta? Eikö Jeesus puhu Jumalan valtakunnasta, kuinka se on hänen kauttaan tullut lähelle. Voitko Lauri kieltää sen, että UT kutsuu meitä elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Elämään NYT, ei joskus kuoleman rajan takana. Onko meillä sama Isä meidän rukous? Ja sanooko Jeesus siinä “Myös maan päällä niinkuin taivaassa”: Selitätkö sinä tämän uskosta pois?

      Puolueita on ollut aina, jo Paavali puhuu puolueista seurakunnissa. Kovasti toivon, että voisit vastata aikaisemmin esittämiini kysymyksiin. Aikä turhaa on keskustella, jos kumpikin käy vain omaa monologiaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Puolueilla tarkoitin poliittisia puolueita. Onko olemassa sosialistista kristillisyyttä ja porvaikristillisyyttä erikseen. On kai se selvää, että kristittyinä meillä on esikuva Jeesus Kristus. Hän ei kerännyt omaisuutta eikä jakanut toisten omaisuutta. En näe juurikaan yhtäläisyyttä Hänen toiminnassaan mitä nykyisin tehdään asioita. Jos rahaa tulee niin runsaasti, niin eikö olisi oikein käyttää niitä niiden hyväksi joilla ei ole mitään? Jos Pyhä Henki on vielä täällä, niin Hänen pitäisi ohjata kaikkeen totuuteen ja armeliaisuuteen niin, ettei olisi kodittomia ja kurjuudessa eläviä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Heikki Palmu: “Kristillisdemokraateille sama tunnus ei kävisi, sillä he puolustavat yksityistä omiustusoikeutta.”

    Yksityinen omistusoikeusko väärin? Kun selvittelimme valtion laiminlyömää suomalaisten yksityishenkilöiden omistusoikeutta itäräjan taakse jääneisiin kiinteistöihinsä, kansainväliseen oikeuteen perehtynyt ei-suomalainen asianajaja sanoi, että “hän ei sulkisi pois sitäkään mahdollisuutta, etteikö Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen voisi tehdä valitusta myös Suomen valtiota vastaan, koska se ei ole puolustanut kansalaistensa oikeuksia”. Enää en ihmettele hänen sanojaan.

    YK:n ykeismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 17. artiklan mukaan “1. Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa. 2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.” Kansainvälinen oikeus perustuu YK:n peruskirjaan ja ihmisoikeusjulistukseen + niitä tukeviin kansainvälisiin sopimuksiin. Hän piti suomalaisia rauhansopimuksia tutkineena ainoana kansainvälisen oikeuden mukaisena sopimuksena Tarton rauhansopimusta, koska se ei rikkonut Suomen kansalaisten oikeuksia.

    Ilman oikeudenkäyntiä sota-ajan maanpuolustajat ihmiskunnan pahimmista koskaan vanhenemattomista rikoksista Pariisin rauhansopimuksessa syyllistänyt valtio ei kunnioita kansainvälistä oikeutta eikä YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa turvattua yksilöiden omistusoikeuttakaan.

    Itärajan taakse jääneellä sukutilalla elänyt Pelogea pyysi anteeksi sitä, että heidän piti purkaa pienteollisuusrakennukset polttopuiksi, kun Stalin oli kieltänyt heitä hakemasta puita metsästä, koska halusi hävittää kaikki kapitalismin merkit. Otto Ville Kuusisen ja Terijoen hallituksen rikollinen poliittinen perintö elää ja voi hyvin tässä maassa koskien oikeusvaltio-käsitettä ja kansainvälistä oikeutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    TUULA, ei se väärin ole, mutta jos joku sanoo ottavansa Raamatun kirjaimellisesti eli sana sanalta sitovana, sitä on vaikea sitoa Raamatun ajatukseen kaiken kuulumisesta Jumalalle. Leo Iikka Vuotilan mukaan synti alkoi aidan teosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Valtiollisessa ja kunnallisessa elämässä puoluejako perustuu erilaisiin käsityksiin demokratian luonteesta, parhaasta talousjärjestelmästä yms., onpa historian kuluessa demokratian vastaisetkin liikkeet keränneet massakannatusta. Kirkon elämässä tämmöisillä erimielisyyksillä on hyvin vähän merkitystä. Mutta onhan kirkossakin puolueita. Nykyoloissa selvin ja jyrkin vastakohtaisuus on toisaalta ns. konservatiivisten herätysliikkeiden ja toisaalta Tulkaa-kaikki-liikkeen välillä. Näiden väliin mahtuu laaja kirjo maltillisempia suuntauksia. Luontevaa on, että kirkollisvaalit käydään ensijaisesti näiden erimielisyyksien kannatuksen mittaamiseksi, olkoonkin että suuria periaateratkaisuja ei ratkota paikallisseurakunnissa, vaan kirkolliskokouksessa. Sen kokoonpanoon kuitenkin ratkaisevasti vaikuttaa erilaisten uskonsuuntien kannatus kirkkovaltuustoissa ja seurakuntaneuvostoissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ehkä mä sanon hyvää jatkoa ja anteeksi että olin täällä ollenkaan. Minulle Paavali on edelleen Herran apostoli.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      Surullista, jos minun sanani saavat sinut poistumaan. Anteeksi, jos niin.

      Paavali oli Herran apostoli. Jeesus on Herra. Minusta on surullista sekin, kun monet vetoavat kaiken aikaa Paavaliin, eikä hänen herraansa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Heikki

    Olosuhteet ovat erilaisia eri seurakunnissa. Meillä Somerolla Keskustan lista sai lisäpaikan viime vaaleissa ja tämä antoi selkeän enemmistön valtuustoon, yli puolet paikoista. Niinpä voimia ei ole haaskaantunut turhaan politikointiin vaan selkeästi käytännön asioiden hoitoon.

    Useampi rakenteellinen uudistus on saatu aikaan ja näin on voitu varautua järkevästi muuttuneisiin olosuhteisiin.

    Nyt edessä olevissa vaaleissa meillä on edelleen ehdolla viime vaalien parhaat äänten kerääjät: Vuosikymmeniä hallinossa mukana ollut Hanna-Liisa Kärki, joka on ollut kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja ja Somerniemen kappeliseurakunnan kappelineuvoston puheenjohtaja ja uutena kolmannelle kaudelleen pyrkivä Suomeen saapunut vaimoni prinsessa Colette, joka on ollut paitsi kirkkoneuvoston jäsen ja seurakunnan edustaja neljässä organisaatiossa, myös hiippakuntavalstuustossa ja kirkolliskokouksen 2. varajäsen, ovat mukana ehdokkaana, samaten valtuuston puheenjohtajana toiminut pankinjohtaja Juho Pettersson on edelleen ehdokkaana.

    Tämä merkitsee että vaikka meillä onkin uusi kirkkoherra Jaakko Knuutila, niin odotamme että saamme tämän hallinnon kiemurat hyvin hallitsevan uuden paimenemme ja Someron asiat hyvin tuntevien luottamusmiestemme yhteispanoksena todella tehokkaan ja toimivan työryhmän asioitamme hoitamaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    MATIAS, lähes täydellinen vaalikirje. Enää numerot puuttuvat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Heikki Palmu
    Heikki Palmu

    Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.